Pihatokoilin koirien kanssa pari päivää sitten.
Ensin Nemi
- nouto: haki mutta murmutti ja luovutus oli yhtä hassu kuin ennenkin eli kääntyi metri mua ennen toisin päin ja peruutti mun sivulle, vilkuillen välillä taakseen että joko riittää. Ei hajuakaan mistä se on sen tavan oppinut
- törpön kiertoa. Vein namin törpön taakse niin kuin oon sille tehny. Se juoksi namille, ei kiertänyt törppöä ja tuli takaisin. Teki tän kahdesti. Voi pääh! Tein lähempää, ohjasin kädellä ts heitin sitä sinne taakse, en vieny namia. Sitten kiersi mutta tais mölytä samalla
- kaikki jäävät vuoron perään, ne meni superhienosti
- kaukot, ekalla vaihdolla liikku vähän, muuten ihan jees :)
Sitten Kiki
- törpön kierto. Karvavinkulelupatukkapalkalla. Kiki oli ihan pähkinöinä. Tarjoili innokasta kiertoa ja tuli himolla leluun. Kerran myös mun rystysiin kun pidin huonosti kiinni lelusta.
- seuruu. ei kauheen häävi, ts en saa sitä tiiviiseen paikkaan, väistää mua hieman. jos taas tyydyn siihen että jättää raon minuun/jalkaani niin kontakti on hyvä. Palkan pitäminen missä? olisi parasta.
- nouto. Tätä tehtiin kolmella eri tavalla. Ensin hetsasin ja heitin kapulan, joka kerta ryntäsi innolla kapulalle ja nosti sen ja toi sitä mua kohti hetken matkaa. Hirveen tarkkaa puhunko ja mitä (pätee myös jos se tuo mulle pihalla palloa, jos innostun siitä että se nostaa pallon ja tulee mua kohti niin saattaa tiputtaa pallon. jos kehun vasta kun se tyyrää mulle pallon niin kaikki menee paljon paremmin). Toisena nostelua, naksuttelin siitä. Ei pidä kauaa kapulaa suussaan. Kolmantena tokon alkeiskurssilla nouvottua pitoa. Eli mulla on kapula ja pidän kapulan takana palkkaa johon koira pääsee vain ottamalla ensin multa kapulan. Tämä sujui yllättävänkin hyvin eli Kiki hieman jopa "taisteli" kapulasta eli ote oli heti pitävä eikä vaan lörpsähtäny huuliaan/suutaan kapulalle.
Sisällähän me tehdään joka ilta ennen nukkumaan menoa erilaisia toko/jumppatemppuja. Likoilla menee pasmat sekaisin jos tempputuokio (=namien saantituokio) jää pitämättä / meinaa unohtua.
