Menin Kikin kanssa nosekurssille, jotta saisin sille jotain kevyttä aivojumppaa. Siis kevyttä jaloille. Kurssilla / laji on tuntunut kivalta, koska Kiki nauttii ja kouluttaja ja ryhmä on kiva. Vaikka on kiva tietää lajista lisää, niin en jaksa sääntöviidakkoa - ts ei mulle nyt ihan taivaan sama ole mitä koira tekee, mutta en jaksa olla hirmu tarkka. Enkä halua nosesta mitään nillityslajia vaan hyvän mielen hömppäilyn.
Voi olla, että kadun löperyyttäni nyt, mutta se on sen ajan murhe.
Kerron kohta mitä tarkoitan yo kappaleella, nyt menen katsomaan onko kahvia enää ...
Eiliset treenit siis.
Tehtiin neljä harjoitusta. Kaikki niin, että emme tienneet missä hajut olivat. Paitsi kouluttaja tietysti tiesi.
Aloitettiin tutulla koritreenillä. Niitä koreja oli nurin päin siis kaksi pitkää riviä. Aluksi Kiki sai haistaa kouluttajan hajupurkista lähtöhajun ja sitten mentiin. Kiki eteni hienosti ja sitten pysähtyi yhdelle korille, nosti etutassut korin päälle ja jäi siihen. Enkä minä palkannut koiraa, kun luulin, että se nyt vaan temppuilee. Koira oli että ? ja poistui sitten korilta ja alkoi puuhailemaan muuta kun palkkaa ei kuulunut. Kouluttaja luuli, että minä olisin tajunnut Kikin ilmaisevan, mutta enhän mä mitään tajunnut. Kiki oli vilkassut muakin siinä samalla eli kertoi kyllä hajun löytyneen, mutta kun ei tajua tyhmä ihminen niin ei tajua. No, tässä kohdin kouluttaja kertoi mulle hajun olleen siinä. Kierreltiin koreja hetken aikaa ja lopulta Kiki meni takaisin oikealle korille ja palkkasin koiran.
Sitten tauko.
Seuraavaksi tehtiin kaksi treeniä peräkanaa. Ensimmäisessä oli maassa aksaesteitä (olikohan muurin osia). Kiki teki hommia hienosti. Tälläkin kertaa se ilmaisi löytönsä nostamalla etutassunsa muurin (tai mikä agikappale se olikaan missä haju oli) päälle, taisi myös nuuskia kuonolla paikkaa missä haju oli.
Sitten haju oli renkaalla. Periaatteessa Kiki pyöri hyvin lähellä paikkaa missä haju oli, mutta alkoi vähän turhautumaan kun palkkaa ei tullut. Ei selvästi ilmaissut (katsonut mua, pysähtynyt) hajun sijaintia. Kun koira näytti siltä ettei tiedä mitä siltä odotetaan niin se alkoi myös puremaan / repimään jotain renkaan osia. Niistä en tietenkään sitä palkannut. Lopulta se pääsi tarpeeksi lähelle (kouluttaja kertoi minulle jossain vaiheessa treeniä missä haju on) hajulähdettä niin palkkasin koiran.
Taas tauko.
Viimeisessä harjoituksessa haju oli jo korkeammalla semmoisessa pylväässä. Oli ajatuksena, että koira nousisi sitä vasten. Kiki pyöri siinä likellä mutta ei oikeen homma pelittänyt. Löysi maasta karvatupon jonka aikoi syödä. Otin sen siltä pois ja heitin kauemmas, karvaläjä kiinnosti edelleen koiraa joten pistin karvat taskuuni. Yritettiin vielä jonkun aikaa etsiä ts yritin josko Kiki olisi löytänyt sen hajun, mutta kun ei hommasta tullut mitään niin vein koiran laatikoille. Kun koira sieltä bongasi sen hajulaatikon niin palkkasin koiran ja vein autolle.
Taukoaikoina teetätytin Kikillä temppuja. Hitsi kun se oli innokas reenijä. Tein paikkamakuun alkeita etupalkalla, ja nanosekunnit selvästi etenivät. Eli oikeen hyvää treeniä. Lisäksi tehtiin lepoa, "kaukoja", seisomista etupalkalla (myös huojutusta), tassun antamisia, peruutusta, käsikosketusta ja venytyksiä.
Noseilussa haluan, että voin palkata koiraa ettei se turhaudu. Tai menetä toivoaan/uskoaan tekemiseensä. Mielestäni on siis parempi, että se saa palkan väärästä ilmaisutavasta jos se on tehnyt löydön kuin ei palkkaa ollenkaan, turhautuu ja lakkaa yrittämästä (sitä mitä halutaan eli hajun etsimistä - jotainhan se kyllä yrittää keksiä).
Tai, että helpotetaan harjoitusta, kuten se että koiralle tehtiin viimiseksi tuttu laatikkoreeni - jotta sain palkattua koiran.
Eilen Kikille ehkä oli liian monta harjoitusta. Ehkä. En tiedä.
Kotona tosin luulin, että eikö se väsynyt ollenkaan, koska kotiuduttuamme alkoi melkoinen vinkulelukonsertti, mutta ilmeisesti koira vain kulutti viimeiset energiarippeet itsestään ennen yöunille alkamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti