keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Yks kolmesta

Käytin eilen koirat popsimassa niitä ekinokokkimatolääkkeitä "Otuksessa". Meinasi vaan kriisiä pukata edellisenä iltana kun tutkailin koirien passeja ja havaitsin, että Nemin passissa ekinokokkisivut (2 aukeamaa, 2005 Ruotsista saadussa passissa ei ole niitä enempää) olivat jo täynnä. Parviälyltä sitten facessa kysyin, että mikä neuvoksi. Oli vähän sixty-fifty, että kumpaa tapaa suosittiin / käytettiin eli toiset "tottakait" hankkivat uuden passin kun edellisessä matoleimasivut tulivat täyteen ja toiset taas merkkauttivat matoleimoja passin muille sivuille.

Noh, kysyin asiasta eilen ja ei onnistunut vanhaan passiin merkintöjen tekeminen. Sinällään tylsää hankkia noin vanhalle koiralle uutta passia. Mutta toisaalta, koira porskuttaa menemään vielä ja tietysti se otetaan reissuun mukaan ja mennään ja tehdään asioita niin kauan kuin koirassa henkipihisee (ts se elää koiranarvoista elämää). Eikä se nyt loppupeleissä niin hirveästi maksanut ... 14 € oli passin hinta, mutta ottivathan ne jotain toimisto/kirjauskuluja siitä sitten vielä jonkin verran. Yhteensä koko keikka maksoi n.100 €. (ei ollut omat lääkkeet mukana)

Kiki painoi 11,3 kg ja Nemi 13,7 kg (molemmat valjaiden kanssa).

Kävin ostamassa maksamakkaraa cittarista ennen ell:lle menoa, jos se vaikka auttaisi lääkkeiden popsinnassa. Ja auttoihan se. Kiki sai lääkkeensä ensin (2 tablettia), eka yrittämällä pullautti lääkkeen ulos ja söi vain herkut, toisella kertaa laitettiin enemmän maksamakkaraa ja niin meni lääkekin siinä mukana. Nemille myös maistui (ei mikään yllätys) maksamakkara-lääke.


Ei kommentteja: