Kilpailuvalmiit (toko/Nemi)

Olin Nemin
kanssa pitkästä aikaa tokoharkoissa perjantaina 26.5. Tämä oli
ensimmäinen harjoittelukertamme Okk:n ryhmissä. Porukka treenaa
otsakkeen Kilpailuvalmiit -alla,
mikä pisti minut hieman jännittämään ko. treenejä. Eihän Nemi nyt
hyvänen aika vielä kilpailuvalmis ole, vaikka olenkin alustavasti
suunnitellut meneväni sen kanssa alokasluokan tokokokeeseen joskus
tämän vuoden aikana.

Suureksi ilokseni Nemi tokoili
reippaasti :) Se on jotenkin niin kovin lutuinen, kun se on niin kovin
vakava ja tosissaan tokokentällä - siis silloin kun se keskittyy
tekemiseen. Ja tällä kertaa ilokseni se oli aika paljon "työmielellä" :)


Treenailimme siis luoksepäästäväisyyttä. Nemi istua napotti mun
vieressä, kun kouluttaja lähestyi sitä. Istui edelleen kun koul.
katteli hampaat ja silitteli Nemiä hetken. Olin vallan ällistynyt. :o
Noo, ei kannata kuvitella, että se aina suoriutuisi tuosta noin hyvin,
mutta kyllähän tuo antoi silti positiivista mieltä jatkoa ajatellen.


Paikalla makuu. Siinä en mennyt niin kauaksi kuin alokasluokassa
mennään. Tai niin kuin jotkut näissä reeneissä menivät. Ensin Nemi
karkasi makuulta, mutta vein sen takaisin paikalleen. Ja sitten kävin
välillä palkkailemassa sitä maahan - ja se pysyi varsin hyvin
makuullaan. Kun palasin sen viereen niin se ei meinannut nousta
istumaan laistenskaan. Istu -käsky on muutoinkin hieman hukassa
Nemillä..

Luoksetulo. Ensin treenailtiin itteksemme
luoksetulon loppua. Tässä sainkin ihan hyvän vinkin eli liikutan
jalkaani ihan turhaan Nemille avuksi sivulle tuloon. Riittää jo, kun
pelkästään kädellä ohjaan sen sivulle. Se osaa sen silläkin ihan hyvin.
Pikkuhiljaa tuotakin kaarta pitäisi pyrkiä pienentämään ja lopulta
jättämään se kokonaan pois.
Sitten otettiin yksitellen
luoksetulot vauhdikkaasti. Nemi pysyi hyvin paikallaan istumassa ja
tuli ekalla "Tänne!" -käskyllä luokseni. Muistin jopa näyttää vain
kädellä sivulle tulon, mutta olin hieman turhan kumarassa asennossa -
tuostakin olisi hyvä päästä eroon.

Nuo olivat varsinaiset
aiheet reeneissä. Sillä välin kun muut ottivat vauhdikkaita
luoksetuloja muut tekivät häiriön alaisia paikallaoloja. Mikä sujui
Nemilläkin oikein hyvin kun palkkailin sitä aina välillä.


Muilla välialoilla otin neitin kanssa seuraamisia, liikkeestä maahan
menoja ja liikkeestä seisomisia. Kummallista, mutta Nemillä onnistuu
paremmin liikkeestä seisominen kuin maahanmeno (päin vastoin kuin
Merrillä). Seuraamisissa se ei läheskään aina istu pysähdyttäessä,
siihen pitää vielä käskeä ja mahdollisesti joskus myös ohjata
kädellä/namilla. Pitäisi ilmeisesti ottaa vain liikkeelle lähtöjä &
pysähdyksiä palkalla, josko se siitä tuon oppisi... Juoksuseuraamista
kakru ei oikein kestä, ts. menee helposti hyppimiseksi.

Kivat treenit oli. Antoi intoa reenailla enempi kotonakin :)

Perinteikkäät Helatorstain kisat Kokkolassa

Ajelimme Pirkon, Nucan ja Merrin
kanssa torstaina harmaassa ja sateisessa säässä Kiimingistä Kokkolaan.
Onneksemme 3-luokan alkaessa aurinko pilkisteli pikkuhiljaa esille,
joten vesisateessa ei tarvinnut kisata. Tosin sekä kisakentällä että
radan ulkopuolella näki, että vettä on tullut ja paljon. Rata oli
paikoitellen todella lällyinen, vesilätäköitä oli siellä täällä ja
kenttä muutenkin hieman epätasainen - ei siis mikään ihanteellinen
paikka juoksemiselle.
Radat eivät olleet mitenkään super-vaikeita
vaikka vaikeita kulmia ja ansoja radoilta löytyikin. Ihanneajat sitä
vastoin olivat pahat, mutta ehkä ne ovat aina kolmosissa. Ihanneajoista
meidän ei kannatakaan kauheasti välittää, täytyy toivoa että joskus
parin vuoden päästä voitaisiin edes kerran päästä edes johonkin siihen
ihanneajan tuntumaan...

A-rata sujui aluksi varsin
mallikkaasti. Merri hämmästytti mut vauhdillaan ja sillä että se ei
haukkunut pujottelussa ollenkaan! :o Meinasinkin jäädä jälkeen, kun
Merri oli nopeampi kuin osasin odottaakkaan. Rata sujui hieman yli
puolen välin virheittä, mutta sitten yksi putkeen käskytys oli huono ja
Merri juoksikin putken ohitse jolloin palasin takaisin viemään sitä
sinne ja aikaa kului. Samaten Merri jumi hieman puomilla (keinun sitä
vastoin suoritti suht normaalisti). Pujotteluun vienti onnistui
vaikeemmalta puolelta, pari kertaa leikkasin (takana?) ilman suurempia
ongelmia, joten radalla oli paljon hyviä kohti - joten olin sangen
tyytyväinen. Ihanneaika ylittyi hurjasti, noin 20 sekunnilla...


B-radalla Merri oli oma äänekäs itsensä. Rata sujui kuitenkin lähes
loppuun asti mainiosti. Kunnes Merri juoksi viimeisen esteen ohi ja
hyppäsi hypyn väärin päin... Eli hylky tuli. Muttei se paljoa mieltä
masentanut, rata oli muuten kiva ja koira kulki. :)
Tuo rata oli tr-kisa, joten taisimme tippua pois listalta... No, semmoista sattuu. :)

Ai niin, molemmilla radoilla oli sarjaesteet (a-b-c). Seuraavaksi leikitään agiradoilla lauantaina Keminmaassa.

Vinokepit

Nemin
toisissa Haukkis-agi-treeneissä (ke 24.5.-06) oli 8-9 koirakkoa
paikalla Nemin lisäksi. Paljon ei siis tunnin aikana kerettyä tekemään.
Harkkojen teemana oli pujottelu ja irtaantuminen. Ensin treenattiin
tuota irtaantumista. Aluksi yks hyppy - putkeen (suoraan). Putken
päässä oli namikuppi ja kouluttaja vartioimassa sitä. Nemi hyppäsi
hypyn ja juoksi putken ohi. Sitten Nemi meni hypyn ali.. Kutsuin
takaisin ja seuraava kerta jo onnistui kunnolla.
Seuraavalla
kerralla olikin jo kaksi hyppyä. Laitoin aitoihin tupla rimat, jotta
koira varmasti hyppäisi. Nemi hyppäs ensimmäisen hypyn, kiersi toisen
ja joko meni putkesta läpi tai sen ohitse namikupille - ei tietty
saanut palkkaa kun suoriutui väärin. Kokeiltiin toisen kerran, ei
onnannu. Joten siirryttiin odottamaan ja annettiin muiden treenata.
Otettiin uudestaan, välillä Nemi varasti lähdöstä, toisinaan pysyi
kyllä ihan hyvin paikallaan, että kerkesin itse siirtyä hieman
kauemmaksi esteistä. Otettiin sitten ensin pelkät hypyt, kun se
onnistui niin sitten putkenkin kanssa. Jossain välissä Nemi keksi
juosta takaisin A:n kautta.. Nemillä oli siis varsin kivaa - ja jollain
kerralla myös varsinainen harjoitus onnistui :)

Seuraavaksi
treenattiin keppejä. Muut menivät vinoja ja minä Nemin kanssa suoria -
samalla tyylillä kuin ennenkin. Nemi meni reippaasti, ja melkeen jopa
vauhdikkaasti, pari kertaa. Kun itse olin orjentautunut ohjaamiseen ja
käskitykseen kunnolla. Muut tulivat suorille kepeille (menivät niitä
hihnassa). Siirryin taaemmas.. ja päädyin ottamaan vinokeppejä
hihnassa. Niin, että Jarmo piti Nemin hihnaa ja minä käskytin ja odotin
namin kanssa pujottelun toisessa päässä. Tuo harkka tehtiin ehkä 4-5
kertaa, aluksi Nemi oli ihan pihalla, että mitä ihmettä tämä homma nyt
on. Ja yritti sinkoilla pujosta sivuun hyppien kahdella tassulla. Mutta
viimeiset kerrat se lopussa ja hieman pujotteli.
Mietittiin Nemin
palkkausta, kun vaikutti ilmeisesti siltä että Nemillä ei ole tarpeeksi
suuri halu päästä sinne "maaliin" että namit eivät ole niin
kiinnostavia. Että pitäisikö sitten käyttää jotain lelua palkkana,
mutta jos, niin mitä...

Ekat kisat kolmosissa

"Mitä me täällä tehdään?"  - 20.-21.5.-06

Haukkukeitaan
taika piti ja sää oli säätieteilijöiden ennustuksista huolimatta
aurinkoinen koko viikonlopun ajan. Meille ensimmäiset kisat kolmosissa
- jännitti aikalailla. Olimme paikalla aamusta asti molempina päivinä,
suorittelin samalla koetoimitsijakortin harjoitteluita: lauantaina olin
tuomarin sihteerinä ja sunnuntaina pöytäkirjantarkistajan sihteerinä.
Lauantaina Nemikin oli mukana, sunnuntaina pelkästään Merri. Molempina
päivinä otin häkin mukaan jonne sain laitettu koirat/n odottamaan siksi
aikaa kun itse olin toimitsijana.

Ensimmäisessä
rataantutustumisessa täytyi yrittää oikein kunnolla keskittyä, olo oli
hieman ihmettelevä - miksi olen näiden ihmisten seassa, täällähän on
näitä guruja - ei me tänne kuuluta. Eka starttikin jännitti pitkästä
aikaa aika paljon. Onneksi oli sen verta paljon kisaajia, että ehdin
kuivaharjoitella ja miettiä ohjauskuvioita ja radan kulkua muutamaan
otteeseen. Tuossa ihmeellisesti steppaillessa ratakin jäi paremmin
muistiin.
Tuo A-rata sujuikin ihan kivasti. Peloistani
huolimatta, tai ehkä juuri siksi. Ei ratavirheitä ja ihanneajan
ylitystä noin 8 sekunttia. Sijoitus jossain siellä kymmenen korvilla.

B-rata oli mystinen. Sieltä kun löytyi sekä okseri että pöytä. Muutoin
rata sujui ihan kivasti, mutta joltain hyppyesteeltä tippui yksi rima
ja ia ylittyi noin 10 sekunnilla.

Sunnuntaina ei sitten
luistanutkaan enää niin kivasti. Vaan hyppyradalla oli vaikea
pujotteluun vienti jonka itsesössin eli otettiin pujosta hylky.
Hyppyradan ihanneaika oli 33 sekuntia! Luultavasti, vaikka oltas
saatukin tulos niin oltas varmaan melkeen kaksinkertaistettu tuo
aika... ;)
D-rata (tr) meni muutoin ihan kivasti, mutta ihan loppu
metreillä (pari hyppyä vielä jäljellä) multa unhottui haltuunottokäsky
ja kun kehoitin Merriä hyppämään niin se hyppäskin renkaan eikä muuria
niin kuin ois pitänyt.

Ei siis mainetta ja kunniaa, mutta
ihan kivaa oli. Tosin jalat oli aika särki viikonlopun jäljiltä, sen
siitä saa kun on alkanut juoksemaan agilitykentillä! ;)

Haukkiksellakin rämisee

Jatkettiin Merrin agitreeneissä viime viikkoista teemaa eli Mujusen rata oli käsittelyssä (ratapiirros),
rataa muutettiin niin, että pujottelun tilalle laitettiin A. Pujottelu
vedettiin syrjään niin, että sitä sai treenailla erikseen. Lisäksi rata
pilkottiin osiin ja treenailtiin niitä palasia yksittäin eikä koko
rataa ollenkaan.

Ensimmäinen harjoittelupätkä loppui aalle,
eli "ässänväärä-hyppelyt" ja a. Tuo sujui meiltä ihan kohtuullisesta,
otettiin harjoituksen vuoksi hyppyjen molemmilta puolilta eli sekä
"takaa-takaa" että "tässä-tässä" tyyleillä.  Jos ja kun Merri
haukkui niin keskeytin suorituksen, ts. joku rämäytti tölkkiä missä oli
kiviä.. ja sitten otettiin uuskiksi. Alkuun Merri kävi tarkistelemassa
ja vähän pyöri hämillään olevan näköisenä pitkin kenttää (+kentältä
löytyi nameja, joita Merri napsi parempiin suohinsa). Mutta ääni
hiljeni ja koira keskittyi työhön.

Seuraavaksi treenailtiin
rataa puomilta etiäpäin - puomi oli siis  putki nro6 ja muuri7
paikalla -  ja lopetettiin keinulle. Aluksi olin ajatellut, että
olisin valssannut  hyppyjen 10 ja 11 välissä (hypyt radallamme oli
pikkasen eritavalla kuin tuolla alkup.radalla on), mutta kouluttajan
neuvosta siirryinkin jo kympin jälkeen toiselle puolelle hyppyjä ja
valssasin siellä. Mikä sopikin Merrille paremmin  -ts, suoritus
oli sujuvampi. Myös hypyn 12 jälkeen kannatti tehdä valssi (alunperin
en ollut sitä siihen suunnitellut), jolloin sain Merrin menemään
paremmin putkeen eikä minun tarvinnut työntää sitä sinne niin
voimakkaasti. Ne työnnöt kun meillä ei oikein suju..


Kolmanneksi treenattiin loppu pätkää, mikä aloitettiin putkelta (esten
nro 14) ja lopetettiin renkaalle (hypyn nro 20 tilalla). Tässä mulla
meni jankkailuiksi, olin alunperin ajatellut, että oisin ottanut kolme
viimeistä hyppyä (vierekkäin olevat)  "sisäradan" puolelta, mutta
yritin niin, että oisin leikannut jossain putken jälkeisen hypyn ja
keinun kohdalla, mutta se ei meinannut toimia ollenkaan. Kouluttajan
avustuksella kokeilimme monenlaisia tapoja tehdä tuo rata keinulta
etiäpäin.. Tiedä sitten tuota mikä oli se "oikea" versio.


Lopuksi, ja välilä, otin myös pujottelua. Mikä meni tosi hyvin! Merri
oli aika vauhdikkaan oloinen :) Kerran meinasi ruveta haukkumaan, about
toisessa välissä keppejä, mutta vedin/käskytin sen pois kepeiltä ja
otin uudestaan. Eli se ei noilla parilla-kolmella suorituskerralla
haukkunut ollenkaan kepeillä vaan eteni hyvin ja melkeenpä jopa nopeasti :)

Nemin debyytti Haukkiksen agilityesteille

Nemin ensimmäiset agilityharkat Haukkiksella takana.


Treenit aloitettiin pujottelulla. Minä menin Nemin kanssa suoraan
suorille kepeille, ohjasin Nemiä niin kuin sen kanssa on treenattu - ja
se suoriutui kepeistä tosi hyvin! (paljon paremmin kuin maanantaina kun
otin sen kanssa kepit Merrin treenien jälkeen) Tehtiin kepit pari
kertaa.
Siirryin sitten muiden koirakkojen seuraan vinokepeille.
Suurin osa koirista meni vinoja vielä hihnassa. Minäkin sitten otin
muiden mukana niitä vinoja Nemin kanssa; homma ei toiminut yhtään. Nemi
oli ihan hämmennyksissään, mun piti väkisten ohjata sitä joka väliin..
eikä sekään oikein toiminut. Nemi sinkoili, haukkui ja hyppi mua
vasten.
Saapa nähdä mitä tuon pujottelun kanssa tehdään jatkossa...


Seuraavaksi treenattiin aata. Tarkoitus oli, että koira istuisi -tai
jäisi muuten- alasmenolle niin, että sen etutassut olisivat maassa ja
loppu kroppa vielä esteen päällä. Ensimmäinen kerta tehtiin niin, että
laitoin namin kontaktille. Este suoritettiin siis hihnassa. Nemi tuli
ihan nätisti alas, mutta ei jäänyt paikoilleen niin kuin olisi pitänyt.
Mun käskytykset olivat pielessä. Sitten  tehtiin niin, että
laitoin namin maahan ja kouluttaja osoitti Nemille sen namin (olin
aiemmin sanonut, että Nemi tuskin löytää/tajuaa missä nami on jos se on
maassa..), tämä meni jo paremmin, suunnitellulla tavalla. Mutta
edelleen mun käskyt on myöhässä enkä tiedä millä käskyllä sitä
pysäyttäisin/käskyttäisin (tai en muista mitä aiemmin ko. tilanteessa
olen käyttänyt..).

Sitten oli vuorossa puomi. Kävin
viemässä namipalan maahan puomin alasmenokontaktin eteen. Irroitin
hihnan ja sanoin käskyn. Jolloin Nemin kipitti vauhdikkaasti puomia
pitkin, hieman sillä oli se nami hukassa siellä lopussa. Tarja onneksi
oli osoittamassa sitä :) Pitäisi tuohon varmasti ottaa namille joku
alusta niin se paremmin löytäisi sen. Tässäkään harjoituksessa Nepsukka
ei jäänyt kontaktille istuskelemaan tai muuten oleskelemaan, mutta mun
mielestä se suoritti puomin varsin kivasti. Myöhemmin voi toki olla,
että kun vauhdit lisääntyy ja mennään ratoja, että se hyppelee
kontakteista jos ei sitä ole opetettu pysähtymään siinä..

Toisella kerralla puomi otettiin niin, että Tarja piti hihnaa ja minä
käskytin koiraa. Nemi ei onnekseni edes tippunut puomilta eikä mitään
sen kaltaista, sitä en sitten tiedä millaiset vaikeudet T:lla oli pysyä
Nemin perässä.. ;) Tuolla tavoin alasmenossa koira jäi paeremmin
paikalleen.

Lopuksi vielä harjoiteltiin pientä radan pätkää, joka oli suurin piirtein tällainen:


Tarkoitus oli, että putken jälkeen vaihdetaan puolta, valssilla, olan
yli otolla tai muulla konstilla. Nemi jäi tosi nätisti istumaan
ykköshypyn taakse, mutta mitä lie itte haaveilin enkä antanut sille
käskyä kun se jo loikkas sieltä tulemaan.. Uusiksi ja koira hypyn
taakse istumaan, annoin käskyn ja koira hyppäs sen, mutta kiersi
seuraavan hypyn. Tehtiin tätä hetki, kunnes kouluttaja siirtyi kahden
esteen taakse - namin kanssa. Ensin Nemi ryntäs kouluttajan luo, mutta
toisella kerralla malttoi jo hyppiäkin ensin ne esteet. Sitten
jatkettiin putkelle, minne Nemi syöksyi ilman minkäänlaista ongelmaa.
Mää valssasin (tai mitä ikinä teinkään siinä kiirehötäkässä ;))
toiselle puolelle, terävä tässä ja
koira käskytyksellä pituuden yli. Mutta sitten olinkin jo myöhässä ja
Nemi meni seuraavasta hypystä ohi. Otin tuota kohtaa putkelta eteenpäin
muutaman kerran ennen kuin se lopulta onnistui.

Muutama kuva ja puomi-video löytyy kotisivulta.

Haukkumatta hyvää (lue: lujaa) tulee

Maanantaina Merrin agitreeneissä
Kiikon kentällä oli teemana pujottelu. Eli treenailimme pienen
hyppyradan avulla pujoa. Treenit sujuivat yleisesti ottaen ihan
kivasti. Räminätölkki rämisi jos Merri haukkui radalla -> Merri
hiljeni -> vauhti kasvoi ja rata sujui jouhevammin. Itselläni oli
jotain muistikatkoksia sen suhteen miten rata kuuluisi suorittaa, mutta
muutamien "Ei noin, Kaisa!!" huutojen jälkeen tokenin ja suoritimme
harjoituksen niin kuin pitikin...

Eli lisää treeneihin
noita räminäjuttuja, siis jos Merri haukkuu. Jos saataisiin kitkettyä
edes puolet sen haukkumisista pois radalta niin ties kuinka paljon
suoritusaikamme nopeutuisi :)


Nyt on Neminkin juoksu jo ohitse. Joten tänään sillä on ekat agiharkat pihalla (hui!).

Liikkuu leikkisästi

Kävinpä sitten hetken tauon jälkeen
Nemin kanssa näyttelyssä. Kyseessä oli Oulun kr-näyttely mikä pidettiin
Raatin kentällä. Lappalaiskoirat arvosteli Saija Juutilainen ja Nemi
oli ainut rotunsa edustaja.

Tuomari totesi meidän mennessä
kehään, että: "Onpa se iso." Hakien samalla mittakepin, jolloin Nemi
rupesi hieman venkuilemaan.. Pidin sitä samalla aloillaan/pystyssä. T
mittaili Nemin kahteen otteeseen, saaden tulokseksi 44cm, mikä nyt ei
sinällään mitenkään paljon ole kun rlk:ien ihannemitta on kuitenkin
43cm.

Ensimmäinen kehän kierros sujui ihan nätisti, samoin
seisottamiset. Tuomarin tutkaillessa Nemiä koira pikkasen liikkui eli
ei seissyt ihan tönkkönä paikoillaan, muttei mitenkään pahasti
kuitenkaan riekkunut. Jossain välissä seisotuksen yhteydessä Nemi
rupesi jahtaamaan häntäänsä.. mutta lopetti onneksi kuitenkin kun
kielsin sitä. Mutta toisella "kehän kiertämisellä" puri hihnaa ja
riekkui - komentamisestani ja kielloista huolimatta (ennen kehään menoa
reenaillessa se ei tietenkään tehnyt sitä, jotta oisin voinut kieltää
sitä kunnolla).

Arvostelu:
13
kuukautta. Mittasuhteiltaan erinomainen ja oikea ryhtinen, tyypillinen
juniorinarttu. Kaunis pää, hyvä silmien muoto. Hyvä purenta. Runko saa
vielä kehittyä. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvät käpälät. Erinomainen
väritys ja karvanlaatu. Kantaa häntäänsä hyvin. Liikkuu oikealla
ryhdillä, mutta löysästi. Liikkuu leikkisästi. Lupaava.
JUN EH1.

Kolmosluokkalaisten treenit

Torstaina 11.5 oli ekat treenimme tälle kautta Haukkukeitaalla. Harjoitusratana oli KAS:n wappukisojen hyppyrata (3lk) (Salme Mujunen). Joka tuntui olevan ihan yli vaikea meille, tai meni ainakin melkoiseksi jankkaukseksi..
Pelottavaa, mitenkähän viikonlopun kisoissa meitin käy. :o

Noutokapula ja heiluva häntä

Pidin eilen lystiä vuoron perään
molempien koirien kanssa pihalla. Ensin harjoittelin Nemin kanssa
sunnuntain näyttelyä silmällä pitäen. Eli kehä kulkemista (vapaata
seuraamista), seisomista, koskettelua ja hampaiden katselua. Nuo kaikki
sujuivat ihan kivasti, positiivisinta oli, että Nemi piti jopa
häntäänsä selänpäällä seisoessaan paikallaan. Ja välillä innostui
heiluttamaankin sitä häntäänsä :) Kehuin ja palkkasin sitä siitä,
jolloin pikku-neiti oli ihan tohkeissaan.



Vein Nemin sisälle ja otin Merrin ulos ottaen samalla noutokapulan
mukaani. Merri riehaantui täysin, kun heitin sille kapulan. Viskeli
sitä ilmaan ja haki itselleen ja kulki kapula suussaan onnellisena
pitkin nurmikkoa. No, teimme me muutaman kunnon noudonkin. Tokokokeiden
liikkeeksi siinä olisi vielä hiottavaa.. ainakin se, että Merri
tiputtaa kapulan melko pian tuotuaan sen mulle. Treenailinkin sitä nyt
niin, että käskin Merriä pitämään kapulaa pari nanosekunttia haettuaan
sen mulle, ja otin sitten siltä sen kapulan ja palkkasin. Eli pyrin
siihen, että Merrillä olisi kapula hetken aikaa suussaan -mun edessä-
ja kerkiäisin ottamaan sen siltä pois ennen kuin se tiputtaa sen itte.

Paljon agilityä

Elämä tuntuu olevan yhtä agilityä.
Mikäs sen hauskempaa ;) Eikä edes Nemi-nappulan treenit ole vielä
päässeet alkuun (sillä on juoksu).

Edellisviikonloppuna
osallistuin Merrin kanssa Okk:n järjestämälle agilitykurssille mikä
pidettiin Haukkukeitaalla. Kouluttajana viikonlopun ajan toimi
torniolainen Pentti Blomster. Me treenasimme lauantaina klo 14.00-16.00
ja sunnuntaina klo 8.00-9.30.

Molempina päivinä teimme
"perustreeniharjoituksia". Ihan hyviä treenejä oli, ja saimme hyviä
kommentteja ja vinkkejä tuleviin harjoituksiin. Nyt kun vain olisi
aikaa käydä ittekseen treenailemassa niitä kentällä, ohjatuissa
treeneissä kyseiset harjoitukset eivät taida onnistua (annetun ajan
puitteissa kun muidenkin pitää treenata + kouluttajalla on varmasti
muunlaisia suunnitelmia). Kovasti tuli juostua, jopa pitkällä
askeleella - en ollut edes ajatellut että voisin tehdä niinkin, aina
tulee vain "töpöteltyä" kentällä - ja jopas olikin jalat kipeänä,
varsinkin lauantai-iltana.

Maanantaina oli ensimmäiset
treenit Kiikon kentällä. Aluksi nautittiin Merrin kolmosiin nousu
kaakkua ja sitten rakennettiin rata (Pajarin 1.luokan rata). Radan
rakennukseen kului tovi aikaa, kun retuutimme porukalla (sama jengi
kuin talvella + yks uusi tulokas eli sheltti-Kimi) renkaan, aan ja muut
esteet oikeille paikoille.

Harjoittelu tehtiin niin, että
ensin reenattiin alkupätkä radasta, sitten loput ja lopuksi koko rata.
Merristä yritettiin kitkeä haukkumista pois. Eli häirikkörasia heilahti
jos Merri haukkui. Merrin piti tietysti käydä tarkistamassa äänen
lähde.. ei muuten pitänyt ko. purkki niin pahaa ääntä tuolla pihalla
kuin mitä hallissa. Mutta tehosihan se purkki kuitenkin, joten yksi
rata mentiin melkein kokonaan vailla haukuntaa. Ja kyllä! Merrin meno
vauhdittuu selkeesti jos se jättää haukkumiset väliin. Tosin multa
meinasi loppua kunto, kun koitin pistellä parastani Merrin agiliitäessä
hiljaa.. ;)