Viikonloppuna

Lauantaina ajettiin kotoa Rovaniemelle, jossa kisasin Nemin kanssa pari rataa (tuomari Mika Moilanen). Molemmilta radoilta hyl. 

Illalla vierailtiin ystävien luona ja Nemi sai seurustella muutaman islanninlammaskoiran kanssa :)

Sunnuntaina ajettiin Tornion kautta kotiin (E kävi Haaparannassa kaupassa, minä & Nemi hengattiin Torniossa sen aikaa). 

Sunnuntaina iltaruuan sekaan laitettiin taas virtsankarkailulääkettä. Viikko taas lääkkeilyä ja sitten jälleen tauko. Ainiin, ylös kirjattakoon, että tämänkin kertainen lätäkkökausi sujui aika kuivasti :)

Perjantaina

Käytiin päivällä kotikulmilla pitkällä päivälenkillä. Metsäily jäi tosin Nemin mielestä valitettavan lyhyeen, koska allekirjoittanut ei päässyt yhden leveän ojan yli...

Torstaina

Oli alunperin tarkoitus

a)reenata

b)ihqutella lapinkoiranpentuja

mutta olin laiska ja tyytyväinen siitä miten epikset olivat sujuneet joten jätin aksan jankkaamisen eli hallille lähtemisen väliin ja niitä pentujakaan en sitten ehtinyt/saanut aikaiseksi mennä ihmettelemään. 

Sitä vastoin kävin sekä aamulla, että illalla pitkällä lenkillä Nemin kanssa. Aamusella Auranmajan maastossa ja illalla Höyhtyä-Lintula -akselilla. 

Lenkillä Lintulassa sattui kummia, saatiin leipä kesken lenkin joiltain Karjasillan seurakunnan tyypeiltä :)

Auranmajan poluilla (kännyräpsy).

Lintulassa (kännyräpsy).

Agiepikset

Keskiviikkona jätin tokoreenit väliin ja menin agiepiksiin. Kirmasin Nemin kanssa sekä mölliradan että kilpailevien radan. Virheitä tuli, mutta kivaa oli. Kisaavien radalla sain hyvin uusittua aan (ekalla sikaili siitä läpi) ja muut kontaktit menivät hyvin. Kepeillä taisi ensin jotain urputtaa ja sitten meni ihan ok:sti. 

Otin epiksissä myös jotain räpsyjä. 

Sarikin oli kisoissa kameransa kanssa, joten mekin oltiin osuttu muutamaan kuvaan. Kiitos kuvista! :)

Ärrästä ärrään - Hei, hei, agilitykilpailut

Aloitin huhtikuussa 2003 Merrin kanssa kilpailemisen Ruukissa ja syyskuussa 2014 kisasin Nemin kanssa Rovaniemellä viimeisen virallisen kisani.

Oletan kisaavani joskus tulevaisuudessa taas agissa jonkun joskus laumaamme tulevan koiran kanssa. Mutta se on sitten joskus - toivottavasti. Omituista, haikeaakin jos sitä liikaa ajattelee että tämä oli nyt tässä  - pitkäksi aikaa. Mutta näinhän se menee, koirat jäävät yleensä kymmenen korvilla agista eläkkeelle (Nemi täyttää maaliskuussa sen kymmenen). 

Agia me vielä tehdään. Reenataan hallilla kun siltä tuntuu. Enää en aio hyppyyttää Nemiä maksikorkeuksilta, mitä turhia, eläkeagia voidaan ihan hyvin tehdä matalimmiltakin korkeuksilta :)

Nemi Rovaniemellä lauantaina ennen kisastarttejamme.

Nemi kisojen jälkeen. Viiminen virallinen agikisamakkara maistui makoisalta. 

Neljäkymmentäseitsemän

Kävin eilen Nemin kanssa hölkkäilemässä. Aluksi käveltiin muutama sata metriä ja sitten hölkkäiltiin. Nemin kanssa juokseminen on kyllä vaihtelevaa - välillä se ravaa ihan nätisti, sitten sille iskee kyllästyminen ja se alkaa jumimaan tien varrella olleisiin heinätuppaisiin. Milloin se haluaa nuuskia uusimmat kuulumiset, milloin tehdä tarpeitaan tai merkkailla vaan ja milloin sitten jäädä rouskuttamaan jotain heinänkorsia. Jossain välissä, alkumatkasta, olisi halunnut juosta lujempaa kuin mitä mun kapasiteetti antoi myöten - meidät ohitti joku fillarilla, joka juoksutti samalla jotain beaglen näköistä koiraa, ja sekös pisti Nemiä ketuttamaan. Juostiin maaseutu+jaaris+abc:n ohi. Juoksuosuutta kertyi 4,8 km. 

Jalka yllättävänkin jees, mutta ensimmäisen kilometrin jälkeen mahaan alkoi taas pistämään :/ siinä kohdin ei sitten haitannut yhtään vaikka Nemi jumittelikin - juoksin sitten melko hitaasti tai toisinaan jopa paikallani (paikallaan tai hitaasti peruuttaen). Kun mahapistos meni ohi niin oli ihan kiva juosta.
(voi olla, että mahapistokseen vaikutti se, että olin puoltoista tuntia ennen lenkille lähtöä syönyt rahkan)

Aikaa koko lenkkiin meni 45-50 minuuttia eli melkoisen kauan, mutta tuo koiran kanssa venkoilu ei ole kyllä verrannollinen muihin (itsekseen tai Eetun kanssa) tehtyihin lenkuroihin. 

Nallikariin

Lappalaiskoirien syyserikoisnäyttely järjestetään lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Nallikarissa. Sunnuntaina (5.10) ruotsinlapinkoirat arvostelee Tapani Pukkila. Kyseinen herra arvosteli rlk:t myös Laukaan erkkarissa muutama vuosi takaperin, tuolloin Nemillä oli korvatulehdus enkä vienyt sitä (lääkedopingin takia) kehään, joten Pukkilan arvostelemana Nemi ei ole vielä ollut. 

Sitä ilmoanko Nemin rotumestaruustokoihin vai en, niin pitää vielä pohdiskella. Viime kertaisen noutoreenin perusteella en ;) Mutta ans kattoo nyt, mitä lopulta päätän (onko hinku kokeeseen niin kova etten välitä...). Näytelmiin olen siis tänään jo lähettänyt ilmon.

Ehkä viimeiset, ehkä ei

Rovaniemeltä tuli postia

Tervetuloa agilitykilpailuun.
 Kilpailun järjestää Rovaniemen Käyttökoirat ry
 Ilmoitathan poissaolot ja luokkanousut puhelimitse kilpailukirjeessä mainitulle henkilölle.
 Kilpailukirjeen ja lähtölistat löydät osoitteesta:
http://rkk.yhdistysavain.fi/ viimeistään keskiviikkona 10.9.2014.
 Kilpailu: la 13.09.2014 A hyppyrata luokat 1, 2, 3
Kilpailu: la 13.09.2014 B agilityrata luokat 1, 2, 3
Luokka: maksi 2
Kilpailunumero: 58
Koira: Nemi
Rotu: ruotsinlapinkoira (rlapko)
Ohjaaja: Kaisa Heikkinen
Lisenssinumero: xx...
Seura: Active Dogs ry (ACTIV)

Niin. Nuo lappalaiskoirien rotumestaruusaksat tältä vuodelta joko päättävät Nemin agilitykilpauran - tai sitten eivät päätä ;) En osaa sanoa kilpaillaanko vielä jossakin noiden kisojen jälkeen. Tänä vuonna se ura loppuu jok tap (epiksissä voidaan toki käydä sen jälkeenkin), lisenssiä en aio enää ens vuodelle ostaa.

Valuvika

En voi mennä juoksulenkille tänään :(

Sattuu kävellessäkin oikean jalan jalkaterään. Voiko jänteisiin / luihin sattua? Väittäsin, että voi. Sattuu myös kun "ojentaa nilkkaa/jalkaterää".

Lueskelin huvin ja urheilun vuoksi netistä jotain asiantuntevia juttuja:

"Vasaravarpaat johtuvat usein jalan lihaksiston epätasapainosta tai ylikireistä jänteistä, jolloin varvas kääntyy alaspäin koukkuun ja varpaan keskinivel nousee ylöspäin.

Varpaisen päälle voi muodostua myös kivuliaita känsiä."

Lähde.

Onko mulla vasaravarpaat? Ikinä en ole kuullutkaan tuollaista termiä. Mutta, mulla on varpaat ihme mykkyrällä. Ne jänteet ovat kireät.

"Jalkaterän keskiosa ja spiraalitoiminto

Jalkaterän keskiosaan kuuluvat veneluu, kuutioluu ja kolme vaajaluuta (kuva1). Vaajaluut muodostavat kiilamaisen rakenteensa ansiosta jalkaterän keskialueelle tukevan holvirakennelman. Jalkapöytäluiden päät ja kuutioluut kiilautuvat kuormituksessa yhteen ja tukevat jalkakaarien toimintaa. Holvirakennelman säilyminen edellyttää jalkaterän etu- ja takaosassa samanaikaisesti vastakkaisiin suuntiin tapahtuvaa spiraalimaista kiertoliikettä: kun kantaluu (jalkaterän takaosa) kiertyy sisäänpäin (supinaatioon) samanaikaisesti päkiä (jalkaterän etuosa) kiertyy ulospäin (pronaatioon) (kuvat 2 ja 3 sekä artikkeli «Alaraajan ja jalkaterän rakenne»4).

Spiraaliliike edellyttää hyvää liikkuvuutta jalkaterän keskinivelessä. Tämän kehittyminen edellyttää varpaille nousemista, isovarpaan tyvinivelen vapaata ojentumista ja hyviä sääri- ja pohjelihasten toimintoja.

Jos tätä jalkaterän spiraaliliikettä ei tapahdu, holvirakennelma löystyy ja kaarirakenteet romahtavat. Sen seurauksena kantaluun kuormitus siirtyy ulkoreunalta sisäreunalle ja sisäkaari romahtaa. Tämä näkyy ns. sisäreunan linttaan astumisena (ks. «Ylipronaatio syy vai seuraus»5 ja «Aikuisiän lattajalka»6).

Seuraavaksi romahtaa jalkaterän etuosassa oleva poikittainen jalkakaari ja syntyy levinnyt eli päkiä sekä varpaiden virheasentoja (vasaravarpaat ja vaivaisenluu) (ks. «Vasaravarpaat»3, «Levinnyt päkiä»1 ja«Vaivaisenluun aiheuttajat ja kehitys»2). Yhtenä syynä ongelman kehittymiseen on jalkaterän ja säären lihasten epätasapaino (osa lihaksista on heikkoja – osa liian kireitä), mikä aiheuttaa jalkaterän alueella asentojen ja toimintojen muutoksia. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan jalkavoimistelua ja alaraajojen lihaksien toimintojen tasapainottamista (ks. «Jalkavoimistelun merkitys ja periaatteet»7 ja «Spiraalidynaaminen harjoittelu»8)."

Lähde.

Piti nyt sitten lainata tuo koko juttu, kun en tiedä mistä kohtaa olisin sen pätkässy poikki. Boldasin tekstistä keskeisiä / erittäin tutulta kuulostavia kohtia. 

Mun varpaat ovat (tietääkseni) aina olleet mykkyrällä, eli jos vasaravarpaat ovat seurausta jostain huonosta kävelyasennosta tai muusta tekemisestä niin sitten mulla ei ole sellaiset. Vaan ne ovat muuten vaan jäykät, toimimattomat tapaukset. 

Mun jalassa ei ole hyvä liikkuvuus eikä varmastikaan tasapainoiset ja hyvät lihakset. Jalkaan tulee helposti känsiä. Astun linttaan. 

Sehän oli kuin tarina omasta elämästä...

edit.

Pitää vielä jatkaa, kun löytyi tämmöistäkin:

"Ylipronaatio ei ole erillinen sairaus eikä virheasento, vaan jalkaterän keino korvata alaraajojen ja jalkaterien rakenteellisia muutoksia tai toimintojen häiriöitä. Näitä ovat mm. jalkaterän etuosan poikkeamat (etuosa kääntynyt sisäänpäin), jäykkä nilkka, heikot lonkan ojentajalihakset sekä kireä tai lyhyt akillesjänne."
Lähde.

Ylipronaatio oli siis se linttaan astuminen. Sillon aikanaan kun mun jalka on korjattu sellaiseen kuntoon, että sillä ylipäänsä voi astua tai että se kutakuinkin näyttää jalalta. Niin se kirurgi on ottanut pätkän mun akillesjänteestä ja sillä tehnyt taikojaan ja saanut jalan oikiampaan asentoon. Tämä on siis tapahtunut muutama päivä mun syntymän jälkeen. Kun sitten aloin kävelemään niin oli näyttänyt siltä että kantapää ei osu lainkaan lattiaan, joten oli pitänyt operoida jalkaa vielä uusiksi. Sama kirurgi teki hienosti töitä ja sitä on kiittäminen, että ylipäänsä voin kävellä/juosta. Mutta että mun akillesjänne ei kyllä ole mitään parasta a-luokkaa ja ihme kun ei ole pätkättänyt poikki tai jotain muuta karua ... 

Neljäkymmentäkuusi

Tänään kävin juoksemassa 6,6 km. Normi + Ponno + Ponnonsuunnalla kävin kurkkaamassa miltä se yleisurheilukenttä näyttää ja juoksin radan kerran ympäri. Pitkään on meinaan ollut mietinnässä jos sinne menisi ottamaan jotain spurtteja tms, mutta oli ihan liian pehmeä alusta mulle juostavaksi. Ei siis mikään semmonen yleisurheilukentän juoksuratapohja vaan ihan vaan hiekkaa/soraa, ja sitä siis pehmeesti (aikoinaan olisin moittunut semmosta pohjaa huonoksi agikisa-alustaksi). 

Pitkät housut olivat liikaa, kuuma tuli. Loppumatkasta alkoi oikeen jalan jalkapohja (päkiä seudulta) kettuilemaan.