Yks kaveri sanoi, että mitä blogiin voi kirjoittaa, että jos tuo tai se lukee ja mitä ne sitten siitä ajattelevat. Nii-in. En tiedä mitä kukin ajattelee. Mutta koska itse kirjoitan raapustuksiani 98 % itselleni ylös/muistiin, niin en silloin ajattele, että mitä Te jotka näitä höpinöitäni ehkä myös luette tuumitte. Kuten nyt vaikka siitä kuinka käsi olen ;) tai kuinka ... no ihan sama mistä vain.
Niin. Se erävoitto. Sellaista ajattelin eilen kun olin Kikin kanssa siellä luennolla ja eihän se mitenkään söpösti nukkunut siellä - ei suinkaan, vaan tutki koko mökin läpi. Ja kävi aika monen tyypin sylissä, tai ainakin rapsuteltavana. Ja varasti jonkun leipäpalan jostain ja juoksi se suussa ympäri mökkiä (ihme kyllä sain pennusta otteen yhdessä välissä - jolloin mulle selvisi, että sen suussa oli leipäpala). Enihau, se mikä oli sitä erävoittoa oli se, että jossain vaiheessa se jopa asettui mun syliin syömään luuta (nahkarulla) ihan kohtuu tyytyväisenä. Enimmäkseenhän pentu puree mua jos pidän sitä pidempään sylissä - no okei, sitten sitä kielletään ja se menee semmoseks puhutteluksi ja torumiseksi. Mutta nyt se oli jotenkin... mun kanssa siinä tilanteessa.
Samoin kuin olen kiinnittänyt huomiota kotosalla, että toisinaan se asettuu nukkumaan osittain mun jalkojen päälle - siis istun vaikka tässä tietokoneen ääressä niin koira nukkuu jalkojeni päällä. Tai keittiössä kun häärin jotain niin se tulee makoilemaan siihen liki. Joskus se myös antaa mulle pusun eikä heti ole hampaat edellä tulossa kohti ... Että kaippa meille joskus ihan lämpimätkin välit muodostuvat, vaikka enimmäkseen olenkin se ikävä akka, joka ei anna purra itseään, ei vaatteitaan, ei Nemin remmiä, ottaa sisälle just kun olisi niin kivaa takapihalla, ei anna haukkua ihan aina kun Kiki haluaisi, ei tottele ihan joka ripauksesta ... jne ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti