sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Päivä nro 131

Heräsin kuudelta päänsärkyyn, kävin syömässä särkylääkkeen ja menin takaisin peiton alle. Siitähän se sitten alkoi koirien aamuherätysralli. Milloin Kiki toi sukkaa tyynyn viereen, milloin Nemi kävi nuolemassa nenänpäätä, milloin Kiki heitteli pikkukongia ympäri asuntoa ja teki kettuhyppyjä sinne sun tänne (lelun innoittamana). Lopulta taisin nousta ylös kasin aikaan.

Edellisiltana olin ottanut pakkasesta koirille tarkoitettua poronlihaa (jotain lihahakkelusta pötkössä) sulamaan, joten lisäsin sitä aamunappuloiden joukkoon. Sitten vein Kikin ulos, Kiki kävi melko pian kakalla, pistin koiran autoon ja hain Nemin, käytin sen pissalla (keräsin Kikin kakan ja vein roskiin) ja laitoin Nemin autoon. Ja ajeltiin Koiteliin.


Ensin käytin Nemin lenkillä. Käveltiin siltojen yli joen toiselle puolelle missä tehtiin pieni metsälenkki. Nemikin teki aamutarpeensa, ja olisi halunnut kierrellä kaikki mahdolliset polut ja olla lenkillä paljon pidempään. Mutta koska Kiki odotti autossa ja sekin piti vielä lenkittää ja itsellä aamukahvihammasta jo kolotti niin en jäänyt aamupäivää viettämään ulos Nemin kanssa - Nemin suureksi harmiksi.


Ihan vain melkein onnistuin ottamaan Kikistä kuvan sillalla ;) Sillalla oli aika jännää, se vaappui pikkuisen, siinähän on siis sellainen sääntö ylipäänsäkin että ihan peräjälkeen ei saisi kulkea kun se sitten jotenkin heijaa se silta, tosi pienesti mutta kuitenkin. Nyt ei ollu ees keitäin muita kun minä ja koira sillalla ja se siltikin tuntui se siellä olo. Kikistä oli aika jännää vissiin, vaikka se kesällä on kulkenut sillalla ihan reippaasti. Kikin kanssa kävin sen saman lenkin kuin mitä Nemin kanssa. Paluumatkalla tehtiin hieman liikkeestä maahanmenoja.

Nyt Kiki tahtoo takapihalle, rampannut mun ja takaoven väliä jo tovin joten ehkä mun pitää kohta mennä sen kanssa ulos.

edit. 19:34

Mä oon nyt pari tuntia miettinyt, että kirjoitanko asiasta mitään ja jos niin mitä. Päätin sitten, että ihan sama mitä jotkut ehkä blogiin eksyvät ajattelevat. Tiedän mitä Kikin elämään oleellisimmin liittyvät ihmiset ajattelevat aiheesta jne joten paskat muista.

Kävin tänään iltapäivällä Kikin kanssa pellolla. Otin sille taas pitkän liinan mukaan että se pystyi irtoamaan minusta hieman kauemmaksi, sai vapaammin hieman juoksennella/touhuta ja pystyin tekemään luoksarireenejä. Oikein hyvä suunnitelma joo, mutta eihän se koira kauheasti irronnut. Jossain kohtaa sain sen irtoamaan tai sitä kiinnosti jossain jokin juttu ja pystyin itse etenemään hieman. Palkkasin koiran kun se tuli mun luokse, siis kun kutsuin sitä. Hitsi kun se oli Kikistä kivaa. Päädyttiin pelaamaan sellaista peliä, että palkkasin koiran heittämällä namin hankeen, koira juoksi namille ja tuli salamana takaisin mun luo. Koira oli nopea, ehdin etenemään muutamia metrejä hangessa (ei ollut hankikantoa tai mä oon liian painava hangelle koska upotti enemmän ja vähemmän ihan koko ajan). Jossain kohtaa havaitsin, että Kiki jo oletti pelin jatkuvan kokoajan. Eli kun nami ei lentänyt (välillä palkkasin sen heti siinä eli sai kyllä luoksetulosta namin) niin koira kiihtyi ja alkoi hampailemaan mua. Pellolla sain sen kuitenkin irrottamaan / käskyillä lopettamaan epäkivan toiminnon ja se peltokeikka kaikkineen oli ihan ok (vaikka koira ehkä pyöritti peliä enemmän kuin minä - toisaalta mikä kouluttaminen ei ole sellaista että koira tekee jotain ja saa jotain mitä se haluaa).
Mutta kun siirryttiin pellolta tielle niin perkele oli valloillaan. Kiki roikkui köydessä ja minussa. Koska jälkiliina on ehkä hiertävämpää materiaalia kuin tavisremmi niin ahdistuin siitä kun se köysi/liina oli koiran jalkojen ympärillä ja yritin irrotella/oikoa sitä. Virhe. Siitäkös Kiki riemastui ja tuli ihan raivolla mun päälle. Siitäkös minä sitten ärsyynnyin, että mitä helvettiä, käveltäisiin nyt vain kotiin (muutaman sadan metrin matka). Pistin Kikin istumaan ja pidin paikoillaan jonku aikaa, mielestäni se hieman siinä rauhoittuikin. Olin siis itse kyykyssä kanssa. Päästin koiran, ja se raivostui taas. Vaihdoin sille tavisremmin ja sulloin jälkiliinan reppuuni. Kiki häiritsi toimintaa kokoajan. Kun olin saanut narun sullottua kassiin niin laitoin Kikin kyljelleen maahan. Ei muuten ole niin yksinkertaista pistää hanttiin laittavaa koiraa aloilleen, varsinkaan kun haluaa tehdä sen mahdollisimman nätisti; tietty, mutta siis niin ettei operoitu jalka vaan kärsi liikaa / ollenkaan. Koska periksi ei saisi antaa koiralle, mutta samalla pitäisi hienovaraisesti mutta päättäväisesti saada se rimpuileva koira asettumaan. Eihän se Kiki mitään rauhottunut, oli kyllä kyljellään, mutta järsi samalla jäätä ... Vapautin sen siitä sitten hetken päästä, hieman se jotain siinä vielä melskasi ja sitten meni käymään pissalla - ekan kerran koko ulkoilun aikana, eli se ei käynyt kakallakaan.

Jostain luin, netistä, että riehuvan koiran mielenkiintoa voisi saada muualle sillä, että kun se lakkaa riehumasta ja kohdistaa katseensa pois ihmisestä niin sinne palkattas se eli heitettäs sinne palkkaa. Ihan paska ohje. Tyhmyyksissäni menin kokeilemaan. Kiki oppi tuon pelin ihan salamana. Se osaa ketjuttaa kyllä.
Sama homma siitä "eikö se muuten saa lenkillä kontaktia niin se roikkuu hihnassa/lahkeessa/missä vain", että palkkaile sitä kontaktista. Kivahan se on että koira ottaa kontaktia ja voi tehdä seuruu yms reenejä. Mutta siinäkin Kiki kyllä uunottaa mua ihan kuus-nolla, tiedän sen ja joskus annankin sen uunottaa kun en jaksa vääntää sen kanssa.

Kun tulin Kikin kans pihalta sisälle niin käytin Nemin lyhyesti ulkona, se pissas pari kertaa.
Sitten annoin koirille ruuat. Simputin niille istumispaikallaolot. Just kun olin avaamassa suuni, että vapautan koirat syömään niin Kiki nousi. En ollut vielä vapauttanut niitä kun vasta suunnittelin asiaa. Palautin koiran takaisin istumaan ja odotutin vielä 45 sekunttia, sitä ennen koirat olivat istuneet 50sek. Että ihan hyvin se koira tommosta jo kestää. Ja mä osaan vaatia/tiedän mitä tehdä niin homma on selkeempää - meille kaikille. Mutta noissa pihaväännöissä en tiedä mikä olisi kaikkein paras toimintamalli ja koira kyllä lukee mua kuin avointa kirjaa ...

Ainiin. Päivällä tein sisällä hieman namienpiilotusaktivointia koirille.

edit. 22:15

Koirien unipötkötystä jossain vaiheessa tänään. Kikillä on tapana pötkötellä olkkarin pöydän alla.

Käytin tuossa reilu tunti sitten koirat ulkona. Ensin Kikin pikkulenkillä, pissas ja kakkas. Ja sitten toin Kikin sisälle (se muuten käyttäytyi lenkillä ihan hyvin). Laitoin tietsikasta musiikkia pyörimään (youtubesta dire straitsia) ja annoin Kikille jonku kuivan possujutun ja lähdin käyttämään Nemiä kävelyllä. Nemin kans kiersin pikkupäiväkotilenkin, koira kävi kakalla ja merkkaili/pissaili ahkerasti. Kiki oli ihan hiljaa kun lähdettiin ja kun tultiin kotiin, possunamu oli hävinnyt maailmasta ... ;)

Ainiin. Jossain vaiheessa päivää reenailin koirien kanssa hieman kapulan nostoja. Kiki oli innokas. Eihän sillä kestoa/pitoa siihen touhuun ole, mutta kapula nousee kyllä lattiasta innokkaasti. (ja tippuu heti alas) Tai no, kerran taisi tulla hitusen pidempi nosto/pito. Nemikin teki kerran noston ja luovutuksen, siitä kun sen palkkasin niin se puri mua sormesta (ei jäänyt jälkeä mutta sattu aika lujaa). Loppui mun reenausinto sitten siihen ... 

Ulkona on ollut tänään pakkasta. Kotioven edessä näyttää tältä:


Ei kommentteja: