Tokokoira

Tullessani maanantai-iltana Merrin agitreeneistä vaihdoin koiria kotona ja lähdin Nemin
kanssa pihalle. Treenailtiin Nemin kanssa toko & arkitoko juttuja
melkein koko lenkin ajan, Nemi oli koko ajan tosi hyvin kuulolla eikä
välittänyt ohi menevistä autoista, ihmisistä tai koirista mitään :) Se
oli selkeesti sen oloinen, että "Vihdoinkin Kaisa kiinnittää huomionsa minuunkin, oonpas nyt tosi reippaana niin saan lihapullan palasia"
:) Olen aiemminkin harrastanut sitä, että jos Nemi tulee itse
tarjoamaan seuraamista, sivulle tuloa tms niin palkkaan sen - jos en
muuta niin kehumalla, mutta silloin tällöin myös namilla.
Koska
Nemi on ollut viime aikoina (vai aina?) huono istumaan seuraamisen
pysähdyksissä, niin reenailin nimenomaan tuota ko. lenkillä. Otin
pienen seuraamisen ja pysähdyin korostetusti (jaloilla pieni
siirtymäaskel) ohjaten samalla koiran istumaan (ja sanoen sille istu).
Kun se istui niin palkkasin. Muutaman tuollaisen toiston jälkeen Nemi
ei tarvinnut enää käskyä istumiseen. Välillä istui hieman vinoon, mutta
niistä en palkannut vaan otin uusiksi jolloin likka istui varsin
särmikkäästi vierelläni. Näistä kerroista kehuin sanallisesti
ylitsevuotavasti, annoin namin ja rapsuttelin vielä hieman (josta Nemi
tosin intoutui pomppimaan, eli  hyper-super palkkauskaan en taida
olla hyväksi ettei mene överiksi - toisaalta taas se kohta oli reipas
tokoilija jälleen, joten en tiä oliko tuo kuitenkaan huonokaan juttu).


Tulisikohan Nemistä sittenkin toko- eikä agilitykoira?! Tai ainakin
tuntuu, että agilityssä ei kannata kuvitella että eteneminen tapahtuisi
kovinkaan pian.. hiljaa hyvää tulee (toivottavasti).