Sammalojan agiliidot

Ma, Sammaloja, agi (M+N)



Harjoitukset alkoivat mukavasti linttikakun syönnillä; Pirkko &
Nucca tarjosivat kaakkua ParAgilityn MM-hopeansa kunniaksi :) Kun
kaikilla oli sopivasti maha täynnä kakkua rakensimme radan, joka oli
muunnelma viikonlopun kisaradasta ts siinä oli samankaltainen kohta
pujottelun jälkeen kuin kolmosten d-radassa.



Kilpailussa olin valssannut pujon jälkeen, mutta nyt kokeilinkin ko.
kohtaa niin, että tein pienen vekin pujosta pois päin ja vedin koiran
mukaani ja sitten vaihdoin ohjauskättä ja heitin koiran hypylle. Ja tuo
toimi Merrin kanssa oikeenkin hyvin (kaikenlaisia ihmeitä sitä sattuu
ja tapahtuu). Kun rata otettiin toisin päin, niin otin samassa kohtaa
yliolanoton, joka myös toimi Merrille ihan hyvin. Noita pitäisi
treenata enemmän ja enemmän, jotta saisin niiden tekemiseen varmuutta -
olisivat ilmeisesti parempia meille kuin valssit.



Muutoin rata meni siis niin, että aloitettiin hypyltä, josta jatkettiin
suoraa puomille. Puomilta kääntö oikealle, jonne kaksi hyppyä suht
suoraan. Sitten olisi ollut kivasti putken suu (mutkaputki)
houkuttelevasti auki, mutta pitikin kääntyä oikealle sinne pujotteluun.


Tässä olin myöhässä niiden puomin jälkeisten hyppyjen kanssa, ja
tässä/täällä -käsky oli ihan liian myöhässä, joten Merri hurahti
putkeen. Sitten kun sanoin tässän hyppyjen välissä niin sain Merrin
paremmin kuulolle ja sain käännettyä sen pujotteluun. Sitten aiemmin
mainittu vääntöhyppy, pari hyppyä lisää ja sinne mutka putkeen. Yks
hyppy ja käännös vasemmalle okserille, hyppy ja lopuksi rengas.

Kun annoin Merrille tilaa (enkä vedättänyt) hypätä niin okserikin meni ihan kivasti.

Toistepäin treenatessa Merri irtosi ihan kivasti puomilta viimeiselle hypylle.



Lopuksi Merrin kanssa otettiin pujoa vielä niin, että Taina oli
lihapullien kanssa odottamassa pujon päässä.. ja johan olikin hankala
homma jättää ne namit sinne ja tulla pujottelemaan.. hieman tuli
komennushaukkuakin samalla ja pari kertaa meni pujo pieleen, mutta
lopulta M meni koko pujottelun ja sai lopussa herkkuja.



Nemin kanssa otin hyppy-putki kaarretta, eli kolme hyppyä, putki ja
kaksi hyppyä. Ensin sain koiran ihan hyvin putkelle asti. Sitten
otettiin niin, että Pirkko heitti Nemille pallon putken jälkeen. Mutta
sitten tulikin ongelmaksi saada Nemi sinne putkeen, mä ensin yritin
juosta Nemin kanssa kilpaa kohti putkea, mutta eihän siitä mitään
tullut.. Nemi meni putken ohitse. Sitten vasta kun käskytin 2. & 3.
hypyn paikkeilla putkea ja annoin koiran hakea itsen putken suun ennen
kuin olin itse edes putkella asti niin homma toimi paremmin. Sitten
vaan hyppy-eteen-hyppy -käskytystä kun koira oli putkessa/tuli putkesta
niin Nemi loikki vauhdilla nuokin hypyt. :)



Pujottelussa olikin tahkoamista. "väärältä puolelta" ei meinannut
onnistua millään, onneksi Nemi jaksoi treenata vaikka ohjaajalla olikin
pasmat sekaisin.. mutta kun rytmiin pääsi niin se lopulta sujui.



Loppuun otin Nemille vielä putken ja hypyn, jotta sille jäisi hyvät
fiilikset. Nemi tohottikin onnessaan pallonsa kanssa pitkin kenttää
aina kun palkkasin sen, ja sitten tuli hakemaan multa juustoa kun pallo
ei enää kiinnostanut (tai toi pallon mulle vaihtaen sen juustoon) :)

PiirM5 !!! :)

Niin, ihmisillä on erilaisia
tavoitteita elämässään. Siten myös tavoitteet ovat erilaisia myös
koiraurheilussa, koiran kanssa harrastellessa. Keväällä, kun Merri
nousi kolmosiin (oltuaan sitä ennen 89 startin verran ykkösissä ja 24
kisan verran kakkosissa) samoissa kisoissa kuin Nucca
(joka nousi vuodessa, huomattavasti vähemmällä kisamäärällä, ykkösistä
kolmosiin), juttelimme Pirkon kanssa, että tänä kesänä mekin saamme
osallistua PiiriMestaruuksiin. Omassa päässäni asiasta tuli "hyvä vitsi", minä & Merri arvokisoissa (hah-hah-haa, hassua) :D

Ennen omia PM-kisojamme kävin katselemassa muiden piirien
kisafiiliksiä, seurailin sivusta kun Lapin kennenpiirissä,
Keski-Pohjanmaalla ja Satakunnassa koirakot latautuivat "arvokisa
fiiliksiin" (enemmän ja vähemmän tosissaan & kireissä tunnelmissa).
Eilen Oulun (vai Pohjois-Pohjanmaan?) kennelpiirin Piirimestaruuksissa
minua lähinnä vain nauratti, noh ehkä väsymykselläkin oli oma osuutensa
asiaan (lauantain pitkä agipäivä takana (toimitsijana & kisaajana)
ja sunnuntaipäiväkin oli jo pitkällä ennen kuin 3-lka alkoi).

Mutta, en olisi ikikuuna päivänä uskonut, että Merri voisi olla alueensa (~piirin) viidenneksi paras medi-luokan agikoira :)
Joku olisi varmasti pettynyt viidenteen sijaan, mutta minä en. :)


Saimme siis kilpailukirjaan täytettä kolmen rivin verran, koska
piirimestaruuskisa lasketaan kahden radan yhteistuloksen perusteella.


Niin, miten ne kisat sitten oikeastaan menivätkään? Kisathan tuomaroi koko viikonlopun ajan kajaanilainen Minna Väyrynen.

Lauantaina a-kisa
meni muutoin aika loistavasti, mutta Merri haukkui jonkin verran
radalla. Radalta ei napsittu yhtään virhettä. Pujottelu oli kätevämpää
ottaa "väärältä" puolelta, jolloin en uskaltanut vedättää koiraa. Ja
kun koira haukkui pujotellessaan niin aikaa paloi. Tästäkin huolimatta ihanneaika ylittyi vain 4,21. Sijoitus 2.
B-kisa
oli haukku-teeman kannalta loistava suoritus. Eli Merri ei haukkunut o
l l e n k a a n  koko kisasuorituksen aikana! Mutta.. se haisteli
maata aika paljon radan alkupuolella, joten aikaa paloi hirveesti.
Virheitä ei kuitenkaan tehty, ja kun lopulta sain Merrin kiinnostumaan
agiliidosta niin me juostiin aikalailla. Ihanneaika ylittyi 11,02.


Lauantai-iltana oli joukkue-PM -kisat, (joihin Merri ei osallistunut),
joissa olin töissä (ajanottajana & remmikuskina), tuo olikin sitten
-ehkä- se viimeinen niitti. Eli kun juoksin sitä pientä väliä ees taas
niin enköhän onnistunut astumaan pari kertaa jonkun isomman
kivenmurikan päälle ja muljauttamaan nilkkani. Tiedä sitten johtuiko
tuosta vai vaan siitä, että olin ylipäänsä ollut "jaloillani" koko
päivän välillä juosten nopeasti äkkinäisillä pysähdyksillä ja lähdöillä
(niin kuin agissa tapana on). Mutta, kun sunnuntaiaamuna nousin ylös
niin en pystynyt aluksi astumaan ollenkaan toisella jalalla (housutkin
piti laittaa jalkaan istualtaan, kun muuten ei meinannut onnistua..).
Aamulenkki koirien kanssa oli hieman hidas ja lenkkaseva ;) Mutta kuten
aiemminkin, niin tiesin, että kun vain käytän jalkaani edes suht
normaalisti niin kyllä se siitä pikkuhiljaa palautuu "normaaliksi".

Sunnuntai-aamu ja päivä meni välillä enemmän tai vähemmän nilkutellessa
pitkin Haukkukeidasta (olin yhden startin ajan ratahenkilönä).
Ensimmäisen rataantutustumisen aikaan jalka tuntui jo melkeen
kuntoutuneen kohtuu hyvään tilaan.

C-rata,
hyppäri. Jostain syystä ensimmäinen rima tippui, kuulemma näytti siltä
kuin Merri olisi jotenkin kompuroinut. Muutoin rata meni ihan kivasti,
vaikka siellä oli pahoja putki yms ansoja. Pujo taas "väärältä"
puolelta, joka hieman hidasti. M taisi olla ainakin osittain hiljaa
radalla. Tällä radalla oleva okseri meni ihan kivasti (meille on tullut
pelko noista oksereista, kuten ehkä muillakin koska okserin rimat kyllä
kolisi kovasti päivän aikana). Ihanneaika ylittyi 8,68 sek.


Hyppyradan jälkeen jalka tuntui tosi pahalta. Onneksi makseja oli
paljon, joten kerkesin sekä lepäilemään (istuskelemaan) että
kävelyttämään Merriä hieman (mikä olikin ihan tarpeen, sillä M kävi
kakalla tuolloin). Rataantutustumisessa homma näytti tosi hankalalta,
vaikka kuinka yritin, niin en vain pystynyt juoksemaan normaalisti (jos
nyt ikinä juoksen normaalisti ;)). Hieman epäilytti lähteä edes
viimeiseen starttiin, mutta agikisojahan ei väliin jätetä -edes pää
kainalossa ;)

D-rata,
tr-kisa. Kisan kolmas este oli puomi, jonka vierellä juostessa tajusin
(plink, lamppu syttyi), että mä pystyn juoksemaan! Mun jalkaan ei satu,
ihmeparannus tapahtui, tai sitten vaan addrenaliinit (tai mitkä lie)
kohos mullakin arvokisoissa (buahhahhahhaa :D).
Mentiin virheittä aika pitkälle, Merri agiliiti nätisti ja hiljaa.
Renkaan kohdalla meinasi ruveta haukkumaan, mutta hiljeni kun komensin
(ei ole ennen kisatilanteessa välittänyt mun hiljaa komennosta mitään
:)). Pujottelu mentiin "oikealta" (helpommalta) puolelta joten pystyin
vedättämään ja näin ollen koira kierteli keppejä aika nätisti/nopsasti.
Loppu päässä rataa okserin (sen pirulaisen) yks rima tippui. Jonka
jälkeen Merri rupesi haukkumaan, sen ääni kuulosti epätavalliselta ja
mun ote ohjaukseen herpaantui kun mä rupesin kattomaan Merrin jalkoja
tarkemmin - ei kait se vaan satuttanut itseään?. Näin ollen joku
hypylle työntö oli vähän vaikee, mutta sain Merrin kuitenkin
hyppäämään, aikaa tuohonkin varmaan kului hitunen enemmän kuin ois
"pitänyt". Riman tipahdusta lukuunottamatta ei kuitenkaan muita
virheitä. Radalta pois tultaessa tarkistelin Merrin tassut, mutta
mikään ei onneksi ollut vialla. Outo haukkumisäänikin johtui vain
siitä, että neiti oli haukkunut viikonlopun aikana niin paljon, että
sen ääni oli käheenä ;) Ihanneaika ylittyi (kaikesta tästä huolimatta) vain 5,49 sek.

Torstain agit

Sammaloja, agiliito (M & N)



Kävin vaihteeksi agiliitämässä belgien treeneissä Kiikon kentällä.
Aluksi otin Nemin kanssa pujottelua. Tuossa täytyy saada Nemiin
kontakti ensin, jotta se varmaan on kuulolla ja vasta sitten käskyttää
kepeille. Pujottelee kyllä jo ilman käsiapua - ja aika nopeastikin.
Mutta sellaisen havainnon tein, että se "väärän puolen" pujottelu on
jäänyt luvattoman vähälle. Eli siinä ollaan ihan onnettomia, Nemi
sekoilee, minä sekoilen ja mikään ei tunnu sujuvan. Josta seuraa kierre
->ikävää ->ei treenata ->ei osata.



Varsinainen harjoitusrata oli Nemille aika vaikea, mutta tulipahan
tehtyä pätkissä eli kakru pääsi hyppelemään hyppyjä, menemään putkesta
ja treenimään oikeanlaista kontaktilla oloa puomilla ja aalla.



Lopuksi menin vielä Merrin kanssa tuon saman radan.

Namusia ja paikallaoloa

Olen viime aikoina innostunut
piilottelemaan koirille taas namuja pitkin asuntoa. Samallahan nuo
saavat malttiharjoituksen, koska niiden täytyy pysyä paikallaan sen
aikaa kun kiertelen pitkin asuntoa "kylvämässä" nakin tms palasia.
Jossain vaiheessa vaikutti siltä, että Nemi vain tohottaa Merrin
perässä "Ai, sielläkö niitä nameja on.. *nuusk nuusk*, ai eikö, ai menet tuonne päin, minäkinpä tulen"
jolloin Merri luonnollisesti söi lähes kaikki namit Nemin kulkiessa
touhukkaana perässä. Eilen agitreenien jälkeen Nemi taisi ensimmäistä
kertaa lähteä täysin erisuuntaan namien etsintäretkille kuin Merri, eli
pientä omatoimisuutta havaittavissa :)



Ollaan myös jatkettu aamu paikallaoloa ennen ruuan antamista. Eilen
neidit istuivat 2,5 min. ennen kuin saivat ruokansa. Tänäaamuna
makuutin niitä n.3min, jossain siinä ensimmäisen minuutin kohdalla
nousivat istumaan (juttelin Eetun kanssa ja koirat luulivat mun
antaneen niille luvan mennä syömään), siksi jatkoin tuosta vielä pari
minsaa. Ennen kuin annoin niille luvan mennä syömään niin kävin
palkkaamassa ne sinne maahan ja vasta sitten annoin luvan syöksyä
(matot lentää rullalle takaseinään kun koirat kiihdyttää kohti
ruokakuppia, ja aiemmin paikallaolosa Merri lipoo huuliaan kun tietää
pääsevänsä kohta Light Nutrojen pariin ;)) syömään.

Valssiharjoitus

Ke, Haukkis, agi (Nemi)



Harjoiteltiin valssausta tällaisen harjoituksen avulla:

Hypyt olivat hieman suoremmassa
linjassa kuin mitä ne tuohon kuvaan tuli heitettyä ;) Mutta idean
tuosta nyt varmaan kuitenkin näkee.. Eli tarkoitus oli valssata sekä 4
ja 5 hyppyjen välissä että 6 & 7 esteiden välissä. Tarkoituksena
oli myös, että koira hyppäisi 2-4 hypyt ilman, että tarvitsee itse
mennä kovinkaan "syvälle".

Aluksi pääsin ihan hyvin tuonne 4-hypylle asti ts sinne asti meni ihan
hyvin, mutta sitten ohjasin koiran jatkuvasti ohi tuosta 5-hypystä
(siis vitosen ja kutosen väliin). Lopulta homma meni jankkailuksi,
rimat rupesivat tippumaan, Nemi kirmasi kerran kohti aata (oli tuolla 2
ja 3 hyppyjen takana), mutta kun rääkäisin niin tuli sieltä pois. Tuon
jälkeen sanoin enemmän haltuunotto-käskyjä (tässä), mutta taisin sanoa
niitä hieman liikaakin.. mutta alku meni ihan hyvin. Pidettiin vähän
taukoa (muut koirat treenas välissä) ja sitten jatkettiin. Mutta
otettiin 4-hypyltä eteenpäin, jotta sain lopunkin sujumaan.

Vaikeaa tuo oman ja Nemin liikkeen yhteensovittaminen, valssien oikea aikaisuus, törmäysten välttäminen jne.

Nemi juoksenteli aika onnessaan kyllä narupallo suussa pitkin kenttää
sen jälkeen kun saatiin tuo harjoitus lopulta sujumaan ja sain
palkattua koiran :)



Lopputreeni menikin kontakteja harjoitellessa. Puomi otettiin niin,
että Tarja piti remmiä ja minä käskytin koiraa. Nemi pysähtyi ihan
hyvin Stop-käskyllä
kontaktille. Sain pidettyä sitä hetken (ts koira pysyi pitämättäkin) ja
otettua vähän etäisyyttä ja välillä palkkailin koiraa. Tuossa pitäisi
alkaa tekemään jotain valsseja yms epämääräistä liikkumista (koiran
kannalta epämääräistä), jotta se oppisi siihen..

Harjoittelimme myös keinua, jossa Nemi oli myös taluttimessa. Tarja
piti keinusta kiinni eikä antanut sen römähtää äänekkäästi maahan.
Aluksi Nemi hyppäsi alas keinulta kesken kaiken, mutta sitten kun
laitoimme namin alasmenokontaktille niin rupesi keinulla pysyminenkin
kiinnostamaan. Tällä esteellä en jättänyt Nemiä istumaan yksinään
kontaktille. Mutta namikonstilla saatiin se menemään pari kertaa keinu
ihan nätisti ja lopussa (kun oli kontaktilla) rauhoiteltiin ja
kehuttiin ja syötiin nameja hetki.

A:n kanssa tuli muutama läpijuoksu. Sitten laitettiin nami maahan a:n
eteen, jolloin Nemi jäi istumaan niin, että etutassut oli maassa ja
muutoin koira esteellä. Kerran tai kaks istui kokonaan kontaktilla.
Tässä pitäisi muistaa harjoitella myös tuota liikkumista kuten
puomillakin.



Välissä treenasin myös pujottelua, mikä aluksi sujui tosi hyvin.
Toisella kerralla tuli kesken matkan pois välistä (mä en tiedä mitä
teen tuolloin väärin), mutta uudemmalla kerralla meni taas ihan hyvin.

Harjoittelimme myös rengasta itsekseen, niin että "istutin" koiran
esteen toiselle puolelle ja otin toiselta puolelta vastaan. Meni ihan
kivasti (rrrengas). Milloinkahan N hoksaa, että esteen voisi suorittaa oikein myös silloin jos mä olen renkaan vieressä?

Vaikea pujotteluun vienti

Ma, Sammalojan kenttä, agi (Merri)


Treenailtiinpa sitten harjoituksissa sovellettuna sunnuntain
Haaparannan agiliitelyn 4-rataa, eli juurikin tuota samaa mistä löytyy
pari viestiä alempaa piirros (linkki). Mutta muutettiin rata niin, että pujottelun jälkeen käännös vasemmalle, kaks hyppyä, käännös vasemmalle, puomi ja hyppy.

Jolloin mutkaputken jälkeen kannatti käskyttää koira pujotteluun ja
leikata sen takana ja sitten ohjata ilman kommervenkkejä koira
hypyille, puomille ja loppu hypylle.
Puomin kohdalla käskytin
Merriä eteen-hyppää ja heitin pallon, jolloin Merri tempaisi aika
vauhdikkaasti puomin kontaktin yli.. mutta menipähän vauhdilla
eteenpäin ;)

Pari kertaa tehtiin rataa noin päin, ja sitten
nurinkurisesti. Jolloin mulla tuli ongelma, kun kuulin, kun joku sanoi,
että on hankala pujotteluun vienti. No, minä sitten jankkasin
hyppy-hyppy-pujo kohtaa n kertaa, kun Merri meni joka kerta samalla
lailla pujotteluun sisään. Onneksi Taina tuli jossain vaiheessa
kysymään, että "Mitä ihmettä sinä oikeen teet, kun Merri menee koko ajan oikein sisään sinne pujotteluun?"
Heh. Niinhän se taisi mennä, eihän siinä mitään vaikeaa ollut. Onneksi
en onnistunut sotkemaan sen pujottelun aloitusta, vaikka niin kovasti
yritinkin ;) :D
Pujottelun jälkeen yliolanotto, koira putkeen, yliolanotto ja loppu hypyt.

Merri agiliiti taas hiljaa, häntä heiluen ja kävi välillä liehittelemässä Tainaa ja muita ryhmäläisiä. :)

Raja-Cup

Ajeleskelin viikonloppuna ees-taas
Kiiminki - Haaparanta väliä. Eli kävin sekä lauantaina että sunnuntaina
agiliitämässä Ruotsin puolella Merrin kanssa. Kyseessä oli siis
perinteikkäinen Raja-Cup
tapahtuma, joka tällä kertaa järjestettiin vain Ruotsin puolella. Koko
viikonlopun ajan tuomarina toimi ruotsalainen  Sven Åfeldt.


Molempina päivinä aloitettiin hyppyradoilla, ja molemmista radoista
tuloksena hyl. Lauantain hyppyrata meni sinällään ihan kivasti, kunnes
tuli jankkausta 19b esteellä, siitä kielto - ja hylkäys kun en ottanut
sarjaestettä uusiksi. Eli palannut sinne 19a-hypylle. Mutta koska en
katsonutkaan tuomaria (vaikka arvasin kyllä, että pakkohan sen on siitä
jankkauksesta kielto antaa), niin en palannut takaisin päin. Ja
toisaalta mitäpä turhia, alku rata oli mennyt sen verta kivasti, että
sama se oli mennä reippaasti pari viimeistä hyppyä ja ottaa se hylky ja
palkata koira hyvin tehdystä työstä :)
Sunnuntain hyppäri ei sitten
niin toiminutkaan. Alku meni ihan kivasti, mitä nyt Merri hieman
haukkui.. sitten täpärä pelastautuminen eli M ei ihan sännännyt
houkuttelevalle putkelle (minne niin
monet muut koirat menivät). Mutta hyppäsi yhden hypyn takaisin päin,
kun itse en tajunnut liikkua minnekään. Olin niin iloinen kun koira ei
mennytkään sinne putkeen, että lamauduin hetkeksi - ja tuo oli tietysti
tarpeeksi sille, että M hyppäs sen hypyn.. Jatkoin vielä rataa, joka
meni enimmäkseen ihan hyvin, mitä nyt ihan loppu vaiheessa yks
olanyliotto ei toiminut (olisi ilmeisesti pitänyt leikata) ja homma
meni esteiden ohijuoksuksi.
Tuon hyppärin jälkeen jälkiverryttelylenkillä M kakkasi melko pian, joten tuosta johtunee osittain sen venkoilut radalla...

Lauantain
kontaktiradasta en hirveästi enää edes muista.. ei siis ole tarkkaa
mielikuvaa siitä, että miten rata meni :o Mutta tuloksesta nyt
kuitenkin sen verran, että ei möhlitty eikä tehty ratavirheitä.
Ihanneaika ylittyi n.6 sekunnilla ja sijoitus oli 4/11.

Sunnuntain kontaktiradalla Merri haukkui välillä muutamassa kohdassa ja
lopussa hieman enemmänkin. Ei silti paukuttanut koko rataa. Lopun
haukkuminen hidasti varmasti silti rataa kovastikin, kun ois ollut
kunnon eteen-meno paikka (puomi, suoraputki, hyppy) niin Merri jäi
räksäämään/odottamaan mua eikä edennyt.
Rata meni siis suurin piirtein näin: rata.Jos muistat radan paremmin kuin minä, niin laitatko kommentteihin miten rata oikeasti meni...

Me ei tehty ratavirheitä, mutta ihanneaika ylittyi n.9 sekunnilla, sijoitus 4/16. Tuo oli ensimmäinen KV-kisamme (agissa).

Perjantain tokot

Olen taas pienen tauon jälkeen
palannut Nemin kanssa siihen, että jos olen sen kanssa kahdestaan
lenkillä niin vahvistan sille sitä seuraamista. Eli kovasti kehuja (ja
namujakin jos taskusta niitä vain löytyy) kun koira itse tarjoutuu
kulkemaan sivulla. Ja kun Nemiä kehuu niin se työskentelee entistä
innokkaammin. Noissa yhteyksissä olen ottanut välillä niitä
pysähdyksiäkin ja ilokseni Nemsku on alkanut jo ymmärtää, että
pysähtyessä kuuluu istua. Tosin välillä pitää tehdä se pysähtyminen
vieläkin korostetusti, jotta koira hoksaa mitä taas pitikään tehdä.

Seuraamisia ja nopeita maahanmenoja ollaan treenattu myös sisällä. Sekä
namilla että lelun kanssa. Koska Nemi suhtautuu niin omistuksellisesti
kaikkiin leluihin niin Merristä ei ole sisällä treenatessa edes
pahemmin haittaa (eli ei änkeä koko ajan likelle), ja toisaalta taas
Merriä ei ne lelut (narulelut tms) niin edes kiinnosta. Sitten jos
ruoka liikkuu niin Merrikin on paikalla ;)

Torstain tokoissa
bcu-Oton treeniä seuratessa tuli mieleen, että Merrillekin voisi
kokeilla ruokakuppi palkkausta. Eli tehdystä työstä lupa mennä kupille.
Menin siis illalla pihalle Merrin, ruokakupin ja namien (kuivattua
mahaa) kanssa. Kun laitoin kupin maahan ja sinne muutaman hitusen
kuivamahaa, niin Merri rupesi vinkumaan ja oli ryntäämässä kupille.
Onneksi olin laittanut sen hihnaan, joten pystyin estämään sen menon
kupille ilman lupaa.
Pyysin koiran sivulle, Merri venkoili,
vinkui, vilkuili kuppi, hyppi sivullani. Ja lopulta asettui sivulle,
josta seurasi välittömästi lupa mennä kupille. Käskin Merrin istumaan
paikalleen, laitoin kuppiin hitusia ja pyysin koiran sivulle (selkä
kuppiin päin), nyt sivulle tulo oli nopeampi. Toistin tämän vielä
kerran ja seuraavaksi otin seuraamista. Ensin pari askelta, ja lupa
kupille. Sitten pari askelta lisää ja lupa kupille. Ja vielä kolmas
toisto. Ja siihen lopetimme.
Tuntui toimivan :) Ainakin tuolla
kertaa. Tuo olisikin ihan hyvä, sillä tuolloin mulla ei tarttis olla
sitä namia, mitä M seuraisi vaan se palkka olisi sivummalla, mutta
Merri seuraaminen/työskentely silti innokkaan näköistä...  Tästä
on hyvä jatkaa.



Ai niin, tässä joku kerta kun olin Nemin kanssa pihalla (oisko ollut
lauantai kun olin tullut Merrin kanssa Haaparannasta ja taskussa oli
vielä nameja), niin otin sen kanssa muutaman luoksetulon. Ja tein
havainnon, että mun ei tarvi enää näyttää koiralle sivulle tuloa
erikseen (jalalla tai kädellä) kuten aiemmin - eli koira osaa tulla
suoraan sivulle perusasentoon! :)

Torstain tokot (team koheltajat)

Suoraan Haukkikselta huristelimme Kaukovainion sorakentälle tokottamaan yhdessä muiden Team Koheltajien kanssa. Aluksi tosin meni kotva jos toinenkin treeniliivien kokoja & värejä pähkäillessä.


Ensin treenasin Nemin kanssa. Otin sen kanssa tuota liikkeestä maahan
menoa. Kumma, kun vaikka kuinka paljon olen koittanut vahvistaa sille
sitä maahanmenoa. Siis nopeaa ja heti ekasta käskystä tapahtuvaa, niin
siltikään se ei seuraamisen yhteydessä mene maahan jollen mä avusta
sitä. Kait me sitten ollaan vielä hyvin alussa tuon liikkeen kanssa.
Tai mä en vaan osaa pikkuhiljaa vaatia siltä enemmän ja enemmän vaan
oisin suoraan hyppäämässä kokonaiseen liikkeeseen. No, tein joka
tapauksessa niin, että kun sain koiran maahan niin kävin olemassa
hetken matkan päässä tovin ja palasin sitten koiran luo (eteen en
sivulle) ja palkkasin ja vapautin sen siitä.

Sitten otimme
ryhmäpaikallaolon, mulla siis edelleen tokottajana Nemi. Nemi meni
ekalla käskyllä maahan ja jäi hyvin paikalleen. Hieman se kuikuili
muita koiria aluksi, mutta pysyi kuitenkin särmikkään näköisesti
paikallaan. Jossain vaiheessa musta alkoi tuntumaan, että tässähän
ollaan oltu vaikka kuinka kauan jo (ei sitä kelloa), ja aloin
epäilemään, että milloinkahan Nemi lähtee liikkeelle. Joten kävin
palkkaamassa sen välissä. Tosin koira ei osoittanut minkäänlaisia
oireita liikkeelle lähtöön. Sitten kävin vielä hetken olemassa matkan
päässä. Mutta kun palasin koiran luo, niin Nemi nousi istumaan lähes
heti. Sitten pistin sen takas maahan, menin vähän matkan päähän,
palasin takaisin, odotin hetken ja sanoin istu. Jolloin Nemi nousi
ekalla käskyllä istumaan. Siitä sitten palkka ja vapautus :)
Eli
vaikka suoritus ei ollut vielä täydellinen (ensin ennakointi ja tuo
välipalkkaus), niin kovasti neiti on edistynyt paikallaolossa :)


Sitten treenailin kakrun kanssa vielä seuraamista. Kesti hetken ennen
kuin sain koiraan kontaktin, sitä kun tuntui kiinnostavan kaikenlainen
muukin. Mutta kun koira lopulta kiinnostui työskentelystä kanssani niin
kontakti ja seuraaminen muutoinkin oli ihan hyvää. Otin sen kanssa
pieniä pätkiä pysähdyksillä, liikkeelle lähtöjä ja käännöksiä. Mutta
mitenkähän saisin sen heti alkuunsa kiinnostumaan työskentelystä? Tai
helpommin kiinnostumaan - toisaalta taas kun olin viemessä sitä autolle
niin se seuras nätisti ja tarjosi kovasti työskentelyhalukkuuttaan ja
intoili "tehdään vielä jotain". Tai sitten se oli vaan kova yritys
tyyliin "oon mää kiltisti, älä vie mua vielä autoon". :D


Vaihdoin siis koiraa, Nemi autoon boksiin ja Merri tilalle. Merrin
kanssa otin ensin noutoa, rupesin vaatimaan siltä sitä, että se pitää
kapulaa hetken suussaan kun istuu mun edessä (pitäisikö sen tulla
suoraan sivulle niin kuin luoksetulossakin??). Kun on hetken pitänyt
niin otan siltä kapulan ja palkkaan sen. Muutaman kerran koira tiputti
kapulan aiemmin, tai jopa heti tuotuaan sen, mutta sitten otin niin
että heitin kapulan ihan lähelleni ja vaadin siltä vain tuota loppua
(ts. kapulan maasta nostamista ja istumista se suussaan mun edessä),
jonka M tekikin pari kertaa mallikkaasti, josta se sai tietysti kovat
kehut ja namit. ::)

Harkkailin Merrin kanssa myös
seuraamista, ja tulipa sekin todettua (palautui muistinkätköistä), että
jos Merri haluaa työskennellä niin silläkin on hyvä kontakti
seuraamisessa. Otimme myös liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa jotka
sujuivat erinomaisesti.

Melkoinen harkkapäivä siis. :)

Torstain agit

Kävin Merrin kanssa pitkästä aikaa
agiliitämässä (harjoitusten muodossa) Haukkiksella. Harjoituksissa oli
hyvin vähän koirakkoja paikalla, mikä toisaalta oli hyvä, sillä eipä
tarvinnut odotella pitkään omaa harjoitusvuoroaan, mutta toisaalta
huono kun radan rakentajia ei ollut kuin kolme (sis.kouluttajan).



Harjoiteltiin erilaisia hyppy-hässäköitä, pujotteluun vientikulmia,
erilaisia putkia ja eri kulmista putkiin vientejä ja kaikkia
kontaktiesteitä. Aluksi Merri oli kentällä hiljaa ja liito sujui ihan
hyvin, onnistuin jopa hyppy-hässäkässä leikkaamaan takana. Hieman
myöhemmin todettiinkin yksissä tuumin, että Merrille & mulle sopii
tuo leikkailu noilla hyppyesteillä (jos hypyt ovat suht lähekkäin),
mutta ei juurikaan muulloin (ainakaan vielä).

Puomilta piti ensin syöksyä mutkaputkeen, mutta ei sinne houkuttelevaan
päähän - jonne Merri meni aina vaan, niin että mun oli pakko ottaa
avuksi valssi puomin päällä. Mitkään haltuunotto-käskyt eivät auttaneet
asiaa, vaan Merri tempoili aina sinne putkeen (väärään päähän).



Välillä otin Nemin kanssa pujottelun ja siitä vauhdilla putkeen, ja
heitin sille narupallon mitä se retuutti onnessaan pitkin kenttää.
Sitten tuo sama uusiksi. Ja lopuksi kakrulle vielä hyppy-hässäkästä
kolme hyppyä - ja palkka. :)



Hikihän tuolla tuli taas kirmatessa, vaikka ilma ei enää ollutkaan mitenkään super-lämmin. Ennemminkin sellainen syksyinen.