Voi halvattu sentäs. Kiki oli tiistain tokoissa ihan mahdoton. Yhtäaikaa ihan järkyttävästi virtaa kun aivoja ei vissiin tarvinnut viikonloppuna käyttää ja samalla myös reissusta väsynyt. Sen keskittymiskyky oli ihan olemattoman tasolla. Käytiin jäähyllä aika monta kertaa (häkkeilemässä) plus pidettiin rauhottelutuokioita kentällä. Siis ei tehty yhtään mitään kun oltiin vaan.
Paikkamakuussa käytin palkkana nyt namimunaa, suljettu esine missä sisällä se palkkanami. Ihan superlyhyitä juttuja / paikkiksia pystyttiin ottamaan. Palkka pois edestä jos ääntelyä, palkalle pääsy kun oli hiljaa ja paikallaan joitain sekuntteja. Turha opettaa sille, että venkuilulla / huutelulla pääsee kivaa lopputulokseen (=palkalle).
Tehtiin hyppy kertaalleen Katjan kanssa. Siis mä tein siinäkin malttiharjoituksen. En tod mennyt hypyn toiselle puolelle, vaan heitin sinne lelun ja odotin niin kauan, että koira oli rauhottunut siihen mun viereen - istumaan - ja vasta sitten vapautin sen lelulle (hypyn kautta).
Itsekseen tehtiin hyppyä, pertsailua, asennonpysymispaikkiksia (etupalkkailua istu/maahan/seiso), liikkeestä maahanmenoa, kosketusalustaa ... ja ehkä jotain muutakin?
Lisäksi tehtiin noutoa. Valvotusti. Katja katsoi kun Kiki nosteli kapulaa ja otti sen mun kädestä. Kysyipä sitten, että ottaako se sitä istuessaan. No ei olla reenattu. Yritettiin sitten. Ei pysty ei kykene, koira siis. Nousee heti seisomaan, tai menee maahan ja kapula unohtuu, että mitä tässä nyt oikein halutaan. Tai nousee seisomaan ja ottaa sitten sen kapulan. Päädyttiin reenimään sitten sitä, että se pysyisi istumassa hetken vaikka nami on nenän edessä. Tässä se ei ehkä nyt sitten pakittanut siitä namista? Härvelsi muuten vaan sataa asiaa. Että jos koira pystyisi istumaan mun edessä niin se ehkä vois sitten ajatella sitä kapulan ottamistakin ja päästä sitten palkalle = saada namin ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti