Sitä sun tätä
Eilen lenkillä Kiki kuljetti taas pitkät pätkät, siis satoja metrejä, yhtä mehupurkkia, sellaista pillimehua. Aina jos se kiinnostui välillä jostain muusta ja tiputti purkin hetkeksi suustaan niin sitten se muisti sen ja muut unohtu ja jatkoi tärkeenä purnukan kantamista. Sillon kun se keskitty sen purkin kantamiseen niin sen askelluskin näytti kevyemmältä. Se kun harvemmin liikkuu niin vaivattoman oloisesti kuin esim Nemi.
Tänään Kiki on tuonut mulle ties mitä tavaraa. Aiemmin tullut jo kiinnitettyä huomiota, että se jaksaa tuoda jotain lelua vaikka kuinka monta kertaa. Tietenkään leluja ei voi sille oikein heittää, eli tiputtelen lelun vain takaisin koiralle melko likelle sitä, mikä toisinaan Kikiä ärsyttää. Ja se nappaa heti lelun ja tyyrää takaisin mulle. Tänään se on tuonut mulle myös sohvatyynyä ja yhden purkin metallista kantta. Siitä metallinoudosta ts tuonnista sitten jopa palkkasin sen, koska musta nyt vaan on erityisen hienoa, että se myös kuljettaa / nostaa kaikenlaisia materiaaleja. Myös metallia. (ei kannata silti vielä kuvitella, että sen kanssa tokonouto -saati metallinouto- olisi sen helpompaa kun aiempien koirienkaan kanssa on ollut, eiköhän senkin kanssa omat ongelmansa noutojen kanssa tule)
Alkuillasta tein Kikille ufo-jumpat. Yritin naksutella sille sitä, että se alkaisi omatoimisesti liikuttamaan itseään/takajalkojaan samalla kun etutassut on ufolla. Pikku edistymisiä saatiinkin aikaan. Lisäksi tehtiin ihan perusjuttua eli sitä että etutassut on ufolla ja se vähän vaihtelee painoa, eli kumpi tassu on jämymmin ufolla. Se, että ufolle tehtäisiin kaukoja on vielä hyvin vaiheessa eli kun sen käskee esim istumaan niin tassut lähtee ufolta. Mutta peruuttaminen, sen se tarjoaa tosi innokkaasti. Eli takajalat hakeutuvat ufolle tosi hienosti.
Illalla, eli just äskön, tehtiin vielä hieman peruutusta, "kaukoja" ja lepoa. Siis keittiössä ilman ufoa. Samalla kun Nemi sai yö(kkö)ruokansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti