Töitten jälkeen käytin Nemin pururadalla lenkillä. Ei kohdattu ketään, kolinaa kuului kyllä, että frisbiigolffaajia oli liikkeellä ja kauempaa asuinalueelta kuului koiran haukuntaa.
Myöhemmin illalla (eli juur äsken) käytiin Mansikkamaanlenkki pidennyksellä. Ihan heti kun autokatokselta päästiin tielle niin nähtiin kaksi koiraa. Nemin oli ihan pakko huudella niille jotain - se on tapa mikä on sitkeessä, kun ns omalta pihalta tullaan niin se on ihan sama mitä tai kuka tiellä liikkuu niin sille on pakko sanoa jotain. Tuon jälkeen ei nähty pariin kilometriin yhtään muuta koiraa. Ehdin kulkemaan omissa ajatuksissani, miettien esimerkiksi, että:
- Nemi luulee toisinaan olevansa lammas koiran vaatteissa, siihen tahtiin se ruohoa syö ulkona.
- Joskus olen ihmetellyt niitä koirakoita joiden koirat kulkevat ihmisen takana, että mitä lapasia ne ovat. No ne on joko noita lampaita mikä minullakin joskus on narun perässä. Tai sitten ne ovat hajujen maailmassa
- Mistä päästiinkin seuraavaan tuuminnan aiheeseen. Että se on ihan höpöpuppua, että leikattu koira ei välittäisi juoksunarttujen merkinnöistä tienvarsissa. Nemi ainakin välittää, ja se on sentään narttu. Jos sillä nyt tässä kohtaa on jotain merkitystä. Että onneksi mulla ei ole leikkaamaton uros. Ja ei, en mä koiran iäisyyksiä anna snufuttaa kaikenmaailman heinänkorsia ja toisten koirien pissoja.
- Joskus olen ihmetellyt niitä koirakoita joiden koirat kulkevat ihmisen takana, että mitä lapasia ne ovat. No ne on joko noita lampaita mikä minullakin joskus on narun perässä. Tai sitten ne ovat hajujen maailmassa
- Mistä päästiinkin seuraavaan tuuminnan aiheeseen. Että se on ihan höpöpuppua, että leikattu koira ei välittäisi juoksunarttujen merkinnöistä tienvarsissa. Nemi ainakin välittää, ja se on sentään narttu. Jos sillä nyt tässä kohtaa on jotain merkitystä. Että onneksi mulla ei ole leikkaamaton uros. Ja ei, en mä koiran iäisyyksiä anna snufuttaa kaikenmaailman heinänkorsia ja toisten koirien pissoja.
Just kun oltiin tulossa Korkeaojantieltä 848:n pyörätielle niin vastakkaiselta suunnalta oli tulossa jääkarhu ja nainen. Nemi nosti metelin, me tultiin pimeestä ja eessä näkyi se jääkarhu (eli joku tosi tosi iso vaalea karvainen koira). Jäin sitten niille sijoilleni odottamaan, että kääntyykö parivaljakko oikealle, vasemmalle vai tuleeko ne 848 tien (ja pyörätien) yli suoraan sinne missä me oltiin. Nemi rauhoittui onneksi yllättävänkin pian. Tokotemputin sitä ja se tuntui ihan tyytyväiseltä. Jääkarhukko liikkui hitaasti (oli joku nuuskinta kesken tien toisella puolen) ja kääntyi (heistä katsottuna) oikealle. Eli sinne pyörätielle, kylille päin, sinne minne mekin aiottiin kääntyä. Ja käännyttiinkin. Jahka olin antanut heille hieman etumatkaa. Annoin Nemin nuuskuttaa tienpientareita poikkeuksellisen paljon jottei vain jouduttaisi ohittamaan jääkarhukkoa. Silti jouduttiin stoppaamaan useaan otteeseen vaan hengailemaan ennen kuin käännyttiin pois pyörätieltä. Eipä silti, mihinkään ei ollut kiire. Hyvää suurten koirien (ts karhujen :D ) siedätystä Nemille. Tosin Nemi ei ehkä edes tarvinnut siedätystä sillä sen ensimmäisen "hei tuolla on joku iso otus" -havainnointihuudon jälkeen se ei edes yrittänyt alkaa soittelemaan suutansa. Joten ihan inanpieni mahdollisuus on siihen että se ois ollut hiljaa ohituksen ajan, mutta jotenkin en siihen jaksa uskoa. Hyvin meni näinkin. Vaikka jääkarhukon mielestä saatoin olla rasittava. Vaikka välimatka meidän ja niiden välillä ei kertaakaan ollut alle 50 metriä. Enpä muuten ollut ko eläintä aiemmin nähnytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti