perjantai 10. kesäkuuta 2016

Vetokurssi, käytännönharjoitukset, osa 2

Tänään oli toinen kerta käytännönreenausta vetokurssiin liittyen. Meidän oli tarkoitus reeniä taas Auranmajalla, mutta kun ajelin sinne niin hämmästyksekseni siellä oli autoja ihan pirusti ja parkkiin ohjaus. Tajusin kyllä samassa, että jos siellä tapahtuma on niin eipä me siellä taideta reenata, mutta koska ne ukkelit niin tarmokkaasti viittoivat mut autoni kanssa muiden autojen sekaan niin ajattelin tarkistaa reenitilanteen ja vaikka käyttää Nemin ainakin lenkillä jos ei muuta. No, kysymällä selvisi, että siellä oli suunnistuskilpailut ja että sai sinne muitakin tulla kuin suunnistajia. Mutta silti epäilen, että eivät välttämättä olisi katsoneet hyvällä jos me oltas vallattu joku pururata reenaamiseemme. Puhelinneuvonpitoa muiden kanssa ja päädyimme siihen, että reenaammekin Virpieniemessä. Minä olin ehtinyt jo Nemin kanssa Auranmajanpoluille lenkille, joten ensin piti tallustaa takaisin autolle ja sitten peruutella sieltä autojen välistä pois ja sitten ajella sinne Virppaan. Jonne ei hirmu sukkelaan päässytkään, koska Virpantiellä oli asfalttityömaa. 

Eniveis. Perille päästyäni käytin Nemiä taas hieman lenkillä, kävin tekemässä lenkin ohessa hieman porrastreeniä parissa paikkaa. Sitten tehtiin taas kaksi samankaltaista harjoitusta kuin tiistainakin, eli Marianne hetsaili koiraa ja juoksi edeltä ja minä kotvan kuluttua perästä. Ekalla kerralla multa meinasi käsi irrota kun Nemi kiskoi niin innolla, kun se onneton juoksuremmi ei pysy siinä juoksuvyössä kiinni (tai en luota että se pysyisi) - ekalla kerralla oli myös yks belgi siinä radalla (laidassa toki) mutta eipä se Nemi siitä häiriötä ottanut kun oli "töissä". Toisella kerralla Marianne juoksi vähän mutkan taakse, Nemi olisi juossut sinnekin ihan intopiukeena eli sitä se mutka ei haitannut yhtään, mutta multa meinasi kuntoloppua. Nämä juoksuhommat tehtiin lievään ylämäkeen. Viiminen veto tehtiinkin niin, että Marianne oli kickbiken (tai mikä ihme laite se onkaan) ohjaksissa ja minä menin palkkarasian kanssa kauemmaksi. Sitä ennen Nemi oli saanut haistella sen potkupyörän, että mikä laite se semmonen on. Nemi eteni upeesti - varsinkin kun Mariannella oli tilannetajua ja se ei tullut sillä laitteella Nemin "iholle" vaan antoi tilaa koiralle. Itseasiassa mehän tehtiin näitä kickbike juttuja toinenkin - ja Nemimuori vaan paransi menoaan <3 

Vetojen välissä juotin ja kävelytin koiraa ja lopuksi kävelytin sitä tietysti hieman pidemmästi.

Ei kommentteja: