Nemin hampilekurivisiitti

Tänään se sitten oli. Se odotettu ja emmitty hammaslääkärivisiitti. Kannattaako hampaita poistattaa? Voiko noin vanhaa (viikon päästä 13v9kk) koiraa nukuttaa leikkaukseen?

Ilmoittautumisen yhteydessä Nemi kävi puntarilla, ilman valjaita remmiä yms vermeitä se painoi tasan 14 kg.

Eläinlääkäri (Anu Tulokas, eli sama kuin reilu kk sitten Herttaisessa) kuunteli Nemin sydämen ja tuikkasi sitten koiralle rauhoitettavat ja eipä aikaakaan kun koira simahti. Juteltiin siinä sitten hetki ennen kuin jätettiin koira operoitavaksi ja lähdettiin käymään kaupungilla sushilla ja käyttämässä Kikiä lenkillä. Koska veriarvot oli tsekattu Herttaisessa viime käynnillä ja koska ell on töissä sielläkin niin se pääsi kurkkimaan arvot ettei niissä ollut mitään häikkää / estettä hammasoperaatiolle. Verta ei siis tutkittu tänään.

Tultiin takaisin Kamuun hieman ennen kuutta ja ooteltiin puolisen tuntia ennen kuin ell tuli kertomaan meille missä mennään, saatiin kotiutusohjeita yms, maksettiin ja Eetu kantoi Nemin autoon. Autoon oli aseltu viltti valmiiksi takapenkille ja mä matkustin takapenkillä levottoman Nemin seurana.

Kun tultiin kotiin niin Nemi kävi tienvarressa pissalla ja paineli sitten tukkaputkella keittiöön; iltaruoka oli jäänyt saamatta. No, eipä se saanut sittenkään ruokaansa kun oletin koiran hyytyvän eteiseen heti kotiin päästyään. Ja kissanvillat, ruokaahan se on kerjännyt ja reippaasti jolkotellut pitkin asuntoa. Kikihän pursusi energiaa kun tultiin kotiin ja on esitellyt aarteitaan (tuonut mulle villasukkia ja ties mitä) ja samaan aikaan Nemi istui mun edessä "mä osallistun kans tempputuokioon" (voi rakkaus mikä mummokoira). On se sitten hieman sapuskaa illan aikana saanut kun on ollut niin pirteä ... ja nälkäinen eikä yhtään pahoinvoivan oloinen.

Ell:ltä saadussa paperissa lukee tällaisia asioita:

"Diagnoosi: traumaattinen hammasmurtuma, hampaan poisto 108 (oikea yläP4) ja 202 (vasen ylä12)

Nemin pahiten lohjenneet hampaat ja hammaskivet poistettiin. Poistetun ison etuposkihampaan juuret olivat palasina ja niiden ympärillä oli haisevaa tulehdusta. Toisella puolella sama hammas on lievemmin lohjennut. Sen poistotarve voi tulla ajankohtaiseksi koska tahansa, mutta röntgenkuvassa juuret olivat normaalit, eikä tulehdukseen viittaavaa luun harventumista näkynyt. 

Nyt lääkitykset oheisin ohjein. Ikenet paranevat viikossa-parissa. Ottakaa yhteyttä jos näin ei käy"

"Clavaseptin. Tästä illasta tai huomisaamusta alkaen 1½ tabl. 2 kertaa vuorokaudessa 10 päivän ajan. Annetaan mieluiten ruuan yhteydessä. Tabletin saa tarvittaessa murskata. Antibiootti. 

Canicaral vet. Huomisesta alkaen kipuun tarvittaessa 3/4 tabl. 1-2 kertaa vuorokaudessa."

Sitä toisen puolen lohjennutta hammasta ei poistettu tänään sen takia kun tuossa suunnitellussa parin hampaan poistossakin jo meni kauan aikaa ts oli kuulemma jo kiire herätellä mummokoira (verenpaineet alkoivat laskemaan). Oli kyllä ollut puhetta, että moneen kertaan ei ehkä lähdetä hampaita operoittamaan, että kaikki kerralla pois jos löytyy parin hampaan lisäksi muita mörköhampaita. Mutta ei tietenkään niin, että leikittäs koiran hengellä. Pitää seurailla siis tilannetta, jos lohjennut hammas ei ala oireilemaan (kehitä pattia, vaikuta hirmu kipeältä tms) niin sille ei tarvinne tehdä mitään.

Ainiin. Operaatio maksoi 470,18 €

ps. pylly/anaalit tsekattiin samalla, siellä ei ollut "mitään hätää" (ts hoidon tarvetta) :-)

Shop shoppaile

Ohjelmassa on lähiaikoina pakkorakoshoppailut. Eli perinteinen "tuhlaa vuoden aikana tienatut etusetelit". Tällä kertaa läjässä on myös Kikin kasvattajaltaan saama lahjakortti, jolla en vieläkään ole hakenut koiralle valioitumislahjaa/lelua ... Onneksi lahjakortti on edelleen voimassa (Kiki sai sen siis keväällä postitse kun valioitui :-)). Tästä syystä en panostanut Messarishoppailuihin, vaikka siellä varmasti oli extrahyviä tarjouksia. Kun nuo eivät tarvitse uusia valjaita, pantoja, hihnoja, makuualustoja, takkeja, vilttejä, leluja enkä minä ties mitä reenivempeleitä. Mutta, joululahjoja ne tarvitsevat - tietysti ;-) Ja herkkuja menee toki aina.
Tai no, voi olla että ostan uuden/toisen flexin, kun aina välillä olisi tarvetta yhtäaikaa flexille (se on oikeasti ihan kätevä vekotin aina välillä).

Extempore reissu

Olen jo vuosia miettinyt, että joskus Messarissa voisi käydä ihan vaan turistina. Mutta kun vaivalloista matkustaa (millä mennä, milloin mennä), missä olla yötä, kenen kanssa mennä. Onko järkeä? Kannattaako The näyttelyihin mennä ilman koiria? Kuinka paljon harmittaa kun näkee osallistuvat koirat, kun omat eivät ole mukana?

No viimeiseen kysymykseen vastauksena on, että eipä harmittanut kyllä tippaakaan :-) Vaikka veteraaneja ei ollut ilmoittautunut ainuttakaan. Mutta ehkei Nemin paikka ole enää näyttelyissä. Ainakaan noin isoissa ja noin kaukana (reissaaminen, pitkä päivä näytelmäpaikalla jne). Enkä mä näillä näppäimin Kikiäkään haluaisi pitkää päivää pitää noissa olosuhteissa.

Vatuloin, pähkäsin ja jahkasin lähtemistäni pitkään. Surffailin erilaisia matkustusvariaatioita. Lopulta asia ratkesi edukseni sillä, kun kaveri innostui lähtemään myös - tai oli tahollaan miettinyt samaa asiaa. Näinpä ollen hyppäsimme perjantai-iltana Oulusta junaan ja matkasimme makuuvaunussa Pasilaan, jossa olimme ~vartin yli kuusi lauantaiaamuna.

Pasilaan päästyämme emme suinkaan kipittäneet heti kolkuttelemaan Messukeskuksen ovia, vaan suuntasimme toiseen suuntaan - lähellä olevaan hotelliin syömään kunnon aamupala 😛 Kun mahassa oli riittävästi apetta tallustelimme Messariin, jossa kävelimme suorinta tietä paraatisaliin. Ts sinne missä isot kehät pyörisivät loppu päivästä. Nyt tosin estradilla olivat koiratanssijat, koska Koiramessuilla ei ollut pelkästään koiranäyttely, rotuesittelykopit, shoppailualue ja n kappaletta harraste-esittelyä vaan siellä oli myös koiratanssin pohjoismaiden mestaruuskilpailut.

Jos joku olisi minulle aiemmin sanonut, että matkustan Messariin ja vietän puolet siellä olo ajastani koiratanssikisoja katsellen, niin en olisi ottanut moista hölpötystä kuuleviin korviini 😅 Mutta se oli itseasiassa varsin viihdyttävää. Hieman ennen lauantain esitysten loppua käväisin hetken "toisella puolen" eli poissa katsomosta, mutta totesin, että katsomossa hyvässä seurassa istuskelu, kisojen katselu ja räpsintä oli itseasiassa hauskempaa kuin näyttelykehien välissä (yksin) kuljeskelu.

Pitkän arvonnan seurauksena otin reissulle mukaan sen uuden kameran ja uuden putken. Uuden kameran siksi kun siinä on paremmat ISOjen säätömahdollisuudet ja sen putken siksi kun siinä on paras valovoima. Tosin se oli töppöputki eli ei zoomia lainkaan (50 mm 1.7). Sisätilaräpsyiksi ja mun otoksiksi olin kuviin ihan tyytyväinen vaikkei niitä voi kovasti rajata ja iso ISOn käyttö toki näkyy kuvissa, mutta elämä on.

(Kikin kasvattaja) Merja ja Epe (Kikin veli) esiintyivät tanssikisojen väliajalla 💖

Lisää koiratanssikuvia

Kun tanssit olivat ohi niin siirryin odottamaan ruotsinlapinkoirakehän alkamista. Tapasin pitkästä aikaa Cattlinin (Nemin kasvattajan, joka oli tullut Helsinkiin parin rlkn:n ja slk:n kanssa) 😊
Ruotsinlapinkoiria oli ilmoitettu yhdeksän, joista yksi ei esiintynyt lauantaina. Napsin rlk:stakin joitain kuvia.

Ihan pakko mainita tähän väliin, että Cattlinin (oma kasvatti ja oma koira) suomenlapinkoirauros oli sunnuntaina ROP - suomenlappareita oli Voittajanäyttelyyn ilmoitettu yli yhdeksänkymmentä. Olin (ja olen) kyllä superonnellinen Cattlinin puolesta 😍

Sjaunjas Pixi oli molempina päivinä rop

Ruotsinlapinkoirien esiintymisen jälkeen menin Messarissa tapaamani ystävän kanssa kahville ja kiertelemään ostoskojuja (ostamatta juurikaan mitään).

Sitten tapasin taas reissuseuralaiseni, jonka kanssa shoppailin hieman lisää (muun muassa junaeväät) ja lopulta oli aika tallustaa takaisin asemalle. Hyvässä seurassa matka taittui mukavasti ja eipä aikaakaan kun olimme (puolilta öin) takaisin Oulussa jossa Eetu, Kiki ja Nemi olivat minua asemalla vastassa 😃

Rallytokon alkeet, käytäntö osa3

Viikko sitten kävin Kikin kanssa rallytokon alkeiskurssin (meidän) viimeisellä tunnilla. Homma ei mennyt alkuunkaan putkeen. Oli tarkoitus reenata pieniä ratapätkiä. Jotenkin semisti sain pari kylttiä tehtyä ja sitten Kikin nenä eksytyi maahan (ts lattiaan) jossa se sitten viihtyikin. Mun mukana olleet (olikohan kolmia erilaisia) namit eivät koiraa juurikaan kiinnostaneet. Kertaalleen kannoin koiran häkkiin kesken harjoituksen kun ... sitä ei vaan napannut ja en tod tykkää/halua houkutella sitä reenimään; varsinkaan namilla josta se ei ole kiinnostunut. Lopputunnista kouluttaja antoi pari frolic palasta ja ne sitten olivatkin tosi jees - joten hetken aikaa Kiki oli innostunut.

Lopputunnista Katja kertoi jotain rallysääntöjä ja Kiki oli hysteerinen. Huusi siis. Jälkeenpäin tietysti tajusin, että mun ois pitänyt viedä koira autoon siinä vaiheessa kun lopetettiin reeniminen ... mutta kun luulin saavani koiran rauhoittumaan sinne häkkiin (kuten yleensä). Mutta nyt Kiki ottikin ahdistusta ulkoa kuuluvista äänistä (seuraavan ryhmän koirat melusivat ulkona).

Omatoimitreenit viikolla 50

Tällä viikolla olen tehnyt likkojen kanssa kaksi aamukeikkaa Haukkikselle okk:n halliin. Ennen halleilua on käyty kunnon lenkit Hiirosen urheilupuistossa.

Tiistaina oli mukana tonnikalanameja ja Nemi tarjoili mulle parastaan; tokoseuraamista siis. Taidettiin me jotain muitakin tok juttuja tehdä kuin seuruuta. Kikin kanssakin tehtiin jotain temppusia tuolloin, mutten enää muista mitä. Sen toki muistaisin jos olisi tapahtunut jotain tramaattista (pelkoja tms).

Tänään Nemi teki siivekkeen kiertoa ns tarjoamisagia ja hieman rallytokoa. Kikin kanssa tehtiin rallya, koiratanssitemppusia ja tunnaria. Kiki oli ihan pähkinöinä 💙

ks 80/18

Kävin tänään kuntoilemassa.

hk 29/18

Kampasin eilen Kikiä ja mietin, että onpa onni ettei se ole menossa Messariin ;-)

hn 39/18 (ja muita Nemi juttuja)

Kampasin toissapäivänä Nemiä, ja päätin -jos muistan vaan- että hetkeen aikaan en harjaile siltä muuta kuin kauluri- ja housukarvoja. Joo, sillä lähtee karvaa myös kyljistä, selästä jne kun sitä kampaa, mutta niin kauan kuin ei mitään mahdotonta tilannetta sillä seudulla ole, niin turha mun siltä koko turkkia päältä kiskoa. Nemillä näet ei ole läskejä mitkä sitä lämmittäisivät.

Josta päästään seuraavaan asiaan, eli harkinnassa on Nemin ruokavalion muovaaminen, kun koira on niin laiha. Vaikka se syö 2½ kertaa päivässä ns oikean ruuan ja lukemattomia erilaisia väliherkkuja ties mistä syystä. Eilen se muuten yritti väenvängällä syödä Kikin lattialle silppuaman nenäliinan. En vaan vielä oikein tiedä miten ruokavaliota muokkaisin, lopputuote ei saa kauheasti muuttua (tavaraa pitää tulla ja se ei saa olla liian löysää; eikä toki liian kovaakaan).

Pari päivää sitten Nemi ei kakannut koko päivänä. Reilun kymmenen vuotta elämästään Nemi oli koira joka meni kakalle kun sen käski. Enää se ei toimi niin. Plus lumi tuntuu haittaavan sen tarpeiden tekoa, jos on liikaa lunta minne uppoaa niin on hankalaa. Plus Nemin koordinaatio ei riitä ts sillä ei ole enää joko uskoa itseensä tai oikeasti voimia hyppiä mihin vaan tai se ei näe kunnolla tai joku muu juttu, mutta se ei loiki ojiin tai pientareille tai kinosten päälle tai minne vaan enää niin kuin ennen. Joku päivä takaperin se jopa vähän "nolona" kakkasi pyörätien sivuun vaikka selvästi olisi tahtonut normaaliin tapaansa mennä niin pitkälle kuin hihna yltää (jonnekin puskikkoon).

Ja sitten. Tässä eräänä iltana koira empi takapihalla iltapissalle menoa kun takapihan kuistin ja piha-alueen rajalla oli pienen pieni lumitönkäre ja koira oli siinä kuistin puolella, että miten se pääsee siitä "kummusta" yli. Voi mun pientä mummokoiraa. Rohkaisin sitä sitten muutamaan otteeseen ne lopulta koira käveli ihan hyvin siitä yli. Mutta olihan se tosi raasu. Seuraavana päivänä kävin polkemassa sen "kummun" linttanaksi.

Blondi kuntosalilla

Rehvakkaan reippaasti ajelin koirien aamureenin jälkeen kuntosalille. Menin ovesta sisälle, riisuin kengät eteiseen (ihmettelin kymmeniä autoja parkkipaikalla, mutta onnekseni ne olivat suurimmaksi osaksi jumppaajia, joten kuntosalin puolella ei olisi suurta ruuhkaa). Menin pukuhuoneeseen, riisuin takkini ja avasin kassini. Miksi se tuntui kosteammalta kuin yleensä?

Joop, vesipullosta 2/3 oli jossain muualla kuin silloin kun lähdin kotoa. Toisinsanoen saleiluvaatteet sen verran märät, että en kiskonut niitä päälleni. Sen sijaan heitin takin niskaan, eteisessä kengät takaisin jalkaan ja liukenin paikalta. Jospa kuntoilun sijasta söisinkin suklaata ja katsoisin tv:stä Greyn anatomiaa :-D
Ostettiin joitain viikkoja sitten uusi tv ja tultiin nykyaikaan, eli tv yhdistyy langattomaan verkkoon ja päästään Canalin verkkotarjontaankin käsiksi, joten tv-sarjoja voi nykyisin ahmia myös sitä kautta 💖

Rallytokon alkeet, käytäntö osa2

Ne toiset rallyreenit, jotka olivat puoltoista viikkoa sitten. Siellä harjoiteltiin ne loput alokasluokan kyltit. Kiki ei ehkä ollut ihan niin tättähääränä menossa halliin /tekemässä asioita kuin ensimmäisellä kerralla. Mutta toisaalta se ei myöskään säikkynyt mitään. Ja oli siis ihan ok reipas (muttei ylivireinen). Ekalla kerralla tehtiin temppusia väliajoilla, mutta tällä kertaa joko tuuppasin Kikin häkkiin (no en töninyt vaan käskin sen sinne ;-)) tai se jopa meni sinne oma-aloitteisesti :-)

Ihan kivat reenit olivat ne.

Tässä kurssin aikana on sitten kotona reenitty jotain juttuja. Se eteenistuminenkin alkaa sujumaan jo hieman paremmin kuin aiemmin (Kiki ei heti pakita ns luopuen poispäin minusta). Mutta ralleilu vaatii kyllä paljon malttia; ehkä meiltä molemmilta. Kun kaikki ne sellaiset askeleita eteen tai taakse ja koiran pitää istua ja ottaa askel tai pari niin ovat Kikin mielestä ihan liian hidastemposia, plus itsellä on ehkä opettelua siinä että puhun koiralle tarpeeksi (tarpeellisia asioita) mutten kuitenkaan liikaa lörpöttele.

Kurssia on enää jäljellä yksi kerta, tämän viikon keskiviikkona. Ts olisi kaksi kertaa, mutta viimeiselle kerralle ei päästä kun on se Nemin hammasoperaatio. Jatkokurssi taisi olla täynnä jo ennen kuin tämä alkeiskurssi alkoi, joten ihan heti joulun jälkeen ei jatketa ralleja - ryhmässä ainakaan - mutta kyllä mulla on suunnitelmissa myöhemmin talvella / keväämmällä ilmoittaa Kiki  taas rallattelemaan.