lauantai 31. maaliskuuta 2018

hn 12/18

Harjailin tänään Nemiä.

Lisäksi koirilta on leikattu tänään kynnet ja hieman siistitty tassukarvoja.

ks 21/18

Kävin eilen päivällä kuntosalilla.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Viides askel

Eilen käytin Kikiä sekä Kisman että Okk:n halleissa.

Ensin mentiin Kempeleeseen. Ovella taas hieman vastahakoisuutta havaittavissa, mutta kun päästiin halliin niin homma pelitti hyvin. Edellisestä kerrasta viisastuneena annoin koiran sikailla ... jotta en latistanut sitä kautta sen meinkinkiä ja virettä tms. Nyt tehtiin vähän jotain temppusiakin ja koira oli aika tohkeissaan.

Kunnes. Hallissa kuului ääniä. Metallisten rallytokokylttien kolinaa. Ei mitään erityisen kamalia ääniä, ihan perusääniä mitä harrastettaessa voi kuulua.
Kikin olemus muuttui eikä sillä enää ollut kivaa. Kertaalleen se pääsi myös pakenemaan ulko-ovelle. En näet kokoaikaa pitänyt hihnasta kiinni kun koira oli ollut ihan reippaana tekemässä juttuja ja komentamassa nameja.

Julmana koiranomistajana en lähtenyt hallista pois niin kauan kun koira oli hakeutumassa hysteriaan (yritti paeta paikalta). Ei menty minnekään. Istuin hallissa ja odotin, että koira rauhoittui. Teetin jotain temppuja ja kun se kykeni tekemään niitä ja kykeni taas syömään, niin ootettiin sittenkin vielä tovi ja poistuttiin sitten vasta paikalta. Ja poistuttiin rauhallisesti eikä häsätty itteämme hallista ulos.

Heti kun oli päästy "pahuuden pesästä" ulos niin Kiki oli taas reipas oma itsensä.

Hieman meinaa masentaa. Minua. Että tokkopa tästä mitään tulee. Tästä eläinkokeiden harrastamisesta ja koiran siedättämisestä.

Ajelin kuitenkin vielä Haukkikselle, olihan Nemin spessupäivä kun oli sen synttärit. Ensin kävin Nemin kanssa leikkimässä hallissa. Sitten hain Kikin sinne kanssa. No siitähän ei mitään tullut, kun Nemi oli kiinni hallin reunakoukussa ja huusi niin Kiki oli että "voi ei onkohan nyt syytä olla huolissaan" (ja huonokäytöksinen Nemi ei vaiennut vaikka yritin sitä komentaa).

Menin koirien kanssa takaisin ulos ja laitoin Nemin autoon ja menin Kikin kanssa kahdestaan halliin. Oltiin kentällä kolme. Kentällä yksi oli joku reenimässä aksaa, eli toisinsanoen hallissa oli ääniä vaikkei mikään täystohina ollutkaan päällä.



Kiki oli ihana <3 Ihan reippaasti kierreltiin kenttää, annoin koiralle namuja. Se oli hiljaa, mutta reipas ja innokas. Tehtiin sitten ihan oikeita tokoharjoituksia (seuraamista, paikkista, liikkeestä seisomista ja liikkeestä maahanmenoa + kaukoja). Koira jopa rupesi tarjoamaan sen lempitemppua eli hanskan nostoa. Sekä kävi tökkimässä Nemin vinkulelua. En siis edes yrittänyt leikkiä sen kanssa leluilla kun se niistä ahdistuu (hallitilanteissa, kuten olen aiemmin selittänyt).
Onneksi kävin siellä Haukkishallissakin tuolla reissulla, jäi sitten paljon kivempi fiilis itselle :-)

Petipeli

Aloitin tänään Kikin kanssa "petipelin". Tai on mulla hämärämuistikuva siitä, että olisin yrittänyt sitä sille opettaa silloin kun se oli ihan pieni, mutta mun kärsivällisyys ei riittänyt ... Saas nähdä miten käy nyt. Ainakin tämän päiväisestä oli rauhoittuminen vielä kaukana :-D Mutta en kyllä muuta olettanutkaan.

En vielä tiedä minkä käskyn tuohon haluaisin ottaa.

hk 8/18 & hn 11/18

Unohtunut mainita, että ennen erkkaria Kuopiossa tuli harjailtua molempia koiria.

torstai 29. maaliskuuta 2018

Bokseripierut

Sille on syynsä etten yleensä syöttele koirillemme näyttelyistä/kisoista saatuja ruokia (vaikka niille kyllä kelpaa about mikä vaan). Nyt sitten ajattelin, että onpa kätevää, saatiin muutama kilo näyttelystä koirannappuloita just kun ruoka on vähissä. Yök, sanon minä. Ainakin Nemi pieree, ehkä myös molemmat. Yleensä ne eivät piereskele. Hajusta tulee mieleen kavereiden edesmenneet bokserit ... ainakin osa niistä söi joskus just tuota ruokamerkkiä.

Olen tilannut ruokatoimittajaltamme uuden nappulasäkin, saamme sen luultavasti viimeistään ens viikolla. Siihen asti syötän tuota uutta ja omien tuttujen napuskojen loppuja.

Nemi 13v.






Käytiin aamupäivällä Haukkiksella. Molemmat koirat pääsivät erikseen halliin touhuilemaan, leikkimään, tokottamaan ja syömään herkkuja.

ks 20/18

Kävin aamupäivällä salilla.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Keskiviikko



Neljäs askel

Kikin fyssarikäynnin jälkeen ajelin Kempeleeseen Kisman hallin pihaan. Taas Kikille hallissa namien syöntiä. Halliin meno oli parempi kuin viimeksi ja homma lähti hienosti käyntiin. Kiki hamusi nameja ja komensi jne, aloin sitä vähän jo siitä laittamaan ruotuun ettei ihan röyhkeäksi muutu (virhe?). Sitten yks hallireenaaja kolisutteli noutokapuloita ja Kikin ilme muuttui :(

Voi arse. Tottakait ihmiset saavat reeniä jos reenimässä ovat. Ei me voida pumpulissa elää. Sitä vain harmittelen, että se likka on niin herkkis.


***

Iltalenkillä analysoin taas tilannetta. Jotain jatkoharjoitteita ja ryhmätreenitilanteita on laadittu. Siis mietitty miten toimitaan sitten kun tok-kurssi alkaa. Samoin oon miettinyt meidän tulevaisuutta - reenitaipaleita yms. Onneksi koira on vielä nuori, kaikenlaista (oletettavasti) vielä ehditään. Ja säädetään kurssia (suuntaa siis) aina tarpeen mukaan, minkään ei tarvitse olla kiveen kirjoitettua.


Eläinkokeet (=Kikin hallisiedätys) jatkuvat taas / vielä.

Arvostelut - erkkari

"Mycket feminint. Ännu lättbyggd. Något smal bröstkorg med kort bröstben. Mörka uttrycksfylla ögon, rörliga öron. Korrekt bett. Behöver ringträning och vara sig tyst i ringen. Rör sig väl från sidan, något trång bak."

Kiki avo eh2

"13årig rörlig tik med kraftik päls, välformad bröstkorg. Passande benstomne. Vackert hund med uttrycksfulla ögon. Korrekt bett. Riklig päls av mycket bra typ. Något låg ansatt svans. Rör sig mycket balancerad från sidan, aningen trångt bak och fram. Mycket trevlig temperament. Välvisad."

Nemi vet eri1 sa pn4 rop-vet bis3-vet

Liike on lääke

Käytin Kikin aamulla sovitusti fyssarilla. Koirassa oli kyllä hoidettavaa, mutta ilmeisesti jo enemmänkin perussessun juttuja. Koiran joka myörii ja pyörii lumessa ja hakee ulkona kontaktia (tarjoaa seuraamista).

Koska fyssari itse ehdotti ettei Kikiä ehkä tarvitse jatkuvasti hoidatuttaa niin sovittiin, että soittelen uutta aikaa sitten kun siihen tarvetta ilmenee. Ja että sitten kun koira on vanhempi ja (tai kun) nivelrikko alkaa vaivata niitä hoitoja pitänee tihentää.


Hierojalla käytän molemmat koirat parin kk:n välein (ts pari aikaa on varattuna) - tai millä lie sopivalla aikavälillä jatkossakin, koska koen, että haluan hoidatuttaa koirilta ne tokottamisesta ja muusta touhusta tulleet jumit.


Mutta onhan tämä silti aika hienoa. 💗


[jotain juttuja olen ihan viime aikoina lukenut, kuinka jotkut ovat vastaavan diagnoosin koiralleen saatuaan pistäneet eläimen monttuun - kukin tekee omat päätöksensä, mutta mä en todellakaan kadu, että tämä tie on kuljettu Kikin kanssa, kaikkine kummallisine tapoineen ja ongelmineen mitä sen kanssa on ollut ja on, niin on se silti mun pikkukultakimpale 💛💛💛]

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kuopion reissu

Ajeltiin siis lauantaina Kuopioon, yövyttiin Scandicissa. Su aamuna ajeltiin Siilinjärvelle näyttelyyn ja sieltä pois heti kun päästiin (eli Nemin loppukehä esiintymisen jälkeen).

Ihan hyvä valinta oli ettei oltu siinä hotellissa minkä pihassa nly oli, koska kaupungissa olleessa hotellissa oli -oletettavasti- paljon rauhallisempaa. Kiki kun ei ole mikään kerrostalo koira ... eli sen "pitää" pöhkiä äänille - sellaista "huomasin / vartioin" pöhkinää siis eikä mitään pelkohommelia. Ja luulenpa että ainakin koirien ääniä olisi Siilinjärven hotellissa kuulunut enemmän. Plus että ulkoillessa olisi ollut enemmän "koira häiriöitä".













maanantai 26. maaliskuuta 2018

Keväterkkari - Siilinjärvi 25.03.18

Olen puhunut kotona monta päivää, että koirien ruoka on vähissä, Nemi on ilmeisesti kuunnellut sitä huolissaan, koska tienasi tänään ruokasäkin :-D

(tosin vain yhden ja pienen, aiemmista erkkareista ruokapusseja on tullut niin runsaasti, että niitä on jaeltu sinne ja tonne :-D)



Tuomari Hans-Åke Sperne arvosteli tänään lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä ennätykselliset kahdeksantoista ruotsinlapinkoiraa (en ole koskaan aiemmin osallistunut Suomessa näyttelyyn, jossa olisi ollut noin monta ruotsinlapparia).

Tuomari tutki koirat tarkkaan eikä tod ollut mikään eri / sa -automaatti, arvosteluskaala ylettyi evasta h:n kautta niihin erin ja sa:n saaneisiin koiriin. Uroksissa kaksi sai erin, vain toinen niistä sa:n - ko koira olikin sitten vsp (Kikin ihana Pörri -isi 💙 - onnea!). Nartuissa kahdeksan sai erin ja niistä kuusi sa:n (narttuja oli siis 12 ja uroksia 6). Jun-avo luokkien kuudesta nartusta kaksi sai eri:n ja vain toinen niistä myös sa:n - tuo sa:n saanut nuorten luokan koira olikin upeasti päivän lopussa BIS3. Hieno Trine - Onnea Kirsi & Pena :-)
Molemmat veteraaninartut saivat erit ja sa:t - tuomari tykkäsi molemmista, mutta ilmeisesti Nemi voitti Bodilin sillä että ikäisekseen oli vielä niin hyvässä kunnossa (Bodil 8v - Nemi (ens vkolla) 13v.).


Kiki AVO EH2
Nemi VET ERI1 SA PN4 ROP-VET BIS3-VET



torstai 22. maaliskuuta 2018

Kolmas askel

Heitin Eetun ennen kasia töihin ja ajelin aamuruuhkassa Oulunsaloon ostamaan Kikille "salaattia" (kanaa ja savustettua lohta). Salaattia Kiki pääsi syömään Kempeleeseen Kisman halliin. Tällä kertaa tosiaan sisälle asti, koska neidin juoksu on jo ohitse.

Oltiin siis sovittu Katjan kanssa (jota en voi kylliksi kiittää näistä mahdollisuuksista :-)), että tulemme käymään kun hän on siellä kaverinsa kanssa treenimässä ja katsotaan mitä Kiki sanoo halliin sisälle menosta ja mitä se "kestää".

Kiki muisti mitä viimeks oli tehty hallin pihalla, eli nytkin se himoitsi mun kädessä ollutta namirasiaa. Mä myös yllytin sitä siihen, eli kerroin, että mulla on siellä ihan saiiiraan hyviä nameja ja että Kiki on melkoisen mainio tyyppi. Hallin ovella Kiki oli vähän ? että mitä kettua, en mä ehkä tonne tahtoisi mennä - mutta siltä ei kysytty mennäänkö vai ei. Halliin kun päästiin sisälle niin se vähän vilkaisi häkkien suuntaan (yhyy -ilmeellä), mutta kun en välittänyt sen nynnyilystä vaan hehkutin sille sitä namirasiaa ja annoin sille niitä herkkuja tosi helpoista jutuista niin se rentoutui.

Käytiin kiertämässä hallin reunat, tehtiin matkan varrella seuraamisia, kaukoja, liikkeestä seisomista, liikkeestä maahanmenoa ja minimini paikkis. Plus ihan vaan kontaktia, "luoksetuloa" (kun koira harhautui johonkin). Höpötin koiran erinomaisuutta (lähes) tauotta ja syötin sille niitä herkkuja. Lopussa Kiki alkoi jo komentamaan nameja ja melkein ryösti sen namirasian mun kädestä.

Sanoisinko, että kolmas askel meni paaljon paremmin kuin osasin odottaa  ja olettaa. Ei tämä projekti silti vielä ohi ole.

Oli kyllä hyvä, että hallissa oli samalla pari muuta koiraa, joten ei oltu missään steriilissä tilanteessa - ja silti Kiki ei mennyt kipsiin vaikka ne muut tekivät jotain asioita.

Kiki hallin pihassa, hallissa käynnin jälkeen (kesken hyvän harjoituksen en alkanut säätämään kameran kanssa).

Kempeleestä ajelin Haukkikselle jossa käytin Nemin leikkimässä hallissa ja sitten käytin Nemin pikkukävelyllä ja Kikin liina-lenkillä. Kiki yritti myös päästä halliin (positiivista) mutten kuitenkaan käynyt sen kanssa siellä.




ks 19/18

Koirien aktivoinnin jälkeen -aamupäivällä- kävin salilla.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Kotivideoita



Sinä iltana kun se laatikko tippui. Tämä on videoitu ennen laatikon tippumista.

Pari päivää myöhemmin:




Kiki oli kyllä käynyt huoneessa tuossa välissäkin (ihan oma-aloitteisesti), mutta hieman sitä tuntuu silti paikka / tilanne ahdistavan. Palkkasin/naksuttelin sitä siis toiminnoista mitä se kohdisti tuohon matolla olevaan siniseen lastenleikkiämpäriin.


Eilen Kikiä ei tuntunut kyllä tippaavan häiritsevän ko huoneessa noseilu :-)

Vaihteeksi nosetusta

Tein eilen koirille pari nosepiiloa. En antanut niille lähtöhajua, mutta Kiki oli kyllä ihan hyvin kartalla siitä mitä pitää tehdä. Ja Nemikin yllättävästi teki hommia, sen tarkennus ei ole asiassa niin hyvä kuin Kikillä, mutta kyllä se selvästi oli jyvällä siitä, että mitä ollaan tekemässä.

Ainiin. Käytin niitä pieniä pyöreitä huonekalutarroja hajunkätkemiseen. Hieman tuli mieleen, että Kiki yhdisti myös silmät etsimiseen - ts ne varsinaiset eucatäpät oli paikoissa mitä se ei voinut suoraan nähdä eli piti nenällä etsiä kyllä - mutta sen jälkeen kun se oli ne löytänyt niin se tarjoili pyykkitelineestä sellaiseen "mutteriympyrään" (whatever) kuonokosketusta. En tokikaan siitä sanonut sille mitään (saati palkannut), mutta huomasin kyllä sen "tarjoilun/yrittämisen".

hn 10/18

Eilen oli sitten Nemillä ilo (?) päästä harjattavaksi, sen kampausoperaatio kesti varmaan kolme kertaa niin kauan kuin aiemman päivän Kikin kampailu.

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Todistus

Hankin tänään Nemille uuden todistuksen siihen, että se saa osallistua näyttelyihin / kilpailuihin vaikka se syö virtsankarkailulääkettä.

ks 18/18

Kävin aamulla saleilemassa, siellä oli melko paljon väkeä.

hk 7/18

Harjailin eilen Kikiä. Se oli kyllä ny ihana harjattava (ei yrittäny purra harjaa, mua tai syödä irtokarvoja). Makasi rauhassa kyljellään ja sain vaihtaa sen toiselle kyljelle ja selälleen ja se vaan retkotti 💚 Lopuksi silittelin sitä viel hetken ja koiruudella ei ollu kiire minnekään.

Tänään pitäisi urakoida sitten Nemin kanssa, sen harjaus onkin hieman pidempi prosessi.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

ks 17/18

Tulin just kuntosalilta, puuh.
Parissa vempeleessä oikea jalka alkoi ottamaan itteensä, tuntui ikävältä siis jalkapohjassa (ja vähän nilkassa/sääressä). Plus vasen polvi ei kestä paljon kyykkyjä (perus- askel, jne).

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Se on okei

Koiraihmiselle kasvun paikka. Ainakin sellaiselle, joka kuvittelee olevansa kilpaileva (koe, kilpailu, whatever) koiraharrastaja. Minusta sillä ei ole merkitystä, tähtääkö mm-kisoihin vai perähikiän kyläkisoihin. Periaatteet ovat molemmilla harrastajilla samat; treenaat koirallesi tiettyjä juttuja, on tavoitteita, plaraat kalenteria, ilmoittaudut kokeisiin, valmistaudut kokeisiin, menet kokeeseen (aka kisoihin) - seurustelet tai  et muiden kokeessa olevien kanssa, saatte jonkun tuloksen koiran kanssa, josta seuraa samanlaista tai erilaista treenausta kohti seuraavia peräkylän tai suurcityn kisoja.

Olin sellainen peräpitäjien täytekisaaja yli kymmenen vuotta, kyllä siitä jonkinlainen elämäntapa kerkesi muodostua. Eikä minua millään tapaa haitannut se, että taaplasin koirineni omalla tasollamme - kaukana (lähes) kaikista muista.

Ensin luovuin agilitystä. Se oli kova paikka, mutta selvisin siitä, enkä enää haikaile lajin pariin takaisin.

Nyt elän vähän sellaista nuorallatanssija -vaihetta. Tällä hetkellä tuntuu... siltä, että ajatus katkesi. Voihan punainen lanka.


Mutta siis. Olen tullut siihen lopputulokseen, että se on okei ettei elämä mene niin kuin sen on suunnitellut. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin niinhän sitä kävi aiemminkin. Ehkä mä vain haaveilen suuria, erilaisia maailmoja kuin mihin oikeasti kuulun. Nemin pistin pentuna suoraan Merrin saappaisiin, mutta Nemihän kulki (kisauran - muu tie jatkuu toki edelleen) ihan erilaisen polun - kuin kuvittelin. Hyvähän se Neminkin polku on ollut.


Jos nyt käy niin, että Kiki ei kykene sisätiloissa tapahtuviin ryhmätreeneihin, niin sitten käy niin. Sekin on ihan okei. Voi olla, että tämä on vain vaihe, kukapa sen tietäisi.

Miten tuo alkupuheenvuoro liittyy mitenkään mihinkään? Lähinnä kait siten, että jos me ei tehdä muuta kuin kotipiha- ja keittiötokoa (/nosea, mitätahansamuutalajia), niin ihan turha haihatella "oikeiden harrastajien" tavoitteita.


Pinkkilanka mitä yritän tässä työstää on ehkä vähän isompi juttu - itselleni. Eli käännänkö kelkkani. Pyöräytänkö koko koiranomistajuusfilosofiani mullinmallin. Ja onko sekin okei? Onko se minulle okei ja ennen kaikkea onko se mun koirille okei?

Kaikesta tästä määkinästä huolimatta tai ehkä just sen takia odotan siis innolla kesäkautta ja hakutreenejä; ainakin viime kesänä Kiki rakasti sitä touhua kuin hullu puuroa.


ps. edit ja muitasellaisia.
Pakko vielä sanoa se juttu, että pelkään laiskistuvani. Jos en voi käydä koiran kanssa viikkotreeneissä (just nythän en käy...) niin se on suoraan verrannollista muuhunkin tekemiseen. Tai luulen että se on. Ihan vähän ehkä myös ahdistaa päätyminen "vain" (tsihhih - keskustelupalstojen ikuisuusaihe) kotikoiraharrastajaksi. Tai siitähän pitää pudottaa se harrastussana kokonaan pois: meillä on vain kotikoiria. (tshihhihHII)

Canicrossia kahdella tavalla

Eetu kävi tänään juoksuttamassa koiria. Ensin Kiki pääsi kuuden kilometrin juoksulenkille ja sitten Nemi kilometrin mummohölkälle (Nemin lenkissä vauhti oli just niin nopea/hidas kun Nemi halusi edetä).

Lisäksi ollaan käytetty koiria pari lenkkiä tänään, nautittu kevättalvesta ja kuljettu taas pitkin peltoja (ja teitä). Ei vaan voi ylistää näitä kelejä liikaa, toivottavasti ens talvenakin on kunnolla lunta 💜

Aamulenkillä kun oltiin kierrelty jo vaikka missä, niin Nemi oli vielä ehdottelemassa uusia reittejä "Mentäskö vielä tästä polusta tuonne metsään" 💙💚💛💜
Kiki nyt jaksaa tottakait - mutta aivan mahtavaa että myös pian kolmetoista vuotias "lenkkeilee kuin nuoret tytöt" :-)

Mitä taas Kikiin tulee, niin se tottatotisesti on tänätalvena tehnyt lumijumppaa; siinä on ollut reisilihakset (ja mikkä lie kaikki lihakset) kuntokuurilla kun pikkukoira hyppii kinosten päälle ja muutenkin tohottaa lumessa. On tullut kahluutreeniä ja ties mitä lumiurheilua harrastettua. Sillä on merkillisen fiksu tapa katsoa (ei toki aina jos aivot ei ehdi mukaan toimintaan) miten se tulee alas kinosten päältä, sillä se saattaa jopa mennä kinoksen harjan reunalle ja ikään kuin romahduttaa sitä reunaa niin ettei seinämä ole enää jyrkkä vaan siitä voi tulla mäkijuoksuna alas (eikä tarvi hypätä).

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Elämä soljuu eteenpäin

Hieman kaksijakoiset fiilikset. Itsellä siis. Ja niin tuntuu olevan Kikilläkin. Jonain hetkenä se on ihan täpöllä treenimässä mun kanssa, tai toivomassa jotain äksöniä. Ja toisena hetkenä se nyhjöttää jossain tai just pakenee paikalta nyhjöttämään (esim. aiempi pahvilaatikkokeissi).

Jos ja kun mä näen jonkun kivan kurssi-ilmon niin het kohta muistuu mieleen, että niin kauan kun en ole kohtuu varma pikkukoiran toimintakyvystä niin mun on ihan turha ilmoitella sitä kalleille halleissa oleville kursseille. Että jos se ei kykenekään siellä toimintaan niin menee rahat hukkaan ja tulee muutenkin vain pahamieli kun pikkukoiraa ahdistaa. Paimentamaan sen tosiaan ilmoitin elokuun lopulle, mutta paimenhommat tapahtuvat tietysti ulkosalla.

Eikä mulla ole harmainta haisuakaan, että johtuuko Kikin aivahtelevaisuus juoksusta -tai jostain muista narttukoiran hormoonihöyryistä- vai jostain muusta. Onko nämä nuoren koiran luonnevaihteluja vai jotain muuta. Ainakin on tullut ajateltua monia juttuja - taas - että se millainen pentu on ei kerro vielä kaikkea (mitään olisi liian jyrkästä sanottu, kyllä se nyt jotain kertoo) siitä millainen koirasta tulee. Esim Kiki ei ole enää niin rohkea kuin se oli nuoremapana. Toisaalta olen myös miettinyt, että noinkohan Kiki on "vaikein" koira mitä mulla on ollut? Kun en tunnu pääsevän siitä perille. Välillä se on ihan überpehmeä ja välillä kova ja itsepäinen. Kun se on pehmeänä niin se muistaa silloin kokemansa todella pitkään, mutta kovis-Kiki ei taaksepäin katsele. Ja näiden kahden ääri-ilmiön välille mahtuu se mitä mahtavin pikkukoira (jota rakastan äärettömän paljon).

Elämä siis soljuu eteenpäin. Nyt ei olla missään kursseilla. Huhtikuun puolivälistä eteenpäin olisi tarkoitus taas tokottaa - hallissa. Saa nähdä miten siinä sitten käy. Nyt lenkkeillään ja ollotellaan ja tehdään välillä erinäisiä harjoitteita (lähinnä tokoa ja höpötemppuja, noseakin pitäisi tehdä - mutta jotenkin siihen pitäisi saada jotain... aikaiseksi treeniä muualla kuin kotona kun kotona olen niin kaavoihini kangistunut).

Koska just nyt tuntuu vaikealta. Siis se, että meistä koskaan tulisi mitään kilpaparia, niin esim noudossa on tehty enemmänkin "pidetään kivaa" treenejä kuin "tämä edistää meitä kohti alokasta" -treneejä. Niistä sitten on tai ei ole hyötyä, jos joskus ollaan likelläkään koevalmiutta. Sama ajatus on muussakin höpsöttelyssä, tempuissa siis. Tosin esim pertsassa ja seuruussa vaadin parempaa tekemistä  - enkä  tee ehkä samaa virhettä kuin Merrin kanssa, jonka kanssa tosi pitkään tehtiin vähänsinnepäin koska sen arkitoko/tokokursseista mitä se kävi nuorempana ei pitänyt koskaan seurata mitään koejuttuja, niin miksipä tehdä asioita sääntökirjan mukaan ;-)

Koiratanssia varten mulla on visio :-D Luultavasti se visio ei koskaan näe päivänvaloa, mutta siihen treenailen jotain juttuja Kikille aina silloin tällöin. Homma on vielä erittäin palasina. Mutta niitä temppuja on ihan hauska huvinjaurheilun vuoksi tehdä kun siinä ei ehkä kukaan sano että tehtäisin temput väärin tai väärällä tekniikalla ;-)

Niin ja näytelmiin pitäisi neitejä ilmoitella. Kikille on tavoitteena saada tänä vuonna jostain valioitumiseen oikeuttava serti :-o :-)

Tykkään maaliskuusta

Ihan parhaita ulkoilukelejä nyt. Paljon lunta, pakkasta niin että jäillä voi kulkea ja sopivasti auringonpaistetta.



Eilen alkuillasta Kuivasjärvellä.


Tänään aamulla Kiiminkijoella.



ks 16/18

Kävin aamupäivällä salilla.

torstai 15. maaliskuuta 2018

Naksuttelua

Pahan pahvilaatikkotreenin jälkeen ollaan hömppäreenitty Kikin kanssa ihan hyvillä mielin. Yks kerta teetin koiralla kapulareeniä ja se oli siitä ihan innoissaan. Eilen naksuttelin koiralle post-it lapun koskemista. Tänään tehtiin pikkuämpäriin kurkkaamista.

ks 15/18

Kävin aamupäivällä salilla.

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Kaikkea ei voi ennakoida

... esim sitä, että tyhjä pahvilaatikko tippuu hyllystä (metrin, puolentoista päähän koirasta) kun on tekemässä pientätreeniä pikkukoiran kanssa välihuoneessa. Voi ahdistus. Kiki pakeni paikalta jonnekin mököttämään.

edit. ja ei, en välittänyt laatikosta - tai siirsin sen vähän reunemmaksi - vaan yritin jatkaa pikkukoiran treenaamista. Se vain ei enää alkanut mua.

Tein sitten Nemin kanssa pikkutreenejä (tasapainotyynyä eli ufoa, kaukoja, pertsaa, väliin tuloa yms), jossain vaiheessa hain Kikin samaan tilaan ts uudestaan ko huoneeseen. Ja laitoin oven kiinni. Julma minä. Temputin edelleen Nemiä, ihan yksinkertaisia juttuja, mutta siinä vaiheessa kun Kiki saapui kuulolle ja totteli myös niin annoin nameja sillekin. Tehtiin tätä temppupeliä jonku aikaa ja lopetin sitten koirien aktivoinnin.

Oli tarkoitus videoida Kikin tekemisiä, mutta se jäi toiseen kertaan.

Kiki päivällä sohvalla (mökötyspaikka oli sipsilaatikkopeti).

Onkin pitänyt raportoida, että juoksunsa aikaan Kiki on ollut virtaisempi kuin just ennen juoksua. Hirveästi olisi virtaa ja koira janoaa leikkejä, lenkkejä ja tekemistä. Onkin tarvottu paljon lumessa, kierrelty epänormaaleja lenkkejä. Siis nyt kun on kivasti lunta niin on päästy liikkumaan paikoissa missä ei normaalisti liikuta, kuten pelloilla, pikkujoen/ojan jäällä, Kiiminkijoen jäällä (ja sitä kautta myös joen toisella puolella), metsissä ja tietysti myös teillä.




edit 2
Käytiin just iltalenkillä. Kiki oli normaali ulkoilu-Kiki. Eli toisinsanoen tarjoili seuraamista (pitkiä pätkiä) sekä vasemmalla että oikealla puolella (tehtiin sitten perusseuruuta, liikkeestä pysähdyksiä, pysähdyksestä liikkeelle lähtöjä ja käännöksiä ja koira oli ihan kympillä mukana menossa 💖) Plus hyppeli hankeen ja kiehnäsi lumessa.

Lunta tulloo

Pari päivää on tullut taas lunta useita(kymmeniä)senttejä. Aamulenkin jälkeen tein Kikin kanssa hieman lumitöitä. Ts leikki lumessa ja mä kolasin :-)









maanantai 12. maaliskuuta 2018

Paimentamaan?

Ilmoitin Kikin loppukesälle Pelloon paimennusoppiin 👍

Oulun lappalaiskoirat järjestävät paimennusviikonlopun Saajomannussa Pellossa; näin ilmon ja onneksi ilmoittauduin heti - koska kurssi täyttyi alle tunnissa :-o

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Se tunne

...kun olet lähdössä koiran kanssa treeneihin ja se kääntää kylkeä / ynähtää ja "pakenee" verhon taakse piiloon. Että piti sekin sitten nähdä :-D

Nemi perjantaina lappalaistreenejä ennen ... 

ks 14/18

Kävin salilla. Menin sinne kymmenen tienoilla - oli aika ruuhkaista silloin (pitäisi vissiin jaksaa su aamuisin vääntäytyä sinne jo aiemmin). Ennen saleilua käytettiin koirat pitkähköllä lenkillä melkoisessa lumipyryssä (pari astetta pakkasta).

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Perjantai

Aamulla käytin koirat lenkillä Kuusisaaressa (siks kylillä kun kävin sen jälkeen asioilla kaupungilla).















Illalla lenkitin koirat Haukkiksella ja Nemi pääsi hieman reenimään rallytokoa ja tokoa lappalaiskoirien treenivuorolle.