Canicross-keskiviikko

Kiki ja Eetu kävivät illalla juoksemassa, kotoa Jäälin ostarille eli noin seitsemän kilometriä. Hyvin -ja vauhdikkaasti- oli matka edennyt. Paitsi silloin kun koira kävi kakalla ja pari kertaa pissalla. Juostessa Kiki ei kisko (tai hauku) toisten koirien perään, kun sillon juostaan :-)

Mä ajelin Nemin kanssa autolla Jääliin ja käytin mummokoiran siellä iltalenkillä. Koko porukalla tultiin sitten Jäälistä autoillen takaisin kotiin.

Hausta

Hyvä teksti Myytin -sivuilla.

Doddi. Tilasin Kikille pk-liivit. Sitten kun ne ovat saapuneet niin pitänee etsiä jostain ompelutaitoinen joka pienentää niitä ... ;-)

Nosework-torstai 2/4

Reenit 17.8

Toisissa Nosetreeneissä Nemi haisteli purkkeja ja laatikoita ja vaikutti siltä, että se on saanut hieman juonenpäästä kiinni. Lopuksi Katja kertoi juttuja noseilusta ja Nemi nukahti mun viekkuun kun istuin asfaltilla ... <3

Kikin reenitunnilla koirat etsivät tuttuun tapaan erilaisista paikoista eucatäppiä. Ensimmäisenä oli vuorossa matalassa kaukalossa laatikkotreeni. Siis siellä oli hujanhajan laatikoita. Kiki about kiskoi suoraan siihen nurkkaan missä hajullinen laatikko oli.

Toinen haju oli maatasolla joidenkin aitakappaleiden alaosiossa, muistaakseni. Niitä jotain möhkyjä oli vierekkäin useita ja neljännessä oli se haju. Kiki käveli siihen suoraan.

Kolmas haju oli koulun oven edessä, ts oven vieressä ehkä metrin korkeudella. Sielläkin Kiki meni heti oikealle alueelle, mutta sen on selvästi hankala näyttää niitä hajuja jotka ovat korkeammalla. Lopulta koira nousi seinää vasten ja palkkasin sen kun kuono osoitti oikeaan suuntaan.

Neljäs ja viimeinen etsintä oli sitten keskeneräisellä leikkipuistoalueella. Haju oli laitettu kottikärryn akseliin. Ensin Kiki alkoi kaivamaan kuoppaa hiekkaan, kielsin, koira lopetti ja yritti vielä uudestaan. Kielsin taas. Nyt koira jätti hiekan rauhaan, siis kaivamismielessä. Seuraavaksi se alkoi haistelmaan muina naisina sitä hiekkaa, selvästi jäljesti edellisten koirien jälkiä. Kunnes se yhtäkkiä sai nenäänsä eucahajun joka veti sitä magneetin lailla puoleensa ja koira teki löydön.

Näissä treeneissä Kiki oli aivan mielettömän hieno <3 sillä ei ollut epäilystäkään siitä mitä oltiin tekemässä. Tai siis tekihän se välillä jotain muutakin, mutta silti hajut löytyivät nopeasti. Harjoitukset se teki niin, että minä tiesin missä haju on ja niin että joka treenin välissä oli tauko.

Haku-tiistai

Kävin shoppailemassa matkalla tämäniltaisiin hakutreeneihin. Unohtui nimittäin jälki(ts haku)liina kotiin, joten kurvasin matkan varrella olleen Hundspan pihaan ja ostin uuden liinan (jonka jätin treenien jälkeen autoon, josko pysyisi paremmin matkassa mukana). Lisäksi ostin uuden pullon Trikem Hyaluronia (=se toinen nivelaine jota olen koirille antanut).

Hakujuttuja lisää myöhemmin, mutta tässä tunnelmapaloina huonoja kännykkäkuvia:

Maanantai

Eilen aamulla kun olin heittänyt Eetun töihin käytin koirat metsälenkillä Auranmajan likellä. Siis kävelytin koirat vuoronperään siellä metsäpoluilla. Hihnassa olivat. Kikin kohdalla ajatukset menevät kummia ratoja nykyisin, kuten, että "onpa juurakkoinen polku; hyvää jumppaa koiralle" tai "koira hyppii sammalikossa ja mättäillä; onpa hyvää jumppaa koiralle".

Aamulenkkien jälkeen koirat pääsivät kotiin syömään ja lepäilemään. Muutaman tunnin päästä ajelin Tuijalle ja mentiin porukalla lenkille; viisi ruotsalaista pystykorvaa ... ensin oli hieman äänekästä, mutta kyllä ne siitä sitten rauhoittuivat ja hiljenivät. Kikille tekee hyvää oppia myös kimppalenkkeilemään. Lenkin jälkeen menin Tuijalle kahville ja Kiki pääsi jatkamaan ystävyyttään kolmen göötin kanssa rallaamalla ulos-sisään-ulos-sisään ... kunnes kaikki muut alkoivat (no ihmiset ei) nukkumaan, tässä vaiheessa Kiki sitten alkoi heittelemään Zipen, Bellan ja Maijan leluja ympäri asuntoa. Voihan loppumaton energia ... :-D

Iltapäivällä ajelin takaisin kotiin, jossa oltiin taas muutama tunti ennen kuin hain Eetun töistä. Alkuillasta olisi ollut Kiikon nätötreenit, mutta en sitten jaksanut mennä sinne (tälläkään kertaa).
Kun päästiin takaisin kotiin niin Eetu ja Kiki lähtivät juoksulenkille ja minä & Nemi kävelylle. Mentiin lähimetsän poikki ja tultiin pyörätietä takaisin. Tein havainnon, että ihan meidän takapihan likellä olisi ties kuinka paljon vattupuskia ... mutta koska likeltä menee myös vilkasliikenteiden tie niin eipä niitä marjoja tule kellään kerättyä talteen (en ainakaan usko).

Kävelylenkin jälkeen käskin Nemin keittiöön paikallaoloon ja tein sille eteiskäytävälle (erään kaapin seinään, ehkä 30 cm korkeudelle) eucalyptys piilon ts vein puolikkaan topsypuikon jota olin kastanut euca-hajutipassa sinne seinään kiinni. Ensimmäistä kertaa -kotitreeneissä- Nemi alkoi heti haistelemaan, tekemään nenällään töitä kun vapautin sen etsimispuuhiin. Eikä sillä pitkään mennytkään kun se sen hajutipan löysi. Bileet. Hieno tyttö <3 

Juoksijoilla lenkki oli sujunut tosi hyvin, vitosen verran kipittivät. Kiki kävi kakalla ja pissaili muutaman kerran, näistä stopeista huolimatta keskivauhti oli melko nopea (selvästi nopeampi kuin mitä Eetulla on ollut ikinä mun tai Nemin kanssa juostessa). He olivat nähneet useita koiria eikä Kiki ollut sanonut niille mitään tai kiskonut niitä kohti, oli vain ohittanut nätisti ja ohituksen jälkeen vilkaissut Eetua "anna nami, enkä ollutkin hieno" ;-)

Illalla koirat kävivät vielä takapihalla ja molemmat erikseen pikkukävelylenkeillä.

Hakuharkat Oulunsalossa

Viikko sitten Kiki hakuili Oulunsalossa. Ensin minä ja pari muuta treffailtiin eräällä hiekkakuopalla ja sieltä sitten ajeltiin jonossa sovitulle treenipaikalle metsään. Kikille tehtiin jokin norjalainen metsästäjä -tyylinen treeni. Tai mikälie. Joka tapauksessa niin, että maalimiehiä (ts naisia) oli kaksi, mutta maaleja oli neljä. Ensin koiralle näytettiin se maali, sitten kävelytin koiran pois jne tämä toistettiin neljä kertaa. Koiralle annettiin kuva että ukkoja oli neljässä eri paikkaa, kahdella puolen polkua. Maalit olivat kumpikin Kikille entuudestaan tuntemattomia henkilöitä (kuten minullekin ennen ko treeniä - ts toisen olen kyllä tavannut joskus parikymmentä vuotta sitten, mutta se tarina ei liity tähän :-)), mutta se ei häirinnyt Kikiä alkuunkaan. Yhden etsinnän kohdalla säikähdin hetkeksi, että Kiki lähti jonnekin eläimen perään tai muihin höpöhommiin. Mutta eikä mitä, se vaan otti vainua vähän sivummalta. Ei kyllä totellut mun kutsuhuutoa, että se pisti vähän ketuttamaan - toisaalta kääntyhän se ensin pois päin sieltä hukkaretkeltään, muttei tullut mua kohti vaan juoksi sinne maalimiehelle. Motivaatiosta pikkukoiraa ei ainakaan voi moittia ... hallinta ei ehkä ole ihan kohdillaan. 

Kiki Oulunsalossa hakutreenien jälkeen. 

Lihakaupoilla

Nyt kun koiria ruokkii 50/50 (tai 25/75) tyylisesti eli ruoka-annoksesta puolet tai reilut puolet on lihaa niin tuntuu, että sitä saa olla kokoajan kantamassa kaupasta kotiin. Varsinkin kun meillä ei ole erikseen koiranruokapakastinta. Ostin M&M:stä kahdenlaisia pyöryköitä, toiset oli niitä samoja mitä olen ostanut ennenkin (olikohan lohimaha) ja toiset jotain energisen koiran pöperöä. Toinenhan noista on energinen ja toinen laihaluikku.

Lisäksi nivelaineista loppuivat ne monivitamiinitabletit - joten niitä tilasin Nutrolinilta lisää - paketti saapui eilen.

edit. tarkistin, se toinen oli nimeltään Maukas Mainio.

En se minä ollut

Sarjassamme koirien tapoja. Koirat ovat takapihalla. Kiki alkaa huutamaan jollekin, minä komennan koiria ja Nemi luikahtaa hiljaa sisälle "mää en ainakaan tehnyt yhtään mitään" -ilmeellä. Tämä on sattunut monesti ...

h_n 20-21/17

Nemiä harjasin ja kampasin ja harjasin perjantai-iltana. Tuntui että en pääse puusta pitkälle kun pehmeä karva menee jatkuvasti takkuun ja irtovillaa löytyy sieltä sun täältä. Niin kauan sitä taas kampasin, että selkä ei enää kestänyt lattialla kumarassa istumista. Ja kun päästin koiran pois harjauksesta niin se näytti yhtä pöyhkeeltä kuin ennenkin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onneksi se sentään tuntui harjatulta ...
Lisäksi Nemi pääsi läheisempään tuttavuuteen harjan kanssa lauantaina Yppärissä.

h_k 31-33/17

Ensin tein Kikille kevytharjauksen perjantaina, sitten harjasin sitä vielä lisää lauantaina näyttelyssä ja sunnuntaina kampailin kotona hieman perusteellisemmin, etenkin kaulasta sitä takkukarvaa pois.

Voihan jono

Päässä on monta bloggausta odottamassa jonossa että saisin itsestäni sen verran irti, että naputtaisin ne tänne blogiin ... Tapahtuu vissiin liikaa asioita ;-)

Yppäri ryhmis

Kesän viimeinen näyttelyreissu suuntautui Pyhäjoelle, tarkemmin sanottuna Yppäriin. Eipä oltu ennen ko paikassa näyttelyssä käytykään, vaikka useana vuotena olen pohtinut sinne ilmoittautumista. Näyttely oli lavatanssipaikka Merimajan viereisellä nurmikentällä. Keli oli vaihteleva, enimmäkseen kostea. 

Yppäriinhän ilmoitin koirat, koska yritin povata Kikille aluvillan tippumista, no se taika ei toimi Kikiin - tai se ei toimi jos sitä toivoo ... ;-) Nemin ilmoitin sinne mukaan, koska yli kymmenen vuotiaasta ei tarvinnut maksaa mitään. Muutoin en ehkä Hannu Talvelle olisi nuorta koiraa ilmoittanutkaan (Kikiä siis) - ai miks vai? No kun Nemi sai 18.2.2006 junioriluokasta Talvelta H:n, joten en kyllä sen kummempaa odottanut nyt nuorelle Kikillekään.

Yppärin näyttely oli kohdistettu ryhmille viisi, kuusi ja yhdeksän. Loppukehissä vitonen ja kutonen oli yhdistetty (=noin 30 rotunsa parasta koiraa, suurin osa vitosryhmäläisiä). 

"Musta. Hyvä pigmentti. Ihanne koko ja mittasuhteet. Oikea pään muoto. Hyvin kannetut korvat. Jäntevä runko. Hyvä raajaluusto. Kattava turkki. Normaali häntä. Hyvät suorat liikkeet. Vilkas käytös.
Suhtautuminen tuomariin: käsiteltävissä"
NUO ERI1 SA SERT PN1 ROP

"Musta. Hyvä pigmentti. Hieman kapea ja pitkänomainen. Aavistuksen pitkä runko, hyvät eturaajat, takaraajat voisivat kulmautua paremmin. Hyvä turkin laatu. Hyvä luonne. Ahtautta takaliikkeissä.
Suhtautuminen tuomariin: käsiteltävissä"
VET ERI1 ROP-VET

Palkintotoimistosta sai valita että ottaako pokaaleja, Showlinkin- vai Mustin&Mirrin-lahjakortteja. Otin jälkimmäisiä (saatiin niitä kolme kappaletta).

Eetu esitti koirat rotukehässä ja jatkokehistä minä vein Kikin sinne vitos-kutosryhmään ja Eetu Nemin näyttelyn parhaan veteraanin valintaan. Kumpikaan koiristamme ei sijoittunut, mutta molemmat esiintyivät ihan kivasti :-)

Yppärin serti oli Kikin seitsemäs... lisäksihän sillä on tältä keväältä yksi varaserti. Nemi valioitui aikoinaan viidennellä sertillään (heti kaksi vuotta täytettyään). Merrin aikana sertejä ei voinut kerätä, toisaalta sillä kesti aikaa pitkään ennen kuin alkoi pärjäämään näyttelyissä. 

Lenkkejä

Kiki pääsi eilen töiden jälkeen Eetun kanssa juoksulenkille. Tai osan Eetun lenkistä oli siis matkassa. Kikillä oli kivaa - välillä oli mennyt laukalla kun halusi juosta lujaa ... Juoksivat siis meiltä kirkolle, jossa olin Nemin kanssa niitä vastassa. Mä käytin Nemin lenkillä siellä kirkon kulmilla.

Tänään kun mul on ollut vapaapäivä niin oon käyttäny koiria lenkillä muunmuassa Auranmajan suunnalla:

Kotosalla ollaan välillä rötkötetty, välillä oltu takapihalla ja teinpä koirille yhden nosework-treeninkin normaalin "hajutippa ruoka-astiassa" systeemin lisäksi. Tein reenin niin, että koirat ootti takapihalla kun piilotin hajun sisälle. Otin Nemin ensin sisään. Nemi teki seuraamista mulle ja oli ihan pihalla mitä siltä halutaan. En saanut sitä edes yrittämään hajun etsimistä, vaikka tein sille alkuhajuhässäkänkin. Tällä välin Kiki oli tullut oven taakse odottamaan sisälle pääsyä (yleensä sillä ei ole mikään kiire sisälle). Koska Nemi ei hajua löytänyt eikä etsintä sen osalta edistynyt niin otin Kikin sisälle. Hyvä kun sain koiralta pihanarun ja kaulapannan irti kun se oli jo syöksymässä etsimispuuhiin. No, käskin mä sen ensin istumaan ja annoin alkuhajun (jota se ei välttis olisi edes tarvinnut). Eipä aikaakaan kun Kiki löysi piilottamani hajutopsypuikon :-)

Kisaikäinen

Eipä kissa niin vain karvoistaan pääse. 

Kiki täyttää tänään 18 kuukautta. Puoltoista vuotta siis on pikkukoira jo. 18 kuukautta (ja yks päivä) on alaikäraja agilityssä kilpailemiselle. 

Enää en osaa edes kuvitella meille agilityelämää. Joku vasta sanoi, että "olisi se Kiki varmaan melkoinen sähikäinen agissa, että olisi sinulla tekeminen sen kanssa siellä". Niin. Olisihan se - varmaan. 

Jos joskus murehdinkin sitä, kuinka surkeeta on, kun opetin Kikin rakastamaan agityyppistä alkeisreeneilua ja sitten siltä otettiin se pois, niin ... 

Nyt kun koira on puoltoista vuotias niin pikkukoiran top kolme harrastukset ovat

1. haku
2. nosework
3. toko 

Plus näyttelyt, joita koira tuskin mieltää sellaisiksi "jeee! mennään jo kehään" -tapahtumiksi ;-)

Ja mitä kilpailemiseen tulee, niin kaikista noista lajeista järjestetään kokeita/kilpailuja eli tavoitteellisesti voi harrastaa jos haluaa - mutta tällä hetkellä vain nautin kun ollaan löydetty Kikin kanssa lajeja joista tykätään. 

Lisää noseilua

Ilmotin Kikin jatkmaan nosework-harrastusta syyskuun puolivälistä seitsemän viikkoa eteenpäin. Jos me siis mahduttiin kurssille.

h_k 30/17

Pidin pienen koiran kampaustuokion taas vaihteeksi. Kauluria piti harjaamani, mutta tulipahan harjattua Kikiä sitten hieman muutenkin. Edelleenkin sen maha on ollut ainut missä on näkynyt (jos koira on mahaansa esitellyt) harmaita irtovillatuppoja. Muutoin tuntuu olevan, että turkin seassa on jonkin verran pois kammattavaa irronnutta aluvillaa, joka ei kuitenkaan näyttäydy päälle päin.
(kummallinen turkki pikkukoiralla)

Dobokurssi

Ilmoitin Kikin dobokurssille, mikä on Muhoksella syyskuun ekana viikonloppuna. Tuleepahan sitten korkattua muhoslaisten koirahallikin samalla.

edit. kurssille lainaan kouluttajan dobopalloa. Kun kuulemma sen pitää olla 10cm korkeampi kuin koiran säkä. Meillä lojuva pallo ei ole kuin muutaman sentin Kikiä korkeampi. Ärsyttäväksi asia muuttuu siinä kohtaa, että ostin Nemille dobopallon Messarista jokin vuosi takaperin. Paikalla oli joku doboasiantuntija (kaiketi) ja ko myyntipisteessä myytiin vain dobojuttuja. Nemin kanssa kokeilin erilaisia temppupalleroita ja päätin ostaa sellaisen itsellenikin, kysyen myyjältä mikä niistä olisi sopivan kokoinen Nemille. Että vääränkokoisenhan se meille sitten myi :-/ En tod kuitenkaan halua meille uutta dobopalleroa, koska tuosta edellisestäkin on ihan tarpeeksi riesaa (se on iso möhkäle säilöttäväksi). 

Nätöilyä

Keskiviikkona ajelin alkuillasta Haukkikselle. Käytin ensin koirat lenkillä (osittain metsässä / pururadalla). Sitten laitoin koirat autoon ja odottelin tovin. Onneks olin saanut auton melko likelle hallia ts treenithän oli hallin takana olevalla kentällä, niin auto oli siinä lyhyemmän hallisivun puolella. Pystyin jättämään hyvin ikkunoita auki kun Nemi joutu olemaan autossa sen aikaa kun reenalin Kikin kanssa. 

Nätöjutskiin näytin Kikin rokotukset ja maksoin viis euroa. Kouluttajia oli kaks ja koirat jaettiin pieniin (pöydällä esitettävät) ja isoihin. Isoja oli auspai, lagotto, labbis, kessu, Kiki, staffi,  jokuisompipystykorva, ... ja ehkä muutama muu joita en nyt muista. Ei mitenkään kauheasti koiria kuitenkaan. 

Harkattiin ympyräjuoksua yhdessä ja semmosta että seisotettiin koiria kun yks juoksutti koiraansa ympäri. Lisäksi kouluttaja katsoi erikseen liikkeitä, seisotusta ja tutki koiran, katsoi esim hampaat. Kysyttiin onko näyttelysuunnitelmia. Ja ongelmia. Peitsaamiseen sain kaikenlaisia neuvoja. Kikin liikutus tuolla oli välillä tosi hankalaa. Oli vähän sellaiset treenit, että "päätä mihin kiinnität huomiota". Isoin asia oikeasti minkä takia olin tuolla oli se, että Kiki tottuisi toimimaan toisten koirien läsnäollessa eikä huutaisi. Joten ne hyvätkin vinkit oli vähän niin ja näin, kun lähinnä hain Kikille vain kokemusta erilaisista tilanteista ja koirista. 

Välillä oltiin vaan reunalla ja kateltiin muita. Ihan hyvin Kiki sinne rauhottukin. Jotain pikkutemppusia tehtiin välillä. 

Lopuksi toinen kouluttaja lääppi myös ne koirat joita ei ollut opettanut alkupuoliskolla treenejä. Ja mentiin samaan riviin niin kuin oltaisiin isossa kehässä ja yks kerrallaan tehtiin liikutus (ja johon hännille). 

Ihan kivat treenit kaikkinensa, sain sitä mitä halusinkin. Saatanpa mennä uudestaankin nätöilemään (harkitsen jopa okk:n jäsenmaksun maksamista ens vuodeksi, sais hieman alennusta noista reeneistä). 

Toisen roska on toisen ...

"Onko lasi puoliks täynnä vai puoliks tyhjä?"

Ja muita vastaavia sanontoja. 

Naapuri ystävällisesti tasasi pensasaitaa meidänkin puolelta. Siitä tuli paljon oksaroskia joita keräsin torstaina jätesäkkeihin. Kunnes mulla välähti ja keskeytin puutarhatonttuiluni. 

Kuva ei ole siltä hetkeltä kun "keppijumppa" oli menossa

Olenko yrittänyt tehdä Kikille harjanvarsista ja muista kepakoista "rataa" jossa sen pitäisi astella keppien yli? Onko homma ollut kaoottista koska Kiki on nostellut keppejä, kävellyt miten sattuu vinossa tai liian vauhdikkaasti, tuijotellut nameja, riekkunut ja mekastanut? 

Mutta otappa epämääräinen määrä puutarhajätettä (syksyn lehdet tuskin tähän tarkoitukseen käyvät, nuo syreeniaidan oksat olivat hyviä) ja heittele sinne sekaan nameja. Koirat etsivät rauhallisesti nameja oksien välistä ja Kiki asteli kaahottamatta oksien yli (=täydellinen jumppa + haistelu aktiviteetti). 

Turistina

Nonni. Tänään sain sitten aikaiseksi niin paljon, että menin Kikin kanssa Haukkikselle katsomaan aksakisoja. Aamuvarhain en sinne saapunut vaan siinä vaiheessa kun kolmosilla oli toisen radan radanrakennus menossa. Kiki oli ihan intona, vähän kaikesta. En tainnut kovinkaan monen koiran ratasuoritusta katsoa vaan keskityin Kikiin. Välillä oltiin paikoillamme, välillä käytiin kävelyllä. Paikoillaanolopaikat vaihteli ympäri Haukkis-nurtsia. Muutaman kerran Kiki innostui juoksemaan täysii ympyrää kun mä seisoin keskellä ... :D Esim sillon kun se olis halunnut leikkiä Vinssin (kromfohrländerin pentu) kanssa.

Kun oltiin tarpeeksi pitkään oltu (häiriköimässä) kisakatsomossa niin Kiki alkoi sietämään häiriötä, siis kaikenlaista liikettä, ihmisiä ja koiria ympärillään ja pisti pötköttämäänkin. Kun mua rupesi kyllästyttämään kisaturistina olo, niin lähettiin pois (eli siis siinä vaiheessa kun viimeinen kisa olisi alkanut, minien rataantutustuminen oli just mennyt kun lähettiin - kaikkien kokoluokkien vika rata jäi siis näkemättä).

Huomasi kyllä etten ole kisannut enää vuosiin, enkä kisojakaan käynyt katsomassa kutakuinkin vuoteen. Ei jotenkin jaksanut seurata koirakkojen menoa - ei mitään sellaista, että olisi miettinyt ohjauskuvioita, tai miten itse menisi tai millanen rata olisi mennä tai jännittäisi toisien puolesta radan kimuranteissa paikoissa tms. Kikin koiratapahtumatreeninä tuo silti oli mitä oivallisin tilanne / paikka.

Oikea valinta

Vuosi sitten rlk-tapaamisessa Kiki kokeili noseworkkailua ensimmäisen kerran. Samoin kuin minäkin tutustelin lajiin ensimmäistä kertaa. Tippapullon kanssa säätely tuntui käsilleni haasteelliselta, se tippahan nyt voi tippua ihan minne vaan - eikä tod sinne minne pitäisi. Tämä ei ole meidän laji. Päätin.

Sitten tuli Kikin terveysongelmat ja aksa heitettiin romukoppaan. Jotain puuhaa Kikille, mutta mitä? Ilmoittauduin sitten kuitenkin noseilu-kurssille, jotain aivojumppaa Kikille edes ryhmätreeneissä kerran viikossa. Alkeiskurssilla meillä oli omat vaikeutemme, ei ehkä siinä hajun löytämisessä vaan väliaikoina kun Kiki ei meinannut malttaa odottaa omaa vuoroaan.

Kotona laitoin eucahajua ruokakupin reunalle ja tein jotain laatikkoharjoituksia. Reeneissä tuntui, että muut ovat harjoitelleet satakertaa enemmän kuin me. Ehkäpä siksi, koska Kikin noseharrastuksen alku oli paikoin kivikkoinen niin en vielä heitä kirvestä kaivoon Neminkään kanssa. Okei, sillä on vasta yksi treenikerta takana. Kotona se ei ainakaan tunnu tajuavan mitä siltä haluan ... tai mistä se palkka oikein tulee. Mutta kestihän se Kikilläkin hetken huomata mikä yhteys laatikolla, nakkikikkareilla ja hajutäpillä on.

Eräät ovat useasti kertoneet kuinka hyvä harrastus jäljestys on koirille. Vieläkään en ole päässyt siihen lajiin sisälle, mutta nykyisin ajattelen, että noseilu on laiskempi versio jäljestyksestä. Mutta molemmissa koira saa käyttää luontaista kykyään eli nenäänsä.

Kikille nosework tuntuu sopivan kuin nenäpäähän. Se tietää mitä tehdä, sen vietit ei nouse liian kiihkeiksi, se vaatii siltä keskittymistä. Selvästi vielä tarvitaan itsetunnon kehitystä eli vastoinkäymiset hieman lannistavat sen työskentelyä. Vastoinkäymisten syy olen yleensä minä eli minun pitää opetella paremmin lukemaan koiraa, onko se jo tehnyt löydön. Päättää ajoissa vaadinko siltä millaista näyttöä ts kuinka likelle hajulähdettä sen pitää työntää kuononsa.


ps. aamupalan (kupeissa oli hajutapät kiinni) jälkeen tein yhden piilon, Kiki etsi hienosti. Mainiota oli sen etsimisessä kuinka se käveli eteiskäytävää eteenpäin ja kun haju oli siivouskaapin seinässä, ts kulman takana niin koira käveli käytävää siitä ohi, mutta kun oli päässyt kulmasta ehkä viistoista senttiä ohi niin kääntyi ja meni hajuvanan vetämänä just sinne missä se hajumerkki oli. Nemi oli mukana bissneksissä, mutta ihan ulalla - kun odotin, että sekin huomaisin hajulähteen niin se teki tempun tulemalla mun jalkojen väliin ja katsoi ilmeellä "mä osaan tän, anna nakki" :-)

Piirakka-aika

Marjapiirakka, johon ei tarvitse piimää (vaikka tekeekin leivonnaisista yleensä hyviä) ja jossa voi vaihdella käyttääkö kermaviiliä, rahkaa vai jugurttia päällisessä. Kokeilin kermaviilillä, kun sitä olin jokin aika sitten ostanut jääkaappiin eikä sille muutakaan käyttötarkoitusta nyt ollut.

Taikina:

• 2 dl jauhoja
• 1 dl kaurahiutaleita
• ½ dl sokeria
• 1 tl leivinjahetta
• 1 muna
• 1 dl voisulaa

Täyte:

• 1 tl vanilliinisokeria
• ½ dl sokeria
• 1 muna
• 1 prk kermaviiliä (tai rahkaa tai 2dl maustamatonta jugurttia)

+ sopiva määrä marjoja

Paistolämpötila: 200 astetta

Valmistus

1. Laita uuni lämpiämään
2. sulata voi
3. Laita kulhoon taikinan kuivat aineet ja sekoita
4. lisää muna ja voisula ja sekoita puulastalla tasaiseksi
5. voitele piirakkavuoka
6. painele taikina vuokaan
7. sekoita täyteainekset kulhossa
8. kaada täyte vuokaan
9. lisää valitsemasi marjat vuokaan
10. Laita tuotos uuniin
11. Odota about puolituntia kunnes piirakka näyttää kypsältä ja ota tuotos pois uunista

Jälkikommentteja:

pohja ehkä vähän kuiva? Tosin piirakan maku paranee kun odottaa hetken uunista tulon jälkeen, ehkä se kuivuus ja täytejuttu "yhtyvät" ja maku täyteläistyy jos malttaa odotella hetken ennen piirakan syömistä. 

Jännittäjä

Sanomatta sen tarkemmin mihin koiraharrastusosa-alueeseen tämä liittyy, mutta ... lievä ärsytys pitää silti purkaa nyt tähän.

Ihminen ei (välttämättä) jännitä vaikka se täriseekin. 

Tai sillä ei ehkä ole kylmä. 

ARGh!!!


Joskus ihmiset voisivat pitää kommentit itsellään. Mutta joo, jatkan hymistelyä, nyökyttelyä, vitsailua, vaikenemista, mitä milloinkin taas tovin.

Vihje, selite tms. 

800 sanaa

Olikohan viime vai toissaviikolla kun katselin päiväsarjana jotain uusseelantilaista perheohjelmaa. Sitten mietin, että ihan kiva sarja mutten ole tainnut alusta asti seurata, että löytyyköhän jaksoja netistä. Ja siitähän se koukuttuminen sitten lähti. Piti ahmia ne kaikki jaksot Areenasta :-D

Imdb:stä katsoin, ettei jaksoja ole ainakaan vielä edes tehty enempää, vaikka kaikkiin kysymysmerkkeihin ei ratkaisua sarjassa näytettykään. Areenasta sarja löytyy nimellä "Piikkejä paratiisissa".

Lääke

Toissapäivänä kävin ostamassa Nemille uuden purkin virtsankarkailulääkettä. Sen jälkeen kun oman kylän apteekki vaihtoi sijaintia siellä on ollut/on sitä varastossa kokoajan eli enää ei tarvitse ensin käydä tilaamassa ja myöhemmin hakemassa ko purkki :-)

Hieman aiheeseen liittyen, että koirien toinen nivelvalmiste loppui jokin aika sitten. Pitäisi varmaan mennä ostamaan uus purnukka - ensin mietin pitäisikö vaihteluksi ostaa jotain muuta, mutta nivelaineviidakko on niin sekava etten ehkä taida jaksaa perehtyä siihen.

Jumeja

Käytin koirat aamulla Suvin hierottavina. Kikin syvät lihakset (+si ja ties mitkä nivelet) oli tooosi jumissa. Vasen takajalka ei ojentunut kunnolla taakse. Kiki valitti ja stressasi melkein koko hieronnan ajan, en muista millon viimeks se olisi käyttäytynyt siten :/ Kiki sai laseria takakroppaansa.
Oikean etujalan ranteessa oli myös jotain ... (ei liikkunut aluksi normaalisti, taivutellessa) - mahdollisesti siksi koska oikeaetujalka on kovemmalla rasituksella kuin vasen (koira välttelee vissiin jonkun verran vasemman käyttöä, siis paino enemmän oikealla kuin vasemmalla etujalalla).

Nemi oli melkein suora, sillä oli vyötäröllä kaistale mikä oli juntturassa, samoin siellä täällä jotain muttei ollenkaan niin pahoja jumistuksia kun joskus "harrastevuosina" on ollut.

Käytin koirat puntarilla ennen hierontaa (joka oli Evidensian tiloissa), Nemi painoi hieman yli 14 kiloa ja Kiki yli 10 kg (molemmat valjaiden ja nahkaremmin kanssa). Eli Kiki on about siinä missä keväälläkin ja Nemi on lihonut heinäkuisesta ell käynnistä jopa kilon ?

h_k 29/17

Kampasin Kikiä taas eilen.

Kävin myös illalla ostamassa koirille lisää lihaa. M&M oli mennyt jo kiinni, k-kaupan koiraruokapakasteallas ei miellyttänyt joten päädyin Halpahalliin, josta löytyi Mush-pyöryköitä. Ostin lohi-kanaa (?) niitä samoja joita syötin koirille talvellakin ja lisäksi jotain luuttomia kanapyöryköitä.

Nosework-torstai 1/4

Viime torstaina alkoi likkojen nose-kurssit. Nemille alkeiset ja heti sen perään Kikin jatkokurssi.

Oltiin yhden kempeleläisen koulun pihalla. Ensin tutustuttiin muihin ryhmäläisiin (ylläripylläri Nemi on kaikkein vanhin reenari, siellä oli jopa jotain 12 vuotta Nemiä nuorempi koira ... ;-)), sitten Katja kertoili lajista.

Sitten reenailtiin sellaisten lasisten purkkien avulla joissa oli reikäiset metalliset kannet. Koirien piti nuuskuttaa purkkia, jossa siis tietty oli hajutäppä. Sitten purkkeja oli kaks, toisessa oli haju ja toisessa ei. Palkka tuli kun koira haisteli purkkia jossa oli haju, tietty.

Tehtiin myös laatikkoreeni. Eli muovilaatikoita joissa nameja ja jossain haju. Sitten vain yhdessä nameja ja haju.

Lasipurkeilla tehtiin pari kierrosta erilaisia treenejä.

Sitten oli Kikin reenien vuoro. Käytin toki koirat välissä pissalla ennen kuin vaihdoin kumpi koira on autossa. Onneksi auto oli ylilikellä reenialuetta (eli ihan vieressä). Tosin koira piti laittaa ensin autoon, kun esittäydyttiin ja Katja kertoi jotain uusintauutta lajista ja mitä olisi treenivuorossa. Selvisi, että piilot oli tehty jo ja että ne olisivat 1-2h vanhoja (ekat tunnit, vika kaks tuntia). Mä taas puolestani kerroin ettei Kiki ole aiemmin tehnyt nosea ulkona. Monenlaisia haasteita oli siis tiedossa (ulkoetsintä, vanhat hajut).

Hajupiiloja oli neljä. Ohjeistus oli, että ne tehtäisiin yks kerrallaan - siis yks koira kerrallaan reenimässä, mutta niin, että ensin etsittäisiin ykkönen, sitten kakkonen ja kolmonen putkeen ja viiminen sitten vielä erikseen (tauon jälkeen).

Ensimmäisenä oli rallytokokylttejä joiden seasta eka haju löytyi.

Ainiin. Annoin Katjan hajupurkista/rasiasta Kikille aina lähtöhajun ennen kuin annoin sille luvan lähteä etsimään hajua.

Ensimmäinen tehtävä oli hämmentävä. Ei Kikille vaan mulle. Kiki nimittäin löysi hajun heti.

© Marjatta Savolainen

© Marjatta Savolainen

Seuraavan treenin mä pilasin. A) en antanut koiralle tarpeeksi tilaa tehdä hommia itsenäisesti ja B) en huomannut kun se löysi hajun. Koira oli kuulemma vilkassu mua pari kertaa eli siis kertonut tehneensä löydön mutta minä sokee en sitä huomannu :-( Sitten se tohottikin muuta ja otti etäisyyttä, jatkoi periaatteessa etsimistä mutta itsevarmuus katosi. Noh, löydettiin me lopulta se piilo. Ts koira löysi uudestaan ja mä huomasin sen löytävän.

Mutta koska kakkosella oli ollut ongelmia mun möhelöinnin takia niin kolmonen oli hankalampi. Plus siinä vieressä oli yhden reeniläisen pissa (uroskoira), mikä saattoi sekoittaa epävarmaa koiraa.

Tehtiinpä sitten niin, että vein koiran tauolle ja otettiin kolmonen hetken päästä uudestaan. Hyvä pläni. Koska sitten homma toimi paremmin ja hajulähde löytyi.

© Marjatta Savolainen

Neljännen eli viimeisen piilon Kiki löysi taas superhienosti <3 :-)

Hämmentävää reeneissä oli se, että Kiki ei haukkunut ollenkaan. Tai joo, haukku se kun joku fillaroi koiransa kanssa harkka-alueen ohi, mutta muuten se oli ääneti :-o

Marjatalle iso kiitos kuvista! :-)

Kiki kotitreeni 150817

Ei mennyt videon editointi ihan niin kuin kuvittelin, mutta jotain pätkiä Kikin aamuaktivoinnista kuitenkin. Noutojuttujen video epäonnistui täysin, joten siitä en laittanut tuohon mitään pätkiä. Jostain syystä kotiläppärin windows moviemaker pistää kaikki videot vähän värisemään vaikka ne originaalit ei noin pomppisikaan. En tiedä missä vika. Kamera oli siis rahilla eli tärinä ei johdu mun käsistä tms.

Ufo-pätkässä heilun siks tyhmän näköisesti kun halusin saada Kikin tekemään painonvaihtelua ufolla. Eli että sen etujalat liikkuisivat hieman. Kiertoreenistä Kiki ensin teki hyvän kierron, mutta koska siinä pompin itse typerän näköisesti kameran edessä niin juutuup-versioon päättyi jälkimmäinen harjoite.

7,5 km

Enpä saanut sitten aikaiseksi jotta olisin mennyt katsomaan viikonloppuna Virpiniemeen aksakisoja. Noh, ens viikonloppuna uus yritys - siis Haukkiksella on kaiketi agikisat.

Hieman tehtiin viikonloppuna nosework-kotiläksyjä, enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä. Ilmeisesti ikkunan likellä ollut piilo oli Kikille turhan haasteellinen. Kovasti se teki töitä nuuskutti ja pyöri muttei tismalleen oikeaan kohtaan paikallistanut hajulähdettä. Molemmille tein myös ts laitoin ruokakupin ulkolaitaan hajutäpät. Lisäksi Nemille laatikkoja joissa joissain oli hajua.

Eetu ja Kiki kävivät eilen juoksemassa ns k-rautalenkin pienellä pururatamutkalla. Keli oli viileä (n +10 astetta ja pilvistä). Kiki oli juossut innoissaan ja käyttäytynyt hyvin :-)

Sillä välin kun Kiki oli juoksemassa niin mä käytin Nemin kävelyllä, grillillehän se olisi halunnut muttei menty ;-)
Lisäksi se bongasi mulle yhden käärmeennahan - mä vain ajattelin, että onneksi joku on siivonnut sen yhden kuolleen käärmeen pois erään lähitien varrelta. Niin eiköhän Nemi mennyt tökkimään kuonolla (en tiiä koskiko se elukkaan vai näyttikö se vain sen mulle) sitä kuollutta matelijaa ...

Syyskausi tulee

Just tänäaamuna pohdin, että pitäisikö varata jostain hallista mahdollisuus vapaavuorotreenailuun, niin eiköhän Oulun lappalaiskoiralistalla ollut ilmoitusta jo vakiintuneesta perjantaivuorosta Okk:n hallilla. Ilmoittauduin siis sinne. Voihan sitä omatoimitreenijutskaakin vielä miettiä ... mutta ainakin jotain harrasteita on likoille tiedossa :-)

Kuvia Lohtajalta

Jotain otoksia Lohtajan ryhmänäyttelystä. Kikistä ei kuvia ole, kun ensin kuvasin ennen isojen kehien alkua muutamia suomenlapinkoiria aikaa tappaakseni ja sen jälkeen Kiki odotti autossa kun Nemi kävi esiintymässä vitskaryhmän ja vetskujen finaalikehissä.

Hyttyshattu hakuharkoissa

Niistä maanantain hakureeneistä. Oltiin Muurahaiskankaalla, tosin eri kohdassa aluetta kuin mitä lappalaiskoirien hakuviikonloppuna keväällä. Onneksi en siis mennyt omatoimisesti pelipaikalle vaan tapasin muut hakuilijat sovitulla treffipaikalla ajoimme peräkanaa metsikköön.

Otin siis hyttyshatun käyttöön. Olo oli typerä ts tiesin sen näyttävän idioottimaiselta, mutta melko pian ulkonäköseikat häipyivät kun kyhjötin suosilmäkkeellä tai missä lie varvikossa ja kymmenet hyönteiset, myös hyttyset, pyörivät ja inisivät ympärilläni. Niitä myös käveli useita siinä hyttysharsolla naamani edessä.

Kuvissa muutamat näkymät maalimiehen näkökulmasta.

Kiki pääsi treenimään toisena. Sille tehtiin kolme piiloa. Ensimmäiselle se ampaisi itsevarmasti ja "ukko" (hakukäskysana) löytyi tosi hyvin. Toinen oli hankalampi, mitä vaikeutti myös se, että ensimmäinen maali oli lähtenyt liikkumaan uuteen piiloon. Kiki huomasi sen ja sen tekeminen keskeytyi. Kävi myös kakalla etsiessään kakkosmaalimiestä. Sitten kun kakkonen löytyi niin maalimies alkoi haukututtamaan koiraa ennen kuin antoi palkan. Olin ihan että mitä vttua. Mutta koska reenailussa olen noviisi ja maalimies oli mulle uus tuttavuus niin en sitten kehdannut sanoa (tarpeeksi painavasti), että ei noin kuulu tehdä. Ts vaatia siltä mitään haukkumista. Imho on aivan eri asia se, että Kiki haukkuu paljon kuin se että siltä alettaisiin vaatimaan haukkumista maalilla vielä tässä vaiheessa. Enivei. Kolmonen oli samalla puolen polkua kuin ykkönen ja löytyi helpommin (paremmat tuulivirtaukset).

Illan päätteeksi Kikille ja toiselle nuorelle koiralle tehtiin vielä yhdet haut. Tällä kertaa painotin ettei mitään haukuttamista, Kiki löysi vikan maalimiehensä taas hyvin. Sillä jäi himo etsimiseen, varsinkin kun se näki kun tyyppejä käveli metsään palkkarasioitten kanssa mutta koiran pitikin tulla mun mukana autolle.

Jatkossa, muista: painottaa maalimiehille mitä halut eli ei mitään haukkumisen vaatimista. Plus hanki hitaammin syötäviä nameja. Mun pitäisi ehtiä koiran löytämälle maalimiehelle ennen kuin namit loppuu ...

h_k 28/17 & h_n 19/17

Eilen oli taas hetki jolloin kampasin koiria.

"Kasvukipuja"

Oon kirjoittanut samasta asiasta ennenkin. Kirjoitan silti taas. Yöllä jalka taas valvotti. Se sama jomotus, joka on niin tuttu. Jota aikuiset sanoivat kasvukivuksi kun oli lapsi. Joskus otan buranan lievittääkseni sitä (lapsena en ottanut, kaikilla lapsillahan kasvukipuja on, ne kuuluvat elämään, tai jotain), yleensä en. En usko, että mitään olisi tehtävissä joten lääkäriin tuon takia on ihan turha mennä. Tälläkin hetkellä koko oikeaa jalkaa särkee. Eniten siltä operoidun näköiseltä arpialueelta.

edit. 16:09

Jalkaa särkee edelleen, ehkä kohta turvaudun siihen buranaan?

Mutta se miksi aloin editoimaan tätä raapustusta oli se seikka kun Nemi tuli nuolemaan tuota arpi kohtaa nilkastani. Havahduin tajuamaan, että koirat ovat viime päivinä "hoitaneet" jalkaani. Mistä ne tietävät sen olevan kipeä? Toki ne siis yleensä pyrkivät "auttamaan" jos jossain on haava/laastari tms mutta tuossa nyt ei ole ollut sellaista vuosikymmeniin ...

h_k 27/17

Kampailin eilen Kikiä. Mahassa ja alakyljissä oli jonkin verran irtovillaa muttei koirassa kyllä muuten näy/löydy viitteitä karvanlähdöstä. En mä siitä vieläkään ihan bikinikoiraa saa. Ehkäpä lisää näyttelyilmoja? ;-)

12/17

Kävin aamusella juoksemassa, Kimmokkeella kolmosen.
Sitä ennen käytettiin koirat normilla aamulenkillä (kävellen), ruokittiin ja vietiin hoitolaan.

Nyt mun (oik.)jalka on muusina. Siis tuo nilkka tuttuun tyyliin.

Eilen käytin koirat töitten jälkeen kävelyllä pururadalla, kierrettiin se samainen kolmonen. Oli lämmintä ja koirat olivat paikoitellen hitaalla tuulella, marjansyöntitaukoja piti pitää tämäntästä.

Havahduin

Tässä päivänä eräänä en kovin kauankaan sitten sellaiseen seikkaan, että enää Kiki ei ole niin hankala riiviö kuin se oli esim viime syksynä. Onhan sen koulutus vielä kovastikin kesken ja kaikenlaisia hankalia tapoja sillä on, mutta on se siltikin huomattavasti kätevämpi (joissain määrin jopa rauhallisempi) kaveri kuin alle vuotiaana.

Tähän kun sitten vielä yhdistetään se sellainen seikka, että mä en välitä. Siis en jaksa stressata siitä totuudesta ettei mun koirista koskaan tule yybernätisti olevia aina salonkikelpoisia otuksia. Harrasteita rohmutaan, kaikenlaista reenaillaan ja opetellaan muttei kisaamaankaan ole mikään kiire - jos nyt ees koskaan mihinkään osallistutaan. Tai sitten osallistutaan. Ei voi tietää. Eikä nyt tarvikaan. Hauska suunnitella mitä voitaisiin / voidaan opetella, mitä lajeja treenailla. Esim tuo haku, kiva kun päästiin porukkaan mukaan varsinkin kun Kikillä on silminnähden superkivaa siellä, mutta siitä lajista ei tarvitse ottaa minkäänlaista painetta - kunhan aktivoin koiraa tavalla joka on molemmille mieluisaa :-)

h_n 16-18 & h_k 24-26

Niin. Ensin viikonloppuna harjasin pikkuisen koiria ennen näyttelyitä. Ja sitten maanantaina tein molemmille kunnollisemmat kampaustuokiot niin, että karvaa lähti ja lähti. Ylläripylläri Nemistä kuitenkin enemmän kuin Kikistä. Toki molempien kampaamista pitäisi vielä jatkaa, siis homma jäi ikäänkuin kesken kun mun selkä ei kestänyt enempää lattialla kumarassa istumista ja olemista.

Puhkikuluneita juttuja

Miten sen suhtautumisen agiin sitten kävi. Alan olla aika neutraalilla tasolla. Seurailen lajia jonkin verran. Eli kun jotain eteen tulee niin saatan tutustua aiheeseen / uutiseen / tilapäivitykseen tarkemmin. Joidenkin kavereiden agikisa/treenipäivityksistä tykkäilen ja ehkä joskus onnittelen jos jollain on mennyt erityisen hyvin (joko jollain jota pidän enemmän arvossaan tai joka (joskus oli) parempikin tuttava). Todella harvoin jaksan enää katsoa agivideoita (olipa ne kisasuorituksia tai harkkapätkiä). Saatan aloittaa videon katsomisen ja sitten todeta, että "blaa blaa blaa, tätä samaa - kivasti menee muttei jaksa kiinnostaa". 

Ymmärrän, että laji on monille kavereistani edelleen tietysti tärkeä; se lajien laji. Mutta itselle se on menneisyyttä kaikkine tunneskaaloineen. 

Kisoja en ole käynyt katsomassa aikoihin, vuos sitten ehkä viimeksi? Pitkään tuntui etten pysty menemään ... Mutta nyt kun on vähän sellainen suunnitelma, että Kikille pitäisi tehdä sosiaalistamisrupeama, niin olen alkanut suunnittelemaan turisteiluja erinäisiin kilpailuihin, joten kaippa ne agikisatkin menisivat siinä samalla - niitä kun järjestetään Oulun seudulla jonkin verran ympäri vuoden. Kikillä kun jäi puoli vuotta elämästä elämättä, kun piti pitää sitä pumpulissa se toipilaskausi ja tuntuu että se sekoaa kun näkee muita koiria. Joten pitänee "aloittaa alusta" se muiden (ihmisten, koirien) katselu ... 

Alan siis häiriköksi, mutta luultavimmin ilman kameraa. Häiriönä toimii Kiki 😈

Tokoja

Onpas mukavata täytellä kalenteriin koiraharrastemenoja 💚

Kiki pääsi tokokurssille, joka alkaa syyskuun puolivälissä ja jota on seitsemän kertaa.

---> lisäilen päivämäärät oikealla olevaan "kalenteriin".

Hakuharrastaja

Kiki pääsi tänäiltana taas hakuilemaan :-)

Reeneistä lisää myöhemmin.

Mutta lisäsinpä tuonne oikealle Kikin kuvan yhteyteen sille harrasteeksi myös haun :-)

Lohtaja ryhmis

"Keskikokoa hieman pienempi. Erinomaista tyyppiä edustava narttu, jolla kaunislinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Keskivahva runko. Sopiva raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Hyvä karva ja hännän asento. Liikkuu tasapainoisesti. Hieman rauhaton käytös."
NUO ERI1 SA PN2 SERT

"Keskikokoa hieman kookkaampi. Mittasuhteiltaan aavistuksen pitkä narttu, jolla oikeamuotoinen pää. Hyvät silmät ja korvat. Riittävän vahva runko. Hieman pitkä lanne. Sopiva raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Hyvä karvanlaatu ja määrä. Lonkalle kaartunut häntä. Liikkuu pitkällä askelmitalla."
VET ERI1 SA PN1 ROP ROP-VET

Tuomari Reino Korpela

Nemi ennen jatkokehiä (joissa ei menestystä tullut). 

Paavola ryhmis

Kikin "voittokulku" päättyi tänään. No, joskushan sen täytyi päättyä. Tuomari kyllä tykkäsi koirasta, mutta ... Ja harvinainen (tälle vuotta eka, tai tälle parivaljakolle eka) tuomari joka tajusi meidän koirien olevan erityyppisiä ja kertoi tykkäävänsä enemmän siitä toisesta ja vähemmän toisesta. Eli Kiki oli sen mieleen ja Nemi ei.

Kiki NUO ERI1
(ei sa:ta)
Nemi VET EH1

Tuomari Elina Haapaniemi

"?? vanha. Tyypiltään soma. Sopivan kokoinen. Feminiininen nuori narttu. Joka tarvitsee ???? ja enemmän kehäharjoitusta. Erittäin hyvä päänmuoto. Oikein sijoittuneet ????. Hyvä purenta. Hvä luonnollinen ryhti. Sopiva luusto. Oikeat mittasuhteet. Liikkeessä peitsaa mielellään. Liikkumisen esittämistä tulee harjoitella enemmän. Tällä hetkellä liian pehmeä turkki, laadun tulisi olla karkeampaa. Väri musta, pieni valk. rintamerkki. Saa tyyppinsä ansiosta erin"

Tuomari mittasi Kikin.

"12 ja puoli! Edelleen hyväkuntoinen veteraani narttu. Steriloitu, mikä vaikuttaa turkin määrään ja laatuun. Hyvä kallo. Kauniit silmät. Hieman kevyt kuono-osa. Edelleen hyvä ???? purenta ja ???. Kovin ahdas edestä. Hoikka turkkinsa alta. Kokonaisuutena jo hieman pitkä. Liikkuu riittävin (?) askelin. Hyvä luonne"

(en mä saa tolkkua tuosta kehäsihteerin käsialasta)

h_n 15/17 & h_k 23/17

Kampasin Kikin mahakarvoja tässä muutama päivä sitten. Sieltä lähtee tupoittain karvaa ... Lenkkien jälkeisillä tassupesuilla olen mahakarvoja kastellut samalla ja karvoja on lähtenyt myös silloin (samoin jonkun verran jalkakarvoja).

Äskön kampasin Nemiä takapihalla "ihan vain vähän" - syliin jäi melkoinen tukko karvoja. Mutta kun koira nousi ylös niin a)ei näyttänyt karvattomalta b)eikä siistityltä ... puuh, sen koiran kanssa kampaamista voisi jatkaa loputtomasti - noh, jatkan taas joskus ;-)

Kesäloman viimeiset päivät

Alkaa käydä lomapäivät vähiin ...

Kalat

Merrille ja Nemille olen aikoinaan teettänyt/tilannut valjaisiin pyöreät laatat missä on niiden kutsumanimi ja (mun) puhelinnumero. Viime viikolla kun oltiin reissussa niin kävin Forssassa eräässä lemmikkitavaraliikkeessä, jossa silmään osui tällainen:

Tuo horoskooppijuttuhan tuossa on ihan höpöhöpöä (näitä oli toki muitakin kuin tuo fisu), mutta myyjä kertoi, että toiselle puolelle voidaan kaivertaa/kirjoittaa koiran nimi. Maksoin ostokseni ja eilen postilaatikossa sitten oli tuo (ja sen takana lukee "Kiki" + puhnro). Tulipahan niminumerolaatta hankittua, toivottavasti se pysyy valjaissa kiinni (aiempien koirien versiot ovat ainakin pysyneet).

Harrasteita

Kiki sai aamuhuviksi vanhat risat kengät ...

Oon hakenut Kikille syksylle tokoryhmäpaikkaa, mutta vielä ei ole kuulunut aiheesta mitään.

Viime aikoina olen tehnyt koirille (ts Kikille lähinnä, Nemi ei osaa vielä - kohta oppii kun pääsee alkeiskurssille) nosework etsintöjä. Kikille ne ovat olleet helppoja. Tai yhden luulin olevan hankala kun se oli ikkunoiden väliosassa eli oletin koiran kiipeävän sohvalle ja sitä kautta ilmaisevan sen. Mutta koirapa yrittikin kiertää sohvan taakse. Eli selkeästi (sohva on siis ikkunoiden edessä) yritti kyllä ja oli paikantanut hajun. Sitä piiloa edeltänyt haju oli matalammalla ja oli ilmeisesti ihan sääläri, koska koira suurinpiirtein käveli siihen suoraan (kun päästin koirat pois makkarista ja näytin eka koiralle hajulautasta eli vahvistin sitä mitä oltiin tekemässä).
Saapa vaan nähdä kun nosekurssit alkavat ens viikolla, että kuinka vaikeaa etsiminen on kun koulutus taitaa olla ulkokentällä.

Eilen aamulla tein Kikille keppitreeniä. En siis sellaista agilityyn liittyvää vaan keppijumppaa. Vein aiemmin ostamani kepit (katkottu harjanvarsi, toisesta oon tehnyt korkeushökötyksen eli se on muutaman sentin irti maasta) ja pihalta löytyneet haravat ja harjat nurtsille jonoon ja yritin taluttaa Kikiä niiden yli. Ne lyhyemmät kiinnosti koiraa kovin ja se yritti nostella niitä. Ts nosteli ja kanteli. Oli sitten pakko kuljettaa koira keppien yli imuttamalla. En tiedä menettääkö se osan jumppatehostaan kun koira ei katso eteenpäin vaan on kuono kohti namikättä (josta tuli mieleen, että ehkä voisin yrittää suunnata sen namikäden koiran eteen  enemmän - tosin tuskinpa se sittenkään rentoa kävelyä olisi kun mun pitää siinä säätää enivei koiran vieressä/edessä). Tehtiin myös hieman peruutuksia keppien yli. Plus naksuttelin koiralle siitä, että se käveli sen pikkasen korotetun kepakon yli. Siinä tosin koira tarjoili kaikenlaisia muita toimintoja (peruutusta, maahanmenoa, istumista, ja sitä nostelua).

Ruokailun yhteydessä on taas tehty sekä istumis- että makaamispaikkiksia. Lisäksi iltaisin on tehty sitä sun tätä jumppa & tokotemputuksia.

Tapoja

Tykkään siitä, kun Kiki laittaa tassunsa (tai joskus leukansa) jalkani päälle kun istun pöydän ääressä tietokoneella ja koira makoilee pöydän alla. Kiki makoilee pöydän alla myös monesti kun en istu tässä. Toisinaan se makoilee samaan tyyliin myös keittiössä jos seison hellan tai tiskialtaan edessä.

Jos olen kotona koirien kanssa ja on siedettävä ilma (ei sada) niin olen toisinaan koirien kanssa takapihalla. Joskus heittelen koirille namuja etsittäväksi nurmikolta. Tapa alkoi ehkä siitä, kun yritin saada Kikin olemaan takapihalla niin ettei se kiusaisi Nemiä ... jos molemmat keskittyvät nuuskuttamiseen ja namien etsimiseen niin ne eivät härpi toisiaan. Joskus taas koirat makoilevat, syövät ruohoa tai muuten vain oleilevat. Joskus Kiki leikkii itsekseen pihalla olevilla palloilla, vein sinne muutama päivä sitten toisenkin koirapallon (sinisen, vinkuvan) - koska lienee parempi, että noilla leikitään ulkona kuin sisällä.

Viime aikoina Kiki on pihalla tehnyt kaikkensa, jotta Nemi leikkisi sen kanssa. Sen maanitteluelekieltä on hauska seurata. Jos Nemi näyttää yhtään siltä, että olisi valmis hippasille Kikin kanssa niin vapautan sen pihanarusta (pannasta ja narusta). Jos Nemi alkaa hippasille niin annan koirien juosta / leikkiä jonkun aikaa ja vihellän sitten pelin poikki sopivaksi katsomallani hetkellä. Viime aikoina Nemi tosin ei ole vastannut Kikin hippakutsuihin myöntyvästi vaan on kääntänyt päätään sivuun ja lopulta jos Kiki ei ole uskonut sitä niin on ärähtänyt pikkukoiralle ja poistunut paikalta.

Jos jätän koirat kahdestaan takapihalle ja tulen itse sisälle niin tilanne on hyvin pian tämä:

Nemi odottaa sisälle pääsyä, kun taas Kiki ... 

Kiki on myös "keksinyt" petaamisen ihan tässä viimeaikoina. En osaa sanoa, että onko sillä valeraskaus (tokasta juoksusta on nyt parisen kuukautta) vai onko se vain muuten vain tullut siihen ikään, tai tajunnut ylipäätänsä, että koirien "kuuluu" petata. Muita valeraskauteen liittyviä oireita en ole (ainakaan vielä) Kikissä huomannut.

Nemillä on tapana mölähtää kun lähdetään lenkille. Sen ehkä saa pysymään hiljaisena ovelta autokatokselle, mutta kun päästää tielle eli pois taloyhtiön pihalta niin ihan sama mitä tiellä liikkuu niin pitää äännähtää. Tästä tavasta on yritetty opetella pois jo vuosia, ilman kovinkaan hyvää lopputulosta. Sitten on tietty se, että (ruotsin)lapinkoiralla on monia syitä äänenkäyttöön. Tiedän esim koirani tavasta olla / eleillä millon se on äänekäs siksi että kakattaa. Joskus sanoin jollekin naapurille joka oli sopivasti yhtäaikaa liikenteessä, että Nemi haukkuu kun sillä on kakkahätä. Seuraavalla kerralla kun nähtiin, niin naapuri kysyi, että "onko sillä taas hätä?" No ei ollut silloin, vaan joku muu syy y ;-) Tästä mölytavasta ei nyt ehkä kannata vetää ihan sellaista johtopäätöstä, että Nemi kokoajan aukoisi päätänsä, vaan vain, että sillä on tietyt tavat jolloin se mölähtää. Joskus tuntuu ettei se edes itse ehdi tajuta haukahtaneensa. Haukahtaa myös kun koiran päästää autosta ulos. Tätäkin on harjoiteltu miljoonasti, aika monta kertaa olen joko käskenyt koiran takaisin autoon tai laittanut sen takaisin autoon ja sitten on reenattu rauhassa autosta poistumista. Joskus siinä onnistuen ja toisinaan taas ei. Ja seuraavalla kerralla herranhaltuun, että tuleeko se mölähdys koiran suusta vai ei.

Tuosta Nemin kakkalevottomuusärsytysherkkyyshaukahtelusta tuli mieleen, että Kikistä taas olen huomannut jo aikaa sitten, että se toisinaan räkyttää just ennen kuin menee pissalle. Ehkä sitä ottaa pipoon, että kaikki kiva pihapuuhastelu (esim perhosten jahtailu mikä on taas yltynyt ihan mahdottomaksi) pitää lopettaa hetkeksi niinkin tylsän välttämättömän asian takia kuin pissalle pysähtymisen vuoksi?!

Konekarhuilu

Pori kv:ssa, samalla raviradan alueella kuin missä näyttely oli, oli tosiaan viikonloppuna myös konekarhu. Näitä konekarhuja (täytettyjä -edesmenneitä- karhuja) tosiaan on Suomessa muutama ja niillä testaillaan koirien suhtautumista ko eläimeen ns taipumustestin avulla.

Petotesti palvelee kaikkia koiranomistajia. Testin avulla lisäät omaa tuntemustasi koirasi luonteesta ja käyttäytymisestä sekä opit havaitsemaan mahdollisen vaaran tulkitsemalla reaktioita.
Testiin voi osallistua kaikki koirat, myös monirotuiset ja rekisteröimättömät eikä testiin ole ikärajaa, luonnossakin petokohtaaminen voi sattua minkä ikäiselle koiralle hyvänsä.
Lähde.

Ajattelin sitten, että enpä paljon parempaa tilaisuutta konekarhuiluun saa kun jokatapauksessa olin Porin raviradalla kyseisenä ajankohtana. Käytin karhun luona vain Nemin, Kiki hankkikoon vielä lisää elämänkokemusta ennen karhun kohtaamista (ehkei sen kahteentoista vuoteen asti silti tarvitse odottaa).

Kävin ensin kysymässä onko miten ruuhkaa/jonoa, ei ollut, joten hain Nemin ja rahat (maksoi 30€), kerroin kuka ja mistä olen, koiran rodun ja nimen. Sitten menimme aitaukseen, karhu odotti sermin takana eli ei ollut näkyvissä. Päästin Nemin irti ja jäin seisomaan paikalleni, seisoin siinä koko testin ajan. Nemi lähti heti etsimään/katsomaan mitä aidassa on.

Tällainen lappunen saatiin taipumustestin päätteeksi:

Konekarhu Nalle, taippari
Paikka: Pori 29.7.2017

	Kerroin	Pisteet	Tulos
Löytö 0-5 pistettä	7	3	21
Haukku 0-5 pistettä	2	3	6
Rohkeus 0-10 pistettä	1	6	6
Ketteryys 0-5 pistettä	6	3	18
Sitkeys 0-5 pistettä	3	3	9
		Tulos	60

Koetapahtumat: Hyvä löytö, haukkuu etäältä, pakenee lähestyvää karhua.

---

Pori kv:n aikana testattiin 34 koiraa, Nemi sijoittui tuosta joukosta 14/34.

Kuvat © Raikko Fridfelt