keskiviikko 21. kesäkuuta 2006

Esine hukassa ruudussa



Käväistiin Nemin kanssa eilettäin tokoilemassa pienellä porukalla Kaukovainion suunnalla yhdellä sorakentällä ja sen jälkeen kokeilemassa esineruutua Tahkokankaan likellä.


Tokoilussa otettiin ensin yhteisesti paikallaolo ja sitten treenailtiin
kukanenkin omiamme. Paikallaolossa palkkasin Nemin aina välillä niin se
ei päässyt karkailemaan. Muutoin treenailin seuraamista niillä
pysähdyksillä eli että koiran pitäisi automaattisesti istahtaa sivulle,
tämä toimi ihan ok:sti. Välillä Nemi jäi vähän vinoon ja oli kummissaan
kun en palkannut sitä ollenkaan. Sitten otin seuraamisesta maahanmenoa,
missä mun piti ohjata koira maahan kun se ei pelkällä käskyllä muka
tajunnut tehdä sitä. Kyselin muilta neuvoa tuohon ja ehdottivat lelulla
palkkaamista. Kokeilinkin pelkkää maahanmenoa narupallon avulla ->
käsky -> koira maahan ->heitin lelun/revitytin narupalloa Nemin
kans. Tuo toimikin ihan kivasti, joten ehkä jotain ton kaltaista "koira
äkkiä maahan" juttua pitäisi harrastella Nemin kanssa enemmänkin.

Sitten otin vielä liikkeestä seisomista missä Nemi jäi seisomaan tosi
nätisti. Ja heti paikalleen. Ei edes kääntynyt vinoon niin kuin joskus
aikaisemmin on tehnyt. :)

Esineruutuilu oli mulle tyystin
uusi laji, se alueen tallailu jo pelkästään vaikutti ihan omituiselta
touhulta. No, joka tapauksessa alue rajattiin merkeillä ja sen jälkeen
tallailtiin sitä pitkin poikin. Pari muuta koiraa oli ensin
harjoitusvuorossa, joten kerkesin näkemään miten homman pitäisi mennä.
Eli koiralle näytetään haettavaa esinettä, mahdollisesti innostetaan
sitä ensin eli saadaan se kiinnostumaan ko. esineestä -> apuhenkilö
vie esineen metsään "rajattuun ruutuun", näyttää vielä esinettä esim
heittämällä sen ylöspäin ja innostaa koiraa sanallisesti. Samalla
koiranohjaaja sanoo koiralle jotain käsky-sanoja (esine, etsi tms). Kun
apuhenkilö on tullut pois ruudusta niin koira lähetetään matkaan. Koira
joko menee suoraan esineen luo, tai haahuilee hetken ja löytää sitten
esinee, ja tuo esineen ohjaajalleen. Joka ottaa koiralta esineen ja
kehuu koiraa ja palkkaa sen.

No, miten Nemin kanssa
sitten  kävi? Se oli ihan into pinkeenä kun otin sen ulos autosta.
Haukkui paljon eikä meinannut millään rauhoittua. Ensin meinasin
käyttää sille esineenä lippalakkiani, mutta se ei kiinnostanut sitä
ollenkaan. Sitten otin käyttöön saman narulelun, josta se aiemmin
tokoillessa oli ollut kovinkin innoissaan. Nemi osoitti pientä
mielenkiintoa palloon.. apuihminen vei pallon metsään ja mä päästin
Nemin irti sanottuani sille "Esine!". Nemi pinko vauhdilla metikköön,
meni esineen vierestä (saattoi jopa huomata sen) ja jatkoi sitten
matkaa kiitäen mättäältä mättäälle. Selkeesti se kuitenkin meni
ihmisten hajujen perässä :) eli ei juurikaan lähtenyt haahuilemaan
ruudun ulkopuolelle. Päätin mennä metsään Nepsukan avuksi, mutta ei
sitä selvästi pallo kiinnostanut vaan se oli ihan hämillään kun yritin
saada sen kiinnostumaan siitä.

Se ihan selvästi luuli, että
sen pitäisi etsiä ihmisiä - sitähän se teki ihan pienestä pitäen. Joten
ihmisen hajua osaa seurailla edelleen, vaikka etsintätreeneissä ei olla
käyty moneen kuukauteen.



Ei kommentteja: