Kääk! Kyykäärme

Iltalenkillä näkyi tienpientareella kyykäärme. Liekkö oli kuollut kun oli paikoillaan, enpä tuota tiedä enkä tod jäänyt tökkimään / seurailemaan. Tämä ällötys oli siis Kolamäen ja Kaista-ahon välisen tien vieressä.

Vikat agit ennen lomia

Eilen aksattiin helteessä, hiekka pöllys kun kirmattiin Nemin kans pitkin Martsan kenttää. Meinasin jopa vetää lipat jossain välissä kun se kentän sora/hiekka oli niin irtoavalla tuulella mun lättänätossujen alla. 

Mikko koutsasi. Nemi hyppi 45cm rimoja (rengas ja pituus normi kokoset, siis maksimittaluokkaa). 

Ennen ja jälkeen reenien Nemi pääsi virkistäytymään mereen. 

Edelleen samat pääteemat: 

älä oota, katso koiraa, odota että se on lukinnut esteen ja 

p o n n i s t us p a i k ka ;)

Sen verran oli öttiäisiä kentällä etten jäänyt räpsimään sinne kuvia vaikka kamera olikin mukana. Sitäpaitsi kenttä meni varjoon... Mutta kotona nappasin pari kuvaa NjemNjemistä:

Vaihtohieronta

Eilen oli sitten Nemillä se hieronta minkä olin varannut Merrille. Sillä oli hieman epätasaisuutta takaosassa  joten ihan hyvä että tuli se hierotettua. Samoin kuin jotain jumeja oli mitkä ovat varmaan tulleet tokotuksista ja pertsakönötyksistä. Onneks se oli vaan hieman kiero/jumissa niin Suvi sai Nemistä taas ehtan koiran :)

Seuraava Nemin hierontatyyppinen hoitokerta on heinäkuun loppupuolella oleva osteopaatteilu Turussa. Sen jälkeen on tarkoitus syksyllä käyttää Nemiä hieronnassa tuolla Suvilla Kiimingissä (missä se eilinenkin hieronta oli). Aikoja en kuitenkaan vielä varaillut, niitä ehdimme pähkätä myöhemminkin. 

On se kyllä näppärää kun on hyvä hieroja "omalla kylällä" :)

(harmi vaan kun mun hieroja muutti pois naapurikadulta...)

***

Jumpaksi Nemille pohkeenväistöjä ja peruuttamista. 

Piinaavat tokot

Ma-iltana Nemin oli tosiaan ne normitokot ja ti-iltana ne tokot joissa mun kuuluisi käydä Merrin kanssa.

Taas samanlaista takajalkojen nostelua rimojen yli kuin ma-iltanakin. Sujui yhtä huonosti. 

Paikallaolot myös hieman samaan tyyliin. Nyt tosin aina osaa koiraa kutsuttiin luokse, ohjaajat juoksentelivat jne. Kerran Nemi lähti mun perään vaikkei ois pitänyt. Enimmäkseen se oli kuitenkin varsin priima tapaus. 

Tehtiin myös hyppyä. Muut teki hyppynoutoa. Me semmosta kahen hypyn rallatusta jossa koiraa lähinnä vaan irroteltiin parin hypyn läpi sanoen hyppäämiskäskyä (este) ja muutaman kerran piti pysäyttää koira esteen taakse (eli mun piti saada N istumaan). 

Itsekseni tein noutoa peili-naksumenetelmällä. En ottanu montaa toistoa. Ekasta koira sai hepulin kun vapautin ja kehuin sitä... 

Kakeja. Voit nami-lentää-suusta menetelmällä. Yök mitä nameja (lihapullia ja kanakuutiota). Ihan jees. Käsimerkit pitäisi keksiä. Kertausta myös avoihin, ne ihan jees. 

Jotain jääviä tehtiin kans, samoin kuin seuruuta. 

**

Aamulla vein keittiöön muovisen noutokapulan. Ja tein pari kapulan pito (ja ina liikkumista) reeniä aamuruuan yhteydessä. 

Muisteloita

Kävin eilen kummastelemassa, että  miksi tämä ja tuokin kiva puisto on pilattu sillä, että siihen on rakennettu kerrostaloja... Eli ajoin Värtön k-marketin pihaan auton ja kävelin siitä sitten puolentoista tunnin lenkin Nemin kanssa Peltolassa ja Värtössä. 

Merrihän asui kesästä 2001 talveen 2004 asti Peltolassa. Muistot noilta ajoilta ja reiteiltä eivät sinällään ole kipeitä, koska tuosta nyt vaan on jo kauan aikaa kun Merri oli pentu ja nuori-koira. 

Meillä oli Peltolassa asuessa kolme paikkaa noin kilometrin päässä kotoa jossa pidimme Merriä irti. Kaikki ne ovat muuttuneet, yhden puiston läpi menee pyörätie. Yhtä metsäkaistaletta on revitty, sielläkin on pyörätie ja jotain muuta niin ettei sellaista pikkumetsää ole enää olemassakaan kuin silloin joskus muinoin. Ja siitä yhdestä reittipaikasta ei ole enää jäljellä muuta kuin korkeat kuuset - se niitty kuusten vieressä on rakennettu täyteen kerrostaloja. 

Nemi Peltolassa. "Takapihalla".
Siinä puistossa missä Merrille opetettiin luoksetuloja
kesällä 2001.

Värtössä Oulujoen rannalla. 

Peltolassa, Merrin vanhoilla lapsuusajan reviireillä. 

Kuuma toukokuinen aamu, Nemi Oulujoessa. 

Elämä on ihanaa, tuumi Nemi kun nurmikolla pörräsi.

Pieniä asioita

Tuntuu omituiselta, kun ei tarvikaan jäädä keittiöön vahtimaan koirien. Tai siis koiran. Syömistä. Kukaan ei karkaa kenenkään kupille. Ilmeisesti tämä on myös Nemistä outoa, koska se käy vanhasta tottumuksesta tarkistamassa Merrin kupin. Tai kävisi jos kuppi olisi sillä paikalla missä Merri söi. Niinpä Nemi syötyään kulkee sen nurkan kautta keittiössä missä Merri ruokaili, nuuskuttaa hetken ja jatkaa sitten matkaansa. Vesikupille tai muualle. 

Heinäkuun lopun Piiran ajoista on nyt toinen peruttu. Tänään vien Nemin siihen hierontaan minkä olin varannut Merrille. Halusin Merrille muutama viikko sitten nopsasti jonkun hieronnan kun kuvittelin että se on vaan jumissa... 

Noh, tekee se Nemillekin se hieronta hyvää. Sitäpaitsi luulen että se on mennyt jostakin juntturaan kun tokotuntien rimojen yli peruutukset eivät onnistu. Koira ei suostu edes sitä paria senttiä nostamaan takajalkojaan peruuttaessa (rimat siis niin matalalla kuin voivat eli ehkä jotain neljässä sentissä), tasamaalla peruuttaa kyllä ihan ok.  

Oishan

Se kuollut kuitenkin. Ennemmin tai myöhemmin. Iso osa elämästä oli jokatapauksessa ajo elettyä elämää. Enpä vain tiennyt, että kaikki oli jo mennyttä.

En vain osaa tarpeeksi vakuuttavasti, toistella itselleni "olisihan se kuollut kuitenkin".

Sitäpaitsi, se lähti saappaat jalassa, tai ainakin toinen jalka vielä saappaassa. Tiistai-iltana kaikki oli vielä hyvin. Tai ainakin niin hyvin ettei koira näyttänyt päällepäin oireitaan. Olihan se aina koira, joka kyllä kertoi jos sattui. Kertoi myös jos se oletti että kohta saattaisi sattua (kiljui kun porsas joskus nuorempana kun jokin jonka se oletti sattuvan oli puolen metrin päässä siitä).

***

Ja kyllä, annan itselleni anteeksi ettemme koskaan ehtineet voittajaluokan kokeeseen asti. Sen verran annan kuitenkin itselleni armoa. Ja olihan meillä kivaa treenatessamme ylempien luokkien tokoliikkeitä. Aika vain tuli kuitenkin asiassa vastaan.

***

Loppuun ankeus-apatia-bloggaukseen pätkä Lumon biisistä:

Mun sydän huutaa - tuu takaisin  

Kaikki ois niin kuin aina ennenkin 

Mun sydän huutaa - tuu takaisin 

Kaikki ois niin kuin olla pitääkin

Reenejä(kin)

Viime torstaina mietin, että pitäisikö mun olla kotona Merrin kanssa vai mennä Nemin kanssa illalla agireeneihin. Tuolloin oli jo sovittu Merrin viimeisestä matkasta ja toisaalta tuntui, että minun kuuluisi viettää jokainen jäljellä oleva sekuntti rakkaan Merrin seurassa. Toisaalta näin, että koira tykkäsi vain pötkötellä ja olihan Eetu sen seurana. Niinpä lähdin Martsaan tuulettamaan ajatuksiani muutamaksi tunniksi. Ihmeekseni sain pidettyä pokkani enkä vuodattanut ainuttakaan kyyneltä reenien aikana, tai ylipäänsä Martsassa. Haikeus iski vasta kotimatkalla autolla ajaessani. 

To-illan aksat veti Anna. Ja hyvin vetikin. Ja minäkin jaksoin miettiä ohjauksia ja kuunnella neuvoja ja olla kutakuinkin niin kuin agireeneissä kuuluukin olla. Olosuhteisiin nähden saatiin varsin kelvolliset reenit aikaiseksi ja välillä sujui jopa tosi hyvin. 

***

Eilen illalla oli Nemillä tokoreenit. Kävin ensin kentällä, muttei porukka siellä ollutkaan vaan harkat olivatkin hallissa. Onneksi ryhmäläiset olivat normaalin hauskoja joten tunnelma ainakin oli sitä myöten kohillaan. Enimmäkseen reeneissä oli kivaa, mutta loppupuolella iski muutamat ajatukset päähän joista en meinannut päästä eroon

"miksi tämä ei suju, kun onhan se ennenkin sujunut - Ainiin! Se on sujunut Merrin kanssa."

"olin täällä viimeksi Merrin kanssa, kahdestaan muuten tyhjässä hallissa Merrin kanssa"

"tokoilu oli Merrille Se Juttu. Tokoilu on Merrin harrastus, ei Nemin"
(vaikka toki se on Neminkin harrastus, mutta Merri oli mun tokokoira ja Nemi on mun agikoira)

**

Mitä me sitten tehtiin? Jokku teki palkattomuusjuttuja (ne jokka ei ollu tehny sitä viimeksi). Joten sillä välin reenasin seuruuta (normi-hidas, pysäilyt ja liikkeelle lähdöt), jääviä, noutoa (pari pitoa ja enimmäkseen nostelua), luoksaria (vain pari kertaa) ja kaukoja. Nyt palkkasin voi-kaket suusta niin N ei tuijottanu niin mun käsiä. Noihin voi-kakeihin pitäisi keksiä jokku käsimerkit. Avo-kaket se osaa jo. Niitäkin tehtiin silti pari. 

Ohjatusti otettiin jotain huojutusta ts sivuaskellusta (sille oli joku termi jota en enää muista). Siis namilla ohjattiin koiraa että se liikkui kylki eellä. Toinen suunta oli Nemille helpompi, en muista kumpi. 

Sitten ois pitäny peruutella matalien rimojen yli. Ensin meni ihan jees ja sitten tuli totaalinen stoppi eikä homma sujunut yhtään. 

Jos sillä on joku kipu/jumi niin onneksi on se hieronta huomenna. 

Paikallaoloja. Niin että oltiin kolme koirakkoa rivissä, ja siis porukka kahdesa rivissä vastakkain ja tehtiin sekä istumiset että maassa olot niin että ohjaajat liikkuivat vastakkaisten koirien taakse. Ja palasivat eri koirien viereen kuin omiensa ja Jenni häiriköi yms yms. Yhdessä välissä Nemi vaihtoi asentoa, mutta enimmäkseen sen paikallaolo oli varsin mallikasta. 

**

Tänäiltana on sitten tiedossa hurlumhei-harkat. Eli se ryhmä mikä oli Merrin reenit. Voi-evl- harkat jonne toki menen Nemin kanssa kun kurssimaksun olen maksanut... Käyn nyt nämä muutamat jäljellä olevat reenit Nemin kanssa toksuttelemassa sekä ma että ti. Jatkossa en tietenkään hae kahta tokoryhmäpaikkaa. Just nyt tuntuu ettei tokotus muutenkaan inspiroi, mutta ehkä täältä "mikään ei nappaa" -fiiliksestä joskus vielä noustaan hitunen ylös päinkin. 

7

Juoksulenkki tänään illalla tokon jälkeen. Noin +20 astetta lämmintä. Sama lenkki kuin eilen, kuten myös sama joukkio. 

Mustaa valkoisella