Vaikka menee viime viikon puolelle niin aloitan tarinan eiliseltä. Ajettiin eilen kotoa Kuopioon. Tähän asti Tara on matkustanut autossa takakontissa olevassa häkissä (poislukien kotiin haku reissu jolloin se oli pahvilaatikossa sylissäni etupenkillä). Mutta jotta reissutavarat mahtuivat kyytiin niin peräkontista otettiin häkki pois ja koirat matkustavat takapenkillä matkalaukkujen ollessa takakontissa. Takapenkin jalkatilaan laitettiin täytettä jottei koirat tippuisi "kuiluun".
Alun toikkaroinnin (piti hieman neuvotella kuinka autossa käyttäydytään ja ollaan) jälkeen matka sujui yllättävänkin hyvin. Pulkkilan Abc:lla pysähdyttiin kahvilla ja sämpylällä, mitkä syötiin pihalla koirien ihmetellessä muita kulkijoita (tai Tara ihmetteli). Abc:n pihalla koirat kävivät pissalla. Seuraava tauko pidettiin Lapinlahden Nesteellä, jonka pihassa Tara sitten kävi kakalla. Seuraava pysähdys olikin sitten jo/vasta majapaikassa eli Kuopion Scandicissa.
Huonetta ei saatu heti, joten koirat pääsivät kunnon kävelylenkille heti alkuun. Käveltiin järven rantaa kylälle päin ja pysähdyttiin jäätelölle. Taralle hyvää sosiaalistuttamisharjoitusta kun oli kovasti kulkijoita, ja ihmettelipä se hieman laiturilla natisseita veneitäkin (tahi laivoja). Koirat saivat jämäpalat jäätelöistä. Kävin likeisessä kaupassa hakemassa evästä Eetun odottaessa koirien kanssa puistossa, sitten käveltiin takaisin hotellille, jossa päästiin kirjautumaan hotellihuoneeseen.
Annoin koirille ruuat ja käytin Taran pikkukävelyllä, kävi pissalla ja tulin takaisin hotellihuoneeseen. Jonkun ajan päästä lähdettiin porukalla pikkulenkille Väinölänniemen puistoon kävelemään.
Illalla vielä Tara sai ruuan ja käytin sen kävelyllä. Yritin napsia koirasta kuvia mutten tainnut kummoisia saada otettua. Eilen Tara keksi että pörriäiset (ne mitkä viihtyvät kukissa, liekkö kimalaisia, mehiläisiä vai ampiaisia) ovat hauskoja ja sen jälkeen se on yrittänyt saalistaa niitä, tai ainakin kytätä niitä.
Taran lenkityksen jälkeen käytin vielä Kikin kävelyllä. Erikseen, jotta molemmat sai spessuaikaa ja saivat ihmetellä kumpikin omia juttujansa.
Illalla oli sitten ennen nukkumaanmenoa iltavilleilyä ennen kuin pentu malttoi alkaa nukkumaan. Yöllä se oli hereillä 2-3 aikaan, söi luuta ja puuhasteli jotain muuta. Ja pissasi lattialle minkä siivosin (mukana on luutu, yleistolua ja serlarulla), kun en ollut jaksanut nousta ylös viemään koiraa pissalle.
Aamulla käytin Taran pissalla hieman ennen seitsemää. Tultiin takaisin sisälle, jossa pakkasin koirien aamupalat rasioihin ja lähdin uudestaan ulos; tällä kertaa Kikikin mukana. Koirat saivat aamupalansa ulkona, kumpikin kävi kakalla ja käytiin kävelemässä taas tuossa rantabulevardilla + lähikadulla (Satamakatu). Tarakin on muuten keksinyt, että jäniksen (ja muiden eläinten, lintujen?) kakkoja on kiva popsia nurmikolta.
Aamupäivällä, olisikohan ollut tuossa 10-11 aikoihin käytin Taran pissalla ja pikkukävelyllä. Samalla reissulla se ihmetteli mummoja ja pappoja (no ei ne ehkä kaikki olleet vanhoja) jotka onkivat/virvelevöitävt jakkaroilla Kallaveden rannalla. Niin ja nähtiin me myös helikopteri sekä porukkaa jotka juoksivat, pyöräilivät, ulkoiluittivat koiria, kantoivat kasseja matkalal biitsille jne.
Paljon on täällä virikkeitä pennulle ihmeteltäväksi.
Hotellissa (ja pihalla) Tara kulkee reippaasti paikasta toiseen. Myös hississä matkustaminen sujuu hyvin. Aamupalalla käytiin vuorotteluperiaatteella, viereisessä huoneessa joku muu koira haukkui ja ulvoi, omat koirat eivät onneksi yhtyneet laulukuoroon (vaan nukkuivat tuolloin).
Ainiin. Siirryttiin kolmeen ruokailuun päivässä ja isonsin samalla hieman annoskokoa. Ruokarytmisiirtymä tehtiin siis jo kotona (perjantainakohan se oli). Reissussa koirat syövät vain nappuloita kun en edes yritä säätää raakapullien kanssa (tässä huoneessa jopa on jääkaappi/baarikaappi, mutta se ei hirmu kylmä ole, eikä kovinkaan tilava).
Raapustus jatkuu sitä mukaa kun viikko etenee. Alkuperäinen kirjoitus julkaistu siis jo viikon 26 alussa, taisi jopa olla maanantai ...
Heh. Ja sitten yhtäkkiä onkin jo lauantai. Alkuselvitys reissusta ja Kuopiosta tarkka, mutta sitten homma (kirjoittaminen) hyytyi. Lopusta tullee sekava tarina ja kerron hetkiä sieltä sun täältä.
Kuopiosta lähdettiin tiistaina ja ajeltiin Imatralle. Juvan kohdalla Kiki pisti ranttaliksi, ja kun Kiki pisti ranttaliksi niin Tara seurasi perässä, kun kerta pentu heräsi niin eihän se auttanut kuin pysähtyä. Tulipahan sitten otettua Juvan kirkosta kuva mun kirkkokuvakokoelmaan. Ja koirat saivat käydä Juvan keskustassa kävelyllä + tarpeillaan ja saivat juoda vettä.
Imatran Valtionhotellissa majoituttiin sivurakennukseen (eikä siihen hienoon ja vanhaan), mikä oli meille enemmän kuin jees. Normaalimpi hotellihuone varmasti helpompi koirien kanssa kuin vanhat antiikkikalusteet ja kokolattiamatot. Huoneesta pääsi suht sukkelasti pihalle, mutta kiireisimmät kerrat kannoin Taran ulos jottei se olisi lirautellut hotellinkäytälle; varmasti hyvä juttu sillä pissat tulivat monesti hyvin pian kun ulos pääsi (ja kun olin laskenut koiran maahan).
Imatralla käytiin ihastelemassa likeistä koskea, käyskenneltiin lähipuistoissa ja käytin koiria yhdessä ja erikseen kaupungilla kävelyllä. Eräänä iltana kun olin Taran kanssa pennunsosiaalistamiskävelyllä keskustassa niin Tara käyttäytyi ihan superhyvin, oli kiinnostunut kyllä ihmisistä yms mutta otti minuun kontaktia herkästi josta sai kehuja ja palkkaa. Olipa siellä sitten jokin soitantakin menossa ja google kertoi myöhemmin siellä olleen Imatra Big Band Camp - eli siis joku joka kesäinen musiikkijuhla. Hienosti Tara siitäkin selvisi kun ihmisten välistä puikkelehdittiin ja käveltiin lavan toiselta puolelta pois kävelykadulta/keskustasta. Taputukset hieman hämmensivät pientä koiraa, muuten se oli ihan cool.
Kuumat kelit pistivät etsimään sellaisia vesistöjä mihin koirat pystyi päästämään jaloittelemaan. Aamu- ja iltalenkeillä oli häiritsevän paljon mäkäräisiä ja muita öttiäisiä.
Imatralla pentu sai -jo rasittavankin paljon- huomiota osakseen. Ihquu. Eiku. Eilen tultiin Joensuuhun, jossa on enemmän ihmisiä ja vähemmän ihquttelijoita, hyvä niin, koska vaikka on hyvä että koira saa vieraiden ihmisten kosketuksia ja kohtaamisia niin pitäisi sen kuitenkin oppia että koko maailma ei rakasta sitä (tai ainakaan siis kaikki ei halua moikata sitä, tai että sen ei tarvi moikata kaikkia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti