Yksitoista

Joskus siivoamisesta on hyötyä. Se viikkoja repsallaan ollut varpaankynsi nimittäin veti viimeisen repeämänsä ja lähti irti. Eikä varpaaseen ees satu (vielä!). Sitä en sitten tiedä, että miten kynsi lähtee tuosta kasvamaan kun puoli varvasta (kutakuinkin) on ilman kynttä. Vaihoin vierustoverivarpaaseen uuden laastarin ja päätin, että johan on kerppele kun siittä ja tästä syystä ei voi juosta (viime päivät revennyt kynsi taittui aina välillä kipeen oloisesti kävellessä ja antoi tuntumaa sille, että juoksuaskelia en tod voisi ottaa sen kanssa). Rupesin jopa epätoivoissani miettimään, että kenet narraan Nemin kanssa aksakisoihin viikon päästä jos oon ite ihan rampa näine kaikkine kummine vaivoineni - voi siis sitä riemun päivää kun kynsi lähti ;)

Käytiin siis juoksemassa tänään. Melkein heti alkoi hieman satamaan. Kevyt kesäsade ei vielä haitannut mitään, mutta kun jossain välissä maaseututietä juostessa vettä alkoi tulla ihan reippaasti niin litimärkiähän me Nemin kanssa oltiin kun kotiin tultiin. Käytiin siis se perinteinen maaseutu+jaaris lenkki josta tulee juoksuosuudeksi hitusen yli neljä kilometriä ja yhteensä matkaa on viitisen kilometriä. 

Omd artsu

Töissä nuorempikaarti puhuu artsuista. Niiden kun pitää kirjoittaa sellaisia. Siis noiden tutkijoiden, tohtorikoulutettavien, väitöskirjan väkertäjien - ja toki niidenkin, jotka ovat väikkärinsä jo tehneet. Artikkelit eli artsut ovat mm mittari millä perustellaan yksiköiden olemassaoloa ja rahoitusta. Tärkeitä juttuja ne artsut siis. Mun työnkuvaan artsujen raapustus ei kuulu millään muotoa - ja yleensä tyydytänkin haluni naputella jotain tarinoita tänne blogiini.

Viime syksynä multa kysyttiin voisinko haastatella One Mind Dogs'in verkkosivujen artikkelisarjaan ystävääni Pirkkoa. Homma vaikutti kutkuttavalta ja päässä rupesi heti rullaamaan kysymyksiä mitä ehkä voisin Pirkolle esittää. Joten siitä se homma sitten lähti. Lopullisen version haastattelusta sain tehtyä loppuun hieman ennen joulua jolloin lähetin sen eteenpäin OneMindDogs:lle.

 Jutun englanninkielisen version käännöksestä vastaa OMD. 

Pirkon esittely suomeksi ja englanniksi OMD:n sivuilla. 

Ei haukku haavaa tee

Mutta revennyt varpaankynsi tekee. Eli se miksi varpaisiin tuntuu sattuvan välillä kovastikin johtuu siitä, että se revennyt kynsi on repinyt haavan viereiseen varpaaseen. Kun huomasin sen niin laastaroin sen vierustoverivarpaan ja nyt siihen ei satu ihan niin lujaa. Jännityksen vallassa odottelen siis mitä ja millon tapahtuu kynsirepeämälle - tai jotain muutosta sille on jo tapahtunut, koska näyttää hieman siltä kuin siinä ois hyytynyttä verta hitusen. 

Joka leikkiin ryhtyy se leikin kertokoon

Olenko tehnyt jotain pattiasialle? En. Se vaivaa vaihtelevasti, viime aikoina vähemmän kuin taannoin. Tai jos se jotain yrittääkin vaivata ja piipittää niin se ei saa ääntänsä kuuluville, koska varpaisiin sattuu niin lujaa. Niihin oikeen jalan keskimmäisiin kummallisiin koukerovarpaisiin. En tiedä onko ne yhtäkkiä ruvennut hinkkaamaan kenkään jostain syystä z vai johtuuko tämä nyt siitä revenneestä kynnestä. Joka sitten nyt on alkanut etenemään vaivaantumisasteellaan. Sattumista ilmenee siis kun olen kengät jalassa. Toisinaan siis käveleminen on yhtä tuskaa. Ilmeisesti kuitenkin jalka ts varpaat jotenkin asettuvat jossain välissä sinne kenkuleihin koska - Luojan kiitos- elämä ei ole pelkkää tuskaa silloin olen kengät jalassa / liikun. 

Ostin tälle iltapäivää ohjatut-aksareenit, niistä kerron joskus jotain. Eilen käytiin normitiistaitapaan toksuttamassa. Huomenna on vapaapäivä kun on Helatorstai, Haukkiksella on toksukoe jota aattelin mennä kattomaan Nemin ja kameran kanssa :)

ps. lenkeillä on reenitty paljon viime aikoina oikeen puolen seuraamista, normi seuraamista ja peruuttamista (seuruu peruuttamista siis). 

Viime viikon lumia

Niin. Viikko sitten niissä toksureeneissä. Mitä me tehtiin? Oli palkattomuusreeniä, johon piti napata neljä liikettä. NELJÄ??? Paniikki, mitä ihmettä mä keksin?

No, tehtiinpä sitten: 

1. Seuraaminen (hihnatta)
2. Liikkeestä maahanmeno
3. Luoksetulo (pysäyksellä
4. Liikkeestä seisominen

Ja kuinka meidän kävi? Seuraamisessa tuli pieni harhaantuminen, mutta sain kuin sainkin Nemin takas kartalle ilman suuria kommerverkkejä. Lopussa se jäi seisomaan vähän mun eteen ja sivulle. Tämä on merkillistä, koska eniten mun reenaama toksujuttu Nemin kanssa on seuraamisen liikkeelle lähdöt ja pysähdykset- harkataan niitä about joka lenkillä (jos oon Nemistimen kanssa kahestaan lenkillä) ja se on niissä yleensä ihan priimus-plus -tasoa. Jotain erilailla teen sitten toktok-reeneissä. 

Liikkeestä maihinmeno muuten hyvä, mutta ennakoi loppuistumisen. 

Luoksetulossa ei pysännyt ihan prikulleen heti, mutta pysäs kumminkin. Mutta kun käskytin sitä jatkamaan matkaa mun luo, niin se vapauttikin itsensä mun kassille = kuvittelemalleen palkalle. Mun viisas viisas lapinkoiraneitonen muisti, että tätä on reenitty takapalkalla... :) 

Liikkeestä seisomisessa hyvä stoppi ja loppu meni hyvin. 

Paikallaoloreeni käytiin tekemässä pihalla (kait.. tää oli viimeks?) joissa Nemi oli todella hyvä. Tehtiin istuminen ja paikallamakuu. Jenni häiriköi heittelemällä tuuleen, koirien suuntaan, irtoheinää. Nemi ei häiriintynyt siitä. 

Hallissa sisällä tehtiin seuraamista avustettuna ja oikeelle puolelle viekkuun tuloa ja oikeenpuolen seuruuta. Itsekseni harkkasin taas vaikka mitä. Ja lopuksi leikittiin semmosta, että Jenni piti koiraa ja ite piti juosta hallin toiseen päähän ja hypätä mutkalla olevan putken yli ja mennä makaamaan putken taakse. Samaan aikaan kaks kanssatoveria makasi puolittain putkessa, niin että päät kurkki molempien putkien suista. Ja sitten se omakoira kutsuttiin luokse. Nemi ei tullut heti mun luo, piti huudella sitä muutaman kerran. Kun mä olin putkessa niin Hannan Ilo juoksi putkeen :) Se olikin ryhmän ainut koira joka teki niin. Vain yks koira ei häiriintynyt putkella olevista ihmisistä ja meni suoraan sinne missä omistaja sitä huuteli. 

Kymmenen

Meil piti olla tänäaamuna (omatoimiset) pjt-reenit jäähallin portaissa. Muttei sitten ollutkaan. Olin kuitenkin hallilla hieman ennen kasia. Hetken mietin, että menenkö yksinäni porrastelemaan (yhen kiekan kävin juoksemassa hallia ympäri lämmittelynä). Mutta enhän mä kehannut. Jäähallin kaukalo-osuus ei muuten näyttänyt ihan normaalilta, siellä oli roudaus menossa ja kaukalon seinämät oli purettu pois. Just guugletin, että Oulun jäähallissa on lauantaina YleX pop-konsertti (mm Anna Abreu ja Stamina). 

No eniveis. Koska olin raahautunut urheilukamppeissa kaupunkiin niinkin varhain, niin päätin tehdä edes jotain. Ensin hölkkäsin pesäpallostadionin nurkille, mutta siellä näytti ruuhkaiselta (paljon fillareita), joten en kehannut jäädä sinnekään, joten aattelin vähän juoksennella ettei ihan turha reissu olisi ollut. Reitti meni kuta kuinkin näin: Raksila (uimahallin parkkis minne ajoin auton jäähallin parkkikselta) - pesäpallostadionin edusta - Karjasilta - jonku ojan varren viereinen polku - liikennevaloista Raksilan puolelle (se linja-autokatu) - Kajaanintien yli  - kohti keskustaa - Intiöön - motarille asti (melkein) - Intiön koirapuiston ohi - taas Kajaanintien yli - kohti Ouluhallia ja sieltä takas uimahallin parkkikselle. Uimahallissa kävin suihkussa ja sen jälkeen vein sen Nemin eilen yrjöllä sotkeman maton pesulaan ja ajoin töihin. 

Ainiin. Juoksumatkaksi mittailin 4,3 km. Sää: pilvinen, asteita jotain viiden ja kymmenen välillä. 

Yhdeksän

Sen verran otti kupoliin laiskuus, patti ja hyvät tekosyyt (vesisade, liian kuuma, liian nälkä, liikaa syönyt, liian kiire, väsyttää, etc.), että tein tämän illan myöhäisiltalenkin Nemin kanssa juosten. Oulun karttapalvelun avulla mittasin matkaksi 3,7 km. Muuten ihan jees lenkura, mutta hieman ennen loppua pisti aika lujasti vatsaan. Ihan lopussa Nemi otti yllättävän loppukirin, onneksi remmi ei ollut liian löysällä ts mulla oli hoksottimet vielä hereillä, muuten oltaisiin saatu kenties iltapala leivänpäälliseksi siiliä... 

Niin

Perjantaina aloitettiin lääkkeettömyys, jotta voin kisata aksaa parin viikon päästä. Ainakaan vielä ei ole lätäköitä näkynyt. 

Tänään Nemi oksensi iltaruokansa, tietysti sille matolle jota en ollut siivonnut pois tieltä (mahdollisten lätäkköjen eestä). 

24.05.14

Merrin kuolemasta tuli tosiaan eilen kuluneeksi vuosi. Käytiin Siikajoella, siellä minne Merri on haudattu. Haudan viereen istuttamassamme pihlajassa oli hieman lehtiä, joten ehkä siitä vielä komia puu tulee. Muutoin hautapaikkaa ei ole tarkotus pitää sen siistimpänä, siis yrittää kitkeä rikkaruohoja tai istuttaa siihen kukkasia. Kivilyhtyyn käydään silloin tällöin viemässä / sytyttämässä kynttilä kun ollaan Siikajoella käymässä. Haudan vieressä on hyvää myyrästysmaastoa. Nemi kävi pyörimässä haudalla ja syömässä muutaman heinän siitä, että ainakin se harventaa rikkaruohoja vaikka me ei niin tehtäisikään :)

Ikävä on, varmasti aina, elämäni ensimmäistä koiraa. Mainiota Merriä. Mutta elämä jatkuu.

 Noissa (yo.) kuvissa Nemi katselee kun Eetu, appivanhempani ja Eetun veljenpojat pelasivat eilen Siikajoella jalkapalloa.

Vuosi sitten

Elin tähänastisen elämäni surullisinta aikaa. Vuosi sitten tiesin, että vuorokauden kuluttua rakkaalla koiralla ei olisi enää kipuja. Vuosi sitten kärsin, vuosi sitten katsoin kun Merri kärsi. Vuosi sitten totesin, että en voi antaa sen kärsiä pidempään kuin on pakko. Vuosi sitten elin viimeistä vuorokautta Merrin kanssa. 

Itkin vuosi sitten ja itken taas.