Pystymetsä

Onhan se melkoista viedä Kikiä taas paikkoihin missä on paljon koiria ja ihmisiä kun sitä on pitänyt pitää vähillä virikkeillä kuukausikaupalla. Se kun innostuu ihan tsiljardisti kun näkee - ketä vaan. Kaikki on potentiaalisia kavereita. 

Viikonloppuna kuitenkin huomasi, että kyl se tottuu siihen että on elämää ympärillä. Oppii olemaan ilman, että kaikkeen pitää reagoida ja kaikki asiat huomata. Se tarttee vaan lisää kokemuksia ja sitä että oikeesti ollaan jossain eikä kävästä ja tohoteta sitten eteenpäin. Vaikka tottakait siihen, että se alkoi pötköttelemään eilen Rännärin katsomossa (kun ooteltiin isoja kehiä) vaikutti tietty sekin, että koira oli väsynyt. Mutta mun mielestä on ihan eri asia temputtaa koiraa, siis käskeä se esim makaamaan kuin se, että koira itse pistäisi pötkölleen. Rentousaste koiralla on näissä ihan eri. 

Aikomus onkin ilmoilla Kikiä tälle vuotta vielä jonku verran näyttelyihin. Ihan vain opettelemaan siellä olemista. Tottakait sitä voisi tehdä mätsäreissäkin, ja ehkä tehdäänkin, mutta mä olen niin onneton saamaan aikaiseksi sitä, että menisin mihinkään semmosiin ... 

Sinällään kyl kiva, että Kikillä on nyt kaks sertiä, niin valioitumiseen ei tarvita muuta kuin yks sitten joskus kun koira on täyttänyt kaks vuotta. Suurinpiirtein siis ihan sama mitä niistä tulevista "tapahtumaharjoitusnäyttelyistä" tulee ;-) 

Jotain lapsia leikki tuol katsomossa. Juoksi ees taas, hyppi ja pomppi. Koirienkin edestä menivät moneen kertaan. Välillä koirat niistä hieman häiriintyivät, mutta enimmäkseen Nemin pötkötteli ihan rauhassa (Kiki nyt hieman useammasti nousi ylös tai rupes jotain touhuamaan).

Oulainen - Pattijoki

Pyhäjoen rannalla. 

Käytiin näytelmäturneella. Eilen puhelin piipitti herätyksen puol kuudelta ja seiskan aikaan oltiin tienpäällä. Oulaisissa oltiin hyvissä ajoin, joten ehittiin hyvin juomaan termarista aamukahvit ja syömään edellisiltana tehdyt eväsleivät ennen kehän alkua. Oulaisiin olin ilmoittanut vain Kikin. Eetu esitti Kikin Paula Rekirannan arvostelemassa kehässä.

Tyypiltään erinomainen nuori narttu. Hyvä narttumainen pää. Riittävä otsapenger. Oikeanmalliset hieman vaaleat silmät. Hieman haja-asentoiset korvat. Erittäin hyvin kehittynyt runko. Hyvä raajaluusto ja kulmaukset. Hyvä häntä. Lupaava karva. Kevyt rodunomainen liikunta.

JUN ERI1 SA PN1 SERT ROP

Kehän jälkeen kerättiin kamppeet ja vietiin ne autolle. Sitten käytiin Oulaisissa päiväkävelyllä koirien kanssa. Sitten haettiin kaupasta hieman syötävää, oltiin autolla tunti-pari ja palattiin takaisin näytelmäalueelle. Ooteltiin taas aikamme ja sitten Kiki pääsi vielä esittäytymään isoon kehään - ainakin kauempaa katsottuna isokehä debyytti meni ihan kivasti vaikkei sieltä menestystä tullutkaan.

Oulaisista ajettiin Raaheen yöksi ja tänään aamupäivällä mentiin Pattijoen ryhmänäyttelyyn (siellä oli koko vitonen, Oulaississa vain osa vitonen + jotain muita ryhmiä), jonne olin ilmoittanut molemmat koiramme. Reino Korpela arvosteli ruotsinlapinkoirat. Mä jouduin kehään vain pn-luokassa. Tuomari perusteli rop-valintaansa sillä, että Nemillä hiljaisempana voisi olla paremmat mahdollisuudet sijoittua kuin mitä Kikillä ... 😄 eli tykkäsi kovasti Kikistä 😍

Kiki: Sopiva koko. Hienot mittasuhteet. Kaunislinjainen pää. Tummat silmät. Hyvät korvat. Hyvä kaula ja runko. Sopiva raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Oikein kaartunut häntä. Hyvä karva. Kevyt liike. Hieman rauhaton käytös.

 JUN ERI1 SA PN2 SERT.

Nemi: Keskikokoa kookkaampi. Hienot mittasuhteet omaava veteraani jolla voimakaspiirteinen pää. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula ja runko. Hieman kapea rinta. Sopiva raajaluusto ja kulmaukset. Hyvä häntä ja turkki. Liikkuu pitkällä askelmitalla. Normaali käytös.

 VET ERI1 SA PN1 ROP-VET ROP

Sitten taas ootettiin, ootettiin ja ootettiin. Oottelun hyvä puoli oli se, että Kikikin alkoi jo tottumaan hälinään ja siihen että oli paljon koiria ja pisti ihan omatoimisesti pötköttelemään eikä kokoaikaa vouhkannut suuntaan jos toiseenkin [kyllä siitä vielä ihan hyvä (näytelmä)koira tulee 👍]. No, ei menestystä Nemille isoista kehistä tällä erää.

h_k 12/17

Hieman Kikin harjausta tänään Raahessa.

h_n 11/17

Eilen illalla kampasin Nemiä Raahessa, karvaahan siitä taas lähti. Mutta niin tärkeenä en seuraavan päivän näyttelyä pitänyt, että olisin karvoja lumeeksi jättänyt päällykarvan alle. Siis niitä karvoja jotka olivat jo irti mutteivät olleet tippuneet.

Jokaiselle jotain

...sillä tilasin Kikille pahvilaatikon ✌, mulle kuplamuovia 💜 ja Nemille vanhuksen niveliä sivelevää öljyä 👍

Nutrolin Nivel moniteho lähtee siis ensitestiin tässä koirataloudessa ...

Rokotuksille

Kävin eilen ostamassa apteekista matolääkettä (jonka aion antaa Kikille tänään) ja varasin äskön Kikille rokotusajan puolentoista viikon päähän.

Ko osais vaan

Ni Kikille voisi opettaa kyllä vaikka mitä. Se on innokas oppimaan ja sillä on tosi hyvät hoksottimet. 

Eilen iltapäivällä muistuttelin sille törpön kiertoa. Mitä on tehty viimeksi reippaasti yli puoli vuotta sitten (ennen kaikkea leikkaus&toipilashässäkkää). Muistuttelu tarkoitti siis sitä, että laitoin uuden törpön eteisen matolle ja odotin hetken. Toisessa kädessä namu ja toisessa naksutin. Eipä aikaakaan kun Kiki käveli törpön taakse, siitä naksu ja kehu ja koira tuli toiselta puolen takaisin. Ei varmaan kauheesti tarttis vahvistaa / reenata kun se hakeutuisi törpön kiertoon jo vauhikkaammin / kauempaa. 

Ja eilen tokoreeneissä ... voi hyvän tähen, mä en keksi niin paljoa reenattavaa ku mitä pikkukoira haluaisi puuhata. Siitä sitten lisempää myöhemmin. 

Veteen

Palataan ens viikolla taas vesikävelyn pariin 😃

Tokon alkeiskurssi, ensimmäinen kerta

Viikko sitten oli Kikillä ne kauan odotetut ensimmäiset ohjatut tokoreenit. Harkat olivat Kempeleessä. Yli-innokkaina oltiin pelipaikalla jo puol tuntia ennen treenejä, ehdin siis hyvin käyttämään koiran kävelyllä ja eksymään Kempeleen lähiöihin ...

No, Kikihän oli ihan lentoon lähdössä kun mentiin nurtsialueelle missä reenit olivat. Se olisi halunnut moikata kaikkia, mutta kenenkään luo en sitä päästänyt. Jos en ihan väärin rotuja tunnistanut, niin paikalla oli: amstaffi, akita, labradori, saksanseisoja ja flätti. 

Ensin reenailtiin sivulle tuloa. Hieman Kiki tarvii siinä käsiapuja, mutta se tulee melko hyvään paikkaan jo suoraan. Hieman pitää sitä katsoa, että missä sen tassun kärjet ovat - versus mun jalat. 

Sitten reenattiin seuraamista. Vaikka sitä kontaktikävelyä on tehty tod paljon niin nyt oltiin ihan ulapalla, kun Kiki oli menossa kiskoen ihan vääriin suuntiin. Katja sitten näytti miten kantsis reenata ja Kiki tuli tosi upeesti Katjan mukaan. Mä pidin siis hihnasta kii ja olin taka-alalla. Sain mä itekin muutaman ihan hyvän harjotuksen tehtyä. Pitää vaan muistaa pitää selkä suorana ja olla imuttamatta. Eli vaikka nami on kädessä niin Kiki ei saa pomppia siihen. Lyhyitä harjoituksia. 

Kun Katja kiersi katsomassa seuraamisia niin piti reeniä maahanmenoja. Se meil edistyy kyl mutta ei tietty ole vielä mikään liikkeestä maahanmeno. Pienin askelin jne. 

Itsekseni reenailin Kikin kanssa "kaukoja" eli istu-maahan-seiso -jumppaa, peruuttamista, kapulan nostoa, olisin tehnyt kosketusalustaakin mutta Kikin mielestä sekin oli nostoa ... eli ostoslistalle pitäisi laittaa jämäkämpi kosketusalusta. 

Mukana oli vinkukarvalelu mistä Kiki oli ihan pähkinöinä. Lisäksi oli tietty nameja (lihapullakikkareita). 

Valjasoperaatio

Ostaakko pennulle valjaita? Ei ostaa, koska ne jäisivät kohta pieneksi. Milloin sitten ostaisi koiralle valjaat? Mistä tietää milloin kasvu on ohi, kuinka iso koira tästä oikein kasvaakaan? 

Niin ne Kikin elämän kuukaudet sitten vyöryivät eteenpäin. Sitten tuli se leikkausoperaatio ja siitä kuntoutuminen. Ei kiinnostanut viedä toipilasta koiratarvikeliikkeeseen valjaita sovittelemaan. Sitten koitti aika, että koira oli jo melko hyvin toipunut operaatiosta. Mutta mistä valjaat kannattaisi hankkia? Periaatteessa jo pitkään on ollut aika selvä, että Kikille ostetaan Aatu-valjaat kuten Merrillä ja Nemilläkin on ollut. Mutta koska niitä valjaita taitaa saada nykyisin vain Pattijoelta, niin se tekee oman mutkansa tarinaan. Aatut on siis edelleen ajatuksen päällä ostaa joskus normilenkkeilyyn. 

Mutta. Kikille päätin haluta juoksuun tarkoitetut valjaat. Tai mahdollisesti siihen paremmin soveltuvat kuin nuo Aatut. Tai ylipäänsä, että saisin tehtyä jotain tälle valjasasialle vihdoinkin, niin ajattelin, että ne mitkä ostetaan ostetaan urheilua silmällä pitäen. 

Jossain -nimeltämainitsemattomassa- koiratarvikeliikkeessä kerran sitten valjashyllyä vilkaisin, eikä mikään vaikuttanut sellaiselta, että viitsisin vaivata myyjää asialla. Koska itse en ole valjasasiantuntija niin halusin mennä liikkeeseen, josta sellainen löytyy. Minua ei kiinnostanut kierrellä kaikkia alueen alan liikkeitä, sovitella, vertailla ja ihmetellä - siinä sitä olisi tuskastunut niin koira kuin ihminenkin. Luultavasti valjaat olisi jäänyt ostamatta. 

Niinpä sitten useamman koirakaveriharrastajan suosituksesta ajelin Alatemmekselle. Ikinä ennen en ollut ko myymälässä käynyt. Hieman arvelutti kun astuttiin kauppaan sisään ja ensimmäisenä näkyi jotain limsapulloja, että taidetaan olla ihan väärässä paikassa ja eiköhän ollut turha reissu. No, myymälässä nyt myydään muutakin kuin niitä koirajuttuja, joten ei oltu väärässä paikassa. Kerroin mitä olen etsimässä, minut ohjattiin oikealle osastolle kaupassa. Myyjä katsoi hetken koiraa ja toi naulakosta Kikille sopivat valjaat 😲😃👍 Toki niitä piti hieman säätää (olivat ensin vähän löysät). Mutta silti, en mä nyt olisi uskonut niiden noin näppärästi löytyvän. Etukäteen arvelutti, että onkohan juoksuvaljaissa hirveesti kaikenmaailman remmejä ja säätöjuttuja niin ettei blondi opi niitä pukemaan koiran päälle vasta kuin joskus kun koira on kymmenen tai jotain ... mutta ei, jopa minäkin kykenen noiden käyttöön 🙌😆

Kiki valkkasi myymälästä itselleen (ja Nemille) myös siankorvat ja lisäksi matkaan tarttui merkinkiertokartio (jonka toimivuutta testasin jo pihalla Nemin kanssa 😃).