Viime viikolla juoksin kolme lenkkiä. Maanantai-iltaisen tänne kirjasinkin jo. Mutta torstai-iltana kävin Merrin kanssa Kaistiksen lenkin. Alkumatka kävellen taas jotta Merri ehti tehdä tarpeensa. Myös viimeiset parisataa metriä kävelin myös.
Lauantaina päivällä kokeilin juosta hieman pidemmän lenkin, kävin kirjaston nurkilla (siitä vielä jatkoa, sellainen lenkura ennen paluuta takas kirjaston nurkkien kautta kotio). Tuolla reissulla olin ilman koiria niin pystyin pitämään vauhdin tasaisempana ja empähän juoksennellu turhan lujaa (kait).
Jalka kestää -toistaiseksi- näitä asfalttilenkkejä. Mulle siis on oleellista valita reitit sen mukaan, että kuljen asfattiteitä. En halua että joutuisin keskittymään mihin astun, ei siis mitään pelkoa siitä että "nilkka muljuisi" epätasaisella alustalla. Eli jos yleensä tyypeille on hyvä juosta pehmeemmällä alustalla niin mulla ei tod ole niin.
Oon hetken vertaa kummastellu kun jalka ei oo hajonnu, vaikka oon tehny noita juoksulenkkejä. Eilen sitten kun kirmasin Kemin aksakisoissa, niin hajoshan se koipi. Joten sillä alustalla missä liikutaan on mulle hirveen suuri merkitys. Plus tietty sillä, että aksas tulee töksäyksiä, käännöksiä yms missä jalka väkistenkin menee ties mihin asentoihin (kun se kenkäkorotus aiheuttaa tuon ts vääntää jalkaa ts menee linttaan ja nilkka ja jalkapöytä muljahtaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti