lauantai 30. huhtikuuta 2016

Wappu-uinti (h12/16)

Nemi kävi tänäaamuna ekan kerran tälle "kesää" joessa kahlailemassa.

Kikiltä leikattiin kynsiä (ekan kerran meillä sen ollessa) eilen.

Nemiä harjattiin pikkasen tänään.

Kikin kanssa kävin tänään autoajelulla, Haukiputaalla. Mennessä se kiljui yli puolet matkasta auton perällä olevassa häkissä. Paluumatkalla se oli niin väsynyt, että nukkui koko matkan. Kävin ensin sen kanssa Activen (ts omd:n) hallilla. Mitään muuta ei hallilla tehty kuin annoin sille sen päiväruuan siellä. Ainut mitä vaadin ennen syöntiä oli istuminen - tuohon ruoka istumiseen olen lisännyt todella julman jutun ennen kuin koira saa ruuan. Eli lasken ruuan lattialle ja koiran pitää istahtaa ennen kuin saa mennä syömään. No tietenkään Kiki ei vielä automaattisesti siinä pysy eli sitä pitää pitää vielä kiinni. Mutta tuokin harjoitus edistyy ihan kivasti. Se, että koira istahtaisi ennen syömistä on Kikille jo ihan liian helppo juttu :)

[edit. siis vaikeaa on se, että kuppi on maassa, kuten pentukin. jos kuppi ei ole maassa niin koira voi ihan hyvin istua (ilman kiinnipitämisiä, no eihän se kauaa siinä pysy, mutta osaa töröttää istumassa kuitenkin). itseasiassa se ilmaisee nälkäänsä myös niin, että istuu siinä nurkassa keittötä mistä sille annetaan ruokaa - siinä se on aika hellyttävä ja hassu jopa <3 ]

Mutta siis. Aattelin aloittaa reenihalliin tutustumisen sen kautta, että siellä on kivaa. Siellä syödään :D Syönnin jälkeen käytin Kikin pikkukävelyllä niin se kävi kakkalla (ja ennen halliin menoa käytin sen pissalla). Hallilta ajelin Haukiputaan keskustaan ex-Valintatalon parkkiin, ja sitten käytiin pikkukävely Hputaalla, mutta Kiki oli jo kovin väsynyt eikä jaksanut kävellä edes sitä ajattelemaani yhden talon (ei ees korttelin) kierrosta, joten kannoin sitä sylissä osan matkasta. Mutta sai se siis ihmetellä ihmisiä, yhtä papparaista rullaattorin kanssa, mopoja, polkupyöriä ja autoja .Kauempaa nähtiin myös yks koira (ja taluttajansa). 

Eilen aamulla Kiki herätti neljältä. Käytin sen takapihalla pissalla ja kakalla. Lopulta kun lähdin töihin hieman kahdeksan jälkeen niin olin kerennyt käyttää Kikin ulkona jo neljä kertaa. Perjantaina Eetu oli koirien kanssa kotona. Tänäaamuna Kiki johdatti mut sen kanssa ulos viideltä, mutta sen keikan jälkeen se antoi meidän nukkua jopa kahdeksaan asti. Sekä eilen että tänään Kikin kanssa on käyty pari pientä kävelylenkkiä, jos koira on osoittanut väsymisen merkkejä olen kantanut sitä osan matkasta. 

Nyt on alkanut maailma kiinnostamaan ihan erilailla kuin vielä muutama päivä sitten. Linnut havaitaan taivaalta ja kaikki mahdollinen kiinnostaa (pyörät, ihmiset, koirat, ...). Ja ruokahalu, sitä pennulle on tullut. Vain ekana päivänä se jätti pari ensimmäistä ateriaansa niin että ei syönyt kaikkia. Mutta sen jälkeen joka kerta kuppi on tyhjentynyt ja koira ilmaisee kyllä jos sillä on nälkä. Yrittää varastaa ruokaa olohuoneen sohvajakkaroilta (meillä ei ole sohvapöytää vaan pari jakkaraa siihen tarkoitukseen). Tänään se oli varsin hauska, koska kun Nemi sai jotain syötävää kun Kiki nukkui. Yhtäkkiä kuului kiljahdus ja Kiki ryntäsi keittiöön. Ahne lapinkoiranpentu tajusi uneensa että JOKU SYÖ :D

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Pikku Einstein

Nytpä se sitten keksi, että sen pää mahtuu verkkoaidasta. Luultavasti koko koira pääsisi siitä möngertämään läpi. Siis meidän piha on osittain aidattu sellaisella vihreällä verkkoaidalla, jossa on näköjään ihan liian isot reiät. Kiki menee myös pation kaiteiden välistä tosi kätevästi :o 

torstai 28. huhtikuuta 2016

Kiki ekaa kertaa Kimmokkeella

Tänään päivälenkki ei ollut kovinkaan onnistunut. Kierrettiin pikkupäiväkotilenkki ja nähtiin neljä koiraa, kaksi pihoissaan ja kaksi tuli vastaan. Nemi raivosi niille kaikille, Kiki oli kauhuissaan (tai joku muu adjektiivi). Nemin koiraohitukset ovat olleet välillä jo tosi hyviä, siis silloin kun se oli ainut koira. Nyt se joko on hermona epänormaalista arjesta (pentu) tai se puolusti pentua tai joku muu syy. Mutta olipas tympeä lenkki. Se toinen vastaantullut koira oli tietysti Nemin inhokki eli yksi kooikkerhondje. Kumpikaan koira ei edes kakannut lenkillä, Kiki pissasi kerran ja Nemi toki useamman kerran (tai merkkaili ainakin). 

Illalla kun Eetu oli tullut kotiin töistä niin lähdettiin Kimmokkeelle. Nemi ja Eetu juoksivat sinne (mutkan kautta, noin kolme kilometriä) ja minä & Kiki mentiin autolla. Tuo oli ensimmäinen kerta Kikille autoilua sen jälkeen kun se muutti sunnuntaina meille. Ensimmäinen kerta, että se oli häkissä auton perällä. No, Kikihän kiljui yli puolet matkasta. Matkahan ei tokikaan ole pitkä. Eli se onneksi vaikeni ennen kuin päästiin perille. Kun avasin peräluukun niin koira rappasi häkin ovea. Kun rappaus lakkasi niin annoin sille namin. Sitten se rupesi ääntelemään. Odotin taas tovin ja kun ääntely (ja rappaus) loppui niin avasin oven ja nostin koiran pois autosta. 

Sitten me ihmeteltiin siinä pihassa tovi, kunnes Nemi & Eetu juoksivat paikalle. Eetu antoi mulle Nemin ja jatkoi juoksemista pururadalla. Minä kävelytin sitten koiria pururadalla tosi pikkulenkin, jossa kesti melko kauan -ts niin kauan kun Eetu juoksi-. Koirat kävivät kakalla, pissailivat (Kiki toki vähemmän kuin Nemi). Kiki sai hepulin jossain kohtaa missä se pääsi tassuttelemaan mättäille. Taisi olla Kikin ensikosketus johonkin hieman metsää muistuttavaan maastoon :) Käpyjä tuolta löytyi paljon ja ne myös olivat Kikistä hauskoja / maukkaita. Tuli ihan Merri mieleen, koska sekin tykkäsi kävyistä (varsinkin pienenä). 

Kimmokkeelta poistuttiin sitten niin, että Nemi oli häkissä ja Kiki Eetun kanssa vänkärin paikalla. En halunnut vielä(kään) sulloa niitä samaan häkkiin taakse. 

Hepuleista tuli mieleen, että Nemi sai päivällä hepulin takapihalla. Juoksi ympyrää. Kikistä se oli sen verta jännää, että se pakeni patiolle katsomaan Nemin juoksemista :D 

Josta tuli mieleen, että tein Nemin kanssa hieman tokoa tänään takapihalla. Kiki oli hihnassa eikä päässyt sinne asti missä olin Nemin kanssa. Vanhakoira tokotti tosi mielissään, vielä kun kehuin sitä hulluna niin se oli tosi iloisen oloinen <3 Kiki kiljui välillä narun päästä jokusen metrin päässä meistä. 

Ja tästä taas tuli mileen ... :D että onhan se ehkä hömeliä pitää koiria hihnoissa pihalla. Mutta kun pihaa ei ole kunnolla aidattu (päätyasunnon kirous eli sitä ei voi aidata täysin umpeen), niin pakko remmittää koirat. Kiki olisi karannut jo monet kerrat jos ei olisi ollut hihnassa. Mutta se mikä on hyvä juttu noissa jälkiliinoissa koirien olosta on se, että Kiki oppii (tai on jo melko hyvin oppinut) ihan itse nostelemaan jalkojaan niin, että hihna ei mene epästi jalkoihin, sotkeudu siis.

Kuvia -tai joku vielä tylsempi otsikko-











Kuvat ovat eiliseltä ja tältä päivältä.

Koira lelulaatikossa

Huhhuh, rankkaa puuhaa tämä pennun omistaminen. Rankaksi homman tekee eläminen pennun rytmissä, uskon, että se oppii sisäsiistiksi kunhan jaksan hengailla sen kanssa pihalla tarpeeksi usein. Ja katsoa sitä ja opetella tunnistamaan sen elkeet siitä milloin olisi aika taas mennä... 
Se puree, se kiljuu, se haukkuu, se pissaa, se kakkaa, sillä on nälkä, se tahtoisi leikkiä (Nemin kanssa joka ei leiki sen kanssa), se leikkii itsekseen, toki se leikkii välillä myös ihmisten kanssa (sen leikkiminen äityy vaan usein ranteessa roikkumiseksi). Se on itsenäinen, omapäinen. Se on söpö aina, mutta välillä myös pirullinen (no ei, mutta kun se iskee hampaansa kiinni milloin minnekin, esim mun lahkeisiin, niin ...). Nukkuessaan tai istuessaan paikallaan se on erityisen söpö. 


Se on tosi kiinnostunut reenailemaan, mitkä siis tarkoittavat minimaalisia hetkiä kun tehdään jotain alkeiden murusia jostain jutuista. Tänään esim ollaan tehty seisomista, vierellä kävelyä, istumista, luoksetuloa, rauhoittumista (tästä se ei kyllä tykännyt).

Ollaan reenattu myös hampaiden katsomista ja oon hieman "harjaillut" koiraa. 

On sen touhuja myös hauska seurata:


keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Omakoira

Eipä siinä mennyt kuin muutama päivä, että sain kaivettua K-liiton käyttäjätunnuksen ja salasanan esille. En ole ennen ko palvelussa pentua itselleni merkannut, mutta nytpä sekin on opittu tekemään :)


Reipas pentu

Sen verran väsynyt oon nyt itse ettei mitään järkevää kirjoitusta tule tästä. Mutta koska kuitenkin haluan kirjata ylös joitain tunnelmia tästäkin päivästä niin ...

Kun pennun kanssa viettää paljon aikaa takapihalla niin on havainnoinnut, että pyörä- ja etenkin sen autotie mikä menee pihamme takana on melko vilkas liikenteinen. Ei siis tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan (välttämättä) siihen, että pennulle tulee erilaisia kokemuksia. Tai kokemuksia ainakin. Eli että se tottuu siihen, että maailmassa on ja tapahtuu yhtäaikaa vaikka mitä :)

Sitten tuolla pihalla on Kikistä tosi hauskaa nuo vesirännit. Varsinkin jos maahan -tai johonkin betonihässäkkään- on valunut siihen (tai valuu just sillon koko ajan) vesilätäkkö. Olihan se vesi Nemistäkin jo pennusta lähtien kivaa, mutta sille piti tehdä jotain vatiläträysleikkejä. Kikillä on sadekelien ansiosta läträyspaikat jo pihalla valmiina :) Tänään se tunki päänsä yhden autokatoksen luona olevan rännin alle. Sekin oli ilmeisesti metkaa. 

Rohkeaksi penska on myös osoittautunut. Ja uteliaaksi kuten nämä aiemmatkin ruotsinlapikkaamme ovat olleet. Mutta pentu menee siis sen enempää miettimättä kohti uusia juttuja. Kuten se voi kävellä erilaisilla alustoilla, erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että se kävelee myös kaivonkansion/ritilöiden yli. Niitä kun Nemi on inhonnut/pelännyt aina. Tänään kohtasimme autokatoksen takana pari mustaa jätesäkkiä. Kiki halusi mennä katsomaan mitä ne ovat. Ei möröttänyt yhtään :)

Tänään olemme käyneet yhden hihnalenkin. Lenkeillä Kiki haluaisi kulkea idolinsa (Nemin) vierellä, mutta kun se remmi ei yllä tai Nemi muuten vain on nopeampi. Mutta oi niitä hetkiä kun koirat ovat hetken vierekkäin, pikkukoira näyttää niin polleelta että :)

Aah, onhan tänään tosiaan tapahtunut vaikka mitä. Kuten esim se, että Kiki tarjosi ekaa kertaa kylpyhuoneesta poistumista odotellessa istumisen. Ilman että ehdin sanoa mitään. Olen siis ottanut tavaksi, että pitää pikkusen malttaa eikä vain kuvitella, että heti kun tassut on kuivattu, että voisi poistua suurinpiirtein oven läpi. 

Lisäksi koirien välillä on ollut tänään edistyksellinen päivä. Luulen, että asiaa edistävä seikka oli se, että en edes yrittänyt vaientaa Nemiä takapihalla. Eli koirat haukkuivat toisilleen. Kiki hyökki Nemiä päin, Nemi "kiroili" pennulle jne. Kiki taisi session aikana alistua muutaman kerran (alistumisen jälkeen se kyllä rynni uudestaan haastamaan Nemiä), mutta kohtaamiset olivat hieman erilaisempia. Ts käytös vaihteli - molemmilla. Ja välillä Neminkin häntä heilui ja välillä Nemi kävi haistelemassa pentua.
No eipä tuosta pihakohtaamisesta vielä päästy mihinkään best friends -tilaan. Mutta tänään muutamaan otteeseen Kiki on hakeutunut ihan Nemin viereen nukkumaan. Päivällä Nemi oli ahistunut aiheesta ja vaihtoi todella nopeasti paikkaa (ei kuitenkaan murrannut tms). Mutta tänäiltana koirat jo nukkuivat hetken ihan viekukkain. Kiki siis meni Nemin viereen. Toki Nemi tästäkin tilanteesta vaihtoi pian paikkaa tai lähinnä asentoa eli siirtyi puol metriä eri paikkaan. 

Ennen tätä söpöä viekkukkain oloa, pari tuntia aiemmin, Nemi esitteli Kikille hampaansa - en edes muista milloin olisin niin selvästi sen hampaita nähnyt :o (tai tuolla tavoin näytettynä siis, toki se suutansa aukoo tämän tästä). 

Sen aamuvarhain tehdyn luopumisreenin lisäksi pentua on toki kehuttu ulos pissaamisesta ja kakkaamisesta. Ollaan tehty luoksetuloharjoituksia (kutsun koiraa luokse nimellä enkä ole siihen toistaiseksi ottanut mitään tänne tms käskyjä). Lisäksi reenin Nemin kanssa ufojuttuja niin Kiki hääräsi siinä ympärillä (tarjosi istumista ja kiukkusi kun en huomioinut sitä). Muutamaan otteeseen kun Nemi ei ollut ufolla niin Kiki tepasteli ufon yli, tai tyyräsi jonkun tassuistaan (etutassun nyt varmaan kuitenkin ufolle). En siis reenannut sen kanssa tasapainotyynyjuttuja ;) mutta se otti ensikosketuksensa siihenkin asiaan. Jos sen kanssa haluaisi aihetta reenata, niin ainakin nyt vaikuttaisi siltä, että se saattaisi oppia ufoilunalkeet aika nopeasti :)

Ainiin. Sillä tämäniltaisella iltalenkillä kuljettiin Abc:n ohi, kun vietiin kakka roskikseen. Muutoin Kiki selviytyi kaupan edustan ihmeellisyyksistä ihan hyvin, mutta yhden mopojengin kohdalla se alkoi jumimaan. Ei ne edes pärisyttäneet niitä mopojaan, joten siitä ei voinut olla kyse. Ehkä vain paljon (suhteellista) ihmisiä samassa paikassa? Tuli se sitten siitä ihan kivasti kun hieman kannustin. Jos ihmetyksenä oli ihmisjoukkio niin pitänee (siitäkin syystä) alkaa kulkea ihmisten ilmoilla sen kanssa. Tosin vielähän me ehditään, vaikka ja mitä :) (jopa pentuaikana)

Aamuravi

Nemi kävi Eetun kanssa aamulla juoksulenkillä. Kiersivät sen ns. k-raudan lenkin eli noin kuusi kilometriä.

Luopumista

Mitä voi  harjoitella pennun kanssa, joka puree naksutinta (ts yhdestä mun naksuttimista lähtee sellainen muovi"johto" eli samantapaista johtosykeröä kuin ennen vanhaan oli lankapuhelimissa) tai jos ei pure sitä niin hamuaa (eikä kovinkaan nätisti) kädessäni olevia juustonaminpalasia? No daa-a, luopumistahan sen kanssa sitten reenataan. Tai reenattiin äskön. En tiedä tajusiko pentu mitään mitä teki :D Mutta niin tai näin, mä pääsin tavoitteeseeni eli palkkaamaan sitä toivotusta käytöksestä :)

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Näppärä kesäpentu

Niin. Aurinko paistaa ja nurmi vihertää. Kaikki osaavat kuvitella sen tilanteen. Nyt ei nurmi viherrä eikä aurinko paista. Välillä kun seison Kikin kanssa takapihalla (tai se ei seiso vaan tohottaa jotain) ja samalla joko tuulee lujaa ja tai taivaalta sataa enemmän tai vähemmän lujaa joko räntää tai vettä niin kaihoten odottelee kesäsäitä (vaikken kyllä helteestäkään välitä). 

Toisaalta kupissakin on toinenkin puoli. Pentu oppii kylpyhuonekäyttäytymisen, koska joka hihnalenkin jälkeen käydään tassu- ja massupesulla. Pesun jälkeen pitää koiraa (pyyhe)kuivata, joten sitäkin arkitaitoa opetellaan jo. Takapihalla käyntien jälkeen en ole kiikuttanut koiraa pesulle, mutta tassuja on silti välillä pyyhitty. 

Mutta kyllä se kesäkin vielä tulee, ja sitten voidaan ihmetellä kesäisiä asioita. Kuten ilmassa lentäviä pörriäisiä. 

Loppukaneetiksi vielä tältä päivältä tänään otetut räpsyt pennusta





ps. tänään Kiki söi joka aterialla kuppinsa tyhjäksi sekä teki kaikki kakat ulos, muutama pissa tuli sisälle koska a)olin hidas b)en aina ymmärtänyt että se kiukkaminen tarkoittikin ulos haluamista eikä ollut jotain syytä yy.

Kiki sai postia :)

Koiran nimi:      Kiki
Kurssi:           Pentukurssi
Päivämäärät:      
ma 9.5. / ma 16.5. / ma 23.5. / ma 30.5. / ma 6.6. / ma 13.6. / ma 20.6. / ma 8.8. / ma 15.8. / ma 22.8.
Kellonaika:       18:00-19:00
Kouluttaja:       Mari Kaplas

Ans kattoo

...että milloin tulee ilmoitus Kikin pentukursista. Ts onko ryhmäpaikkahakemus mennyt läpi hyväksytysti. Ainakin kesäkauden koulutustilojen käyttömaksu tuli, ja siinä lukee "kurssilainen", joten näillä perustein olettaisin kurssipaikkailmonkin tulevan lähiaikoina :o :)

Mallioppimista

Mitä se vanhempi koira muka pennulle opettaa? 

Ainakin Kiki selvästi katsoo mitä Nemi tekee tai miten Nemi suhtautuu eri asioihin ja välillä toimii samoin. Seuraa ulkona ja koittaa olla kiinnostunut samoista asioista tai kulkea mukana. Eilen imuroin, niin Nemi meni nukkumaan eteisoven nurkkaan (paikkaan missä sillä on tapana muutenkin makoilla) ja Kiki sitten toiseen laitaan. Toki sitä ennen sen (pennun) piti tutustua imuriin kun sen kaivoin kaapista esille, mutta kun aloin imuroimaan niin molemmat koirat päätyivät makoilemaan samalle alueelle. Tällä hetkellä -kun olen olohuoneen pöydän ääressä tietokoneilemassa- Nemi nukkuu lattialla pöydän vieressä ja Kiki pöydän alla :)





Vielä Nemi ei ole kauheasti lämmennyt pentuun. Ärähtelee kun Kiki tulee liian liki. Toisaalta Nemi kyllä sietää pennulta paljon eikä helposti ala sitä komentamaan, mutta joskus senkin pinna katkeaa. Kiki uskoo hetkeksi ja kohta taas tulee uudestaan haastamaan Nemiä; kaikkien hermot meinaa mennä siinä vaiheessa kun Kiki alkaa väykyttämään Nemille. Pihalla onkin välillä ollut aika äänekästä kun Nemi on haukkunut, että hittoakas tässä ja Kiki on väkyttänyt, että leiki mun kaa ja minä oon komentanut Nemiä hiljaiseksi :D Kikiä nyt on turha tässä vaiheessa komentaa kun se ei ymmärrä mitään. Yhtenä konstina siihen, että pentu jättäisi mummokoiran rauhaan olen käyttänyt sylitystä. Eli kun homma äityy turhan kiihkeäksi niin Kiki pääsee "vierihoitoon".

Eilen illalla käytiin pikku-abc -lenkki. Kävellen siis (tietysti). Eetu talutti Nemiä ja minä Kikiä. Pikkuisen matkaa piti pentua kantaa sylissä kun sillä tuli jumitusvaihe eli varmaan väsymys. Muuten se kyllä käveli terhakkaan reippaasti eteenpäin ja yritti päästä sinne minne Nemikin (mutta kun se hihna on lyhyempi). Reipaspikkupentu kävi tuolla lenkillä sekä pissalla että kakalla :)

Aamulla pentu herätti viiden aikoihin. Että sitten vaan ulos sen kanssa takapihalle kuuntelemaan linnunlaulua. Kävi se pihalla kakalla, joten ei ollut turha ylös nousu :) Pentu tolskasi jotain hetken mutta rauhoittui sitten vielä reiluksi tunniksi nukkumaan. 

Eetu lähti Nemin kanssa puol seiskan pintaan aamulenkille ja minä jäin pennun kanssa sisälle. Kuvittelin nukkuvani vielä hetken, mutta pentu oli toista mieltä. Tällä kertaa ei ehditty ulos asti kun pentu oli jo lirauttanut pikkupissan lattialle. 

Eilen Kiki söin hieman aamulla, ei juuri yhtään seuraavalla ateriallaan. Mutta päivän kahdella seuraavalla aterialla kuppi tyhjeni jo kokonaan. Olisinko reilun puol desiä antanut sille kerrallaan nappuloita. Tänäaamuna ruoka taas maistui eli mitään ei jäänyt kupin pohjalle. 

Varhaisen aamu-ulkoilun jälkeen ollaan käyty muutamia kertoja takapihalla. Koira on kakannut pihalle jo toistamiseen (tälle päivää) ja jokusen pissankin sinne tehnyt (toistaiseksi ei ole tarvinnut -tänään- siivota lattialta muita pissoja kuin se yksi sillon ennen seiskaa). 

Eilen ja tänään on harjoiteltu istumista ja luoksetuloa. Lisäksi tänään tutustuttiin hieman naksuttimeen. Kiki olisi halunnut tutustua siihen tarkemminkin ... :D


Kiki leegailee

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Pentuaika

Koska näköjänsä asiat unohtuvat. Esimerkiksi Nemin pentuaika (sillon en vielä blogannu). Niin kirjoittelen ehkä rasittavuuteen asti kaikenlaista pientä Kikin pentuelosta tänne "ylös". 

Kuten että eilen illalla kävin sen kanssa pikkuhihnalenkin tiellä asti. Ts käveltiin tuota kotikatuamme pellolle asti ja takaisin. Taisipa yksi pissakin matkan varrelle tulla :) Muutoin kävely on avaran maailman ihmettelyä (ja maistelua). Ketään toista koiraa ei tavattu (onneksi). 

Tänään päivällä olen käynyt koirien kanssa yhden hihnalenkin. Kierrettiin jopa pikkupäiväkotilenkki. Nemi kakkasi, onneksi lopulta kun aamulla ei ollut kakannut (lenkillään). Olihan tuo taiteilua kahden koiran kanssa olla kävelyllä kun ei ihan tuo sama tahti ole vielä löytynyt. Nemin hihnakin on pidempi kuin Kikin. Toisaalta hyvä niin, niin vanhempi koira pääsee rauhassa etenemään ja turvaan pikkukakaran innokkailta tutustumisyrityksiltä.

Hihnalenkillä Kiki keskittyi Nemiin, tassutteluun, maailman ihmettelyyn, ohi meneviin pyöräilijöihin jne eikä sillä ollut aiettakaan pissiä tai kakkia. Taisi pissa tulla melko pian kun päästiin sisälle. Sitten mentiinkin taas takapihalle ... Kiki tykkää olla takapihalla, koska siellä on todella paljon puutarhahommia (hampaille töitä, kaikenlaista syötävää jne). 

25. huhtikuuta

Kikin ja Nemin yhteinen alku... Kiki yrittää lähestyä Nemiä ja Nemi yrittää näytellä coolia. Välillä Nemi hermostuu ja sanoo Kikille "meetkö hittoon siitä". Mutta toisinaan lähestyy itse pentua haistaen sitä vaivihkaa.


 






Koiranpäivä

Pikku-Kiki muutti eilen meille. Muutto ei toki tapahtunut mitenkään yhtäkkiä, sillä Juvalta sai ajella kotiin Kiiminkiin useamman tunnin. Varsinkin kun piti pysähdellä useampaan otteeseen. Alkumatka oli melkoisen äänekäs, Kiki protestoi ... joko kotoa lähtöään tai sitä, että ei päässyt Nemin kanssa auton takaosaan häkkiin. En kuitenkaan ajatellut tutustuttaa koiria toisiinsa siten, että olisin sulkenut ne metallihäkkiin reiluksi neljäksisadaksi kilometriksi :D :o

Ehkäpä puolen tunnin jälkeen pentu oli rauhoittunut ja matkusti loppumatkan jo ihan kivasti sylissäni. Olin varautunut pyyhkeellä ja muilla alusilla että jos vahinko tulisi jossain kohtaa. Mutta eipä penska onneksi syliin pissinyt.












perjantai 22. huhtikuuta 2016

Vko 16, omatoimireenit

Kävin torstaiaamuna Nemin kanssa hallilla. Aiheena ruutu (eikä juurikaan mikään muu). Tehtiin ruutua naksutellen ensin, mutta kun se sujui vaihtelevasti (ei niin hyvin kuin olisin toivonut). Niin päätin, että eipä tässä epätoivonaallokossa mitään menetettävääkään ole, ja käytin menetelmää millä Nemin sai likimain hulluuden partaalle. Eli vauhtiin ainakin. Hetsauskäskytin sen putkeen ja sieltä raivo-ohjasin ruutuun (en vieny perille asti) ja siitä sitten hillittömät palkkaukset. Toistin pari kertaa. En tiiä oliko siitä mitään apua ruudunreenaukseen, mutta oli se ainakin ihan kivaa (meistä molemmista) :)

16/16

Käytiin tänään töitten jälkeen kokolaumajuoksulenkillä: mulle ja Nemille juoksuosuutta tuli 6,5 km. Keli oli... pari astetta lämmintä ja puolipilvistä. Vasta loppumatkasta jalkapohja/kovettuma alue alkoi vaivaamaan. Juostiin (mun tasoon nähden) nopeahkosti.

Äitikoira

Olen yrittänyt pohtia, mutta en osaa silti kertoa, että milloin olen nähnyt Kikin äidin ensimmäisen kerran. Tavattu on ruotsinlapinkoiratapaamisissa ja näyttelyissä. Sanin tekemisiä olen seurannut ihan siitä asti kun se oli pentu :) Sani elää aktiivista harrastekoiranelämää; eniten se taitaa reenailla koiratanssia ja rallytokoa, joissa kummassakin kilpailee. Rallytokossa muistaakseni avoimessa/kakkosluokassa (termit on itsellä lajista hakusessa, mutta RTK1 Sanilla kuitenkin on). Koiratanssissa Sani kilpailee avoimessa luokassa (sekä htm:ssä että freestylessä). Näiden kahden lajin lisäksi Sani harrastaa agilityä (ei ole kilpaillut) ja on kokeillut myös muita lajeja. Toki Sani on myös terveeksi tarkastettu ja nätti (Suomen Muotovalio), luonnetestattu ja käynyt jopa haukkumassa konekarhu Penaa :)

Koska en just nyt löytänyt yhtään fiksua itse ottamaani kuvaa Sanista niin linkitän tähän muutaman Merjan videon :)



Niin taitava jo pienenä :o Me saadaan (ostaa) tämän taiturin pentu. Niin siistiä <3


..'

Vihiläinen

Ei se paikkakunta. Kun semmonen ärsyttävä :D Jalkapohjankovettumat. Varpaaseen on taas sattunut ja ties mihin. Piti taas olla juoksematta, kävin sen sijaan fillaroimassa hieman yli 7 km. Siis eilen.

Hetkeksi Karjasillalla seikkailut saavat jäädä

Keskiviikko ja torstai -iltoina seikkailin taas Nemin kanssa Karjasillalla. Oulu-opiston kielten tunnit jäivät kesätauolle eli en ennen kuin syksyllä taas luultavasti seikkaile tuolla päin koirien/koiran kanssa.



Isikoira

Katselin tavan mukaan ruotsinlapinkoirayhdistelmiä mitä on tekeillä Ruotsissa. Tämä nyt vain on tapa - mielenkiinto rotua kohtaan on myös tutkia mitä on meneillään vaikka ei pentua etsisikään. Törmäsinpä sitten tietoon, että Kikin siskopuoli on astutettu (uros Norrviddens Thjapp). Ruotsin Lapphundsklubbenin sivuilla seikkaillessani törmäsin tällaiseen Pörri -tietotauluun, jonka print screenasin itselleni. 




Tuosta nyt lähinnä halusin poimia talteen ja tietooni nuo Kikin Ruotsissa asuvat sisaruspuolet :)

Kennelliiton Koiranetistä löytyy Pörristä enemmänkin terveystietoja.

Siinä missä itse saatiin rampata usiampi reissu Ruotsissa ennen kuin Merristä ja Nemistä tuli Ruotsin valioita, niin Pörrille riitti yksi Piteåssa käynti (samana vkonloppuna oli sekä erikoisnäyttely että kr-nly). Sillä nurkalla Ruotsia kehässä yleensä on usiampi rodun edustaja, joten pelkällä sisäänmarssilla sertiä ei voi saada (nojoo, vaatii se aina sen, että koira kutakuinkin muistuttaa sitä mitä kyseisen rodun kuuluukin ;)). Tiedetään, tiedetään, tittelit eivät periydy - mutta oli pakko silti mainita, kun tiedän mikä rulijanssa itsellä on ollut Ruotsinsertinmetsästys ;) Jos koirat ovat olleet nättejä tuomarin mielestä niin usein kuitenkin joku muu on ollut nätimpi ja kiilannut edelle ... 



Pörri Oulussa koiranäyttelyssä toukokuussa 2014
Pörri ja Nemi Iissä elokuussa 2014. Pörristä tuli Suomen Muotovalio. 
Pörri BIS3 lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä Oulussa syksyllä 2014 (rotukehässä oli yhteensä 5 ruotsinlapinkoiraa). 

torstai 21. huhtikuuta 2016

Dobotuokio

Eilen oli vaihteeksi pienimuotoinen dobotus- ja ufotustuokio Nemin kanssa :)

Viikkosiivous

Ankea velvollisuus nimeltä viikkosiivous oli tänään. Normaalista poiketen matot lähtivät lattioilta ja palautuvat sinne joskus paljon paljon myöhemmin (oletettavasti). Sunnuntaina luultavasti sisustan asuntomme lattioita viihdyttävästi sanomalehdillä ;)

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Agility - kaikkien kaveri

Kulutin eilisestä illasta monta tuntia ajatellen agilityä - ja koiran kouluttamista ylipäänsä. Koko homma lähti siitä liikkeelle, että lueskelin niitä blogeja joita yleensäkin seurailen. Sieltä sitten löytyi tällä kertaa erityisenä helmenä yksi kirjoitus. Jonka jaoin naamiksessa (bloggaajan luvalla). Aiheesta syntyi ihan mukavasti keskustelua. Kirjoituksessa otettiin kantaa Agilitypaneeliin, joten päätin ottaa selvää mistä on kyse - ja siinä varsinaisesti se ilta sitten vierähtikin. Täytyy kyllä sanoa, että jos jatkossa tällaisia järjestetään ja nauhoitetaan muidenkin kuin paikallaolijoiden katsottaviksi, niin kannattanee panostaa äänenlaatuun/mikkeihin, koska välillä piti todellakin siristellä korviaan, jotta kuuli mitä tyypit sanoivat. Sinällään kuitenkin pisteet järjestäjille ja paneelin filmaajalle (ja verkkoon laittajalle), koska olihan tuo enimmäkseen aika mielenkiintoinen hommeli. Vaikkakin joissain kohti savu nousi päästäni, koska tyypit olivat väärässä. Sillä niinhän se menee, että ne jotka eivät ole kanssani samaa mieltä ovat väärässä ;) :D


Agilitypaneeli 2016 - osa 1

Agilitypaneeli 2016 - osa 2

Kateutta ilmassa

Että mä olen kateellinen niille, jotka (osaavat ja) jaksavat harrastaa montaa lajia koiriensa kanssa. Jotkut tekevät kaikkea mahdollista (palveluskoiralajeja, vapepan pelastuskoirailua, aksaa, tokoa, rallya, noseworkkia, paimennusta, koiratanssia, ... mitä näitä nyt on). Itse olen jumiutunut lähinnä kahteen lajiin: tokoon ja agiin. Agi toki on ollut telakalla varsinaisen reenauksen suhteen nyt kun Nemi on niin vanha - mutta agi ei sinällään häviä ihmisestä jos sille on sydämensä menettänyt vaan lajia seuraa silloinkin kun ei itse voi sitä varsinaisesti harrastaa. Okei, ei voi tietää mitä kaikkea kokeillaan pennun (Kikin tai sen jälkeen tulevien) kanssa - ja mistä lajeista tulee sellaisia mitä voi sanoa jopa harrastavansa eikä vain kokeilleensa (kuten Merrin ja Nemin kanssa on kokeiltu vaikkapa verijälkeä). 

tiistai 19. huhtikuuta 2016

h11/16

Samalla kun katselin sitä australialaista kokkiohjelmaa niin harjailin Nemiä. Ainakin jotain irtokarvoja sain poistettua ja takkuja selviteltyä. 

15/16

Eilen töitten jälkeen käytin ensin Nemin kävelyllä, sitten kattelin hetken telkkaa (MasterChefAustraliaa ;)) ja sitten käytiin koko lauma juoksulenkillä. Nemi hakeutui hienosti juoksemaan pientareelle suurimman osan matkasta eli sen ei tarvinnut asfaltilla kipittää. Mun olo oli hieman nahkea, huonon venyttelyn tai edellispäivän juoksun seuraamuksena. Mun ja Nemin juoksuosuudeksi tuli aika tasan viis kilsaa. Tällä kertaa käytiin mutka Isoahonkankaalla. 

14/16

Sunnuntaina kun päivällä lennettiin Helsingistä takaisin Ouluun niin käytiin Eetun kanssa juoksemassa ennen kuin voitiin hakea Nemi koirahoitolasta. Eetu toki juoksi vielä pidemmästi kuin mitä minä, mutta mun juoksuosuudeksi tuli 5,7 km. Tällä kertaa kierreltiin niitä reittejä mitä pari vuotta sitten tuli säännöllisemmin juostua eli Jaarikselle, äänestyskoulun ohi, vesitornin taakse, Sammalojalle ja pesiskentän ja kirjaston kulmilta takaisin kotiin. Alkumatka oli ihan sikahidas, tuntui etten käynnisty ollenkaan. Juoksuasento sen sijaan oli ihan kohtuu ok koko ajan. Loppumatkasta vauhti hivenen kiihtyi niin että keskivauhti lopulta oli about normaali. 

Ärrältä

Hain sen tilaamani Royalcanin kasvattajaklubitarjouspenturuokapaketin. Eli toisinsanoen meillä on kotona neljä kiloa pentu(ts junnu)ruokaa näin ens alkuun ...

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kohelo, muhelo

...mäntti. jne. 

Aikani asiaa vatkattuani päädyin siihen, että en hakenut Nemille tokotuspaikkaa Activelta alkukesäksi/kevääksi. Sitten näin paikallisen koirakerhon mainoksen rallytokon alkeiskurssista ja mietin, että joo, mikä ettei, ehkä voisimme sittenkin harrastella rallytokoa Nemistimen kanssa. Harjoitukset olisivat olleet muutaman kilometrin päässä kotoa ja olisivat tulleet edullisemmaksi kuin mitä kaupallisen koirakoulun tunnit. Koira olisi saanut kaipaamaansa aktivointia, itse olisin oppinut uutta uuden lajin myötä jne. 

Laitoin tiedustelu(sähköposti)viestin annettuun osoitteeseen. Työpaikan sähköpostiohjelma kertoi, että ko osoite on tuntematon, että täytä joku lomake. Täytin sen ja lähetin viestin. Mitään ei kuulunut moneen päivään, ei siinä mitään, itsekään en nykyisin lue sähköposteja joka päivä, että ei sitä voi ketään muutakaan velvoittaa niin tekemään. Tänään näin Facessa ilmoituksen että ryhmä on täynnä. Pähkäsin siinä sitten, että miksiköhän en ole saanut mitään viestiä aiheesta (ei mahduta tms). Katsoin sähköpostiohjelmastani lähetetyt viestit ja totesin, että sposti on mennyt jollekin tuntemattomalle lipastolaiselle ... että hohhoijaa, opettelisi käyttämään sähköpostiohjelmaa / tarkistaisi oikeasti kelle lähettää viestejä. Plaah. 

Mutta ei siis kuulu rallytoko jatkossakaan meidän reenirepertuaariin. 

perjantai 15. huhtikuuta 2016

FB

Tein just äskön Kikille Face -sivun. Sisältöä sinne alkaa varsinaisesti tulemaan sitten kun pentu on muuttanut meille :)

https://www.facebook.com/vauhtinallenaikapakkaus/

7 viikkoa

© Joonas Marjo

© Joonas Marjo

Aivan loistavia kuvia pikku-Vauhtinalleista <3

Reilun viikon päästä haetaan Kiki Kiiminkiin :)

Fillarillain

Eilen olisi pitänyt mennä päivällä kuntosalille. En mennyt, laiska mikä laiska. Päätin mennä illalla juoksemaan. Mutta alkuillasta kun käytin Nemiä lenkillä (siellä Hiirosessa) niin jalkapohja (pirullinen oikea jalka kovettumineen) äityi niin kipeäksi, että ei puhettakaan, että olisin voinut sillä juosta. Kävin sitten pyöräilemässä noin kymmenen kilometriä. 

Toista oli ennen

Kävin eilenkin Nemin kanssa Hiiros-alueella kävelyllä. Hetken mietin josko olisin Nemistä ottanut jonkun perinteisen poseerauskuvan Haukkiksen kulmilla, mutta en sitten keksinyt mitään mielestä paikkaa, joten jätin väliin. Poseerauskantokin oli kaivettu irti maasta :/ Muutenkin paikka on muuttunut ihan älyttömästi niiltä ajoilta kun ensimmäisiä kertoja aloin Merrin kanssa siellä käymään. Kävimme siis Peltolasta tuolla toisinaan lenkillä - ihan ilman siis että oltaisiin mitään Okk:lla reenattu. Koirakenttien takana meni ainakin silloin mukava polku mitä kulkea, nykyään taitaa olla jo niin kasvanut umpeen että liekkö siellä enää voi sillain kuljeskella. Ne seudut olivat Merristä ihan ylisiistejä myyrjästysmaita. No eipä silti, hieman ko peltopolulta muualle niin myös Nemi on löytänyt hyviä myyrästyspaikkoja :)




torstai 14. huhtikuuta 2016

Rokotuksilla

Aamupäivällä käytiin Nemin kanssa Otuksessa (tai mikä lie nimeltään nykyään). Ensin lenkitin Nemin niillä tienoin ja sitten odoteltiin hetki ennen kuin koira pääsi piikitettäväksi. Punnituksessa Nemi painoi 14,7 kg (mikä on puolikiloa vähemmän kuin viime kerralla). Koira oli yllättävän levoton siinä tutkimuspöydällä, toisaalta viime kerrat ko paikassa eivät ehkä ole jättäneet mukavia muistoja (isompia operaatioita, muistijälkinä kipua tms).