Olin hyvissä ajoin Haukiputaalla, ihan ylihyvissä ajoin. Onneksi tiesin mistä siellä saa kahvia (Martsan Abc:lta tietysti).
Nemi kävi puntarilla kun ilmoittauduttiin, koira painaa 14,5 kg. Ja oleskeli rennosti odotusaulassa (Kikin kanssa viimeksi ell-aulassa olleena en muistanutkaan, että Nemin kanssa on noin lepposaa 💛).
Ell kyseli perusteellisesti Nemin käytöksestä, suolentoiminnasta ja vaikka mistä sekä tutki koiran perusteellisesti. Ruokaa saisi antaa enemmän (taas, tai aina vaan, johan sitä kesän käynnin jälkeenkin lisättiin - vanha koira kuivuu ilmeisesti tjsp). Sydän, keuhkot jne ok. Hampaat ei enää nuoren tyttösen ole mutta jos (pari hönön näköistä) ei oireile -tule paiseita, ole kipeä tms- niin ei kuulemma kannata poistaa.
"Tarviiko kuonokoppaa?" kysyi ell, tutkimuksen ajaksi siis. No kokeiltiin ilman - eikä tarvinnut. Eikä myöskään sitä rauhoitusta :-)
Nemiltä mitattiin lämpö (enpä muista ennen sellaista tehnyn) ja se oli ihan normaali. Koira tutkittiin siis lattialla, mä pidin koiraa - kun tutkinta jatkui sinne peppuosastolle niin koira melkein kiipesi mun olkapäille, oli vissiin sangen epämiellyttävää.
Ell lapusta:
"Nemillä oli kummassakin anaalirauhasessa runsaasti eritettä, ei kuitenkaan tulehdusta. Anaalirauhaset tyhjennettiin. Oikealla puolella myös pieni anaaliadenoma, joka tyhjenee helposti painamalla. Kotona pyllyn puhdistus septidinella tai laim. betadinella 2x päivässä sitten puhtaalle limakalvolle ohuelti isaderm-geeliä. Yleensä viikko riittää täysin. Nemin anaaliadenoman seinämä on tällä hetkellä sen verran ohutta että todennäköisemmin paikallisella hoidolla muutos rauhoittuu täysin.Laiskistuneen suoliston toimintaan kokeile tarjota ruuan sekaan täysjyväriisiä joka sisältää runsaasti kuitua. Kliinisessä tutkimuksessa ei muuta poikkeavaa"
Ensimmäinen kerta kun meidän koirilla anaaliongelmia, tai en ole niitä joutunut koskaan tyhjentämään. Että jos koira kakkisi useammin niin anaalit tyhjenisivät useammin/paremmin (=ei ongelmia aiheesta).
Nemiltähän on leikattu anaaliadenoma vajaa kolme vuotta sitten.
Mutta että huh, jos viikon antibioottikortisonivoiteella tästä vaivasta selvitään. Koira kuin koira, etenkin vanha koira, aina se pelästyttää, että mikähän sillä mahtaa olla hätänä.
 |
| Sain suojakäsineitäkin Herttaisesta :-) |
Koska jok tap oltiin liikenteessä niin käytin Kikinkin eläinlääkärin tutkintahuoneessa, pikkukoiran korviin kurkattiin. Että jos sen äänipelko johtuisi jostain korvatöhnästä (korvatulehduksesta).
"Kikin korvat terveet, näytteissä ei löydöksiä. Äänipelko joko psyykkistä tai hormoneista johtuvaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti