3,8m/sek

Haukkukeitaan taika piti jälleen
kerran, aamusella jo kattelin taivaalle että onpa kauniin sinistä ja
aurinko paistaa. Nätistä ilmasta huolimatta illalla kun
kolmosluokkalaiset kirmasivat radalla ei ollut enää niin kovin lämmin.

Minun on ilmeisesti aika alkaa muuttamaan käsityksiäni, sillä pelkoni
siitä, että Merri ei toimisi toivotulla tavalla jos kisoissa on vain
yksi startti heitti häränpyllyä. Muutenkaan ei ollut kyllä oikein
kunnolliset kisailufiilikset, tulevan viikonvaihteen näyttelyreissu
jännittää jo enkä muutenkaan ollut oikein "läsnä" kun katselin
radanrakentamista. Kisa ei muutenkaan ollut kovin normaali meille,
sillä pari-kolme viimeistä vuotta olen aina ollut töissä Okk:n
agikisoissa. Nyt sitä vastoin olin päiväunilla vielä siinä vaiheessa
kun ykkösluokkalaiset starttasivat radalle ;)

Saavuimme
Merrin ja Nemin kanssa Haukkikselle siinä vaiheessa kun osa maxi2:sta
oli jo suorittanut ratansa. Kävin ilmoittautumassa ja käytin koiria
pikkaisen kävelyllä (onneksi Merri kakkasi, kun ei ollut kakannut kun
käytin koiria ulkona töiden jälkeen), jonka jälkeen laitoin ne kiinni
kentän lähellä olevaan penkkiin. Tuon jälkeen meninkin seurustelemaan
muiden kisailijoiden kanssa ja katselemaan radan rakentamista,
ulkopuolelta radasta ei oikein saanut käsitystä. Tuomareiden suosima
"putki a:n alla" kuvio oli tälläkin radalla.


Rataantutustumisessa tuomari (Minna Jokisaari) kertoi radalla olevan
pituutta 192 metriä ja etenemisnopeuden olevan 3,8 metriä sekunnissa.
(Sievissä etenemisnopeus oli about kolme ja puoli, samoin taisi olla
Keminmaassa) Radalla oli neljä kontaktiestettä eli a mentiin kahteen
kertaan sekä viimeiset kolme hyppyä olivat sarjaestettä. Varsinaisessa
viisiminuuttisessa, radan tutkailussa, rata tuntui vaikealta. Pähkäilin
muutamia kohtia useampaan otteeseen, että mitä ihmettä oikein teen.
Tulipa myös mieleen, että kannattaisiko rataa edes yrittää suorittaa?!
Että hylky sieltä tulee varmasti, ja vielä moneen otteeseen.
Mahtaisinko edes muistaa rataa kokonaan?

Onneksi minit oli
ensin ja suurin osa medeistäkin, joten kerkesin ensin pähkäilemään yhtä
kohtaa yhden maxi3:sen kanssa (kiitos vinkistä!) - muutin jopa
ratasuunnitelmaani tuossa, ja tuo kohta onnistui ihan kivasti. Tässä
vältin turhan valssin :)
Muiden suoritellessa rataa painoin rataa
ja omia käskytyksiä/ohjauskuvioita päähäni, niin, että lopulta menimme
radalle niin jopa muistin esteiden oikean järjestyksen!

Sain
Merrin hiljaiseksi lähdössä (tuo taisikin olla ainoa tilanne kun Merri
oli hiljaa, eli radalla haukkua paukutti taas - kuulemma kuitenkin
koira eteni haukkumisesta huolimatta). Istutin sen paikalleen, ja se
pysyi jopa lähdössä paikallaan eikä varastanut. Menin siis ensimmäisen
ja toisen esteen väliin (en koiran juoksuradan eteen ;)) ottamaan
koiran vastaan ja pinkomaan eteenpäin. Koira sai koko ajan olla
aikalailla kädessä, ettei olisi harhautunut väärälle esteelle.

Ensimmäiseen putkeen syöttö onnistui tosiaan ilman valssia.
Pujotteluunkin sain koiran syötettyä ilman virheitä - ei ole kyllä
tarkkaa mielikuvaa siitä kuinka sujuvasti se meni... Seuraavan putken
kohdalla en mennyt vastaanottamaan koiraa putkelta vain seuraavan
esteen (aita) vastakkaiselle puolelle vastaanottamaan koiran (eli
käskytin koiraa hyppäämään minua kohti kun tuli putkesta). Ja käskytin
puomille kun koira ampaisi putken kautta hypylle. Puomilla käskytin sen
kunnolla alas asti, vaikka joku sadasosa oltaisiin varmaan säästettyä
aikaa jos olisin kääntänyt sen heti kohti putkea (aan alla) kun
huomasin sen koskettaneen kontaktipinnalle. Putken jälkeen oli kaksi
hyppyä vierekkäin, mitkä molemmat piti hypätä samalta puolelta. Tuossa
tein ihmeellisen peruutuskuvion - joku muu tapa olisi varmasti ollut
parempi, mutta vaikka kuinka pähkäilin ja kuivaharjoittelin sitä ennen
radalle lähtöä niin en taipunut oikeanlaiseen valssiin.. tai muuhun
kuvioon. Selvittiin tuostakin kuitenki ilman virheitä. Sitten vielä a
ja kolme hyppyä (a-b-c) maaliin.

Loppujen lopuksi Merri ei
tehnyt pitkälle kimurantti radalla ainuttakaan virhettä, ihanneaika
ylittyi 13,25 sekunnilla. Sijoitus 5/15. Medi3-luokassa vain kaksi
koirakkoa pääsivät ihanneajan alapuolelle.

Nyt pidämmekin muutamien viikkojen agikisatauon.

Haukkumatta hölmöillään

No jopas, jopas. Merri oli niin
paljon haukkumatta eilen Kiikon kentällä agiharkoissa, että mulla meni
pasmat ihan sekaisten ;) Merri tuli hyvällä vauhdilla pujotteluun
yhellä ratapätkällä, mutta mä vedin sen sieltä pois kun luulin sen
menneen väärin. Eihän tuollaista hiljaista koiraa osaa ohjata..


Olanyliotto (onko tuo yhdyssana?) tuotti hieman ongelmia, mutta kun
sain homman toimimaan niin pujotteluun syöttö meni ihan kivasti. Noita
pitääkin treenailla lisää.. samoin kuin koiran jättämisiä, eli kun se
kerta osaa halutessaan pysyä parinkin esteen takana odottamassa, niin
vaaditaan siltä sitten niitä. Ja tuon kun vielä muistaisi kisoissa...


Lopuksi treenailin vielä keinua ja puomia erikseen. Vauhdilla alas,
palkka kontaktilla, käskin koiran pysymään paikallaan, siirryin
kauemmaksi, odotin hetken, palasin takaisin, palkkasin, taas siirryin,
palasin, palkkasin ja annoin vapautus käskyn ts. sanoin "mennään".
Merri toimi ihan hyvin.

Koska jalka ei kipeytynyt
edellisenä päivänä Sievin kisoissa eikä näissä treeneissä niin päätin
yrittää kasvattaa kuntoa myöhemmin illalla lenkillä (kun treeniradalla
tuntui kunto taas loppuvan kesken). Mutta siitä lisää tuolla
juoksutreeniä-sivulla.

Turisteilemessa Sievissä

Kävimme sunnuntaina Merrin,
Pirkon ja Nucan kanssa turisteilemassa Sievissä - lähinnä tutustuimme
paikalliseen urheilukeskukseen eli kipitimme agikisoissa vaihtelevassa
säässä (vesisade ja auringonpaiste vuorottelivat tiuhaan tahtiin).
Tuomarina Sievissä oli Eija Berglund, ratoja kaksi: ensin kolmosille
B-rata (hyppy) ja sitten A-rata (tavallinen).
Katselin hieman
ihmetellen hyppyrataa ensin ulkopuolelta ja sitten siellä
rataantutustumisessakin. Mistä moinen ihmettely? No kun se rata näytti
niin helpolta; hei, mehän ollaan kolmosissa - vai ollaanko?! No, ihan
kaikkien muiden mielestä rata ei ollut helppo, eli se oli vain
merrimäinen ;)
Miten meidän sitten siellä "helpolla" radalla
kävikään? Ei tehty ratavirheitä ja ihanneaika ylittyi vain 1,96
sekunnilla! Olin kuin hangonkeksi kun tuli katsomasta tuloksia :) Voiko tuo pitää paikkansa, ei tuon enempää ajanylitystä. Tulos tuntui kuin lottovoitolta! :) Ja sijoitus siis toinen.

Kerrottakoon radasta vielä, että otimme pujottelun "väärältä" puolelta.
Parissa kohtaa oli muuri ja hyppy ns. vierekkäin (kunnon väli siinä
kyllä oli), jotka otin takaa-takaa käskytyksellä
mitä hieman arvoin rataantutustumisessa kun en ole tuota käskyä ennen
käyttänyt muuta kuin aita-aita -tilanteissa. Mutta hyvin Merri noista
suoriutui. Yksi putkeen syöttö olisi saanut olla parempi, muutoin oli
varsin hyvä rata :)

Toisella radalla oli kaikki
kontaktiesteet ja puomin ja a:n alta meni putket. Rata oli muutoinkin
aika kimurantti. Noista pahoilta vaikuttavista paikoista selvittiin,
mutta yhdessä kohtaa ohjasin ilmeisesti huonosti koska Merri hyppäsi
yhden hypyn väärältä puolelta eli hylky tuli. Sitä ennen se oli jo
kerennyt hyppämään a:n alastulokontaktilta.. eli pitkästä aikaa moinen
kontaktivirhe. A:n yläosassa oli joku ihme kynnys(matto), joka hieman
epäilytti mua (siis Merri ei ollut aiemmin suorittanut tuollaista
estettä), ehkäpä siitä syystä tuo virhekin.. Hylyn jälkeen jatkoin
matkaa ihan normaalisti, siis kunnon suoritusta tehden. Eikä Merri
muita virheitä enää tehnytkään eli vaikeat putki-hässäkätkin
onnistuivat moitteettomasti.

Hyvät fiilikset (ja toivoa tulevaisuuteen) antoi nämä kisat! :)

Treeniä, treeniä

Merrin
torstain agiharkoissa oli tällä kertaa vain kolme medi-koirakkoa
paikalla, joten saimme harjoitella kylliksemme kaikki :) Treenattiin
muutaman viikon takaisten Okk:n kisojen parin radan muutamia kohtia.
Muun muassa hyppyradan alkuosaa, jossa monilla ongelmaksi osoittautui
pujotteluun vienti. Niin myös meille. Edelleenkään en saanut tuota
kohtaa menemään hirmu sujuvasti, mutta jotain treenailuja tuli tehtyä
kuitenkin - ja ehkä se hieman paremmin meni kuin kisoissa. Jatkoradalla
tein jotain ylimääräisiä valsseja.Samaan harjoitukseen laitettiin myös
okseri, joten kerrankin tuli treenailtua myös sitä ja rimat pysyivät
tällä kertaa jopa paikoillaan.

Toinen
ratapätkä oli sitten agilityrata, edelleen Pajarin ratoja.
Harjoiteltiin sitä kohtaa, missä meillä oli tullut hylky. Nyt se sujui
paremmin kun otin koiran haltuun ja käskytin tarkemmin seuraavalle
hypylle (muuri). Koitin tehdä tuossa myös valssin hieman eri kohtaan,
mutta tuolla tavoin piti hieman peruuttaa - mikä mulla on tavattoman
hidasta ja koira oli lähellä hypätä taas sen renkaan, joten pitänee
muistaa välttää noita peruuttamisia.

Eteen-eteen

Nemin
agiharkoissa (31.5.) harjoiteltiin ensin pientä rataa, jossa oli
hyppyjä ja putki. Piti valssata pariin otteeseen. Nemi meinasi ensin
ohitella hyppyjä, mutta kun käskytin sitä kunnolla niin homma sujui jo
paremmin. Tosin olihan tuo vielä aika huteraa tuo meno. Mulla oli
meksikohuppari päällä, jossa oli liian pitkät hihat - Nemi ei nähnyt
mun kättä (ohjausta) kunnolla ja meinas innostua puremaan hihaa...
Muutoinkin kiihtyi aika kovasti kun otettiin uusintoja. Tiiä sitten
eikö se kestä toistoja, vai mistä oli kyse. Hieman sain pitää sille
puhutteluja kun se meinasi ruvata riekkumaan. Onneksi tomi sitten ihan
ok:sti, joten saatiin tehtyä harjoitus kohtalaisen kunnolla.

Toisena harjoiteltiin pujottelua, ohjasin taas pystykepeillä niin että
Nemi oli irti. Ja näytin kädellä, kakrulla alkaa olla jo vauhtia tuossa
:)
Kolmantena treenattiin puomia. Kun olin laittanut namin
kontaktille ja päästin Nemin toisessa päässä irti niin se meinasi
juosta maata pitkin syömään sen namin.. onneksi koira tuli takaisin kun
kutsuin sitä. Sittenkin vielä hyppeli hieman ylösmenokontaktilla.. ja
lopulta sain sen menemään puomille ja kipittämään sitä pitkin. Toinen
(ja kolmas?) kerta otettiin niin että kouluttaja (Jarmo) piti Nemin
hihnasta kiinni ja minä käskytin. Tuo otettiin sitten vielä niin, että
käskin Nemin pysymään alastulokontaktilla ja kävin palkkailemassa sitä
aina välillä siinä ja sitten taas siirryin kauemmaksi. Ja lopulta
vapautin.
Viimeisenä harjoiteltiin eteenmenemistä. Kolmella
hypyllä ja suoralla putkella ei Nemin kanssa tuo toiminut. Joten
otettiin ensin yks hyppy ja putki ja sitten kaks hyppyä ja putki. Nuo
sujuivat jo paremmin. :)

Ehkä sittenkin on vielä toivoa

Maanantain agitreenit sujuivat Merrin
kanssa onneksi huomattavasti paremmin kuin lauantain agikisat. Merri ei
juurikaan haukkunut. Tehtiin näennäisesti yksinkertaista/lyhyttä rataa
eritavoilla muutamaan otteeseen. Kokeiltiin erilaisia tapoja viedä
koira pujotteluun (keinu  - pujo - hyppy..). Takaaleikkaus toimi
yllättävän hyvin, paremmin kuin työntö, mutta nopein oli kuulemma olan
yliotto. Vaikka se tuntuikin siltä, että minne lie selän taakse se
koira oikein taas jääkään.

Hyvät treenit joka tapauksessa - ehkei me lopetetakaan agiliitoa vielä :)

Musta lauantai

Viikko sitten Keminmaassa ei oikein agiliito sujunut Merrin
kanssa. Tai no, ekalta radalta ei tullut kuin vitonen. Kyseessä oli
siis hyppyrata ja Merri lähti kesken pituuden pois eli siitä kielto.
Aika taas ylittyi jonkin verran.

Toinen rata oli varsin
karmea. Merri haisteli alussa maata. Meinasi karata aalle ja samalla
tuli kielto renkaalta. Lähti pujottelusta keskeltä pois kaks kertaa,
sielläkin haisteli maata. Mä en jaksanut ottaa pujoa enää kolmatta
kertaa uusiksi vaan jatkettiin matkaa... eikä loppu ratakaan sujunut.

Kilpailuvalmiit (toko/Nemi)

Olin Nemin
kanssa pitkästä aikaa tokoharkoissa perjantaina 26.5. Tämä oli
ensimmäinen harjoittelukertamme Okk:n ryhmissä. Porukka treenaa
otsakkeen Kilpailuvalmiit -alla,
mikä pisti minut hieman jännittämään ko. treenejä. Eihän Nemi nyt
hyvänen aika vielä kilpailuvalmis ole, vaikka olenkin alustavasti
suunnitellut meneväni sen kanssa alokasluokan tokokokeeseen joskus
tämän vuoden aikana.

Suureksi ilokseni Nemi tokoili
reippaasti :) Se on jotenkin niin kovin lutuinen, kun se on niin kovin
vakava ja tosissaan tokokentällä - siis silloin kun se keskittyy
tekemiseen. Ja tällä kertaa ilokseni se oli aika paljon "työmielellä" :)


Treenailimme siis luoksepäästäväisyyttä. Nemi istua napotti mun
vieressä, kun kouluttaja lähestyi sitä. Istui edelleen kun koul.
katteli hampaat ja silitteli Nemiä hetken. Olin vallan ällistynyt. :o
Noo, ei kannata kuvitella, että se aina suoriutuisi tuosta noin hyvin,
mutta kyllähän tuo antoi silti positiivista mieltä jatkoa ajatellen.


Paikalla makuu. Siinä en mennyt niin kauaksi kuin alokasluokassa
mennään. Tai niin kuin jotkut näissä reeneissä menivät. Ensin Nemi
karkasi makuulta, mutta vein sen takaisin paikalleen. Ja sitten kävin
välillä palkkailemassa sitä maahan - ja se pysyi varsin hyvin
makuullaan. Kun palasin sen viereen niin se ei meinannut nousta
istumaan laistenskaan. Istu -käsky on muutoinkin hieman hukassa
Nemillä..

Luoksetulo. Ensin treenailtiin itteksemme
luoksetulon loppua. Tässä sainkin ihan hyvän vinkin eli liikutan
jalkaani ihan turhaan Nemille avuksi sivulle tuloon. Riittää jo, kun
pelkästään kädellä ohjaan sen sivulle. Se osaa sen silläkin ihan hyvin.
Pikkuhiljaa tuotakin kaarta pitäisi pyrkiä pienentämään ja lopulta
jättämään se kokonaan pois.
Sitten otettiin yksitellen
luoksetulot vauhdikkaasti. Nemi pysyi hyvin paikallaan istumassa ja
tuli ekalla "Tänne!" -käskyllä luokseni. Muistin jopa näyttää vain
kädellä sivulle tulon, mutta olin hieman turhan kumarassa asennossa -
tuostakin olisi hyvä päästä eroon.

Nuo olivat varsinaiset
aiheet reeneissä. Sillä välin kun muut ottivat vauhdikkaita
luoksetuloja muut tekivät häiriön alaisia paikallaoloja. Mikä sujui
Nemilläkin oikein hyvin kun palkkailin sitä aina välillä.


Muilla välialoilla otin neitin kanssa seuraamisia, liikkeestä maahan
menoja ja liikkeestä seisomisia. Kummallista, mutta Nemillä onnistuu
paremmin liikkeestä seisominen kuin maahanmeno (päin vastoin kuin
Merrillä). Seuraamisissa se ei läheskään aina istu pysähdyttäessä,
siihen pitää vielä käskeä ja mahdollisesti joskus myös ohjata
kädellä/namilla. Pitäisi ilmeisesti ottaa vain liikkeelle lähtöjä &
pysähdyksiä palkalla, josko se siitä tuon oppisi... Juoksuseuraamista
kakru ei oikein kestä, ts. menee helposti hyppimiseksi.

Kivat treenit oli. Antoi intoa reenailla enempi kotonakin :)

Perinteikkäät Helatorstain kisat Kokkolassa

Ajelimme Pirkon, Nucan ja Merrin
kanssa torstaina harmaassa ja sateisessa säässä Kiimingistä Kokkolaan.
Onneksemme 3-luokan alkaessa aurinko pilkisteli pikkuhiljaa esille,
joten vesisateessa ei tarvinnut kisata. Tosin sekä kisakentällä että
radan ulkopuolella näki, että vettä on tullut ja paljon. Rata oli
paikoitellen todella lällyinen, vesilätäköitä oli siellä täällä ja
kenttä muutenkin hieman epätasainen - ei siis mikään ihanteellinen
paikka juoksemiselle.
Radat eivät olleet mitenkään super-vaikeita
vaikka vaikeita kulmia ja ansoja radoilta löytyikin. Ihanneajat sitä
vastoin olivat pahat, mutta ehkä ne ovat aina kolmosissa. Ihanneajoista
meidän ei kannatakaan kauheasti välittää, täytyy toivoa että joskus
parin vuoden päästä voitaisiin edes kerran päästä edes johonkin siihen
ihanneajan tuntumaan...

A-rata sujui aluksi varsin
mallikkaasti. Merri hämmästytti mut vauhdillaan ja sillä että se ei
haukkunut pujottelussa ollenkaan! :o Meinasinkin jäädä jälkeen, kun
Merri oli nopeampi kuin osasin odottaakkaan. Rata sujui hieman yli
puolen välin virheittä, mutta sitten yksi putkeen käskytys oli huono ja
Merri juoksikin putken ohitse jolloin palasin takaisin viemään sitä
sinne ja aikaa kului. Samaten Merri jumi hieman puomilla (keinun sitä
vastoin suoritti suht normaalisti). Pujotteluun vienti onnistui
vaikeemmalta puolelta, pari kertaa leikkasin (takana?) ilman suurempia
ongelmia, joten radalla oli paljon hyviä kohti - joten olin sangen
tyytyväinen. Ihanneaika ylittyi hurjasti, noin 20 sekunnilla...


B-radalla Merri oli oma äänekäs itsensä. Rata sujui kuitenkin lähes
loppuun asti mainiosti. Kunnes Merri juoksi viimeisen esteen ohi ja
hyppäsi hypyn väärin päin... Eli hylky tuli. Muttei se paljoa mieltä
masentanut, rata oli muuten kiva ja koira kulki. :)
Tuo rata oli tr-kisa, joten taisimme tippua pois listalta... No, semmoista sattuu. :)

Ai niin, molemmilla radoilla oli sarjaesteet (a-b-c). Seuraavaksi leikitään agiradoilla lauantaina Keminmaassa.

Vinokepit

Nemin
toisissa Haukkis-agi-treeneissä (ke 24.5.-06) oli 8-9 koirakkoa
paikalla Nemin lisäksi. Paljon ei siis tunnin aikana kerettyä tekemään.
Harkkojen teemana oli pujottelu ja irtaantuminen. Ensin treenattiin
tuota irtaantumista. Aluksi yks hyppy - putkeen (suoraan). Putken
päässä oli namikuppi ja kouluttaja vartioimassa sitä. Nemi hyppäsi
hypyn ja juoksi putken ohi. Sitten Nemi meni hypyn ali.. Kutsuin
takaisin ja seuraava kerta jo onnistui kunnolla.
Seuraavalla
kerralla olikin jo kaksi hyppyä. Laitoin aitoihin tupla rimat, jotta
koira varmasti hyppäisi. Nemi hyppäs ensimmäisen hypyn, kiersi toisen
ja joko meni putkesta läpi tai sen ohitse namikupille - ei tietty
saanut palkkaa kun suoriutui väärin. Kokeiltiin toisen kerran, ei
onnannu. Joten siirryttiin odottamaan ja annettiin muiden treenata.
Otettiin uudestaan, välillä Nemi varasti lähdöstä, toisinaan pysyi
kyllä ihan hyvin paikallaan, että kerkesin itse siirtyä hieman
kauemmaksi esteistä. Otettiin sitten ensin pelkät hypyt, kun se
onnistui niin sitten putkenkin kanssa. Jossain välissä Nemi keksi
juosta takaisin A:n kautta.. Nemillä oli siis varsin kivaa - ja jollain
kerralla myös varsinainen harjoitus onnistui :)

Seuraavaksi
treenattiin keppejä. Muut menivät vinoja ja minä Nemin kanssa suoria -
samalla tyylillä kuin ennenkin. Nemi meni reippaasti, ja melkeen jopa
vauhdikkaasti, pari kertaa. Kun itse olin orjentautunut ohjaamiseen ja
käskitykseen kunnolla. Muut tulivat suorille kepeille (menivät niitä
hihnassa). Siirryin taaemmas.. ja päädyin ottamaan vinokeppejä
hihnassa. Niin, että Jarmo piti Nemin hihnaa ja minä käskytin ja odotin
namin kanssa pujottelun toisessa päässä. Tuo harkka tehtiin ehkä 4-5
kertaa, aluksi Nemi oli ihan pihalla, että mitä ihmettä tämä homma nyt
on. Ja yritti sinkoilla pujosta sivuun hyppien kahdella tassulla. Mutta
viimeiset kerrat se lopussa ja hieman pujotteli.
Mietittiin Nemin
palkkausta, kun vaikutti ilmeisesti siltä että Nemillä ei ole tarpeeksi
suuri halu päästä sinne "maaliin" että namit eivät ole niin
kiinnostavia. Että pitäisikö sitten käyttää jotain lelua palkkana,
mutta jos, niin mitä...