12

Kesä tuli takaisin. Pihalla siis jotain +25 tms ja aurinkoista.

Käytiin juoksemassa sama tuttu laumalenkki eli maaseutu+jaaris.

Milloin uusi agitykki, tokoeläin, näytelmätähti, sohvaperuna, juoksukaveri, myyrästäjä, telttalukaveri, ...

... En tiedä. 

Ei vielä. 

Ei ainakaan tänä vuonna. 

Pentujen kuvat (tai niiden livenä näkeminen) ei hetkauta. Joo joo, ovathan ne söpöjä, mutta pentukuumetta ne eivät nostata. 

Toisekseen, vaikka kohta (joka on varsin epämääräinen ja venyvä käsite) pitäisikin hankkia uusi koira, jotta voisin ilman ylipitkää taukoa jatkaa näiden harrasteiden parissa jotka joskus tuntuvat niin rakkailta ja toisinaan aiheuttavat päänvaivaa jos jonkinmoista ;)  Niin. Niin en tiedä mitä haluan. Ja se lievästi sanottuna ahdistaa minua. Koiranpennun ottaminen ei pitäisi ahdistaa pätkääkään. 

Ehkä tämä kaikki johtuu vain siitä, että Merrin kuolemasta on kuitenkin vielä niin vähän aikaa. Vaikka ajattelenkin että pentu ei tule talouteemme vielä ainakaan tänä vuonna, niin silti edes sellainen "tosissaan pennun katteleminen" tuntuu ahdistavalta. Kun sitä jotenkin ajattelee tekevänsä vääryyttä. Vaikka Merrihän ei takaisin tule, vaikka miten päin asian ajattelisi. Kun aiemmin sanoin ja ajattelin, että vaikka olisi ollut kuinka mielenkiintoisia pentueita jne niin en halunnut kolmatta koiraa. Enkä halunnut haihatella pennusta etten milläänmuotoa sysää Merriä (tai Nemiä) kohti kuolemanpolkua. En halunnut, että tämä aika tulisi, että mulla ei ole kuin yksi koira  - ja sekin hurjaa vauhtia menossa kohti eläkeikää (agista, muutenhan ei koirat millään eläkkeellä tässä taloudessa ole. Rlk:lla on virtasta siihen asti että sairastuu/kuolee).

En tiedä mitä haluan. Ja toisaalta tiedän. Kait se tulevakin koira on -kuitenkin- ruotsinlapinkoira. Minkä muunkaan osaisin ottaa? Mutta. Onko sekin pikkumaksi? Haittaako jos se on pikkumaksi (onko agility kuinka tärkeetä)? Uros vai narttu? Keneltä kasvattajalta? Mistä yhdistelmästä? Pitääkö lieventää pennun vanhempien kriteerejä? 

Vai pitäisikö kokeilla jotain muuta rotua? Mitä muuta rotua? Syventyä siihen rotuun (mihin rotuun).

Näihin ja muihin vastaaviin kysymyksiin en jaksa vaivautua vielä vastaamaan. 

Nyt nautiskellaan elosta Nemin kanssa. Tuon hauskan pikkulauleskelijan kera <3 joka muuten on alkanut pissimään alleen. Että sellainen "pikku" murhe on astunut asuntoomme. Tämä murheenkryyni ilmaantui noin viikko Merrin kuoleman jälkeen. Nemi käytettiin eläinlääkärissä ja päädyttiin siihen tulokseen, että luultavasti kyseessä on leikattujen narttujen ongelma. Kadunko sitä, että Nemi on steriloitu? En. Juoksut 5kk:n välein valeraskauksineen eivät olleet herkkua eikä harrastaminen sellaisen koiran kanssa olisi ollut kovinkaan nannaa. Steriloinko nartut tulevaisuudessa? En osaa sanoa. Vaihdanko uroksiin? En tiedä sitäkään.
Telttareissulla (ja muutama päivä sitä ennen kerettiin lääkistys aloittaa) koiralle annettiin Propalinia aamuin illoin ruuan seassa. Lääke auttoi eikä koiruus onneksi pissiny kertaakaan telttaan... Reissun jälkeen lääkitys lopetettiin. Siinä näet on 14 vuorokauden doping karenssiaika. Kotona on nyt saatu muutamat pissat siivota... onneks ei kuitenkaan tuota tarvi tehdä ihan joka aamu/päivä.

Tämä koiran lääkintä vaikuttaa nyt sitten siihen, että ihan joka kisaan/kokeeseen/näyttelyyn en voi osallistua mikä ois tyrkyllä. Asiat pitää suunnitella etukäteen tarkemmin kuin aiemmin. Ja väliin pitää jättää selkeitä taukoja jolloin ei ole mitään kisa/nly-juttuja. Treenaamiseen tuo ei vaikuta. Luojan kiitos. 

Se vanhenee

Kakarasta tuli vanha. Ts eihän se ole muuttunut kauhiasti, sama kakru se on. Mutta aiemmin kun se vanheni niin sitä ei kuitenkaan niin aatellut. Kun se vanhempi koira perheessämme oli Merri. Merri ilmoitettiin vet-kehiin, Merri jäi eläkkeelle agilitystä jne. 

Nyt huomaan joutuvani vääjäämättä ajattelemaan myös sitä tulevaisuuden hetkeä kun Nemi täytyy jättää pois agilitykuvioista. Sitä myöten tietysti jään itsekin pois aksakelkasta. Nyt siis ajattelen niin, että reenaan kohtuu aktiivisesti vielä tulevan hallikauden - ilmoitin koiran tänään valmennusryhmään talveksi (ts hain paikkaa, paikan saantihan ei ole mikään satavarma juttu) - ja ens ulkokaudella kisaan vielä mitä kisaan. Mutta että sitä seuraavalle kaudelle (syksy 2014 - kevät 2015) en välttämättä enää hae ryhmäpaikkaa. Koska Nemi kuitenkin maaliskuussa 2015 täyttää kymmenen. Kyllä se reilu 9v alkaa olemaan pienelle maksikoiralle aika hyvä ajankohta jättää aktiiviset aksavuodet taakse. Haikeeta. Mutta, elämä on. 

Mitään sen ihmeempiä tavoitteita en osaa asetella jäljellä olevalle aksa"uralle". Kunhan pietään kivaa niin reeneissä kuin kisoissakin. Toivottavasti joskus koetaan myös onnistumisen hetkiäkin :)

Samoin kuin Merrinkin kanssa tein. Niin tokotusta jatketaan niin kauan kuin koirassa henki pihisee - noin kutakuinkin - eli niin kauan kuin on tekemisen intoa ja homma on mielekästä. Näytelmissä käydään kun siltä tuntuu. 

Reissun jälkeen, kun Nemi oli saanut levättyä pari päivää niin siinä alkoi näkymään oireita. Niitä samantyyppisiä kuin mitä Merrilläkin oli. Sitä ns "seinille hyppimistä". Ei siis sisällä vaan ulkona. Kun ei oltu "tehty mitään ja oli niin kovin kovin tylsää". Eli vaikka Nemi on sisällä varsin huomaamaton otus eikä ollenkaan sellainen hästääjä ja puuhantarjoaja kuin mitä Merri oli, niin aivotoimintaa ja virikkeitä sekin kaipaa. Ties mikä  tasmaaniantuholainen siitä tulisi jos sen kanssa ei harrastettaisi ja treenattaisi mitään... 

Puolentoista viikon kuluttua

loppuu parin kuukauden agikisatauko. En kuitenkaan raskinu kerralla ilmoittautua kuin seitsemään starttiin ;) Myöhemmin sitten hieman lisää. 

10 ja 11

Torstaina juoksulenkki koko sakilla. Sama lenkki kuin tiistaina, juoksua ehkä sata metriä enemmän kuin tiistaina. 

Lauantaina juoksin saman lenkin mutta yksinäni (ei siis alun ja lopun kävelyosuutta ts en kävelly niitä pätkiä niin kuin koiran kans tehään jotta se saa halutessaan tehdä sillon tarpeensa). 

Ennen lauantain lenkkiä verryttelin käyttämällä Nemin sitä ennen kävelylenkillä. 

Pientä kotireeniä

Näyttelyseisontaa (tulevana vkonloppuna pori koovee)

Sylkkäri käännöksiä, takaakiertoja (agia vähillä esteillä eli nollalla esteellä)

Ja sitä-tätä-ja-tota tokoa - muttei tietenkään tylsää noutoa ;)

Omatoimiagit

Viime viikolla kävin joku päivä kentällä muistelemassa hieman mitä on agi. Nemi oli niiiiiiiiin tohkeissaan ja vauhdissa. Hypyt laitoin johki pikkumaksikorkeuksiin.

Kun on paljon sanottavaa

ei osaakaan sanoa oikein mitään ja päivät vyöryy eteenpäin ja sanottavat kasaantuvat ja alimpana pinossa olevat alkavat jo unhottumaankin ja toisaalta alkaa  tuntua että sanoisinko enää yhtään mitään. Ymmärsitkö? :D

Yhtä asiaa olen pyöritellyt nyt mielessäni toista kuukautta että kirjoitanko siitä tänne jotain vai en. Juupas-eipäs-juupas-eipäs. Tällä hetkellä olen ehkä juupaksen kannalla. Kun ehtis vaan. Tai jottain. No enivei pari lyhyehköä raapustusta tulollaan. Niin ja sitten se pitkä, kenties, reissuraapustus kanssa. Kait. 

9

Neljän viikon ulkomailla olon jälkeen (tai no, lauantaina kotiuduttiin) käytiin taas juoksemassa. Maaseutu+jaaris lenkki. Koko lauma.

Sää hyvä. Hitusen tuulta. Asteita noin kakskytä. Juoksuvauhti ehkä vähän nopeempi kuin ois pitäny mutta hyvin sillä jakso mennä ton lenkin. Ylämäet (jaaris) hitaammin kun niissä tuntuu että hyydyn...

Kesälomareissun lukukassi

Nämä kirjat luin kesälomareissulla (neljä viikkoa telttailemassa Keski-Euroopassa ja hieman muuallakin):

Foer, Jonathan Safran: Eläinten syömisestä
Green, Jane: Roolit vaihtoon
Guillou, Jan: Pahuus
Jacobs, Kate: Lankakaupan talvi
Jacobs, Kate: Lankakaupan tyttö
Jacobs, Kate: Pieni lankakauppa
Lehtinen, Tuija: Futis-mestarit
Lipasti, Roope: Rajanaapuri
Nousiainen, Miikka: Metsäjätti
Tamminen, Petri: Muita hyviä ominaisuuksia