On tässä puolen vuoden-vuoden sisään käyty anoppilassa Raahessa joitain kertoja kuukaudessa. Periaatteessa alueella jossa asuvat on paljon katuja, polkuja ja pyöräteitä mitä kulkea eli koirien lenkitysmaastoja riittää ja erilaisia lenkkivariaatioita voi tehdä (lyhyempää ja pidempää lenkkiä). Mutta ai saakutti kun siellä ei hermo kestä, kun jäniksiä on ihan järjettömän paljon. Tara menee niistä ihan tilttiin, haistaa ne ennen kuin näkee - tai minä näen - eikä puhettakaan, että sitä silloin kiinnostaisi käydä tarpeillaan. Tai se muistaisi sellaista asiaa kuin että pissa/kakkahätä oli kun ulos tahtoi ... Eikä jänisten olemassaoloa/näkemistä/haistamista voi veikkailla edes tietyillä kellonajoilla, koska niitä näkyy niin aamulla, päivällä kuin illallakin.
Onneksi Kiki ei ole samanlainen pupubongari kuin Tara. Toki jos se näkee juoksevan jänön niin sekin haukkuu ja kiskoo niiden perään, mutta ei mene samanlailla tilttiin niistä kuin Tara eikä jäljestä niitä kaukaa. Kiki saattaa myös missata jonkun jänön joka näkyy kauempana näköpiirissä, Kikillä tuntuu olevan muita bisneksiä mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti