tiistai 12. kesäkuuta 2018

Missä harhamaailmassa sä oikein elät

Mä siis.
Seuraa naurettavaa itsesäälissä pyörimistä ja muuta pohdintaa. Älä lue jos ei kiinnosta. Kirjoitus ei juurikaan liity koiriin.

Niin. Pari juttua. Toinen tuli mieleen jo aikoja sitten ja se miksi päätin koota nämä pari erillistä juttua yhteen ja vajota toviksi kurjuuteen / itsesääliin, tapahtui viime viikolla. Viime viikkoinen toi elävästi mieleen aiemman, ja en voinut kuin todeta mielessäni, että

mitä sä nainen oikein luulet itsestäsi

Vaikka tekisit mitä, niin aina jos verrataan muihin olet heikompi. Sinälläänhän se ei onneksi yleensä haittaa, koska kilpailuasemaan ei tarvitse itseään asettaa. Jos ei välttämättä halua. Ja jotkut tilanteet eivät edes varsinaisesti ole kilpailuja. Kukaan ei ylennä itseään ykköspallille - ja luultavasti ainoa alentaja olen minä itse.


Irrallinen ajatus:
Sellaistakin mietin tässä taannoin, että olen niin kyllästynyt selittämään ihmisille olevani (fyysisesti -nyt ainakin :-P) erilainen - että en kykene enkä voi koska ... tai jos voinkin niin matkassa on yleensä mutkia tai jos ei mutkia niin hidastuksia. Olen myös miettinyt, että näkeväthän ne ettei jalkani ole normaalit. Liikkumisestani sen varmaankin huomaa - ja muusta olemuksesta. En halua tehdä asiasta numeroa ja yritän taapertaa muiden mukana.


Tapaus a)
Koirien ulkoilutus. Jos mukana on muitakin kuin minä itse (+koirat) niin harvojen ihmisten kanssa pysyn samassa tahdissa. Olen auttamattoman hidas - ja annan koirienkin -välillä- olla. Olen ollut muutamilla sellaisilla lenkeillä, mitkä alkavat pidemmän päälle tympimään kun kokoajan pitää sanoa "odota" tai tuntuu, että pitäisi sanoa. Tai sitten vaihtoehtoisesti pitää kiskoa koiria eteenpäin ja yrittää kirittää omaa askellustaan ettei jäisi nolona jälkeen kokoajan.

Tapaus b)
Hakutreenit. Alueen tallaus. Tämä kärjistyi viime viikon hakukurssilla, mutta on ilmennyt muutenkin. Olen ihan älyttömän hidas ja tuntuu etten pääse pöpelikössä liikkumaan mihinkään.

Mun suhtautuminen metsään, metsätreeneihin ja metsässä liikkumiseen on hieman kahtiajakoista. Sinällään en tykkää liikkua epätasaisella alustalla - mitä metsä nimenomaan pahimmillaan ja parhaimmillaan on (miten päin asian haluaakin ajatella/esittää). Jos käytän sellaisia kenkiä mitä minun kuuluisia käyttää (eli ne missä on se korotus) niin jalka "hajoaa" hyvinkin äkkiä metsässä (tai muussa epätasaisessa liikuttaessa), koska astun väistämättä useita kertoja huonosti jolloin nilkka muljuu (tai jalkapöytä tai mikä lie).

Tiedän, että koiria kuuluisi lenkittää paljon vaihtelevassa maastossa (aka metsässä), mutta teen sitä valitettavan vähän. Juurikin tuosta itsekkäästä syystä, että minun mielestäni siellä on vaikeata liikkua ja usein siitä seuraa myös kipua. Joskus sitten toki joo meilläkin koirat pääsevät metsään, mutta paljon vähemmän kuin olisi hyvä/kiva jne.

Jotta voisin harrastaa Kikin kanssa hakua niin käytän metsätreeneissä kumisaappaita. Koska niissä minulla ei ole sitä korotusta (ei samanlaista nilkanmuljuilua yms). Mutta kumisaappaat nyt eivät mitenkään edesauta reipasta liikettä mättäikössä. Plus niiden pidemmästä käytöstä on seurauksena selän kipeytyminen (kun ei ole sitä tarvitsemaan korotusta kengässä).

Mitä tulee tuohon "mitä sä nainen ..." -ajatukseen, niin tajusinpa konkreettisesti (taas vaihteeksi) sen, että voin kyllä kehittää itseäni - verrata itseäni itseeni - käydä kuntosalilla yms ja kokea kehittyväni, mutta sama mitä ja miten paljon teen, niin aina tulee tilanteita mitkä pläsäyttävät minut takaisin maan pinnalle (tai sen alle) - ts todellisuuteen.

Ei kommentteja: