Aamusella koirille ruuat. En tiiä milloin käännetään homma toisin päin kun joskus Kikin pikkupentuaikana koiraa piti käyttää usein ulkona ja usein syöttää niin jäi tavaksi antaa aamuruoka ennen aamulenkkiä. Iltaruuan kanssa menee välillä jo toisin päin eli ensin pikkulenkki ja vasta sitten ruoka. No enivei.
Käytiin yhdessä abc-lenkki ja molemmat koirat kävivät kakalla. Kiki käveli ihan reippaasti. Tuossa taloyhtiön pihalla se hieman liukasteli kun se nyt vaan on ihan järkyssä kunnossa.
Päivän koirat olivat taas hoitolassa ja hain ne sieltä hieman viiden jälkeen. Ensin vein Nemin sisälle ja sitten hain Kikin. Molempia käytin ennen sisälle tuloa pikkukävelyllä. Tosin Nemi vain kiehnäsi ja söi lunta. Kiki kävi pissalla ja kakalla.
Sitten koirat saivat ruokansa ja hetken päästä siitä hieman temputin niitä. Kiki keskittyi enemmän kylläkin huutamiseen; oli "vähän" turhan innokas temppuilija. Aina kun -tai ei nyt aina, mutta usein- Kiki haukkuin niin hiljaa oleva Nemi sai namin vaikkei mitään sen erityisempää tehnytkään. No, sain mä hieman Kikiä peruuttamaan tuolin päälliselle ja siinä hieman tekemään painon siirtoja (etu)tassulta toiselle.
Kohta me lähdetään ulkoilemaan ja hakemaan Eetu kielten tunneilta Karjasillalta.
edit. 22:09
Käytin koirat tienvarressa pissalla ennen kuin laitoin autoon. Sitten ajeltiin Pohjankartanon parkkiin ja käytin koirat vuoronperään kävelyllä. Ensin Nemin, joka kävi kakalla pissaili/merkkaili monesti. Sitten Kikin, joka haisteli kaikenlaista, ihmetteli ohikulkevia pyöriä ja ihmisiä (ei huutanut tai kiskonut niiden perään).
Pitää oikein erityisesti mainita, että oli kiva kävelyttää Kikiä tuolla kun se kulki niin reippaasti (enkä edes huomannut sen ontuvan). Reippaudesta monta plussapalleroa ja peukkua. Välillä se kotikulmilla kun kulkee ihan älyttömän hitaasti. No hitautta on varmasti vielä luvassa useammallekin lenkille, mutta nautinto oli tuollainen about normaalisti kulkeva koira. Yks koira tuli vastaan ja Kiki sille pari kertaa haukahti, mutta kun mä en tehnyt asiasta numeroa millään tavalla niin Kiki unohti sen koiran tosi nopsaan :) (ja hiljeni siis kanssa)
Kun tultiin kotiin niin Eetu käytti koirat tienvarressa, Kiki pissas, Nemi ei. Sen jälkeen ei juuri mitään erikoista ole tapahtunut mistä voisi mainita.
Tässä päivänä eräänä, ehkä jopa tänään, oli kaverin kanssa puhettä tästä Kikin operaatiosta, toipuilusta, että kauankohan tässä menee. Ja sanoin sitten hänelle, että oon tosi tyyvyäinen, jos selvitään sillä neljällä kuukaudella. Ennustehan oli 2-4 kuukautta. Mutta että olen jo asennoitunut että kuusikin voi mennä. (samalla pieni pelko persiissä, että saanko "täysin terveen/toipuneen" pikkukoiran oikeesti muutaman kk:n päästä vai onko tämä ikuinen riesa - toki sitä nivelrikkoa tulee sitten joskus -ennemmin tai myöhemmin- ).
edit. 22:09
Käytin koirat tienvarressa pissalla ennen kuin laitoin autoon. Sitten ajeltiin Pohjankartanon parkkiin ja käytin koirat vuoronperään kävelyllä. Ensin Nemin, joka kävi kakalla pissaili/merkkaili monesti. Sitten Kikin, joka haisteli kaikenlaista, ihmetteli ohikulkevia pyöriä ja ihmisiä (ei huutanut tai kiskonut niiden perään).
Pitää oikein erityisesti mainita, että oli kiva kävelyttää Kikiä tuolla kun se kulki niin reippaasti (enkä edes huomannut sen ontuvan). Reippaudesta monta plussapalleroa ja peukkua. Välillä se kotikulmilla kun kulkee ihan älyttömän hitaasti. No hitautta on varmasti vielä luvassa useammallekin lenkille, mutta nautinto oli tuollainen about normaalisti kulkeva koira. Yks koira tuli vastaan ja Kiki sille pari kertaa haukahti, mutta kun mä en tehnyt asiasta numeroa millään tavalla niin Kiki unohti sen koiran tosi nopsaan :) (ja hiljeni siis kanssa)
Kun tultiin kotiin niin Eetu käytti koirat tienvarressa, Kiki pissas, Nemi ei. Sen jälkeen ei juuri mitään erikoista ole tapahtunut mistä voisi mainita.
Tässä päivänä eräänä, ehkä jopa tänään, oli kaverin kanssa puhettä tästä Kikin operaatiosta, toipuilusta, että kauankohan tässä menee. Ja sanoin sitten hänelle, että oon tosi tyyvyäinen, jos selvitään sillä neljällä kuukaudella. Ennustehan oli 2-4 kuukautta. Mutta että olen jo asennoitunut että kuusikin voi mennä. (samalla pieni pelko persiissä, että saanko "täysin terveen/toipuneen" pikkukoiran oikeesti muutaman kk:n päästä vai onko tämä ikuinen riesa - toki sitä nivelrikkoa tulee sitten joskus -ennemmin tai myöhemmin- ).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti