tiistai 27. marraskuuta 2018

Namiraati (vol.1)



Voisi luulla, että koirille -etenkin ahneille koirille- kelpaisi nami kuin nami, mutta eihän se niin mene. Ajattelinkin kirjoitella silloin tällöin sanasen tai pari omien koirien namimieltymyksistä. Ajatus lähti oikeastaan siitä, kun Kikin mielestä ne namit mitä luulin tarjoavani sille The nameina eivät kelvanneet sille laisinkaan.

Ylläolevassa kuvassa on ensitestissä nuo HauHaun Lihakiekot, jotka osoittautuivat hyväksi ostokseksi. Ne ovat suoraan sopivan kokoisia, miellyttäviä käsitellä ja maistuvat kummallekin koiralle. Sitten on Pedigreen kuivia peruskoirankeksejä, mitkä jostain syystä ovat Nemin mielestä hurjan hyviä (ja kelpaavat myös Kikille). Lihakiekot sopivat reenaukseen, Biscrokit ovat enemmänkin sellaisia "välipalakeksejä" eli ei mitään pikanameja temppuja tehdessä. Keksejä saakin silloin tällöin koirien herkkuhyllyltä esim kynsienleikkuun palkaksi tms.

Taka-alalla on pahvilaatikossa Pedigreen lötköruokaa, jota olen käyttänyt ns loppupalkkana kilpailuissa koirille, se on oivallista hakureenipalkkana ja käytin sitä myös siihen, että sain Nemin syömään antibioottinsa vastikään.

Etualalla pussissa on Mushin jotain kanapaloja, jotka murenevat helposti - luulin niitä käteviksi reeninameiksi, mutta nämä ovat niitä mitkä eivät kelvanneet Kikille ollenkaan. Nemi niitä syö kyllä, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että "ei jatkoon".

Ei kommentteja: