Merri 12v.

Maailman paras Merri <3

Kahteentoista vuoteen mahtuu jos ja vaikka mitä. Yhdessä koettua. Toivottavasti koetaan vielä kaikenlaista kivaa. Synttäripäivänä saat aamiaiseksi maksalaatikkokakun ja myöhemmin päivällä/illalla hampurilaisen, koska niin moni tykkäsi fb-kuvasta ;)

Onnea Onnea Onnea! 

***

***

Nemi 8v

Kesä tulee kolisten

... aksaryhmäpaikkahakulomake lähetetty (eilen illalla) ;)

Parit agit

Viime viikon agireeneissä tehtiin rataa. Mikko oli koutsaamassa. Mulla oli sitä kuuluisaa Asennetta jonkun verran takataskussa ja meillä meni reenit hyvin. Vimppa kierroksella tehtiin jopa nolla :)

Tämän viikon reeneissä koutsina oli Mari ja tehtiin lyhkäsiä harjotuksia, mutta määrällisesti silti aika paljon. Mari katteli kaikilta mikä on kontaktien tilanne, siis puomi operaatiota ja myös jonkun muun kontaktin.

Itsekseen tehtiin erilaisille hyppelyesteille eri ohjauksia. Siis okserille, muurille, renkaalle,.. Ihan kivasti meni yksittäisesteillä leikkaukset, valssit, ja mitähän muuta teinkään :)

Sitten ne pelottavat kontaktit. Nemi teki hyvällä asenteella puomia ja aata. Ensin katottiin puomi ja lopuksi se aa. Ja tultiin siihen lopputulokseen, että reeneissä teen asenneharkkaa. Villitsemistä ja loppupalkkaa. Vaaditaan pysähdys. Ja kisoissa suunnittelen vaan ne radat niin että tiedän ettei se luultavasti sinne jää töröttämään ja lupaa menemiseen odottamaan. Jos alkaa tulla kontaktivirheitä niin mietitään sitten asiat uusiksi. 

Urheilukoiran eloa, siirto bot-aikaan

Aamulla käytin koirat metsälenkillä Auranmajan liepeillä. Tunti seikkaltiin polulta toiselle. 

Päivällä oli ohjelmassa Vesipetoilu, vain Nemi pääsi altaaseen. Pari kertaa se meni jo ilman pyyläämistä veteen. Nyt oli Maissi sen kaverina altaassa. Ihan kivastihan tuo ui, tosin ei se mitään kierroksia siellä vedä vaan päästä päähän ja sitten rampin kautta huilaamaan. 

Uinnin jälkeen oli tietysti vuorossa pesu, kuivaus ja föönaus. Sitten pihalle pissalle. Hetki taukoa karsinassa häkkituuletin seurana ja sitten Nemi pääsi vielä juoksemaan juoksumatolle. Ensin kävelyä ja sitten ravia (ja lopuksi toki taas kävelyä). Yhteensä juoksumatto aika oli noin 15 minuuttia. Juoksuteho oli n 5,2 (nopeussäädin). 

Koska joskus ihan sikakauan sitten oli tarkoitus hankkia BOT suoraan Ruotsista, niin sillon en tullut ostaneeksi sitä täältä. Sitten asia jäi, kun oottelin edelleen asian edistymistä Ruotsin suunnalta. Sitten aattelin, että olkoot - ollaan ilman. Mitäpä nyt lappalaiskoirat takilla? Nyt oon sitten kaiken osteopaatteiluun ja muuhun "humpuukin" ;) hurahtamisen jälkeen päätynyt siihen lopputulokseen, että kait määkin nyt voin siihen sijoittaa. Kun sitten Maissilla (aka Vesipedossa) oli nyt niitäkin ja siellä pystyin sitä asiantuntijan avulla sovittamaan, niin se oli sitten sillä selevä. Semmonenkin koiraroipe löytyy kaikenmuun tavaran joukosta. Yks saa silti riittää koirille yhteiseksi, jotain rajaa...

Uimareissulla ei ollut tällä kertaa kameraa mukana, kun keskityttiin itse asiaan, tai asioihin. Mutta pistin Neppulan poseeraamaan pihalla takkinsa kanssa ennen sisälle tuloa. Kovin vaan oli aurinkoista pihalla niin että ISO 100:kin tuntui olevan liikaa. 

Päätin

Että en lähde Pelloon. Muutenkin se sinne meno oli vähän hanurista kun paikallinen hotellikaan ei olisi ottanut yhden yön huonevarauksia. En mä nyt kahta yötä siellä ois halunnut olla. Sitä paitsi ainakin erkkarin aikaan se oli hemmetin kuumakin se huone, eikä ny kovin kaksinen (mutta maksoi kuitenkin normi hotellitaksan). Ja taas yhdeksi päiväksi ois ollu ehkä hönö lähtä. Ja nyt kun vkonlopun kisatkin meni päin honkkelia, niin pietäänpä parin-kolmen viikon kisapaussi. 

Vesipedosta sen sijaan varasin Nemille uintivuoron keskiviikolle. 

Rt

Kesken erään sunnuntaisen rataantutustumisen huomasin ajattelevani "helvettiäkö te täällä teette, menkää pois mun edestä - hitto kun täällä on ahdasta, eihän täällä pysty keskittymään ja miettimään mitä tehdä, missä, millon jne" Ja sitten kun oli kettuuntuneenaa ahistunut tungoksesta [en tykkää muuallakaan tungoksesta ja ihmisistä jotka eivät näytä tietävän mihin ovat menossa (niiden menoa ja suuntaa ei voi ennustaa ja sitä myöten tietäisi miten niitä kannattaisi väistellä jotta voi itse luovia haluamaansa suuntaan)].

Sitten tietysti ajatteli, tai edes ajatellut, mutta tiedosti kuitenkin, että niillä on ihan samanlainen oikeus pyöriä siinä samassa kohtaa kuin minullakin. Ja ärsytys meni pian ohitse. 

Jos joskus siis pimahdan rt:ssa ja alan kyynärpäätaklauksia tekemään jossain kohdassa kun muuten tuntuu, että en saa tilaa omille suunnitelmilleni, niin ei kannata ihmetellä ;) Ne taklaukset ovat muhituttaneet alitajunnassa kymmenisen vuotta ;D

Periaatteen nainen

Tiedän ja myönnän, minulla on kaikenlaisia mitä kummempia periaatteita ja hajatelmia joista en voi luopua. 

Ja vaikka kuinka tuntuisi välillä siltä, että koiran omistajana olisi helpompiakin teitä, niin niin luuseria minusta ei ikinä (*kop kop kop*) tule, että lakkaisin reenaamasta koirieni kanssa. Se on tietysti eri tilanne jos koira on niin kipeä/vanha ettei se enää kykene siihen. Toisaalta siinä vaiheessa täytyy todella katsoa peiliin, että jos näin on käynyt niin onko se sellainen koiran elämää enää ollenkaan? 

Tiedän olevani naurettava pelle ja tehneeni härkäsestä kärpäsen (tai jotain) jaaritellessani eilisiä paskoja agistartteja. FB:ssä siis. Mutta kaikki pidempään (tai lyhyempään) ainakin aksaa harrastaneet (ja miksei se pätisi muihinkin lajeihin) tietävät sen aallokon missä aksaajat ratsastavat. Tunnetiloista toiseen. Mahtavasta flow hetkestä syöksykierteellä takaisin pohjamutiin. Enimmkseen mennään juuri pinnan alapuolella ja sitten silloin tällöin koetaan se upea hetki kun kaikki sujuukin hienosti. 

Koska minulla ei ikinä ole äärimmäisen pitkiä ne huippuhetket niin olen jo kauan aikaa sitten oppinut nappaamaan kiinni niistä hyvistä kohdista. Löytämään jotain hyvää likipitäin suorituksesta kuin suorituksesta.

Jos harrastaisinkin jotain muuta? Koiranäyttelyissä vika on tuomarin - eikö niin? ;P Tosin näyttelytkään eivät mene läpi mun treenikategoriasta. Olen niuho, kriittinen ja tiukka. Ja voisinko arvostella muita jos en itsekään läpäisi tiukkaa seulaani? Noo, en mä nyt ehkä niin arvostele - kukin taaplatkoon tyylillään :) Mutta mun ajatusmalliin koiran pidosta ja elosta ei läjähdä ne peräkammarin sohvapuudelit tai pihanperän koristevahdit (kärjisteitä).

Vaikea koira. Helppo koira. Monta koiraa. Eri rotuinen koira. Helpommallakin voisit päästä. Ota ferrari. Älä ota ladaa.

Onko mun koirat vaikeita koiria? On ja ei. Onko vika minussa vai koirissani? Minussa. Enimmäkseen minussa. Pelkästään minussa, mitäs en osaa kouluttaa koiriani.

Vaihtoehto kohdallani ei ole uusi koira. Meille ei tule kolmatta koiraa. Luultavasti minulla on siis jäljellä aksa-aikaa vuosi-kaksi. Ja sitten ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa sen uuden pennun kanssa ihan uusi agilitytuleminen - ja uudet ongelmat ja väännöt.

En halua joutua katumaan. Ainakaan pahasti (onhan niitä katumisen hetkiä jo nyt joitakin). Joten pohjamudissa rypimisestä ilon kautta pitäisi päästä taas hauskaan aksatukseen. Jättää monet monet saavuttamattomat tavoitteet taka-alalle. Keksiä sellaisia tavoitteita joihin oikeasti olisi mahdollisuus päästäkin tänä jäljellä olevana aksa-aikana.

Kun Nemi jää aksasta eläkkeelle. Niin laiska peruna siitä ei tule. Sitten tokotetaan. Ainakin. Voihan olla että teemme myös jotain muuta. Aika näyttää.

***

Päätelmiä ja koottuja selityksiä, oletuksia ja johtopäätöksiä (activen kisoista 17.03.13)

• Huolimatta siitä, että olin päättänyt olla kisoissa Asenteella liikenteessä niin en ole sisäistänyt sitä Asennetta. Sen asennus itseeni on vielä kesken. Mitä ilmeisimmin olen huolimaton ohjaaja. Miksi muutoin Nemi kieltäytyi heti toiselta esteeltä (rata a tai b)?  Tai niin monelta muultakin esteeltä. Radat eivät olleet ylitsepääsemättömän vaikeita. 
• Kun pakka on hajonnut niin pakka on hajonnut. Vanhoilla agitermeillä, kuminauha katkesi eikä sitä enää paikata kesken radan. Tai ainakin harvoin paikataan Nemin kanssa. 
• Kontaktit. On ihan erit kisoissa kuin treeneissä. Aiemminhan totesin, että en ote niistä stressiä jos kisoissa koira laukkaa ne läpi. Mutta annanko samalla koiralle luvan sikailuun ja olemiseen korvat lukossa - minun kuulemattomissani? Olisiko se osa Asennetta, että vaatisin sitä tekemään ne kuten on opeteltu? 
• Hyppykunto. Entä jos sen kunto ei vaan riitä maksikorkeuksista hyppäämiseen?
  Olin ajatellut -kaiken tämän päässä aiheen pyörittämisen parissa- että jos kyseessä on se mun päässä oleva mörkö, että En vain Osaa kisata Activen hallissa (mörkö kehittynyt aiemmissa ad:n kisoissa syystä x ja y), että nyt vaan katsomaan kisoja jostain missä pippuri kasvaa. Mutta jos kyseessä ziljardeihin kieltoihin on se, että se koira parka ei vaan jaksa ponnistaa niin ylös. Niin edessä on kuntokuuri. Lääkkeeksi ainakin siis uintia Vesipedossa. Mutta mitä muuta? Ravilenkkejä heti kun lumet sulaa - mä en vaan pystyuskallakykene juoksemaan tuolla liukkaalla, niin se vaan menee. Valitettavasti. 

jatkoa seuraa kun siltä tuntuu. Jatkan itseni pistelemistä neuloilla (asian suhteen). 

Vaihtasko lajia

eli kysyvä ei tieltä eksy 

= hain Nemille tokotusryhmäpaikkaa. Joskus selvinnee, että tehostetaanko tokotusreenausta keväällä vai ei.

Ja tietysti hain myös hurlumhei paikkaa Merrille <3

ja kuinka sitten kävikään

Kaikki meni pieleen. Kutakuinkin.

Enempiä selityksiä ehkä joskus.