maanantai 6. lokakuuta 2014

BIS3-vet

Nemi VET ERI1 SA PN2 ROP-VET BIS3-VET

 Ryhdikäs hyvin esiintyvä 9,5 v. veteraani. Voimakas hieman urosmainen pää. Vahva runko, hyvä häntä. Hyvin kulmautuneet raajat. Takaa ahtaat liikkeet. Hyvä turkki ja luonne.

Tuomari Tapani Pukkila ja bis-tuomari Sakari Poti


Näyttelyssä oli yhteensä viisi ruotsinlapinkoiraa. Kolme narttua (2 val, 1 vet) ja kaksi urosta (1nuo, 1 val).

Viisikymmentäyhdeksän

Eilen näyttelystä kotiutumisen jälkeen. Ajeltiin Nemin kanssa hiihtomajalle / Kimmokkeelle (E juoksi sinne). Verkkasin vähän Nemin kanssa.  Juostiin porukalla 3km. Jonka jälkeen mä kävelin Nemin kanssa kilometrin verran ja Nemi sai syödä puolukoita ja kiivetä isoille kiville oravia haukkumaan. (E juoksi sillä välin vielä 3km). Ajeltiin kotio. 

Vko 40, ohjattu toko

- hyppynouto
- ruutu
-

??

Kerron jos muistuu mieleen.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Käytiin kokeessa

Nemi teki noudon!! :)
Koottuja selityksiä raapustelen myöhemmin. 

© Sara Nikula


edit 06.10.2014 klo 15:02 alkaen

Asiaa vetkutettuani ilmoitin koiran kokeeseen. Yli kahden vuoden tauon jälkeen. Aattelin, että sehän ei nouda eikä välttämättä pysähdy luoksetulossa, mutta muut asiat se kyllä handlaa ihan kivasti. Että en jaksa enää odottaa sitä hetkeä, että osaamattomat asiat olisi koekondiksessa. 

Tulin koepaikalle hyvissä ajoin. Käytin Nemin lenkillä (päästin sen läträämään meren aaltoihin) ja tein sen kanssa jotain tok-juttuja. Lähinnä erityisen hienoa seuraamista ja melko hyvän luoksarin pysäyksen. Näiltä osin olin hyvillä mielin. Hyppy vähän jänskätti, koska aamulla olin viimehetken reenillä sekoittanut koiran sen liikkeen suhteen melko perusteellisesti (tai saatiin me sitten onnistumisiakin, mutta kumminkin). Fiilis oli hyvä, eikä mua juurikaan jännittänyt (ihme ja kumma). 

Entäpä se koe?


Kokeeseen Nemi meni äänekkäästi, kehätarkastus ihan ok (siinä ei mölissy). Sain sen kuitenkin kuulolle ja hiljaiseksi. 
Paikkamakuu käskyn se kuunteli heti eli totteli yhdellä käskyllä ja jäi maihin. Mentiin toimitsijateltan taakse piiloon. Fiilis hyvä, ei huolettanu. Aika kului, palattiin takaisin kehän laidalle - Nemi makoili ihan hyvin. Se jopa pysyi maassa kun menin sen viereen ja nousi siis vasta kun käskin :) JEE! Tuomarin kommentti oli, että Nemi oli haistellut hieman maata aluksi, joten vähensi siksi puolipistettä. 
Juoksin autolle koiran kanssa antamaan paikkamakuupalkaksi 1/3 pussia pedigreelötköruokaa.


Nemi oli avoluokan viimeinen yksiköliikkeet suorittava koira. Seuraaminen lähti heti alkuun ihan ketuiksi liikkeelle, koska Nemi kiiruhti askeliaan ja irtaantui minusta ja alkoi haukkumaan :/ Aina välillä sain sen matkaani mutta enimmäkseen seuraaminen oli ihan ala-arvoista, en muista milloin viimeksi se olisi seurannut nuin huonosti. 
Liikkeestä maahanmenon käskytin koiran sillain, että "rukkaset tehdään susta ihan justiinsa jos et tottele" ;) 
Luoksetulo tehtiin niin, että koira lähestyi yleisöä (ja mua). Jäi ihan hyvin odottamaan ja lähti hyvin liikkeelle. Ei puhettakaan, että olisi pysähtynyt. Vähän ennen kuin oli mun kohdalla niin kääntyikin kohti yleisöä ja huuteli niille jotain törkeyksiä. 


Liikkeestä seisominen tehtiin yleisön edessä (liik.maa oli ollut pitkällä sivulla kaukana yleisöstä). Nemi lähti huonosti seuraamaan (huuteli taas jotain) aattelin, että varmistan seisomisen ees jos se heräisi tottelemaan sen ja saatas joko joku armopiste tai sitten ees jäis hyvä mieli että koira käyttäisi korviaankin välillä. No se ei seissyt vaan meni istumaan. 
Noudossa oltiin selin yleisöön ja heitin kapulan hieman vinoon ts se pitikin tehdä niin. Sanoin koiralle "odota". Olin valmis. Heitin kapulan, sanoin "pidä", koira meni kapulalle (varmaan haukkui juostessaan kapulalle, tätä en muista, mutta pisteistä voisi päätellä niin) ja jopa otti sen heti suuhunsa eikä tullut takaisin väykyttämään (kuten reeneissä on tehnyt) ja toi sen mulle. Ei jäänyt puoltoista metriä eteeni ja hilannut ittiään siitä viekkuun (jee!) mutta koska en voinut Heti ottaa sitä kapulaa niin ehti tyyrätä ittensä puoliksi mun taakse. Siitä menetettiin sitten jotain pisteitä. 
Kaukokäskyt menivät muuten hyvin, mutta ensimmäinen vaihdos vaati toisenkin käskyn. 
Hyppy. Mitäs tässä tapahtu? Niin, se irtosi taas sinne liian sivuun, kaksoiskäsky istumiseen. Ja paluuhyppyviekku-käskyllä meni maihin. 
Kokonaisvaikutukseen tuomari sanoi, että välillä ihan kivan näköistä tekemistä esim noudossa mistä koira selvästi tykkäsi (!) ;) 





Koekäynnin jälkeen tok-fiilinki on aurinkoisempi kuin ennen. Vaikka moni asia meni huonommin kuin mikä mun mielestä meidän osaamistaso on. Silti tuo noudon onnistuminen antoi uskoa siihen, että kyllä meitä vielä tok kokeissa nähdään ;)

Estejankkausta

Kaivoin varastosta lainatokohypyn pitkästä aikaa esille. 


  1. "Este!"
    Nemi hyppää ja ennen kuin ehdin kissaa (ts istua) sanoa niin se on jo esteen vierellä. Siis palaamassa takaisin mun luo tai tarjoamassa (huonossa paikassa olevaa) aloluokan seisontaa. 
    Käskin sen vierelleni. Se tuli, mutta ei enää hypännyt. 
  2. Siirryin lähemmäksi hyppyä. "Este!" Koira ylittää hypyn ja istahtaa, edelleen vinoon paikkaan. Palkkaan sitä sinne. Käsken sivulleni (hyppää hypyn yli). Palkkaan lisää. 
  3. En ollut tyytyväinen siihen vinouteen mihin koira jäi hypyn jälkeen. Joten vein namilautasen kauemmas, esteen taakse. Ja käskytin koiran sinne - "Este!" ja koira hyppäsi ja meni suoraan namille. 
  4. Hain lautasen pois. Pyysin koiran vierelle. Sanoin "Este!". Koira ei liikkunut minnekään. Tuijotti mua ja nuoli mun sormia. Toistin käskyn, koira haukahti. Vapautin koiran. Siirsin estettä. Käskin koiran vierelleni. Sanoin "Este". Koira ei irronnut mihinkään. Hermostuin. Sanoin "Hyppy!" kärsimättömänä. Koira hyppäsi eikä karannut niin kauas kuin aiemmin. Ja istui kun käskin. Palkkasin taas sekä istumisen että paluuhypyn viekutuksen.
  5. Toistin liikesuorituksen hyppy - istu -komennoilla. Toimi.

Tuo "este" käsky on siis aikanaan otettu tokoon kun tuntui, että piti erotella agi ja tokohypyt toisistaan. Njääh. Ota tuosta koirasta ny sitten tolkkua. Vuosia este-käsky oli selvästi parempi tokoon koska hyppy sanalla sain koiran vähän liikaa vauhdikkaaseen agimoodiin. 

perjantai 3. lokakuuta 2014

Kannatti kriiseillä ;)

-------------------------------------------------------------
KURSSITIEDOT:
Koiran nimi: Nemi
Kurssi: TOKO:n valmennusryhmä
Päivämäärät: ke 15.10. / ke 22.10. / ke 29.10. / ke 5.11. / ke 12.11. / ke 19.11. / ke 26.11. / ke 3.12. / ke 10.12. / ke 17.12.
Kellonaika: 19:00-20:00
Kouluttaja: Jenni Ojala
-------------------------------------------------------------


Heikolta näyttää

Seuraavan pompsin tokoreeneistä ei ole kuulunut mitään (viimiset tiedossa olevat treenit ovat ens viikon ke). Ja pikajuoksureenien ajankohtaa/reenipäivää ei taideta saada sovittua - tai ainakin hyvin heikolta näyttää just tällä hetkellä. 

Noh, eletään toivossa. Tokon suhteen ainakin. Kuntoilu pitää ottaa omiin näppysiin tai sitten juurtua sohvalle talvikaudeksi :P 

torstai 2. lokakuuta 2014

Lappalaistokot, vko 40

Kävin tokoilemassa Hietasaaressa. Tänä iltana.

Tehtiin tosi hyvä seuruukaaviopätkä. Jäävät, joita jankattiin hieman koska Nemi ennakoi loppuistumisen. Otin sitä sitten etupalkalla muutaman kerran. Sama homma kakeissa. Luoksarin pysäykset olivat paremmat kuin viimeksi reenatessa muttei ne superhyvät silti olleet. Sitten hieman myös kapulan pitoa. Niin ja läpijuoksuja kans luoksareihin. 

Hietasaaren reenikenttä. 


Näyttää aika mötkäleeltä tuo "oikee" noutokapula. Kun on enin osa noutoreeneistä tehty ohjatun kapulalla...



Kylästely

Käytiin jo toisen kerran parin viikon sisään tapaamassa gööttipentu-Zipeä (+muuta laumaa). Nemi haluaa aina omaehtoisesti tutustua pentuihin, jos ne ovat liian tuttavallisia niin ne ovat ällöjä. Onneksi niitä yleensä pääse karkuun esim sohvalle :)
Ainut oikea tilaisuus saada koirat samaan kuvaan oli napsasta niistä muutama huomaamaton räpsy pihatoimista. 


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Viisikymmentäkahdeksan

Jahkailtuani aikani kävin tänään tokoreenien jälkeen juoksemassa. Kuivakeli, asteet ehkä pakkasen puolella, ehkä ei. Juoksin vain 2,5 km

Kävelin ensin 848:n pyörätielle. Pistin puhelimesta sekunttikellon käyntiin ja lähdin pinkomaan. Yritin juosta kohtuullisen lujaa, mutta kuitenkin niin, että jaksan sen aikomani matkan taivaltaa. Lähdin ehkä turhan kovaa ja sitten oli pakko pikkasen hellittää. Lopussa taas käskin itseni juosta lujempaa, mutten kuitenkin koko energiavarastoani kuluttanut siihen. Lopetin juoksemisen ja ajanoton sitten kun olin juossut yhden kilometrin. Aikaa tuohon matkaan meni 6,2 min. Sanoisinpa jopa, että wau - ihan oon tyytyväinen tuohon etenemään :)

Kun olin puuskuttanu aikani niin jatkoin matkaa. Käännyin kohti mansikkamaanpäiväkotia. En juurikaan nähnyt eteeni kun ko tiellä ei ole katulamppuja. Mulla ei ollut lamppua myöskään - tietenkään. Eikä muuten ainuttakaan heijastinta. Hetken mietin käännynkö takasin, mutta aattelin sitten ettei se soratie-valottomuusosio ny niin pitkä ole. Kohtuullisen veikeetä kun en tod nähnyt jalkojani tai  tiennyt juoksenko tien laidassa vai keskellä tietä. Yhden koiranulkoiluttajan ohitin - sillä oli otsalamppu, joka häikäisi mua hetken aikaa. Loppumatkan puoleentoista kilometriin kulutin aikaa kakstoista minuuttia (pimiä eli sokkojuoksu ei oo nopiaa touhua).