Liian nopeat jalat (Merrin maanantai)

Kaikkeen sitä kanssa voi törmätä. Minä olin liian nopea... joten leikkaaminen ei onnistunut. Kuvittelin että koira olisi tullut nopeampaa putkelta.
Juuri hetki sittenhän se meni a:n niin nopeasti etten ehtinyt oikein tekemään seuraavaa ohjausta (takaa hyppy) vaan heitin koiran suoraan hypylle. A.ta edeltävää ja siitä jatkavaa kohtaa piti tehdä aika monta kertaa. Ja taas tein valssejakin ihan vääriin paikkoihin, automaattisesti vaan.

Rataan tutustuessani mietin monia kohtia hieman uusilla silmin. Siis mietin voisinko hyödyntää Nemin harkoissa oppimiani juttuja Merrin kanssa. Ehkä siksi suunitelma joihinkin kohtiin oli hieman hatara. Tehdäkö niin miten olen aina tehnyt Merrin kanssa. Vai niin miten tekisin Nemin kanssa. Vai niin miten mun pitäs joskus tehdä Nemin kanssa (eli mikä on vielä työnalla).

Alku oli hyvä, että oli siinä radassa jotain hyvääkin.

13.10

Anne Saviojan radan pohjalta kehitelty harjoitus.

Ensin esteet 1-7, sitten koko rata.

Kahdestaan

Merrin harkkojen jälkeen kävin Nemin kanssa kahdestaan ulkoilemassa. Tavallisen tepastelun lisäksi tehtiin vähän jotain pientä kivaakin. Eli hyppyä (ihan vain irtoamisia hypylle), seuraamista (lyhyitä), liikkeestä seisomista ja liikkeestä maahanmenoa. Näitä kolmea jälkimmäistä pienessä häiriössä eli iltalenkillä olleiden ihmisten "keskellä" (pyörätiellä).

Mettä

Virpiniemen hallin mettä on mennyt pilalle. Aiemmin hallin lähellä meni merkitty polku, joka oli just hyvän mittainen jäähdyttely/lämmittely -reitti. Koirat saivat irti revitellä hetken matkaa. Mutta nyt siellä on näköjään kesän aikana kaadettu puita. Valosalla vielä ihan ok, kun näkee missä marssii (uudestaan ja uudestaan puiden yli) eikä tietty koirille ongelma. Mutta itselle on. Tylsää.

Tokossa

Eilen oli uuden ryhmän ensimmäiset tokoharkat Virpiniemessä. Kouluttaja vaihtui, mulle ihan uudeksi, ryhmää vetää Turkka.

Tunti aloitettiin (tai noh eka katottiin rokotukset, jotka olin muistanut ottaa mukaan, ja hallimaksu, jonka olin lähettänyt kouluttajalle sähköpostitse) luoksepäästäväisyydellä ja paikallaololla. Luoksepäästäväisyys ihan ok, toisaalta noitahan ei avossa olekaan. Mutta eipä tuosta nyt mitään haittaakaan ollut. Nyt Merri meni eka käskystä maahan. Mä menin pk a-esteen taakse piiloilemaan. Olin ainut piiloon mennyt ohjaaja. Osa  ryhmän koirakoista ei ole kisannut vielä lainkaan (alossakaan). Merri pysyi hyvin paikallaan. Varmaan aika oli se alon 2min.

Sitten tehtiin maahanmenoa. Ihan vain paikaltaan. Ts ohjajaa ei liikkunut. Koira seiso -maahan. Ihan hyvää teki meille maahanmeno-sulkeiset. Menihan se Merri nopeasti maahan. Mutta lösö-asentoon. Tuohon asentoon ruvettiin kiinnittämään huomiota. Mun pitää ohjata koiraa hieman, jotta saan sen suorempaan asentoon.
Liikkeestä maahanmenot toimi ensin ihan hyvin (mitä nyt se asento), mutta kun Turkka ehti meidän kohdalle katsomaan niin olin tehnyt jo liikaa toistoja. Ja koira ensin hieman hiipi ennen maahanmenoa ja sitten toisella yrityksellä jäi seisomaan.

Sitten pistettin koira maahan ja kierrettiin sen ympäri (ja palkattiin sitten koira). Ei mitään ongelmaa. Mutta ongelma tuli siinä, kun piti mennä istumaan makaavan koiran taakse. Merri nousi välittömästi. Otin uusiksi niin, että menin kyykkyyn koirasta katsottuna klo neljän kohdalle. Sen se vielä sieti.

Lopuksi otettiin vielä hyppyä. Ihan vain vauhdilla esteen yli. Ekalla kerralla ei hypännyt ollenkaan niin vauhdikkaasti kun sanoin vain käskyn. Mutta sitten kun eka heitin lihapullanpalasen niin johan lensi koirakin vauhdikkaammin esteen ylitse.

Ainiin, otettiinhan me myös luoksetuloja lyhyellä matkalla. Pareittain. Sekä Merri että parini koira teki huonosti sen lopun. Molemmat koirat selvästi empi, on näet reenitty niitä pysähtymisiä (taidamme olla ainoat avo-luokan koirat ryhmässä?).

Karvalampi

Nemi ja siskonsa-Daima tiputtavat kilpaa karvojansa. Jännäksi menee, että alkaako tytöillä juoksu kuinka samaan aikaan, miten asutukset ja pentujen syntymät jne. Varsinaisia kaksosia ovat olevinaan, kun välimatka on pitkä niin silti juoksut menevät "käsikädessä". (Daima siis asuu Gottrörassa, Tukholman liepeillä)

Edellisen juoksun aikoihin on näköjään (merkintä1 ja merkintä2) mennyt 2 viikkoa siitä kun olen raapustanut karvojen tiputtelusta tänne blogiin siihen kun juoksu on alkanut. Eihän tästä nyt mitään tarkkoja päätelmiä voi tehdä.. mutta kyllä se neiti selvästi sitä "juoksua on tekemässä".

Kaksi estettä

Kosken jaksanut ajella kontaktiesteille asti niin reenasin hieman koiria takapihalla.

Nemille pujon kulmia (koira vaihteeksi hihnassa ja palkka lopussa) ja Merrille myös hieman pujoa (irti, heitin palkan).

Merrin kanssa hypylle lähetyksiä ja pyöritystä. Se pyöritys ei meinaa mun kaaliin mennä, tuli niitä vääriä versioita vaikka kuinka, mutta onneksi onnistumisiakin. Lisäksi Merrin kanssa muutamia jaakkoja.

Nemin kanssa hypylle lähetystä (minä paikallaan), takaahyppyjä ja twistiä.

Riekuntaa

Aamulla kävimme viihdyttämässä puokkarilaisia.. eli koirat remusivat koirapuistossa. 

Tromssan koiramäärät

Norjan kennelliiton sivuilla on jo jonkun aikaa ollut Tromssa KV:n koiramäärät. Nemi ja neljä muuta ruotsinlapinkoiraa esiintyy Anne Indergaardin kehässä sunnuntaina (19.10) noin klo 12. Samaiseen kehään on myös ilmoittautunut kolme lapinporokoiraa ja neljä suomenlapinkoiraa.

Tämä on sitten kolmas kerta kun jompi kumpi meidän koirista osallistuu Tromssa KV:hen ja Nemin kolmas kerta norjalaisessa näyttelyssä (kaikki eivät ole olleet Tromssassa). Eli tää Tromssa alkaa olemaan melkein kuin "lähinäyttely" kun siellä alvariinsa rampataan Anne on se tuomari, jolta Merri sai pari vuotta sitten Norjan sertinsä, joten olisihan se vekkulia jos Nemikin saisi. Mutta karvat tippuu kyllä siihen tahtiin etten suureen menestykseen usko. Mutta mennään kuitenkin retkestelemään ja kattomaan mitä kehässä tapahtuu ja kestä tuomari tykkää.

Tokoa

On tehty molempien kanssa hieman viime päivinä.

Merrille maahanmenon muistelua ja pitkähköjä seuruu-pätkiä sekä perusasentoa.

Nemille lyhyitä seuruita, perusasentoja ja molempia arvontaliikkeitä.