perjantai 27. joulukuuta 2019
hn 30/19
Tänään kampailin hieman Nemiä. Ensin yleisharjaus ja sitten takajalkojen kampausta. Nemillä oli /on takajaloissa tumppuuntuneita karvoja joista osa paljastui irtovillaksi mikä on vaan paakkuuntunut sinne jalkoihin.
Jos ennenkin on pitänyt välillä neuvotella Nemin kanssa harjauksen yhteydessä niin nyt se stressas sitä kampaus tuokiota jostain syystä aivan hirveästi. Pikkuhiljaa otin hellästi kohdan jos toisenkin, mutta paljon jäi vielä koiraan (myös sinne takajalkoihin) kohtia mitä pitäisi vielä enemmän selvittää. Kuinka oleellista se sen turkinhoito sitten ikinä onkaan; jotenkin tuntuu, että se on koirallekin parempi jos pahimpia takkuja ja irtovillatumppuja välillä selvittelen.
Ajattelin sellaista, että jatkossa en enää numeroi kampaussessioita. Siis ens vuoden puolella (ehkä en senkään jälkeen, aika näyttää).
Jos ennenkin on pitänyt välillä neuvotella Nemin kanssa harjauksen yhteydessä niin nyt se stressas sitä kampaus tuokiota jostain syystä aivan hirveästi. Pikkuhiljaa otin hellästi kohdan jos toisenkin, mutta paljon jäi vielä koiraan (myös sinne takajalkoihin) kohtia mitä pitäisi vielä enemmän selvittää. Kuinka oleellista se sen turkinhoito sitten ikinä onkaan; jotenkin tuntuu, että se on koirallekin parempi jos pahimpia takkuja ja irtovillatumppuja välillä selvittelen.
Ajattelin sellaista, että jatkossa en enää numeroi kampaussessioita. Siis ens vuoden puolella (ehkä en senkään jälkeen, aika näyttää).
Pak pakkanen
Tultiin eilen joulunvietosta takaisin kotiin. Mukava kun täällä on oikeasti lunta (mitä sukulaispaikkakunnilla ei juurikaan ollut, oli lähinnä vain liukasta eikä paljoa tullut lenkkeiltyä koirien kanssa, saati ilman niitä).
Nyt vain sitten pakkanen paukkuu, mikä tarkoittaa sitä, että Kiki ei uskalla mennä takapihalle pissalle. Koska sieltä kerran kuului *naps* ja sitten vielä toinenkin *naps* (tai pak niin kuin pakkanen).
Että uuttavuotta sopivasti vain odotellessa ...
Lenkeillä toistaiseksi Kiki on siis ollut ihan reipas, mutta ilmeisesti tuo takapiha on eri juttu (kun sisältä tulee ulos lämpöä niin alkaa pihalla nurkat paukkumaan).
Nyt vain sitten pakkanen paukkuu, mikä tarkoittaa sitä, että Kiki ei uskalla mennä takapihalle pissalle. Koska sieltä kerran kuului *naps* ja sitten vielä toinenkin *naps* (tai pak niin kuin pakkanen).
Että uuttavuotta sopivasti vain odotellessa ...
Lenkeillä toistaiseksi Kiki on siis ollut ihan reipas, mutta ilmeisesti tuo takapiha on eri juttu (kun sisältä tulee ulos lämpöä niin alkaa pihalla nurkat paukkumaan).
lauantai 21. joulukuuta 2019
Syyskauden viimeiset rallyreenit Haukkiksella
Syyskauden viimeisiin rallytreeneihin kouluttaja toi meille leikkimäisen kisaradan, jonka hän oli keksinyt jo vuosia sitten ja teettänyt sitä tokoryhmäläisillään. Eli ei rallysääntöjen mukaista eikä varsinaista tokoakaan. Koska radalla oli useampi kohta missä koiran piti olla paikoillaan samalla kun ohjaaja teki jotain (istui, meni maahan, kävi kiertämässä seuraavan kyltin tai ryömi hypyn ali) niin käytin Kikille etupalkkoja kun en luota sen paikallaoloon pelkän käskyn voimalla. Ei olla enää aikoihin reenattu varsinaista paikallaoloa - ei oikeastaan sen jälkeen kun meidän tokoura kaatui niihin Kikin erilaisiin pelkotiloihin. Näinpä ollen radan eteneminen oli melkoista säätämistä, mutta Kiki suoriutui kyllä radasta melkeinpä papukaijamerkein. Loppuopuolella se sitten ahdistui kun viereisellä kentällä tehtiin jotain mistä Kiki otti hieman painetta. Joten pujottelu ei oikein sujunut. Viimisenä ollut peruuttamistehtävä oli Kikille varmaan hieman turhan pitkä.
Koirakoiden suoritukset kellotettiin ja Kikin kanssa oltiin toiseksi viimeisiä - hitaita siis. Mutta eipä tuo mitään haitannut. Kouluttajalta kaikki saivat palkinnoksi purutikut ja lapaset :-)
Koirakoiden suoritukset kellotettiin ja Kikin kanssa oltiin toiseksi viimeisiä - hitaita siis. Mutta eipä tuo mitään haitannut. Kouluttajalta kaikki saivat palkinnoksi purutikut ja lapaset :-)
Koiratanssipikkujoulut
Sunnuntaina koiratanssitreenit olivat pikkujouluteemalla. Koko Okk:n tanssiporukka kokoontui Haukkiksen halliin klo 18 (normisti meidän treenivuoro oli puol kuudesta puol seiskaan). Jenni oli laatinut joulumaista ohjelmaa, joten luvassa oli pienissä ryhmissä (ryhmät arvottiin) joululauluihin koreografioiden tekoa, niiden esittämistä, houkutusten highway (josta alemepana Kikin suoritus videona), still kuva joululaulusta (kaikki kuvat laitettiin Koiratanssi fb-ryhmään) - kukin ryhmä siis keksi itse omaan biisisanapätkään haluamansa poseerauksen - ja tietysti myös nautittiin glögiä ja joulumaisia herkkusia.
torstai 19. joulukuuta 2019
Hammassyksy
(ei juurikaan liity koiriin, joten älä lue jos vain koirahöpinät kiinnostavat)
Lokakuussa eräällä viikolla, oikea poskeni tuntui hieman turralta / tunnottomalta, aivan kuin olisi ollut puuduksissa. Myös oikea silmä oli omituisen oloinen, ja oikeastaan koko toinen puoli naamasta/päästä. Vaikka välttelen ja pelkään hammaslääkäreitä viimeiseen asti, niin mietin, että kuitenkin helpoin vaihtoehto selvitellä asiaa on käydä hammaslääkärissä. Jos asia ei siellä suttaannu niin pitää sitten miettiä, että minne varata aikaa.
En ollut käynyt ainakaan pariin vuoteen hammaslääkärissä, viimeksi kävin kun yksi paikka irtosi eräästä hampaasta. Sen lisäksi, että kammoan hammaslääkäreitä niin en tykkää soitella mihinkään. En tykkää epävarmoista asioista - siis esimerkiksi jonotella puhelimella paikkaan x aikaa n ja sitten mitään ei edes selviä, tai ei saa aikaa. Aiemmin olin jo miettinyt, että voisinko mennä käymään yksityisellä hammaslääkäriasemalla? Olin jopa lukuisia kertoja googletellut niitä (niitä löytyy paljon) ja kysellyt tutuilta suosituksia, mutten koskaan saanut varatuksi silti aikaa minnekään. Mitäpä siitä, että paikat / palat tippuu hampaista, kolot ovat joskus ikäviä kun ruuanmuruset niihin menee, mutta sowhat.
Kunnes sitten tuli tämä turtumishomma, joten ei auttanut kuin ottaa härkää sarvista. Päädyin laittamaan sähköpostia eräälle hampilekuriasemalle. Mahtavaa, onnea on sähköposti ;-) Olin sähköpostissa selittänyt, että voisiko samalla kertaa tehdä sekä tarkastuksen että paikata tuon yhden irronneen paikan. Että jos ei voi samalla kertaa tehdä muuta kuin tarkistusta, niin luultavasti en tule uudestaan - en saa aikaiseksi varata aikaa vasta kuin seuraavan kerran pääkainalossa ollessani. Hammaslääkärilästä soitettiin mulle takaisin ja sain ajan seuraavalle viikolle, sellaisen ajan kuin olin toivonutkin eli samalla kertaa selvitettäisiin useampi asia.
Ennen kuin edes pääsin hammaslääkärin lepotuoliin niin se tunnottomuus oli jopa hieman vähentynyt. Menin kuitenkin lekurilaan kun kerta olin ajan varannut. Selvisi, että se vaiva oli johtunut viisaudenhampaasta mikä oli tulollaan oikealle alas. Minulta on kiskottu viisaudenhampaita joskus ... kohtuullisen kauan aikaa sitten YTHS:llä enkä edes olettanut, että sellaisen riesan voisin vielä näinkin vanhana saada, mutta niin vain sain. Viisuri ei ollut vielä puhjennut, joten sille ei tehty tuolloin vielä mitään. Se irronnut paikka korjattiin ja tehtiin se hammastarkastus, jossa selvisi, että kannattaisi myös ottaa röntgen (taidettiin ottaa se samalla kerralla lopuksi) ja paikata kiireellisenä yksi reikä ja tehdä hammaskiven poisto.
Eipä siis auttanut muuta kuin varata uusi aika, mitä pikemmin sen parempi (ts varata se aika heti, koska muuten olisin vetkuttanut ja vatkuttanut asiaa ja jättänyt varaamatta). Pääsin hammaskiven poistoon ja reiän paikkaukseen jo samalla viikolla. Samalla reissulla sovin lääkärin kanssa, että merkitsevät tietoihini, että kutsuvat minut vuoden päästä tarkastukseen - että jos en saa tuollaisia kutsuja niin eipä tule hammaslääkärissä käytyä.
Niinhän minä luulin.
Muutamaa päivää ennen Portugalin reissua (lokakuun lopussa) se viisaudenhammas alkoi ilmoitella itsestään. Ja tietysti Portossa lomalla ollessmme se sitten puhkesi. Burana/ibusal ei auttanut pätkääkään. Onneksi joku toveri kertoi fb:ssa, että Panadol auttaa - joten ei muuta kuin paikalliseen apteekkiin, josta onneksi kyseistä lääkettä löytyi ja sitä sitten popsin tarpeeksi usein niin selvisin kohtuudella siitä reissusta.
Kipu oli kuitenkin sellainen, että soitin jo reissusta hammaslääkäriin, että tarvitsen sen poistoajan NYT - ts mahdollisimman pian kun tulen takaisin Suomeen. Sain varattua ajan seuraavalle viikolle.
Kun oltiin oltu kotona muutama päivä niin hammaslääkäristä soitettiin. He olivat varanneet minulle liian lyhyen ajan, joten hampaankiskonta aika siirtyi viikolla. Kärsin ja kiskoin pillereitä poskeen. Lopulta tuli päivä jolloin marssin hammaslääkäriin, vaikka en edelleenkään tykkää kyseisistä ammatinharjoittajista, niin odotin jo sitä, että vihdoinkin pääsen eroon siitä kivunaiheuttajasta.
Eihän se tietenkään ollut mikään helppo hammas pois otettavaksi. Piti porata ja piti nitkutella. Operaatio kesti kolme varttia, mutta pois lähti tuo hampaanpirulainen. Kotona ei riittänyt yks eikä kaks tuppoa verentulon tyrehdyttämiseksi, meni useampi tunti, että se rauhoittui. Taas sattui, taas tovereiden neuvomana, söin lääkecoctailena sekä panadolia että ibusalia.
Meni muutama päivä ja sitten tuli löyhkä, aluksi en edes tajunnut, että se haju lähti suustani. Kuoppa oli tulehtunut. Maku ja haju oli kuvottava. Kuulemma ihan normaalia. Huuhdo vain suuta jollain litkulla (jota hain apteekista, jotain violettia nestettä) ohjeen mukaan pari kertaa päivässä, kyllä se siitä. Ja kyllähän se, mutta olipahan kokemus. Särkyä kesti sellaiset pari-kolme viikkoa, leuka ja poski tuntuivat kuin selkäsaunan saaneelta.
Kun vihdoin olin ollut muutamia päiviä ilman hammas/suu/pääsärkyä niin eiköhän ensin tullut pää kipeäksi, mietin normaalit "olenko juonut tarpeeksi kahvia, vettä?" "onko tullut nukuttua liian vähän?". En keksinyt mitään järkisyytä päänsärylle. Sitten alkoi kutittamaan vasemmalta puolen ikeniä, ensin alarivistöstä ja sitten ylhäältä. Ajattelin, että koko hammaskalustoni vain järjestäytyy uusiksi kun yksi on poistettu, että nyt on sitten vasemman puolen aika oireilla ja tottua uuteen hammastilaan (kun yhtä ei ole). Mutta kun maanantaina eräs hammas tuntui todella omituiselta eikä sillä voinut purra (hampaita ei voinut laittaa yhteen ilman että ko hampaaseen sattui) - erehdyin syömään jotain keksiä ja purasemaan väärällä puolen suuta ... tuntui aika helkutin huonolta idealta. Joten kaikki kova (oikeasti puremista vaativa) syötävä jätettävä syömättä. Tässä kohtaa jo oli pakko myöntää, että tämä ei voi enää mitenkään liittyä viisuriin, että tämä on nyt jotain ihan muuta.
Maantain kärvistelin ja tiistaiaamuna soitin hammaslääkäriin. Samalle päivälle en saanut aikaa, mutta onneksi sain seuraavalle. Tiistaipäivänä hammas meni parempaan suuntaan, hampaiden yhteen pureminen onnistui taas ja rupesin miettimään olinko kuitenkin turhan hätäinen ajan varaamisen kanssa? Vatuloin asiaa mielessäni päätyen kuitenkin siihen lopputulokseen, että ennemmin turha käynti kuin että hammas kettuuntuisi joulunpyhiksi erityisen ilkeäksi. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä heräsin ihan jäätävään hammassärkyyn, kävin syömässä särkylääkkeitä mitkä auttoivat kotvan päästä ja kiitin itseäni etten kuitenkaan ollut perunut sitä aikaa.
Menin keskiviikkona puolilta päivin hammaslääkäriin, jossa selittelin kovasti asiaani. Lääkäri totesi, että "katsoin noita tietojasi, että taidan tietää mikä hammas on kipeä - jos olen oikeassa niin tehdään tänään juurihoito"
j u u r i h o i t o
Se mistä verkosta voi lukea ties mitä painajaistarinoita. Varsinainen hammaslääkärikauhuleffa ja muu kammotus. Vain pahimmissa tapauksissa turvaudutaan juurihoitoihin, eikö niin? Se on kamalaa ja kivuliasta ja yleensä menee pieleen ja sitä pitää korjailla sitten monesti ja sitten tehdä kuitenkin jotain ihan muuta.
Hammaslääkäri (joka muuten oli jo kolmas minkä olen ko paikassa tavannut) oli aivan oikeassa. Juuri se hammas oli kipeä minkä hän olettikin olevan kipeä. Jouduin siis elämäni ensimmäistä kertaa juurihoitoon. Koska minulla hammasasiat eivät tunnu sujuvan mutkattomasti, niin tottahan toki siinä kävi sitten niin, että kun juuri avattiin niin sieltä leuhahti tuttu löyhkä → tulehdus. Tästä seurasi se, että hampaanjuureen laitettiin nyt jotain lääkettä ja väliaikainen paikka - ja varattiin tammikuun loppupuolelle seuraava aika jolloin pääsen taas hammaslääkärin lepotuoliin ...
Syksyn aikana olen jättänyt joitain koiratreenejä väliin hammassäryn takia. Lisäksi kuntosalilla käyminen on mennyt aivan puihin. Nemistä pitää vielä sanoa sen verran, että sen käyttäytymisestä minä olisin voinut päätellä alkuviikosta, että hammaskalustossani on jotain vikaa - koska se käyttäytyi samoin akuuttiin viisuriaikaankin. Vasta eilen tajusin ynnätä yhteen asioita, eli koiran käytöstä.
Lokakuussa eräällä viikolla, oikea poskeni tuntui hieman turralta / tunnottomalta, aivan kuin olisi ollut puuduksissa. Myös oikea silmä oli omituisen oloinen, ja oikeastaan koko toinen puoli naamasta/päästä. Vaikka välttelen ja pelkään hammaslääkäreitä viimeiseen asti, niin mietin, että kuitenkin helpoin vaihtoehto selvitellä asiaa on käydä hammaslääkärissä. Jos asia ei siellä suttaannu niin pitää sitten miettiä, että minne varata aikaa.
En ollut käynyt ainakaan pariin vuoteen hammaslääkärissä, viimeksi kävin kun yksi paikka irtosi eräästä hampaasta. Sen lisäksi, että kammoan hammaslääkäreitä niin en tykkää soitella mihinkään. En tykkää epävarmoista asioista - siis esimerkiksi jonotella puhelimella paikkaan x aikaa n ja sitten mitään ei edes selviä, tai ei saa aikaa. Aiemmin olin jo miettinyt, että voisinko mennä käymään yksityisellä hammaslääkäriasemalla? Olin jopa lukuisia kertoja googletellut niitä (niitä löytyy paljon) ja kysellyt tutuilta suosituksia, mutten koskaan saanut varatuksi silti aikaa minnekään. Mitäpä siitä, että paikat / palat tippuu hampaista, kolot ovat joskus ikäviä kun ruuanmuruset niihin menee, mutta sowhat.
Kunnes sitten tuli tämä turtumishomma, joten ei auttanut kuin ottaa härkää sarvista. Päädyin laittamaan sähköpostia eräälle hampilekuriasemalle. Mahtavaa, onnea on sähköposti ;-) Olin sähköpostissa selittänyt, että voisiko samalla kertaa tehdä sekä tarkastuksen että paikata tuon yhden irronneen paikan. Että jos ei voi samalla kertaa tehdä muuta kuin tarkistusta, niin luultavasti en tule uudestaan - en saa aikaiseksi varata aikaa vasta kuin seuraavan kerran pääkainalossa ollessani. Hammaslääkärilästä soitettiin mulle takaisin ja sain ajan seuraavalle viikolle, sellaisen ajan kuin olin toivonutkin eli samalla kertaa selvitettäisiin useampi asia.
Ennen kuin edes pääsin hammaslääkärin lepotuoliin niin se tunnottomuus oli jopa hieman vähentynyt. Menin kuitenkin lekurilaan kun kerta olin ajan varannut. Selvisi, että se vaiva oli johtunut viisaudenhampaasta mikä oli tulollaan oikealle alas. Minulta on kiskottu viisaudenhampaita joskus ... kohtuullisen kauan aikaa sitten YTHS:llä enkä edes olettanut, että sellaisen riesan voisin vielä näinkin vanhana saada, mutta niin vain sain. Viisuri ei ollut vielä puhjennut, joten sille ei tehty tuolloin vielä mitään. Se irronnut paikka korjattiin ja tehtiin se hammastarkastus, jossa selvisi, että kannattaisi myös ottaa röntgen (taidettiin ottaa se samalla kerralla lopuksi) ja paikata kiireellisenä yksi reikä ja tehdä hammaskiven poisto.
Eipä siis auttanut muuta kuin varata uusi aika, mitä pikemmin sen parempi (ts varata se aika heti, koska muuten olisin vetkuttanut ja vatkuttanut asiaa ja jättänyt varaamatta). Pääsin hammaskiven poistoon ja reiän paikkaukseen jo samalla viikolla. Samalla reissulla sovin lääkärin kanssa, että merkitsevät tietoihini, että kutsuvat minut vuoden päästä tarkastukseen - että jos en saa tuollaisia kutsuja niin eipä tule hammaslääkärissä käytyä.
Niinhän minä luulin.
Muutamaa päivää ennen Portugalin reissua (lokakuun lopussa) se viisaudenhammas alkoi ilmoitella itsestään. Ja tietysti Portossa lomalla ollessmme se sitten puhkesi. Burana/ibusal ei auttanut pätkääkään. Onneksi joku toveri kertoi fb:ssa, että Panadol auttaa - joten ei muuta kuin paikalliseen apteekkiin, josta onneksi kyseistä lääkettä löytyi ja sitä sitten popsin tarpeeksi usein niin selvisin kohtuudella siitä reissusta.
Kipu oli kuitenkin sellainen, että soitin jo reissusta hammaslääkäriin, että tarvitsen sen poistoajan NYT - ts mahdollisimman pian kun tulen takaisin Suomeen. Sain varattua ajan seuraavalle viikolle.
Kun oltiin oltu kotona muutama päivä niin hammaslääkäristä soitettiin. He olivat varanneet minulle liian lyhyen ajan, joten hampaankiskonta aika siirtyi viikolla. Kärsin ja kiskoin pillereitä poskeen. Lopulta tuli päivä jolloin marssin hammaslääkäriin, vaikka en edelleenkään tykkää kyseisistä ammatinharjoittajista, niin odotin jo sitä, että vihdoinkin pääsen eroon siitä kivunaiheuttajasta.
Eihän se tietenkään ollut mikään helppo hammas pois otettavaksi. Piti porata ja piti nitkutella. Operaatio kesti kolme varttia, mutta pois lähti tuo hampaanpirulainen. Kotona ei riittänyt yks eikä kaks tuppoa verentulon tyrehdyttämiseksi, meni useampi tunti, että se rauhoittui. Taas sattui, taas tovereiden neuvomana, söin lääkecoctailena sekä panadolia että ibusalia.
Meni muutama päivä ja sitten tuli löyhkä, aluksi en edes tajunnut, että se haju lähti suustani. Kuoppa oli tulehtunut. Maku ja haju oli kuvottava. Kuulemma ihan normaalia. Huuhdo vain suuta jollain litkulla (jota hain apteekista, jotain violettia nestettä) ohjeen mukaan pari kertaa päivässä, kyllä se siitä. Ja kyllähän se, mutta olipahan kokemus. Särkyä kesti sellaiset pari-kolme viikkoa, leuka ja poski tuntuivat kuin selkäsaunan saaneelta.
Kun vihdoin olin ollut muutamia päiviä ilman hammas/suu/pääsärkyä niin eiköhän ensin tullut pää kipeäksi, mietin normaalit "olenko juonut tarpeeksi kahvia, vettä?" "onko tullut nukuttua liian vähän?". En keksinyt mitään järkisyytä päänsärylle. Sitten alkoi kutittamaan vasemmalta puolen ikeniä, ensin alarivistöstä ja sitten ylhäältä. Ajattelin, että koko hammaskalustoni vain järjestäytyy uusiksi kun yksi on poistettu, että nyt on sitten vasemman puolen aika oireilla ja tottua uuteen hammastilaan (kun yhtä ei ole). Mutta kun maanantaina eräs hammas tuntui todella omituiselta eikä sillä voinut purra (hampaita ei voinut laittaa yhteen ilman että ko hampaaseen sattui) - erehdyin syömään jotain keksiä ja purasemaan väärällä puolen suuta ... tuntui aika helkutin huonolta idealta. Joten kaikki kova (oikeasti puremista vaativa) syötävä jätettävä syömättä. Tässä kohtaa jo oli pakko myöntää, että tämä ei voi enää mitenkään liittyä viisuriin, että tämä on nyt jotain ihan muuta.
Maantain kärvistelin ja tiistaiaamuna soitin hammaslääkäriin. Samalle päivälle en saanut aikaa, mutta onneksi sain seuraavalle. Tiistaipäivänä hammas meni parempaan suuntaan, hampaiden yhteen pureminen onnistui taas ja rupesin miettimään olinko kuitenkin turhan hätäinen ajan varaamisen kanssa? Vatuloin asiaa mielessäni päätyen kuitenkin siihen lopputulokseen, että ennemmin turha käynti kuin että hammas kettuuntuisi joulunpyhiksi erityisen ilkeäksi. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä heräsin ihan jäätävään hammassärkyyn, kävin syömässä särkylääkkeitä mitkä auttoivat kotvan päästä ja kiitin itseäni etten kuitenkaan ollut perunut sitä aikaa.
Menin keskiviikkona puolilta päivin hammaslääkäriin, jossa selittelin kovasti asiaani. Lääkäri totesi, että "katsoin noita tietojasi, että taidan tietää mikä hammas on kipeä - jos olen oikeassa niin tehdään tänään juurihoito"
j u u r i h o i t o
Se mistä verkosta voi lukea ties mitä painajaistarinoita. Varsinainen hammaslääkärikauhuleffa ja muu kammotus. Vain pahimmissa tapauksissa turvaudutaan juurihoitoihin, eikö niin? Se on kamalaa ja kivuliasta ja yleensä menee pieleen ja sitä pitää korjailla sitten monesti ja sitten tehdä kuitenkin jotain ihan muuta.
Hammaslääkäri (joka muuten oli jo kolmas minkä olen ko paikassa tavannut) oli aivan oikeassa. Juuri se hammas oli kipeä minkä hän olettikin olevan kipeä. Jouduin siis elämäni ensimmäistä kertaa juurihoitoon. Koska minulla hammasasiat eivät tunnu sujuvan mutkattomasti, niin tottahan toki siinä kävi sitten niin, että kun juuri avattiin niin sieltä leuhahti tuttu löyhkä → tulehdus. Tästä seurasi se, että hampaanjuureen laitettiin nyt jotain lääkettä ja väliaikainen paikka - ja varattiin tammikuun loppupuolelle seuraava aika jolloin pääsen taas hammaslääkärin lepotuoliin ...
Syksyn aikana olen jättänyt joitain koiratreenejä väliin hammassäryn takia. Lisäksi kuntosalilla käyminen on mennyt aivan puihin. Nemistä pitää vielä sanoa sen verran, että sen käyttäytymisestä minä olisin voinut päätellä alkuviikosta, että hammaskalustossani on jotain vikaa - koska se käyttäytyi samoin akuuttiin viisuriaikaankin. Vasta eilen tajusin ynnätä yhteen asioita, eli koiran käytöstä.
ks 25/19
Oho. Sain aikaiseksi kolmen ja puolen kuukauden lorvailun jälkeen ja kävin sunnuntaina kuntosalilla.
lauantai 14. joulukuuta 2019
Vuoden Sissi
Katjan koirakoulussa (= Kismassa) on ollut jo vuosia tapana palkita joitain vuoden aikana tuloksia tehneitä koirakoita Kisma-aiheisilla tuotteilla (tuubihuivit ja pyyhkeet).
Ihan puun takaa sitten tuli, kun Katja toi mulle torstaina treenien päätteeksi pyyhkeen. Kun mehän ei olla tuloksia tahkottu ;-D enkä ilmoittanut Kikin hyl-rally"tulosta" pyyhearpajaisiin Kisman fb-ryhmässä.
En ihan varma ole, että kumpi meistä sai pyyhkeen, minä vai Kiki? Se tuli siis sinnikkyydestä. Eteenpäin on vuoden aikana menty (kuin mummot lumessa).
Kiitos 💛
Ihan puun takaa sitten tuli, kun Katja toi mulle torstaina treenien päätteeksi pyyhkeen. Kun mehän ei olla tuloksia tahkottu ;-D enkä ilmoittanut Kikin hyl-rally"tulosta" pyyhearpajaisiin Kisman fb-ryhmässä.
En ihan varma ole, että kumpi meistä sai pyyhkeen, minä vai Kiki? Se tuli siis sinnikkyydestä. Eteenpäin on vuoden aikana menty (kuin mummot lumessa).
Kiitos 💛
Vaihe
Kikillä on menossa se juoksun jälkeinen vaihe, jossa se ei lenkeillä etene. Hidastelee ja jumittelee ja nuuskii. Edes semireippaahkosti se liikkuu lähinnä vain jos ollaan jos oudoissa -tai muuten harvemmin käydyissä- paikoissa missä sen huomio saattaa kiinnittyä vieraisiin hajuihin. Vain saattaa, tuokaan ei täysin auta saamaan sitä lenkkeilemään normaalisti.
Aiemmin koirillani on tällaiset "en liiku minnekään" jutut juoksun jälkeen olleet sitä, että on kiire kotiin "pentujen" luo. Mutta Kikillä tämä hidasteluvaihe tulee hyvin pian juoksun jälkeen eikä se ole menossa kotiin, kun ne "pennut" eivät siellä vielä odota. Se hautomisvaihe (petaus, imettäminen, mitä näitä on) tulee sitten hieman myöhemmin. Tosin kyllä se ehkä hieman jo kotona nyhjäilee.
Aiemmin koirillani on tällaiset "en liiku minnekään" jutut juoksun jälkeen olleet sitä, että on kiire kotiin "pentujen" luo. Mutta Kikillä tämä hidasteluvaihe tulee hyvin pian juoksun jälkeen eikä se ole menossa kotiin, kun ne "pennut" eivät siellä vielä odota. Se hautomisvaihe (petaus, imettäminen, mitä näitä on) tulee sitten hieman myöhemmin. Tosin kyllä se ehkä hieman jo kotona nyhjäilee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)