Mölliagia

Nemi
täytti torstaina 15 kuukautta ja sen kunniaksi menin kakrun kanssa
Okk.n epävirallisiin agikisoihin. Tokihan olin kisoissa myös
ratahenkilönä (1-luokassa), mutta päätin ottaa kisakoiraksi Merrin
sijasta Nemin. Luonnollisesti mulla oli tiedossa, että Nemi ei vielä
oikein hallitse näitä agilityn saloja, mutta ajattelin, että jos saisin
sen menemään puomin nätisti niin se olisi jo jotain. Tarkoitus oli myös
palkata koira puomille, jos se suorittaa sen hyvin ja lähteä sitten
radalta.

Mieli- ja muistikuvan mukaan rata oli about tällainen:


Mittasuhteet ja esteiden tarkkasijainti on varmaan ihan pielessä.
Samoin en ole varma oliko tuossa loppusuoralla noin montaa estettä, tai
missä välissä se putki tai muuri oli.. mutta jotenkin noin se rata
meni.

Alussa jätin Nemin istumaan ensimmäisen hypyn
taakse, siellä se istuikin ihan nätisti :) joten sain siirryttyä
2-hypyn taakse ottamaan koiran vastaan. Nemi hyppeli nuo pari ekaa
hyppyä ihan ok:sti ja yritin käskyttää sen putkeen (pelkäsin, että se
kirmaisi tuolle houkuttelevalle puomille muttei onneksi tehnyt sitä),
mutta Nemi jäikin haistelemaan putken suuta. Lopulta sain sen sinne
putkeen. Seuraavista kahdesta hypystä ei ole oikein hajua miten ne meni
- luultavasti kieltäytyi ainakin toiselta niistä aluksi. A:n suoritti
ihan kivasti. Sitten taas kieltoja joltakin hypyltä. Putken taisi mennä
ihan ok:sti. Puomille lähti ihan nätisti, mutta mulla taisi olla
alastulo käsky hieman myöhässä - mutta kun käsky tuli tai kun Nemillä
syttyi lamppu niin se pysähtyi alakontaktille. Ensin kontaktilla oli
vain yksi tassu ja koira pysähdyksissä ja sitten koira hoksas mitä siin
pitikään tehdä niin korjas ittensä istumaan kontaktille - ja sai namin
:) (oli sallittu mölliluokas palkita kontakteil koirat).
Putkeen
meni tällä kertaa ihan hienosti. Putken jälkeen olin vastaanottamssa
koiraa esteiden 12 ja 13 välissä, siihen  koitin tehdä jotain
valssin tapaista. Houkuttelin Nemin hyppäämään tuon hypyn (kait se sen
hyppäs, ei selkeetä muistikuvaa tästäkään) ja käskytin sen pussiin.
Jonne se ilokseni jopa meni, ja kun kehuin ja kannustin niin tuli
uloskin oikeasta suunnasta :) Pussia kun ei oltu treenattu kertaakaan
Haukkiksella eli viimeksi sitä on tehty joskus maalis-tai huhtikuussa
Kempeleen hallilla.
Lopuilla hypyillä tuli enemmän tai vähemmän
paljon kieltoja, mutta kyllä Nemi osan niistä hyppelikin mm muurin
taisi mennä ja putkestakin tuli läpi. (oliko tuol radal putkee
kumminkaan?? muisti pätkii ;)).
Lopussa Tarja oli houkuttelemassa
Nemiä namien kera, Nemi pinkaisikin innolla Tarjaa kohti - tosin ehkä
hieman liian aikaisin - tai ei ihan toivotulla tavalla eli unohti ne
esteet ja niiden yli menemisen. Käskytin koiran sitten vielä takaisin
viimeisen esteen taakse ja kun sain sen siitä hyppäämään niin sitten
pääsi Nemsku syömään Tarjan tarjoamia nakinpalasia :)

Kyllä se tästä.. kun vähän vielä treenitään. :)

Muita agijuttuja

Niin, tässä on jäänyt joitain agitreenejä kommentoimatta. Otetaanpa lyhyt kertaus.

• 17.6.
  Sonja Aitamurto kävi kouluttelemassa Kiikon kentällä agikoirakoita.
  Osallistuin kurssille sekä Merrin että Nemin kanssa. Molemmille sain
  hyviä vinkkejä pujottelun nopeuttamiseen ja muutenkin pujon reenailuun
  niin, että siitä tulisi koirien mielestä mukava este. Sonja uskoi
  Merrin vauhdin lisääntyvän jos se laihtuisi hieman.. Nemi harrasti
  noissa reeneissä (vaihteeksi) hyppyjen ohittelua ja S kehoitti viemään
  sen hierojalle/fysioterapeutille.
  
• 19.6. Merrin
  agiharkat Kiikon kentällä. Ensimmäinen harjoitus sujui varsin hyvin ja
  vauhdikkaasti. Seuraavalla kerralla yksi olanyliotto tuntui älyttömän
  hankalalta ja kohta meni tosi jankkailuksi. Vaan onneksi Taina ei
  antanut meidän antaa periksi, joten lopulta sekin kohta onnistui, sillä
  olanyliotolla. :)
• 28.6. Nemin agitreenit Haukkiksella.
  Harkkana oli tällä kertaa A.Virtasen 1-luokan hyppyrata. Rata oli
  Nemille vielä liian vaikea, mutta jotkut kohdat sujuivat silti ihan
  hyvin - kuten pujottelu ja rengas! Lopuksi harkkasimme vielä muutamia
  hyppyjä niin, että Tarja oli kannustamassa Nemiä parin esteen takana ja
  palkkasi sen heti kun se oli hyppinyt ne esteet.
  

Möllitokoa

Kävimme Nemin kanssa
lappalaiskoirille suunnatussa epävirallisessa tokokokeessa Lipaston
parkkipaikalla tiistai-iltana. Olin aiemmin pohtinut josko ottaisin
molemmat koirat mukaan, mutta koska Merrin innostus tokoiluun liittyi
vain satunnaisiin liikkeisiin (hyppy, nouto, luoksetulo, liikkeestä
maahanmeno) niin jätinpä sen sitten kuitenkin kotiin.
Paikalle saapui yhdeksän mölliluokkalaista ja yksi koirakko sekä aloon että avoimeen. Ihan mukava määrä koirakkoja siis! :)

Nemin pisteet:

• Luoksepäästävyys 10
• Paikalla makuu 9
• Seuraaminen 9,5
• Liikkeestä maahan meno 8
• Luoksetulo 10
• Kokonaisvaikutus 10
  
• Sijoitus 4/9
  

Luoksepäästävyydessä
Nemi hieman taisi liikahtaa tuomaria kohti. Paikallamakuussa makasi
hieman vinossa. Seuraamisessa loppuasento oli vino ja itse siirryin
koiran viereen.. mitä ei olisi ilmeisesti pitänyt tehdä.. *uups*
Liikkeestä maahanmenossa meni vinoon, ja taisi siinä olla jotain
muutakin tökkimistä. Luoksetulo meni aika nappiin, pikkasen piti
avittaa sivulle tulossa - tai varmistella. Mutta kädellä vain hieman.

© Saara Lehtiniemi  

Lahkeessa kiinni, jos ois lahje

Merrin maanantaisissa agitreeneissä
oli väkikato, mutta saatiin silti ihan soppelit treenit aikaiseksi.
Olipahan karkkia enemmän meille läsnäolleille, kun kaikki koirakot
eivät olleet päässeet treenailemaan ;) - kiitoksia tarjoiluista
Suskille ja Anniinalle :)
Treeniradan pohjana käytettiin yhtä Anne Saviojan kolmosluokan rataa,
jota muunneltiin hieman (mm. kolmas -eli estenro 10- putki vaihdettiin
pussiksi, estenro 3 (kuvassa putki) oli meillä puomi, jne). Teimme
radan vain siis esteelle 11 asti, eli lopetettiin pujoon, jonne oli
mukava palkata koira kunnolla :) Ensimmäinen harkka onnistui ihan
kohtuu hyvin, mutta toinen kerta meni räpellykseksi. Toisella kertaa
otettiin siis sama rata toisin päin, mitä nyt vaihdettiin pituuden ja
pussin suuntaa. Ja tässä kohtaa en ilmeisesti oikein osannut ohjata
Merriä fiksulla lailla, koska se kuumeni ihan hirmuisesti, tuli päin
jalkoja ja oli "lahkeessa" (shortsit jalassa, eli tuli jaloille)
kiinni.

Otin lopuksi vielä pelkkää pujottelua. Vasemmalta
puolen viedessä Merri tuli pari kolme kertaa kolmanneksi viimeisestä
välistä pois... Jolloin lopulta ohjasin sitä ts näytin kädellä koko
matkan niin lopulta teki kunnolla. Toisen eli ns. helpomman puolen
pujotteluun sain jo ihan mukavasti vauhtia - ja pallo lensi :)

Haku

Olin "luvannut" Merrille hakuharkat
jo kauan aikaa sitten. Viikko sitten laistin ne liiallisen kuumuuden
takia. Mutta nyt päätin lähteä antamaan Merrille ansaitsemansa huvin,
vaikka taas oli mahdoton helle. Paikalla oli Merrin lisäksi kaksi muuta
koiraa, jotka treenasivat pk-haku tyyliin. Toinen oli vielä aika
alussa, ja toinen koevalmis koirakko. Aluksi treenasivat nuo toiset
koirat ja Merri sitten lopuksi. Oli ihan mielenkiintoista nähdä
pk-tyylistäkin hakua, mutta Merrille otin etsinnät ihan tuttuun vanhaan
tyyliin.

Metsään (Valkeisjärventien varrella)
oli tallattu kaksi aluetta, joissa toiset olivat aiemmin harjoitelleet.
Merri sai etsiä kolme maalimiestä, yksi molemmilla alueilla ja yksi
hieman kauempana. Mietin, että häiriintyykö Merri tallatuista jäljistä
- mutta ei se niistä välittänyt. Kun hain sen autolta ja olin pukenut
valjaat ja päästin etsimään (annoin käskyn) niin koira ampaisi tutun
itsetietoisesti matkaan eikä kauaa kulunut aikaa kun haukku rupesi
raikamaan metsässä. Tallustelin paikalle ja annoin luvan koiran
palkkaamiseen, koira ahmi purkista pilkotun lihapullan. Sanoin
maalille, että se voi poistua ja annoin Merrille luvan jatkaa
työskentelyä. Koira ampaisi takaisin polulle ja toiselle tallotulle
alueelle. Kun itse olin polun paikkeella niin Merri oli jo löytänyt
seuraavan maalimiehen. Taas sama juttu eli Merri sai haukkua sen aikaa
kunnes tulin paikalle.

Kolmannelle maalille sain hieman ohjata Merriä eli Merri olisi jatkanut
matkaa eteenpäin kun maali oli polun samalla puolen kuin ekakin maali
mutta vain hieman syvemmällä metsässä. Mutta kun näytin itse koiralle
oikean rintamasuunnan niin äkkiä M haistoi maalimiehen sijainnin.



Eli edelleen on hakutaito hanskassa vaikka hakuhommiin koira ei ole
päässyt kuukausiin :) Ja tuntui edelleen tykkäävän. Tosin työt
loppuivat liian varhain, enemmänkin tuo olisi varmasti hakenut.
Kolmannen maalin jälkeen otin etsintäliivit pois ja Merri kävi hieman
juoksemassa taka- ja etujälkiä.

Mutta sinällään oli mielenkiintoista, että tallotut alueet eivät häirinneet etsintäpuuhia ollenkaan :)

Yhteisagia

Kävimme juhannuspäivänä treenimässä
agiliitetyä Kiikon kentällä. Eetu treenaili Merrin kanssa agirotua
silmällä pitäen eli Merrikin pääsi hyppelemään maxi-korkeuksia. Ja minä
otin Nemin kanssa jotain pieniä treenejä. Rakensimme jonkinmoisen
radan, jotta Merri pääsi hyppelemään korkeita muureja, hyppyjä,
rengasta ja piiitkäää pituutta. Ja Eetu kokeilemaan Merrin ohjausta ja
radan muistamista.. Ihan hyvin heillä meni, yhdessä kohtaa missä
sanoin, että kannattaisi ehkä valssata niin Eetu tekikin loistavan
olanylioton - eikä varmaan edes huomannut tehneensä sellaisen (tai
tiennyt sellaisella liikkumisella olevan sellainen nimi ;)). Merrillä
ei ollut ongelmaa hypätä maxi-hyppyjä, tosin ihan niin hyvin se ei
korjaile ohjaajan mokia kun rimat on noin korkealla. Kepeillä E lähti
aluksi etenemään liian vauhdikkaasti/kauas pujosta jolloin Merri tuli
välistä pois, mutta kun muisti viedä kunnolla koko esteen niin sekin
sujui ihan hyvin. Puomilta tuli jotain roiskauksia aluksi kun käskytys
unohtui (juoksivat kilpaa rataa ;)). Mutta eiköhän asiat ole ihan
tarpeeksi hyvällä mallilla Agirotua ajatellen :)

Nemi oli
riekkumistuulella, joten menin sen kanssa vain parin esteen pätkiä.
Lähinnä siis hyppy - putki tai putki hyppy tai hyppy - hyppy
-yhdistelmiä. Hihkuin ja palkkailin koiraa kovasti kun se teki oikein.
Kontakteja en edes ottanut Nemin kanssa. Pujo mentiin pari kertaa kättä
seuraamalla.

Lopuksi otin vielä molemmille koirille
eteen-menoa kolmella hypyllä. Nemi hyppäs yhden, väisti toisen ja
hyppäs kolmannen ->ei palkkaa. Joten otin sen kanssa tuon vain
kahdella hypyllä. Eetu siis lähetti koirat ja minä vahdin namikuppia.
Merrin kanssa tuo sujui ihan kivasti. Otin saman treenin myös niin,
että menin vastaanottamaan koiraa (molemmille sama homma, erikseen
toki) kahden hypyn taakse ja sitten lähetin kolmannelle hypylle. Ja
molemmat pysyivät nätisti paikallaan ja molemmilla tuo harkka onnistui
:)

Ihmeotus

Täytyy ilmeisesti päätyä ensin todella alas ja epätoivoiseksi niin sieltä ei ole sitten muuta kuin tie ylöspäin. Nemin
agitreenit kun ovat viime aikoina, jo monta viikkoa menneet päin
prinkkalaa. Siis yksittäisten esteiden treenailu on kyllä sujunut,
mutta sitten niissä pienissä rata- & ohjausharjoituksissa koira on
käynyt ihan kierroksilla enkä ole osannut ohjata sitä tarpeeksi hyvin.
Tai jostain on joka tapauksessa mätännyt ja pahasti, sillä Nemi on
ohitellut esteitä, hypellyt putkien yli yms mutta ei juurikaan ole
tehnyt sitä mitä on pitänyt. Näistä lähtökohdista johtuen en ollut
kovinkaan innoissani, kun kuulin, että tällä kertaa reenailtaisiin
neljässä eri pisteessä eri juttuja. Eli kentällä olisi monta
harjoittelevaa koirakkoa yhtä aikaa. Pelkäsin vähän monenlaisia
asioita, mm. sitä että Nemi sinkoilisi minne sattuu, tai että me
jankkaisimme samassa pisteessä iäisyyksiä ja meidän perään tulisi jono
kun Nemi ei toimisi ollenkaan niin kuin pitää. Noinhan homma olisi
mennyt jos agiliitely olisi jatkunut samaan tyyliin kuin nämä edelliset
viikot...

Ensimmäisenä harjoituksena otin ohjaustreenin. Eli
hyppy - mutkaputki - hyppy, jossa tarkoituksena oli testailla valssia,
yliolanottoa ja (takaa)leikkausta. Ensin tätä oltiin siis
kuivaharjoiteltu. Hieman epäileväisenä jätin Nemin istumaan ensimmäisen
hypyn taakse ja annoin sille hyppy ja putki käskyt. Ihmeekseni se suoritti molemmat moitteettomasti,
niin että saatoin tehdä valssin! :) Ja vielä jatko-ohjauskin toimi,
joten eka versio harkasta sujui ihan hyvin. Seuraavana otin yliolanoton
- ja ihme ja kumma, sekin sujui! Leikkaus ei enää toiminutkaan yhtä
hyvin, mutta se oli täysin oma moka, kun unhotin mitä minun piti tehdä
*nolo* eli Nemi oli hypännyt ja mennyt putkeen ja sitten minä
kohelsin.. Mutta jo seuraavalla kerralla sekin onnistui aika kivasti.


Seuraavaksi kävin ottamassa aan pari kertaa. Tuossa en saanut Nemiä
pysymään aalla, mutta toisaalta ei se kyllä hyppinyt kontaktin ylikään.
A:lle pitäisi varmaan keksiä joku harjoittelustrategia ;)


Sitten otin renkaan eli irrotin remmin ja istutin koiran renkaan
toiselle puolelle. Menin itse vastakkaiselle puolelle ja näytin renkaan
aukkoa ja sanoin "rengas!" jolloin Nemi hyppäsi renkaan läpi. Kerran
taisi yrittää muuta kautta, mutta pari-kolme kertaa meni ihan kivasti.
Minun olisi pitänyt ehkä olla vähän kauempana, koska Nemin jalat
tömähtivät renkaaseen kun koitti tulla niin äkkiä alas (tai jotain).


Neljäntenä menin kepeille. Tässä sain ilokseni taas avustusta, eli
Jarmo piti Nemin remmiä ja minä käskytin koiraa. Nemi oli paremmin
harjoituksessa mukana kuin viime kerralla alussa, mutta toisaalta ei
ehkä suoriutunut siitä niin sutjakkaasti kuin edellisen kerran
viimeisillä kerroilla. Tätä toistettiin muutamia kertoja, aina palkkaus
narupallolla.

Viidentenä menimme hyppytreeniin, pätkä oli
kuulemma sm-kisoista ;) Eli neljä hyppyä, parilla valssilla. Tuota piti
testailla pariin otteeseen, Tarjan neuvoilla sain Nemin menemään sen
kohtuu hyvin. Kun ekan kerran sujui, niin otin vielä uudestaan ja
palkkasin narupallolla.
Ihme ja kumma, Nemille näyttäisi sopivan
moniin kohtiin agiliidossa nimenomaan lelupalkkaus eikä syömingit.
Vaikka kyseessä onkin superahne koira!

Lopuksi otimme vielä renkaan Tarjan avustuksella.

Kiitos taas treeneistä - ja hauskaa juhannusta!

Seurailun tarjoilua

Hii, Nemi
oli vielä iltalenkillä reenien jälkeen sitä mieltä, että jotain
voitaisiin tehdä. Kuvittelin sen hinkuvan pihalle siksi, että sillä on
pissa/kakkahätä, mutta se olikin tokotus-tuulella :) Hyvässä
kontaktissa tuli sivullani vailla minkäänlaista kehotusta tai käskyä
siihen. Ja oli "revetä" innosta kun vielä kehuin sitä moisesta
oma-alotteisuudesta.
On se vaan ihana (kun sille päälle sattuu) :)

Esine hukassa ruudussa

Käväistiin Nemin kanssa eilettäin tokoilemassa pienellä porukalla Kaukovainion suunnalla yhdellä sorakentällä ja sen jälkeen kokeilemassa esineruutua Tahkokankaan likellä.


Tokoilussa otettiin ensin yhteisesti paikallaolo ja sitten treenailtiin
kukanenkin omiamme. Paikallaolossa palkkasin Nemin aina välillä niin se
ei päässyt karkailemaan. Muutoin treenailin seuraamista niillä
pysähdyksillä eli että koiran pitäisi automaattisesti istahtaa sivulle,
tämä toimi ihan ok:sti. Välillä Nemi jäi vähän vinoon ja oli kummissaan
kun en palkannut sitä ollenkaan. Sitten otin seuraamisesta maahanmenoa,
missä mun piti ohjata koira maahan kun se ei pelkällä käskyllä muka
tajunnut tehdä sitä. Kyselin muilta neuvoa tuohon ja ehdottivat lelulla
palkkaamista. Kokeilinkin pelkkää maahanmenoa narupallon avulla ->
käsky -> koira maahan ->heitin lelun/revitytin narupalloa Nemin
kans. Tuo toimikin ihan kivasti, joten ehkä jotain ton kaltaista "koira
äkkiä maahan" juttua pitäisi harrastella Nemin kanssa enemmänkin.

Sitten otin vielä liikkeestä seisomista missä Nemi jäi seisomaan tosi
nätisti. Ja heti paikalleen. Ei edes kääntynyt vinoon niin kuin joskus
aikaisemmin on tehnyt. :)

Esineruutuilu oli mulle tyystin
uusi laji, se alueen tallailu jo pelkästään vaikutti ihan omituiselta
touhulta. No, joka tapauksessa alue rajattiin merkeillä ja sen jälkeen
tallailtiin sitä pitkin poikin. Pari muuta koiraa oli ensin
harjoitusvuorossa, joten kerkesin näkemään miten homman pitäisi mennä.
Eli koiralle näytetään haettavaa esinettä, mahdollisesti innostetaan
sitä ensin eli saadaan se kiinnostumaan ko. esineestä -> apuhenkilö
vie esineen metsään "rajattuun ruutuun", näyttää vielä esinettä esim
heittämällä sen ylöspäin ja innostaa koiraa sanallisesti. Samalla
koiranohjaaja sanoo koiralle jotain käsky-sanoja (esine, etsi tms). Kun
apuhenkilö on tullut pois ruudusta niin koira lähetetään matkaan. Koira
joko menee suoraan esineen luo, tai haahuilee hetken ja löytää sitten
esinee, ja tuo esineen ohjaajalleen. Joka ottaa koiralta esineen ja
kehuu koiraa ja palkkaa sen.

No, miten Nemin kanssa
sitten  kävi? Se oli ihan into pinkeenä kun otin sen ulos autosta.
Haukkui paljon eikä meinannut millään rauhoittua. Ensin meinasin
käyttää sille esineenä lippalakkiani, mutta se ei kiinnostanut sitä
ollenkaan. Sitten otin käyttöön saman narulelun, josta se aiemmin
tokoillessa oli ollut kovinkin innoissaan. Nemi osoitti pientä
mielenkiintoa palloon.. apuihminen vei pallon metsään ja mä päästin
Nemin irti sanottuani sille "Esine!". Nemi pinko vauhdilla metikköön,
meni esineen vierestä (saattoi jopa huomata sen) ja jatkoi sitten
matkaa kiitäen mättäältä mättäälle. Selkeesti se kuitenkin meni
ihmisten hajujen perässä :) eli ei juurikaan lähtenyt haahuilemaan
ruudun ulkopuolelle. Päätin mennä metsään Nepsukan avuksi, mutta ei
sitä selvästi pallo kiinnostanut vaan se oli ihan hämillään kun yritin
saada sen kiinnostumaan siitä.

Se ihan selvästi luuli, että
sen pitäisi etsiä ihmisiä - sitähän se teki ihan pienestä pitäen. Joten
ihmisen hajua osaa seurailla edelleen, vaikka etsintätreeneissä ei olla
käyty moneen kuukauteen.

Tokokoira

Tullessani maanantai-iltana Merrin agitreeneistä vaihdoin koiria kotona ja lähdin Nemin
kanssa pihalle. Treenailtiin Nemin kanssa toko & arkitoko juttuja
melkein koko lenkin ajan, Nemi oli koko ajan tosi hyvin kuulolla eikä
välittänyt ohi menevistä autoista, ihmisistä tai koirista mitään :) Se
oli selkeesti sen oloinen, että "Vihdoinkin Kaisa kiinnittää huomionsa minuunkin, oonpas nyt tosi reippaana niin saan lihapullan palasia"
:) Olen aiemminkin harrastanut sitä, että jos Nemi tulee itse
tarjoamaan seuraamista, sivulle tuloa tms niin palkkaan sen - jos en
muuta niin kehumalla, mutta silloin tällöin myös namilla.
Koska
Nemi on ollut viime aikoina (vai aina?) huono istumaan seuraamisen
pysähdyksissä, niin reenailin nimenomaan tuota ko. lenkillä. Otin
pienen seuraamisen ja pysähdyin korostetusti (jaloilla pieni
siirtymäaskel) ohjaten samalla koiran istumaan (ja sanoen sille istu).
Kun se istui niin palkkasin. Muutaman tuollaisen toiston jälkeen Nemi
ei tarvinnut enää käskyä istumiseen. Välillä istui hieman vinoon, mutta
niistä en palkannut vaan otin uusiksi jolloin likka istui varsin
särmikkäästi vierelläni. Näistä kerroista kehuin sanallisesti
ylitsevuotavasti, annoin namin ja rapsuttelin vielä hieman (josta Nemi
tosin intoutui pomppimaan, eli  hyper-super palkkauskaan en taida
olla hyväksi ettei mene överiksi - toisaalta taas se kohta oli reipas
tokoilija jälleen, joten en tiä oliko tuo kuitenkaan huonokaan juttu).


Tulisikohan Nemistä sittenkin toko- eikä agilitykoira?! Tai ainakin
tuntuu, että agilityssä ei kannata kuvitella että eteneminen tapahtuisi
kovinkaan pian.. hiljaa hyvää tulee (toivottavasti).