Kesäksi treenejä

Alkaa näyttää aika lupaavalta kesän
harjoittelukalenteri. Okk:n ryhmäjaot selvisivät tällä viikolla ja
ilokseni Nemi oli päässyt yhdelle agilitynjatkoryhmistä, joten
agiliitoa Nemi harjoittelee keskiviikkoisin. Merrin kanssa agilityn
taitoja harjoittelemme kesäkaudelle maanantaisin Kiikon kilpailevien
ryhmässä (eli käytännössä lähes saman ryhmän kanssa kuin talvellakin
Kempeleessä) ja torstaisin Haukkukeitaalla. Sekä Merrin että Nemin
Haukkiksen agikouluttajat ovat minulle vanhoja tuttuja naamoja, mutta
kouluttajina uusia, joten odotan mielenkiinnolla tulevaa. :)

Agilitytreenien lisäksi käyn kesällä Nemin kanssa tokoilemassa Haukkiksella, kilpailuvalmiiden ryhmässä perjantai-iltaisin.



Suunnitelmissa on myös aloittaa Nemin kanssa verijäljen treenailu (ja
mikä ettei myös Merrin kanssa). Jälkeä on aikomus treenailla ihan
ittekseen, joten saas nähdä kauanko innostusta riittää ja miten se
rupeaa "suttaantumaan" ;)



Just tällä hetkellä Nemi juoksuilee, joten sen kanssa
harrastusrintamalla jatketaan vasta parin viikon päästä. Tai ehkä tuota
jäljestystä voisimme kokeilla jo aiemmin... kakru kun tuntuu oikein
puhkuvan ylimääräistä energiaa...

Nemin eka möllitoko

Kas, pitkä sepustukseni Nemin ekasta möllitokokokeesta hävisi
bittiavaruuteen kun kone kaatu.. joten laitetaanpa nyt vain lyhkäsesti.


Eli Nemi "tokoili" sunnuntaina 9.4. Haukiputaalla okk:n tokohallilla mölli-luokassa, tuomarina ko. kokeessa toimi Johanna Broström. Mölliluokkaan osallistui kahdeksan koirakkoa, paikallamakuu ja luoksepäästävyys otettiin kahdessa erässä.

Nemin pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makuu 0
Seuraaminen 5,5
Liikkeestä maahanmeno 6,5
Luoksetulo 8,5
Kokonaisvaikutus 8.
Sijoitus 7/8.


Hienoa, koira sai edes muutaman pisteen! :) Ja oli paremmin kuulolla
agiliidossa (samana päivänä olleet harkat), eli tavoite saavutettiin.

Merrin agiliitelyt

Tässä on jäänyt parin viikon Merrin agiharkat kommentoimatta. Aika
samaan tyyliin ne ovat menneet kuin viime aikoina muutenkin eli:

• Merri haistelee hallia ja on kovinkin kiinnostunut siitä ja millaisia nameja sieltä hiekan seasta löytyy
• Kunnes ruvetaan hommiin niin tekee töitä ihan hyvin eli itse agiliito sujuu ihan kivasti
• Haukkuu jonkin verran, kun siihen puututaan röminätölkillä niin "hautoo itsemurhaa" ja menee nöyristelemään Tainaa
• satunnaisesti on haukkumatta radalla ja vauhti lisääntyy selvästi
• pallo ei enää kiinnosta niin kuin muutamana kertana, eli sen teho on menetetty
  

Talven viimeisimmät agiliitelyt (Nemi)

Nemin agiharkat tälle talvea ovat
ohitse. Lappalaiskoirilla on kyllä vielä yksi harjoittelukerta
jäljellä, mutta me ei niihin reeneihin päästä, joten meidän osalta
kyseiset harkat ovat takana päin. Toisteks viimeisimmällä kerralla
(2.4.) Nemi kaahaili aluksi ihan mahdottomasti ja olin hätää kärsimässä
sen kanssa, että mitä ihmettä sen kanssa oikein pitäisi tehdä. Olin
siis käskyineni ja muutenkin ihan liian myöhässä ja Nemi näytti mulle
kieltään ja teki mitä tahtoi.
Kunnes ruvettiin harjoittelemaan niin, että otin sen haltuun joka ikisen esteen jälkeen. Tässä-käskyn
avulla. Ja kun Nemi huomasi ettei se voikaan liihottaa vapaana missä
sattuu niin se rupesi kuuntelemaan mua ja homma sujui paljon paremmin.
Tosin heti jos itse vähääkään lepsuili niin Nemi huomasi tämän ja ..
oli jo toisessa päässä hallia.
Kyseisten reenien rata oli aika
vaikea, ts. siinä oli pari sellaista kohtaa, että hieman kyseenalaistin
rataa ryhmämme tasoon nähden. Mutta ihme ja kumma, kun Nemi oli
kuulolla niin se myös suoriutui tuostakin kohdasta (kaks vierekkäistä
hyppyä ja sitten yks eripäin oleva hyppy eli "takaa-valssi", tosin niin
ettei mitään takaa-käskyjä sanottu kunnei koira sitä vielä tiedä).

Eilen (9.4.) oli sitten ne kaikkein viimisimmät treenit. Olin käynyt ennen agiharkkoja Nemin kanssa hieman tokoilemassa (siitä juttua tulee kohta eli löytyy ylempää) , jonka
toivoin vähentävän Nemin energiaa. Toko taisi hieman auttaa, sillä Nemi
oli paremmin kuulolla. Toki se ei nytkään täydellisesti suoriutunut,
mutta kun karjaisin, niin se jopa pysähtyi puomin ylösmenokontaktille
(oli siis karannut puomille) ja tuli takaisin :) Uusinta otolla osasin
ennakoida tilanteen paremmin, joten Nemi ei edes karannut puomille.
Lisäksi minun ei tarvinnut ottaa koiraa käteen ihan joka esteen
jälkeen, joten meno oli ajoittain jopa ihan sujuvaa.
Pujottelu meni tällä kertaa jopa ihan kivasti :) Siis "helpommalta puolelta" mutta kuitenkin ihan nätisti.

Hyvä mieli jäi näistä treeneistä, kiitos Tainalle koulutuksesta! :) Saas nähdä missä kesällä treenataan.

Onnistunut pujottelu

Merrin agiharkoissa (20.3.) yhdellä
harjoituskierroksella Merri pujotteli suorastaan loistavan hyvin! Sai
kyllä heti palkan pujon jälkeen :) Siinä menossa oli jo vauhtia ja
rytmiä, toivottavasti näitä tulee jatkossa enemmänkin.


Puomia koitettiin niin, että laitettiin loppuun makupala. Merrihän
sekosi tuosta, rupesi komentamaan mua, kun en päästänyt sitä heti
syömään -vaan ensin ois pitänyt suorittaa muutama estekin. Toiset
koittivat kysellä minulta miksen yleensä käytä ko. metodia. Jotenkin
tuli mieleen, että on tainnut ennenkin Merri harrastaa samaa.. eli joka
paikasta sinne missä namia on joskus ollut tarjolla. Ja sitten juminut
sinne kontaktille, jääden kait odottamaan, että tässä kohtaa on
ennenkin saanut namin, miksei siis nyttenkin. En välttämättä
edelleenkään vakuuttunut, Merrin kohdalla -enää tässä vaiheessa- ko
metodin hyvyydestä.

Muutoin oli ihan kohtuu onnistuneet treenit, sujuvuutta paikka paikoin. Joissain kohtaa omia töppäyksiä.

Ohi hyppyjen

Nemin viimeisimmät agiharkat (19.3)
olivat vähän turhankin vauhdikkaat. Kun minä en pysynyt koiran perässä,
niin se rupesi ohittelemaan esteitä eli hyppäsi yhden hypyn ja sitten
juoksi esteiden vierestä. Vauhtia neidillä kyllä riitti, kuten
yleensäkin.
Pujottelun kanssa oli ongelmia, kun minä en muka
osannutkaan ohjata koiraa "väärältä" puolelta etuperin. Koira rupesi
ihmeissään haukkumaan, kun en osannut ohjata sitä kunnolla. Lopulta
otettiin "helpommalta" puolelta koko pujottelu ja se sentääns sujui
ihan hyvin.
Putkiin menot sujuivat ihan näppärästi, samoin a ja puomi. :)

Pujottelutreeniä

Maanantaina Merrin
agilityharjoituksissa treenattiin lähinnä pujottelua, molemmilta
puolilta ja erilaisista kulmista. Oli kyllä ihan hyvät, ja
tarpeelliset, treenit. Ihmeekseni ja ilokseni Merri suoriutuu pujosta
jo aikasta hyvin. Kun vain itse luottaisin siihen, että se osaa sen jo!
;) Eli enemmän koiralle tilaa. Sitä ei välttämättä tarvi viedä "nenästä
kiinni pitäen" edelliseltä esteeltä pujotteluun. Muutoin oli ihan
sutjakkaita putkeen syöksymisiä yms.

Silloin kun ei
treenattu niin Merrin kuono oli kiinni hallin lattiassa. Sinne oli
jotkut muut ryhmät selvästi kylväneet herkkuja. "Töitä" tehdessä koira
toimi ihan ok:sti. Tällä kertaa tennispallo ei kiinnostanut Merriä
treenatessa - ruoka oli se valttikorttimme tällä kertaa, eli pallon
sijaan viimisen esteen jälkeen lensikin lihapulla ;) Ohjaajaa häiritsi
paha flunssa, jonka vuosi harkat eivät tuntuneet niin loistavilta kuin
muutoin olisivat varmastikin tuntuneet.


Keskiviikkona jätin suosiolla Nemin tokotreenit väliin, juurikin tuon pahuksen flunssan takia.

Takaisin sertikantaan

Rovaniemi 04.03.06 - Ryhmänäyttely. Tuomari Matti Palojärvi
Nemi JUN ERI1 SERT PN1 ROP :)

Lopputulos siis todella hieno :) Mutta mitenkä kaikki menikään?

Aikomus oli päästä kotoa liikenteeseen klo8, mutta lopulta peruutin
auton ulos autokatoksesta 8.30. Aikataulun mukaan rlk:t oli merkattu
alkamaan klo12.00. Eli periaatteessa sen suhteen ei ollut kiirusta.
Mutta epävarmuus näyttelypaikalle osaamisesta painoi mieltä, samoin
kuin se kauanko matkaan todellisuudessa menisikään aikaa. Plus tuo
aikataulu, tapahtuisiko arvostelu oikeasti aikataulun mukaan.

4:tielle päästessäni alkoi iskemään tajuntaan se seikkä, että nyt totta
totisesti on hiihtoloma aika. Autoja oli ihan mahottomasti tiellä.
Ajoin siis Kemin kautta - Pudasjärven kautta olisi voinut olla
nopeampi, mutta siellä olisi ollut suurempi vaara törmätä poroihin.
Yli-Iin kautta olisi ollut varmasti kaikista lyhyin, mutta tie olisi
myös ollut kapea ja osaamiseen olisin tarvinnut kartanlukijaa - tuolla
reitillä kun pitää kääntyillä moneen otteeseen - ties minne
pikkukylille ja teille.
Onneksi tie oli sula suurimman osan
matkasta, ja ajokeli muutenkin ihan ok. Jonkin verran välillä ohittelin
joitain matelijoita. Mutta välillä oli kyllä ihan turha lähteä
ohituspuuhiin, kun havaitsi, että edellä ajaa kymmenkunta autoa...

Kun Rovaniemelle oli matkaa noin 40km laitoin viestin eräälle tutulle,
jonka tiesin olevan slk:nsa kanssa nly-paikalla. Että missä mennään.
Sydän meinasi hypätä kurkkuun, kun tuli viesti takaisin, että slk:t on
arvosteltu jo! Kun rlk:t oli kuitenkin merkattu alkamaan slk:ien
jälkeen. Suomenlapinkoirat olivat siis alkaneet klo 10.00 ja niitä oli
ilmoitettu näyttelyyn hieman yli 20. Onneksi kaveri ilmoitti myös, että
tuomari oli ruvennut tauolle.. eli ei sen suhteen mitään paniikkia
-kait.

Lopulta löysin näyttelypaikalle, opasteet olivat ihan hyvät, hieman
yhdentoista jälkeen. Kävin ilmoittautumassa - ovessa luki, että ei
koiria sisälle, joten vein Nemin kiljumaan erään puun viereen - ja
näyttämässä Nemin paperit ja rokotustodistuiksen, jonka jälkeen
kävelytin Nemiä hieman (se kakkas, jee, ei suurta pelkoa, että se kakkaisi kehään ;)). Sitten
takaisin kehän vierelle hengailemaan. En oikein ollut varma milloin
kehä alkaisi, joten ajattelin, että lienee parempi jos odottelen siinä.
Vaihdoin Nemille näyttelyhihnan
ja näytin sen turkille hieman kampaa. Kampaamisesta ei kuitenkaan
tahtonut tulla oikein mitään, kun Nemi tykkäsi ennemminkin kiehnätä
lumessa.. Joten jätin suosiolla kampaamiset väliin. Siirryin
treenailemaan kehäkulkemista kehään. Hetken siinä heiluttuamme
kehäsihteeri tuli sanomaan "Tekö aloititte ilman meitä. - Aloitetaan ihan kohta." Jolloin siirtyilin lähemmäs tuomaria.

Tuomari lähestyi meitä mittakepin kanssa, ja kerkesin jo ajatella, että
saas nähdä mitä tästä tulee. On aika sitkaassa itsessäni tuo ajattelu..
kun Merrin kanssa peli olisi jo menetetty tuossa vaiheessa. Nemi
peruutti pikkasen, mutta kun otin siitä kunnon otteen (mahan alta),
niin ei kuitenkaan ollut moksiskaan. Ilokseni tuomari ei edes yrittänyt
mitään super-perusteellista mittausta. Joten tästäkään ei tehty sen
isompaa numeroa.

Sitten kierrettiin kehää. Kerran. Nemi yritti hieman purra remmiä,
mutta onnekseni uskoi kun kielsin sitä eikä alkanut riekkumaan sen
enempää. Hieman välillä pälyili ympärilleen, mutta kehuilla ja
iloisella juttelulla sain sen keskittymään asiaan.

Sitten seisotutin koiraa, ja tuomari tuli katsomaan sen hampaat.
Tuomarilla oli ensin hanskat kädessä, jolloin Nemi hieman kummoksui,
mutta kun otti hanskan pois niin hampaiden katselu onnistui ihan hyvin.
Samoin muu koiran tutkiminen onnistui ihan kivasti koiran seistessä.

Sitten tuomari pyysi meitä liikkumaan jälleen, tämä meni jo selkeesti
paremmin kuin edellinen kiekka. Koska tuomari ei sanonut mitään meidän
ollessa sen kohdalla niin kiersin vielä toisenkin ympyrän (ts. neliön).
Tuon jälkeen seisotutin koiraa. Aina välillä palkkasin sitä, ja hieman
liikututin niin sain sen paremmin seisomaan.
Ja lopulta kehäsihteeri antoi meille vaaleanpunaisen ja punaisen nauhan. Sekä rop-ruusukkeen, serti-kortin ja arvostelun. :)

Palkintotoimistosta hain sitten sertiruusukkeen ja rop- ja serti-pokaalit.

Viime aikojen agiliitelyt

Tässä on mennyt muutamat agiharkat vailla minkäänlaista kommentointia. Joten otetaanpa pientä kertausta.


Perjantaina 24.2 kävin molempien koirien kanssa hallilla treenailemassa
itsekseen (+kaveri koiransa kanssa oli mukana). Nemille otimme puomia
niin, että nami oli sekä ylösmeno kontaktilla että lopussa. Tuli hieman
malttia puomin suorittamiseen. Kepit otettiin muutamaan kertaan ja ne
sujuivatkin kakrulta jo ihan kivasti. Samoin treenasin hyppy-putki
yhdistelmää niin, että sain Nemin kivasti irtoamaan putkeen. Putken
jälkeen heitin sille pallon, jolloin meno jatkui sujuvasti etipäin. :)


Merrin kanssa treenailin pujottelua, pujoon vientiä eri kulmista.
Tuossa oli hankaluuksia, lähinnä siksi kun itse työnsin sitä vähä väliä
väärälle puolelle. Eli Merri pujotteli miten käskin, mutta itse
kämmäilin. Otettiin myös jotain hyppy, putki, puomi, hyppy, a
-kuvioita.

Sunnuntaina 26.2. oli vuorossa Nemin
agilityharkat. Nemi kaahaili entiseen malliin. Pujottelu sujui ihan
kivasti. Renkaalla oli jotain pieniä ongelmia. Lopussa otin rengasta
vielä erikseen, jolloin se sujui ihan kivasti.

Maanantaina
27.2 oli vuorossa Merrin agilityharkat. Aluksi oli ryhmän oma agikisa.
Jonka aloitti Merri. Rata alkoi rengas, putki, hyppy. Ja heti toisella
tai kolmannella esteellä tuli kielto. Ohjaus oli jännittynyttä (mistä
lie sekin jännitys siihen pompannut). Hypyn jälkeen oli kepit, jotka
myös menivät päin honkia. Keppien jälkeen oli a, jonka alla oli putki.
Koira karkasi a:lle kun olisi pitänyt mennä putkeen. Eli tuo ei sujunut
ollenkaan -hyl tuli hyvin pian.
Toisella kerralla kun otettiin
pätkiä radasta. Eli ei siis enää kilpailun omaisesti, niin homma sujui
paljon paremmin. Loppu treeni meni siis ihan hyvin :)


Sunnuntaina 5.3. oli taas vuorossa Nemin agilityharkat. Tällä kertaa ei
otettu kontaktiesteitä ollenkaan. Vaan rata mikä koostui putkista,
hypyistä, renkaasta, pituudesta ja pussista. Renkaan kanssa oli
ongelmia - pussin kanssa onneksi ei. Samoin oli ongelmia ohjauksen
suhteen. ;) Mutta näistä huolimatta olin ihan kohtuu tyytyväinen, Nemi
on alkanut jo pikkaisen kuuntelemaan mun ohjauksia. Ja välillä eteni
ihan hyvin - siis eteneehän se! Mutta eteni jopa oikeiden esteiden
kautta ;)
Lopuksi otettiin vielä tuota rengasta erikseen, jospa sekin siitä pikkuhiljaa suttaantuisi.

Luopuminen

Haikea fiilis. Vaikka ei ole kyse mistään sen kummallisemmasta kuin yhdestä harrastuksesta luopumisesta.
Tuli vain elämän realiteetit vastaan, ja päätin todeta, että otetaan aikalisä. Eli jätetään pelastuskoirahommelit tauolle. :(

Sääli sinällään, mutta kaikkeen ei ehdi. Ja joskus on kiva vain olla -kotona.


Merristä ja Nemistä olisi varmasti etsijäkoiriksi. Päättäväisellä ja ahkeralla harjoittelulla. Ja Merri rakastaa mettätreenejä - ehkä Nemikin. Mutta Merri varsinkin.. Mutta pääseehän tuo jatkossakin metsään humputtelemaan :) ei vain enää samoissa merkeissä, samojen treenikavereiden kanssa.

Kulunut reilu vuosi, minkä peko-treenien ja touhujen parissa vietimme oli kyllä erittäin antoisa ja mukava. Mutta...