Päätimme vaihtaa tokokurssia. Tai lähinnä sen alkamisajankohtaa. Kiki ei menekään toksukurssille mikä alkaa 22.2 vaan pidämme nyt reilun tauon (pari kk) ryhmätreenailuun.
Uuskurssi: tiistai 17.4. 24.4. 8.5. 15.5. 22.5. 29.5.
Pitääkin poistaa tuosta blogikalenterista nuo toksukerrat (22.2. 1.3. 15.3. 22.3. 5.4. 12.4.) joihin ei osallistuta.
perjantai 9. helmikuuta 2018
torstai 8. helmikuuta 2018
Kaiken se kertoo
Tämä blogi on mun muistikirja. Kun vain muistaisin aina, että mitä kategoriaa olen milloinkin käyttänyt niin olisi helpompi myöhemmin hakea näitä juttuja.
No enivei. Kerronpa sitten, että tänään Nemi on hiissannut takapuoltaan lattiaan Yritin sen pyllyä katsellakin, mutta oli hitokseen hankalaa, koska Nemi lynttäs pyllynsä lattiaan. Tai olisi halunnut lyntätä. Tai ainakin madalsi olemustaan että siinä kun piti koiran häntää poissa tieltä ja yritti tiirustaa sinne takamukseen niin eihän se helppoa ollut. En nyt oikein osaa sanoa, että näinkö siellä mitään erikoista? Kuin ehkä punaisen pyllyn. Oliko se normaalin kokoinen, hankala sanoa.
Nemillä on myös ollut autoon hyppäämisvaikeuksia nyt viikko tai pari. Hankaluutta on vain kotona, tuolla autokatoksella kun se maa / alusta on siinä kohdin jäinen, ja enemmän tai vähemmän pimeä eikä auton ovea aina saa kokonaan auki siinä ahtaassa paikassa. Eli koira pitää 95 % kerroista nostaa autoon. Mutta kun lähdetään jostain muualta, vaikkapa Haukkiksen pihasta niin koira pomppaa takapenkille kuin nuori tyttö vailla mitään ongelmaa. Enää pitkään aikaan Nemiä ei ole kuljetettu autossa takakontissa, kun se on Kikin matkustuspaikka ja Nemi on takapenkillä, joten mulla ei ole hajuakaan jaksaisiko Nemi enää niin korkealle -kuin takakontin häkkiin hypätä itse.
Koska maailma ei ole pyörinyt pelkästään Kikin ympärillä viime aikoina. Esim ne rallyreenit, ja muutenkin, niin on tuntunut, että Nemi on ollut jotenkin pirteämpi viime aikoina. Se tarjoilee tiitteän toimintoja ja on ihan tohkeissaan kun sen kanssa tehdään treenataan ja ollaan ja paijaillaan ja ja ja ... 💜
***
Kerron myös. Että vaikka mua suretti -ja surettaa kait vieläkin muttei niin paljoa enää- Kikin pehmoilu ja halli pelkoilu. Niin silti. En mä nyt vaan jaksa olla ahdistunut liian kauaa. Kun haluan nauttia hetkistä. Siitä Kikistä joka intona heittelee leluja ympäri olohuonetta ja tuo mulle lelun jos toisenkin että jos pelattaisiin niillä? Iloitsen siitä Kikistä joka kotona tarjoaa mulle toimintoja ja on valmis hommiin.
Katsellaan nyt miten tuon äänipelon ja hallipelon ja ties minkä homman kanssa käy, mutta nautitaan ja iloitaan myös siitä reippaasta ihanasta pikkukoirasta joka välillä haluaa tehdä ja touhuta. Ja etsitään ne paikat ja tilanteet joissa voidaan tehdä ja touhuta.
Ei silti luovuteta vaan etsitään ratkaisuja ja siedätetään ja kokeillaan ja pähkäillään. Ja toivotaan että tämä olisi vain vaihe pikkukoiran elämässä 💙
Loppuun hieman höpöjä kännykuvia - yks monista leikkihetkistä tänään. Kiki toi mulle marsupilamin ja mä istutin pehmolelun Kikin viereen ja yritin ottaa kuvan. Koira jopa malttoi hienosti olla hetken lelun kanssa paikallaan ... oma moka kun en saanut siitä silloin hienoa kuvaa otettua ;-)
ps. jätettiin tänään siis ihan tietoisesti ja kouluttajan kanssa sovitusti menemättä Kikin kanssa bh-treeneihin.
No enivei. Kerronpa sitten, että tänään Nemi on hiissannut takapuoltaan lattiaan Yritin sen pyllyä katsellakin, mutta oli hitokseen hankalaa, koska Nemi lynttäs pyllynsä lattiaan. Tai olisi halunnut lyntätä. Tai ainakin madalsi olemustaan että siinä kun piti koiran häntää poissa tieltä ja yritti tiirustaa sinne takamukseen niin eihän se helppoa ollut. En nyt oikein osaa sanoa, että näinkö siellä mitään erikoista? Kuin ehkä punaisen pyllyn. Oliko se normaalin kokoinen, hankala sanoa.
Nemillä on myös ollut autoon hyppäämisvaikeuksia nyt viikko tai pari. Hankaluutta on vain kotona, tuolla autokatoksella kun se maa / alusta on siinä kohdin jäinen, ja enemmän tai vähemmän pimeä eikä auton ovea aina saa kokonaan auki siinä ahtaassa paikassa. Eli koira pitää 95 % kerroista nostaa autoon. Mutta kun lähdetään jostain muualta, vaikkapa Haukkiksen pihasta niin koira pomppaa takapenkille kuin nuori tyttö vailla mitään ongelmaa. Enää pitkään aikaan Nemiä ei ole kuljetettu autossa takakontissa, kun se on Kikin matkustuspaikka ja Nemi on takapenkillä, joten mulla ei ole hajuakaan jaksaisiko Nemi enää niin korkealle -kuin takakontin häkkiin hypätä itse.
Koska maailma ei ole pyörinyt pelkästään Kikin ympärillä viime aikoina. Esim ne rallyreenit, ja muutenkin, niin on tuntunut, että Nemi on ollut jotenkin pirteämpi viime aikoina. Se tarjoilee tiitteän toimintoja ja on ihan tohkeissaan kun sen kanssa tehdään treenataan ja ollaan ja paijaillaan ja ja ja ... 💜
***
Kerron myös. Että vaikka mua suretti -ja surettaa kait vieläkin muttei niin paljoa enää- Kikin pehmoilu ja halli pelkoilu. Niin silti. En mä nyt vaan jaksa olla ahdistunut liian kauaa. Kun haluan nauttia hetkistä. Siitä Kikistä joka intona heittelee leluja ympäri olohuonetta ja tuo mulle lelun jos toisenkin että jos pelattaisiin niillä? Iloitsen siitä Kikistä joka kotona tarjoaa mulle toimintoja ja on valmis hommiin.
Katsellaan nyt miten tuon äänipelon ja hallipelon ja ties minkä homman kanssa käy, mutta nautitaan ja iloitaan myös siitä reippaasta ihanasta pikkukoirasta joka välillä haluaa tehdä ja touhuta. Ja etsitään ne paikat ja tilanteet joissa voidaan tehdä ja touhuta.
Ei silti luovuteta vaan etsitään ratkaisuja ja siedätetään ja kokeillaan ja pähkäillään. Ja toivotaan että tämä olisi vain vaihe pikkukoiran elämässä 💙
Loppuun hieman höpöjä kännykuvia - yks monista leikkihetkistä tänään. Kiki toi mulle marsupilamin ja mä istutin pehmolelun Kikin viereen ja yritin ottaa kuvan. Koira jopa malttoi hienosti olla hetken lelun kanssa paikallaan ... oma moka kun en saanut siitä silloin hienoa kuvaa otettua ;-)
ps. jätettiin tänään siis ihan tietoisesti ja kouluttajan kanssa sovitusti menemättä Kikin kanssa bh-treeneihin.
Omakoiralähete
Kävin just Omakoirassa maksamassa Kennelliitolle siitä, että saan maksaa Kamulle ens viikolla Kikin luustokuvien ottamisesta. Ylläripylläri Omakoiran kautta piti maksaa neljäkymmentäkaksi euroa.
Törmäsin omakoirassa sitten tuollaiseen näkymään. Kaikki mun koirat -nykyiset ja edesmenneet-. Merrin aikana oli itsestäänselvää, että koira käytetään lonkkakuvissa (ja silmäpeilauksessa) mutten ollut silloin tietoinen mistään kyynärkuvista tai polvitutkimuksista (sydän silläkin sitten myöhemmin kyllä tutkittiin). Nemille ei ole tehty virallista selkätutkimusta (vaikka se on kyllä kauttaaltaan kuvattu, viimeksi pari vuotta sitten), joten Kiki saa olla uraauurtava sitten siinä asiassa (mun koirista).
Törmäsin omakoirassa sitten tuollaiseen näkymään. Kaikki mun koirat -nykyiset ja edesmenneet-. Merrin aikana oli itsestäänselvää, että koira käytetään lonkkakuvissa (ja silmäpeilauksessa) mutten ollut silloin tietoinen mistään kyynärkuvista tai polvitutkimuksista (sydän silläkin sitten myöhemmin kyllä tutkittiin). Nemille ei ole tehty virallista selkätutkimusta (vaikka se on kyllä kauttaaltaan kuvattu, viimeksi pari vuotta sitten), joten Kiki saa olla uraauurtava sitten siinä asiassa (mun koirista).
ks 6/18
Kävin aamulla salilla ennen töihin tuloa. Olin ensimmäisenä Kimmokkeella. Tai noh, ainakin siellä oli pilkkopimeää eikä parkkiksella ollut muita autoja. Hyvin pian sinne kyllä alkoi muutakin väkeä tulemaan.
Jalkaprässillä (taimikälie) ekaa kertaa väsytin jalkojani jopa sadalla kilolla (kymmenen toistoa, hieman alemmilla painoilla tein pidemmän sarjan).
Jalkaprässillä (taimikälie) ekaa kertaa väsytin jalkojani jopa sadalla kilolla (kymmenen toistoa, hieman alemmilla painoilla tein pidemmän sarjan).
keskiviikko 7. helmikuuta 2018
Kännykuvausten vaikeudet
... kun minä nyt olen alkanut laittamaan sinne instaan niitä räpsyjä (vaikka mun on hankala ottaa kännykuvia, kun ne kädet tärisee ja aina ei löydy sopivasti tasoa mihin käsi tukea - tai vaikka löytyisikin niin puhelin tärähtää silti kuvaa otettaessa), niin tänään olen esim valinnut tällaisista kuvasarjoista pari onnistuneinta sinne instaan 😆😜
Koirat aamulenkin jälkeen, odottavat vapautusta eteisestä ja aamupalalle pääsyä.
Alkuillasta sitten hieman jumppailtiin, Kiki teki myös vasemman ja oikeanpuoleista seuruuta, käsitemppua ja väliin tuloa. Ehkä jotain muutakin. Nemi myös temppuili/tokoili jotain, koska osallistua pitää :-)
Koirat aamulenkin jälkeen, odottavat vapautusta eteisestä ja aamupalalle pääsyä.
Alkuillasta sitten hieman jumppailtiin, Kiki teki myös vasemman ja oikeanpuoleista seuruuta, käsitemppua ja väliin tuloa. Ehkä jotain muutakin. Nemi myös temppuili/tokoili jotain, koska osallistua pitää :-)
Durrellit
Olen katsellut Areenasta Durrelin perheestä kertovaa tv-sarjaa nyt jokusen viikon (2.kausi menossa nyt) ja tänään minulla vasta sitten välähti, että olen tainnut joskus lapsena/teininä lukea tuon kirjana. Piti hieman googletella, ja kyllä vain tuo on sama kuin "Eläimet ja muu kotiväkeni" (by Gerald Durrel) mikä oli yksi ensimmäisistä kirjoistani (en tosin löytänyt sitä, joten voi olla että se on kotikotona tai muuten vain jossain ei kovin näkyvällä paikalla kirjahyllyssä - mikä voinee johtua siitä, että pidin kirjaa hieman omituisena niihin aikoihin kun luin sen).
Durrelin perheestä löytyy kaikenlaista tietoa muun muassa wikipediasta
Potilaskertomuksia
Pyysin Evidensiaa lähettämään Kamuun Kikin potilaskertomukset, koska Kiki on voinut pahoin jostain rauhoitusaineesta mitä sille jossain välissä on annettu.
Tässäpä tuli sitten itsellekin osittain uutta tietoa. Tai jos nämä kaikki on mulle joskus sanottu niin on kyllä mennyt osa ihan ohi.
KÄYNTIKERTOMUS (8.11.2016 alkanut käynti)
ANAMNEESI: KYYNÄRNIVEL TÄHYSTYS, Oulu Evidensia lähettää, koko koiran ontumatutkimusta toivotaan kun tänne asti tulee lukee ed käynnin kohdassa. Ontuu vaihdellen ja epämääräisesti.
STATUS: levoton pentu, käytännössä aika mahdoton tutkia kunnolla. Aristaa avs kyynärniveltä, jossa selvä inkongruenssi ja ulnan skleroosi; oikeaa ei arista.
TOIMENPIDE: Skopia: hyvin tiukka nivel inkongruenssin takia, luinen irtopala coronoideuksessa, rustovaurioita luuhun asti ulnassa ja humeruksen puolella. Irtopala nivelkapslissa kiinni, jätetiin, koska sen poistaminen ei tilan puutteen vuoski ollut mahdollista ilman lisätuhoja. Ulnan osteotomia.
Enpä tiedä mitä ajatella vai ajatellako mitään. Jätetty irtopala? Ja ylipäätänsä mitä tuo on selkokielisesti sanottuna. Tuo toimenpide siis.
KÄYNTIKERTOMUS (20.12.2016 alkanut käynti)ANAMNEESI: puh: Kyynärpääleikkauksen kontrolliröntgen, 2 suuntaaSTATUS: käyttää jalkaa hyvin, ei onnu. painon varauksessaä ei vaikuta olevan selvää puolireroa rauh Dom+ mida, oksentaa vaahtoa TOIMENPIDE: rtg: näyttää luutuneen hyvin HOITO: leikkauksen jatkohoito-ohjeen mukaan. 2 kk leikkauksesta saa olla vapaana, mun mielstä 3 kk leikkauksesta normaalielämä HUOM: kons Jarmo: Näyttää erittäin hyvältä sekä nivelen että osteotomian osalta.
Luustokuviin (mainonnan uhri)
Vatulointi loppui. Näin mainoksen (facessa) ja ryhdyin toimeen. Vien Kikin ens tiistaina Eläinlääkäriasema Kamuun luustokuviin (lonkat, kyynärät ja selkä).
ko iltana jää sitten tokotreenit väliin.
ko iltana jää sitten tokotreenit väliin.
tiistai 6. helmikuuta 2018
Mikään ei ole ikuista
Katselin eilen Kikiä kun se touhusi kotona, ja leikin sen kanssa myös, ja mietin, että johan tässä monta kuukautta käytiinkin ryhmätreeneissä. Sain nauttia sellaista koiraelämää. Mutta jos nyt on niin, että Kiki ei sitä kestä -sen kantti ei kestä, se paineistuu siellä eikä kykene mihinkään- niin sitten minun pitää se vain mukisematta niellä. Eipä siinä järkeä ole reeneissä käydä jos koira ei ala millekään, ei pysty eikä kykene.
Tottakait siitä nysväilystäkin pitää osata nähdä, että missä kohdin se on oikeasti pelkopassiivisuuteen pakenemista ja missä kohdin sitten on ylitetty se viiva, että koira uunottaa mua kuusnolla ... Tuolin alla läähättävä koira tuskin uunottaa, mutta hallin mattoa skannaileva koira saattaa kusettaakin ;-)
Johan tässä viime vuosina on tullut opittua, että ei kannata tuudittautua siihen ajatukseen, että totulla tavalla voidaan jatkaa maailman tappiin asti. Ei jatkunut Activen reenit täältä ikuisuuteen ja voipi olla, että tulee Kisma -treeneihinkin stoppi. Mutta voi toki olla, että niihin tulee vain tauko - tämä ilta kertoo jo paljon.
Kuten aiemmin sanottua, niin itseni kannalta mieleisin koirien aktivointitapa on käydä viikkotreeneissä. Mutta koirareenithän ne ovat ennen kaikkea eikä ohjaajan koirasosiaalinen tapaaminen ... joten, aika näyttää. Ei ryhmätreenitä tietenkään jos näyttää siltä että hallissa on Kikin mielestä Ihan Kamalaa.
Pelkoilukin voi olla olematta ikuista, ei voi tietää.
Tottakait siitä nysväilystäkin pitää osata nähdä, että missä kohdin se on oikeasti pelkopassiivisuuteen pakenemista ja missä kohdin sitten on ylitetty se viiva, että koira uunottaa mua kuusnolla ... Tuolin alla läähättävä koira tuskin uunottaa, mutta hallin mattoa skannaileva koira saattaa kusettaakin ;-)
Johan tässä viime vuosina on tullut opittua, että ei kannata tuudittautua siihen ajatukseen, että totulla tavalla voidaan jatkaa maailman tappiin asti. Ei jatkunut Activen reenit täältä ikuisuuteen ja voipi olla, että tulee Kisma -treeneihinkin stoppi. Mutta voi toki olla, että niihin tulee vain tauko - tämä ilta kertoo jo paljon.
Kuten aiemmin sanottua, niin itseni kannalta mieleisin koirien aktivointitapa on käydä viikkotreeneissä. Mutta koirareenithän ne ovat ennen kaikkea eikä ohjaajan koirasosiaalinen tapaaminen ... joten, aika näyttää. Ei ryhmätreenitä tietenkään jos näyttää siltä että hallissa on Kikin mielestä Ihan Kamalaa.
Pelkoilukin voi olla olematta ikuista, ei voi tietää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)