Murskatut sydämet - makuraati vol.5

Taannoin kysyin parviälyltä, että mitkä voisivat olla potentiaalisia treeninameja Nirsokerttu-Kikille. Yksi ehdotuksista oli broilerin(kanan)sydämet. Näinpä ollen päätin ottaa ne testaukseen ja kävin maanantaina hakemassa Mustista & Mirristä pussillisen jäisiä (raakoja) kanansydämiä.

Testasin nameja (paistettuja ja pilkottuja) maanantai-iltana Kikin rallytreeneissä. Ja kyllä vain, maistuivat mieluusti koiralle. Yritin taktikoida ja otin mukaan myös muita nameja jottei koiran massu menisi ihan sekaisin oudosta syötävästä jos se söisi noita paljon tai pelkästään niitä. Noh, eihän Kikille ne tavis-namit sitten edes kelvanneet ... (jatkossa pitää sekoittaa erityisen hyvät ja perusnamit jotta niihin perusnameihin tarttuisi erityisen hyvistä hajua).

Maanantain ja tiistain välisen yön pidin loppuja nameja uunissa (uuni ei ollut päällä). Jossain vaiheessa kun heräsin varhain tiistai-aamuna niin keittiöön oli väsähtänyt yksi vanha koiramuori ... 💗

Nemi ei siis yleensä vietä öitään keittiössä, vaan joko makkarissa tai eteisessä.

Murskatut (ts pilkotut) sydämet

Tykkiputkiharjoituksia

Kävin sunnuntaina häiriköimässä Okk:n aksakisoissa. En ole vielä ottanut tuolla 70-200 putkella hallikuvia joten onhan sen käyttö hieman hakusessa. Joissain määrin (olosuhteet, välineet ja taidot) olen kuitenkin ihan semityytyväinen otoksiin vaikka tarkennuksessa olisi vielä parannettavaa. Sellainen havainto, että sarjatulitukseen ei riitä tehot joko kamerassa tai putkessa. Eli ei vaan siis suostu tarkentamaan (minnekään) välillä. Ja itselle muistiin (josko muistaisin), että hallissa kannattaa jatkossa kuvata ihan pelkällä manuualilla eikä esim "a"-toiminnolla (jolla nyt otin osan kuvista).

Hormoonihiiri

Mun hieno vuosisuunnitelma Kikin osalta sai kolauksen tai rypyn matkaansa.

Olin suunnittellut, ja jopa varannut jo ajankin, vieväni Kikin steriloitavaksi koiratanssikisojen jälkeisellä viikolla. Eli ensin the tanssikisatavoite ja siihen perään sterkkaus ja siitä toipuminen ja sitten voisikin miettiä koekalenterin laatimista tai muita tavoitejuttuja.

Olin varannut Kikille sen sterkka-ajan torstaille ja käytin tiistaina Kikin eläinlääkärin luona ns esitarkissa. Noh, eikä mitä, Kikiltäpä tulikin nisistä maitoa. Että ei todellakaan vielä voi pikkukoiraa operoida. Ostin koiralle lääkettä mikä auttaa valeraskauteen. Siirrettiin se leikkausaika tämän viikon torstaille ja eilen käytin taas Kikin Tiinan tutkittavana; maidontulo on vähentynyt muttei vieläkään loppunut. Eli ei pääse Kiki vielä operoitavaksi. Päätettiin siirtää leikkausta kerralla enemmän eteenpäin eli uusi yritys joskus marraskuun puolella.

Juoksuthan Kikillä oli siis kesäkuussa, aloitti ne ennen kuin lähettiin reissuun ja lopetti joskus reissun aikana. Juoksuhousuja koiralla pidettiin vain alkumatkasta.

Hieman ihmetystä on aiheuttanut se, että miten se Kiki noin/näin kauan on valeraskaana. Toisaalta taas, jos se "tärppipäivistä" pari kuukautta eteenpäin on ollut omasta mielestään tiineenä niin sittenhän se sen jälkeen melkein pari kuukautta imettää niitä pentujaan ...

Kiki ei ole ottanut oikein mitään lelua pennukseen tai kuljetellut mihinkään nurkkaan / pesään niitä, joten en ole ottanut leluja (noita muutamia jotka koirilla on vapaassa käytössä) pois lattialta. Petailua se kyllä on harrastanut, eniten jo joitain viikkoja sitten ~ eli varmaan just sillon kun ne "pennut" olivat syntymässä. Mutta yhdessä makkarin nurkassa se tykkää nyssöttää. Plus jossain vaiheessa sillä oli sylihellyyskausi, mutten tiedä liittyykö se valeraskauteen mitenkään. Sitten sillä on myös ollut huonovointisuutta, syömättömyyttä ja kausi jolloin se ei ulkona liikkunut oikein mihinkään.


Loppuun vielä kuva eiliseltä iltalenkiltä.

Viidet rallyt

Onkohan se nyt niin, että on mennyt jo viidet (tai sitä luokkaa) ohjatut rallytreenit, jotka ovat jääneet raportoimatta. Mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä vähemmän tietysti muistan yksityiskohtia edesmenneistä treeneistä. Kiintotähtenä voin silti todeta, että ralleilut ovat sujuneet yhä paremmin ja paremmin. Josta osittain voin onnitella ihan itseäni, eli kun itse olen oppinut enemmän lajista ja siitä miten ratoja ja kylttejä pitää suorittaa niin töppäilen itse vähemmän enkä ole epävarma siitä miten asiat pitäisi tehdä niin oma mokailu ei heijastu koiraan. Luonnollista tottakait, ainakin tuollaisten koirien kanssa mitkä herkästi lukevat ihmisen mielentiloja (ja itsevarmuutta/epäröintiä).

Eilisten treenien harjoitusrata

Ollaan tehty sekä ratatreenejä että tekniikkatreenejä. Eniten ongelmia aiheuttavat tällä hetkellä houkutus / kasi (whatever) jossa siis ongelmana on ollut että teen liikaa niitä kierroksia :-D ja toisekseen myös muut törppöjen kiertelyt etenkin spiraali, jossa Kiki tosi helposti tarjoilee jossain kurvissa "agia" (eli jalkojen väliin tulemista). Kouluttaja eilen sitten huomasikin että jos askellan kurvissa tietyllä tavalla niin Kiki lukee mua niin, että siinä kohdin kuuluisikin tehdä "agi" ... eli pitää muuttaa omaa kävelylinjaa. Niin ja olla kuitenkin tekemättä vauhdinmuutosta kesken tehtävän (tein eilen niin kun yritin välttää "agin" mutta tuomarit kuulemma saattavat kiinnittää siihen huomiota, vaikkei siis juoksikaan tai muuta selkeää rytminmuutosta olisikaan).

Alokaskyltit alkavat olla hyvällä mallilla siis. Saksalainen käännöskin alkoi sujumaan hihnankin kanssa kun en mene enää niin lähelle sitä kylttiä. Muutenkin tekemisiin on tullut paremmuutta kun en mene / vie koiraa liian lähelle kylttejä tekemään asioita. Eteen istuminenkin sujuu jo yhä paremmin ja paremmin, samoin siitä sivulle tulo (vasemmalta tai oikealta).

1-2-3 askelta seiso-istu-maahan -tehtävässä seisominen onnistuu avustetusti (käsimerkillä) ja siitä yleensä palkkaan vielä sen seisomisen. Avo-kylttinä seisomisen kiertäminen on vaikea, ts sitä ei olla vielä niin treenattukaan kun yritän ensin saada vahvistettua ylipäänsä sitä seisomista. Sivuaskeleissa ollaan vielä vaiheessa (askel oikealle).

Viime torstaina tehtiin perusalo-kylttejä myös oikealla puolen. Olin vallan hämmästynyt kuinka hyvin Kiki niistä suoriutui. Toki vaativat vielä treeniä, mutta siihen nähden ettei oikealla puolen olla tehty muuta kuin seuruuta niin homma pelitti yllättävänkin hyvin :-)

Takapään käytöstä Kiki on saanut kouluttajilta kehuja. Käännöksissä mun pitää vain olla tarkkana että liike jatkuu kokoajan enkä myöskään hidasta liikaa vauhtia, koska Kiki tarjoilee herkästi pertsaa. Alossahan vielä toki sallitaan loivemmat käännökset ja kurvit, mutta yritän silti vaatia / opettaa / opetella tekemään käännökset säntillisesti jo nyt. Vaikkakaan ei ole mitään aikomuksia edetä mölli-alo -tasoa pidemmälle ;-) Mutta samahan se on silti tehdä kyltit huolellisesti / kunnolla.

Syksyn valoisat päivät

"Vielä on syksyä jäljellä ..." kesälaulua mukaellen. Käytiin aamulla Koitelissa napsimassa koirista kuvia. Kohta se kuitenkin alkaa se pimeä, märkä, liukas ja loskainen kausi jolloin ei kiinnosta kameroita ulkoiluttaa.

hk 16/19

Kiki pääsi eilen aamulla juoksulenkille Eetun kanssa, taisivat käydä noin seitsemän kilometrin mittaisen lenkin. Aamulla oli kuuraa maassa, joten Kiki oli ollut ihan yli-innoissaan pistelemässä tossua toisen eteen.

Päivällä kampailin hieman pikkukoiraa.

Mitäs nyt?

Mikäs päämäärä me nyt keksittäs kun rallyssa ja koiratanssissa on kisattu jo. Tavoitteet saavutettu :-)

Ainakin tämän vuoden osalta. Vielä lyö päässä tyhjää viikonlopun jäljiltä enkä osaa vielä punoa tulevaisuuden juonia. Onneks mulla on jo fs-koreolle biisi tiedossa, enää ei tarvi kuin opetella sopiva määrä temppuja joista luoda kiva koreo (helpommin sanottu kuin tehty).

14½

Nemi "täytti" sunnuntaina neljätoista ja puoli vuotta. Sen kunniaksi haettiin grilliltä koirille lastenburgerit (jotka ne nauttivat puolikkaina annoksina ensin päivällä osa ja sitten illemmalla loput). Vaikka Nemi onkin erikoismaksaruokavaliolla niin specialpäivinä on eri säännöt :-)

Nemi sunnuntaina Kimmokkeen metsikössä

hn 22 ja 23/19

Viime viikolla harjailin eräänä päivänä Nemiä paljon ja eilen hieman.

Lenkki

Kiki pääsi sunnuntaina Eetun kanssa juoksulenkille. Heitettiin Nemin kanssa ne Kimmokkeelle, joten pari ensimmäistä kilometriä lenkistänsä oli pururadalla missä Kiki oli tohottanut onnellisena menemään.

Samalla käytin Nemin myös lenkillä pururadalla (eri puolelella kuin missä toiset juoksivat), mutta me tultiin toki autolla takaisin kotiin (K&E juoksivat kotiin).