keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Reissuun


Hypätään huomenna koko revohka linja-autoon. Huominen istutaan bussissa. Illalla hypätään Helsingissä Viking Linen laivaan (




XPRS), jolla matkustetaan Tallinnaan ja jossa vietetään yö (hyteissä, koirat myös). Perjantaiaamuna poistutaan seittemältä laivasta ja hypätään taas linkkuriin ja körötellään Riikaan. Riikassa majoitutaan hotelli Skantessa. Lauantaina ja sunnuntaina käydään kv-näyttelyssä. Sunnuntaina näyttelyn päätyttyä mennään taas bussiin/bussilla kohti Tallinnaa, missä yövytään hotelli






Shnellissä.






















Maanantai aamuna taas laivaillaan, tällä kertaa koirien pitää jäädä bussiin. Helsingin satamassa ollaan puolen päivän aikoihin, ja sieltä jatketaan taas linja-autossa köröttelyä niin että illalla ollaan kotona.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Niisto - syysflunssien perusniksi


Koirat pääsivät reilun tunnin lenkille ennen Merrin agireenejä, jotka veti Mari.

Itsekseen treenin puomin alastuloa ja pujottelua (teemana leikkaukset). Jos lähdin liikkeelle koiran vasemmalta puolelta (leikaten oikealle) niin sujui huonommasti kuin mitä toisin päin. Pujossa oli ohjurit, yhellä kerralla Mersu loikki niitten yli rasialle (jota en tietty avannu tolla kerralla).

Yhellä esteellä harjoiteltiin ihmisnuolta ja niistoa. I-nuolen reenaus oli yhtä hankalaa kuin aiemminkin. Siis Mersu yli-innokkaana säätää ees sun taas ja minä koitan miettiä mikä suorituksista on palkitsemisen arvoinen. Marikin kokeili Merrin ohjaamista tässä, ja Merri näytti ahneutensa yrittämällä syödä Marin sormet (liian hidas lihapulla-automaatti mitä ilmeisemmin ). Niiston perustreeni sujui ihan kivasti. Ts huomattavasti kivuttomammin kuin i-nuoli.

Lisäksi teimme pientä ratatreeniä, jossa muut tekivät jämäkämmän jarrutuksen kuin mitä mun tarvi tehdä Merrin kanssa. Siis 2 hypylle. Siitä 3:lle lähetys, sitten takaahyppy, persjättö (muilla tuossa kohtaa valssi) ja (kauimmaiseen päähän) putkeen. Ekalla kiekalla olin jarrukohassa liian ajoissa/sukkela, menin liian pitkälle mukaan 2:lle, ajoituin väärälle ohjauslinjalle 4:lle /persjättöön, koira sujahti mun oikialta puolelta putkeen (väärästä päästä sisään). Eli suomeksi sanottuna mikään ei mennyt kuten piti Toisella kerralla otin neuvoista vaariin, en mennyt liian pitkälle 2:lla, lähetin koiraa enemmän 3:lle - minne Merri jopa irtosi! - , luotin, että se hakee takaa hypyn, muistin oman "ajolinjan" ja sain tehtyä nappi persjätön Merrin tietäessä tismalleen mitä tehdä ja se hyppäsi hypyn ideaali linjassa ja sujahti putkeen just niin kuin pitikin.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Kulttuurieroja ja muita juttuja


Istuin muutaman tunnin ad-hallilla kuunteluoppilaana Elina Jänesniemen agilitykoulutuksessa. Teemana (yllätys yllätys ) tekniikat.

Kynä sauhuten, sormet ruvella kirjailin muistiinpanoja. Pari ekaa ryhmää seurasin. Hallissa on kyllä yllättävänkin kylmä vain istuskella. Huomenna homma jatkuu. Ehkä kirjaan viikonlopun annista jotain tännekin, tai sitten en.

Tämän päivän aiheena oli sylkkäri, twist, pakkovalssi ja poispäinkääntö.

Hyviä huomioita sieltä kyllä löytyi ylös kirjattavaksi. Ja eikun treenaamaan (sitten tässä joskus)


edit: 26.10.09 klo 10:02

Sunnuntain aiheita olivat: ihmisnuoli, niisto, persjättö ja niisto-persjättö. Eilen seurasin aamu kahdeksasta etiäpäin treenejä - tällä kertaa jopa 3:n ryhmän treenit tuli katseltua.

Ja tänään valaistuin, kun kuulin, että niisto olisi sama asia kuin käärmekäsi?! Kumma kun se vaikuttikin niin tutulta. Sekä käärmekättä että ihmisnuolta treenattiin hitusen verran viime talvena sinä aikana kun Merri oli Nemin paikalla Nestorin ollessa Ruottin lomallaan.

Kerrassaan hyvä agi anti oli viikonlopulla. Kannatti mennä kuunteluoppilaaksi

perjantai 23. lokakuuta 2009

Läksyjä ja vähän muutakin


Tulin just hallilta. Jäi niin pahasti se tiistainen hampaankoloon, että pakkohan niitä juttuja oli mennä jauhamaan uudestaan. Periksi ei anneta ja niin pois päin

Ainut vaan, että kun yksinään olin hallilla niin mistä sitä tietää että teinkö oikein vai en. Kun kukaan ei ollut kattomassa päältä.

Ensin tein sitä tiistain ekaa ratapätkää. Hienosti Merri haki edelleen sen takaa menon ja minäkin sain vähän ajettua päähäni sitä etten avittaisi omalla liikkumisella koiraa tarpeettomasti.

Siinä takku-pätkässä (koira putkeen ja sieltä takaahypylle ja itselle peruutus) koira oli taas tosi bueno, mutta itte en niinkään. Aika monta kertaa toistin tätä, raks-raks-raks jalkapuoli-blondin aivot koitti raksutella miten homma menee. Jonkunlaista sujuvuutta hommaan kuvittelin saavani, mutta sitten rupesin epäilemään teinkö lainkaan oikein, kun kerta sujui. Mene ja tiedä.

Lisäksi tein puomin alastuloa kymmenisen kertaa. Välillä Merri hötkähti pysähtymisen maahan ja sitten motkotti mulle kun ei päässytkään palkalle. Enimmäkseen se teki ihan hienosti.

Sitten koitin pujoon lähetyksiä, jotka eivät tuntuneet onnistuvan nyt lainkaan niin hyvin kuin tiistaina. Toisaalta nyt oli koko kepit, mutta tuskin se oli se ongelma. Kun ongelma tuntui olevan se pujoon meno. Kun minä en lähtenyt mukaan. Merri meni nimittäin muutaman askeleen ja kääntyi kattomaan mua, että miksi en tule mukana. Noh, saatiin me tässä ihan onnistuneitakin suorituksia aikaan. Koitin kannustaa koiraa kovasti esteellä kun kerta itte seisoa törrötin paikallani.

Ja jälleen sain hihitellä ittekseni kun koiruus oli niin hassu mm hyppäsi ennemmin vieressä olleen maxi-hypyn ja juoksi rasialle kuin pujotteli...

Välissä tein lisää niitä kahta ekaa harkkaa (takaakierto-twisti-peruutus -sydeeemit).

Sitten harjoittelin pirkotusta. Kun kolmella hypyllä onnistui ihan hyvin niin otin neljännenkin mukaan reeniin. Pistin koko ajan siis koiran istumaan sinne ekan twisti-harkan ekan hypyn taakse ja lopulta menin itte puomin ja pujottelun väliin  (eli likipitäin etäisyys oli koko hallin pituus) ohjaamaan koiraa. Siis aloitin ohjauksen sieltä. Tämä oli ihan sika makeeta - varsinkin kun Mersu toimi sieltä käsin!!! *bileet*

Jatkoin myös tuota puomin luota ohjausrataa hieman ohjaamalla koiran pujotteluun ja sieltä sitten ne kolme melkein suorassa linjassa ollutta hyppyä. Eli "eteen". Tosin tuon eteen-treenin tein vain kerran, ihan viimusena. Ja siinä tais jäädä se joku hyppy ottamatta, kun kerta alussa oli pitäny pirkottaa niin esteet eivät olleet suorassa linjassa, kuitenkaan.

Eki-No-Kokki


Käytin koirat aamulla Akuutissa popsimassa matolääkkeitä ens viikon Latvian reissun vuoksi. Samalla tuli tarkistettu koirien painot:

Merri 12,5 kg

Nemi 15 kg

Tällä kertaa Merri vötkiskellyt (=vastustellut) kun kiltti eläinlääkäri kävi hakemassa eläinlääkäriaseman jääkaapista kinkkua. Nemi söi lääkkeensä ensin, sitten Merri ensin huijasi kerran, mutta kun Nemi meinasi syödä Merrinkin (ts Merrin toisen erän kinkkua, ovela paskiainen) "annoksen" niin johan Mersukin söi kinkun lääkkeineen päivineen. Ahneudesta on joskus etua.

Tiedustelin samalla steriloinnista. Alle 20kg koiran sterilointi maksaa n.300e + lääkkeet yms. Ja jos ajanvaraa n.3 vkoa etukäteen niin saa suurinpiirtein sen päivän ja kellon ajan minkä tahtoo.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Totuus löytyy kaurapuurosta


Tajunnan virtaa. Tämä ei tunnu muuttuvan yhtään selkeämmäksi, vaikka tarkoitus olikin ensin pähkätä ja sitten jäsennellä fiksummaksi. Fiksuus on nyt vaan kaukana.

Tässä tulee siis se selite, jonka aiemmin lupasin.












Voimakkaan ahdistuksen vallitessa itku voi helpottaa oloa.
Lähde:  http://fi.wikipedia.org/wiki/Itku



-          Miksi kirjoittaa blogiin vain hyviä asioita, mitä niistä oppii. Ei elämä ole pelkkää hymyä. Tai mistä tietää että menee loistosti jos ei ole mitään mihin verrata. Seuraan hirvittävän montaa eri blogia, ja jotkut on sellaisia mitkä ihmetyttää mua. Miksi kirjoitetaan vaan ne hyvät asiat. Tai miksi väitetään, että kaikki asiat menee loistosti. Ei kellään voi kaikki jutut mennä huippuhyvin – en todellakaan usko sellaiseen. Ei edes Hannu Hanhilla. Mihin ne sitten vertaa niitä loisto, loisto, loisto treenejään/kisojaan/elämää ylipäänsä jos aina vaan kaikki on superia?

-          Mulle on nyt ihan sama mitä TE tästä tai jostain muista mun raapustuksista ajattelette. Ehkä, kait. Mä en kirjoita tätä teille, vaan itselleni. Vaikka toisaalta. Miksi sitten julkaista raapustus? Täällä kirjoitus on tallessa (niin kauan kunnes vuodatus lakkaa olemasta). Ja toisaalta ehkä haluan, että jotkut teistä tietävät. Jos jaksavat lukea itkupotkuraivari-itsesääli-masennuksiani  Ja toisaalta, jotkut asiat käsittelen vain helpommin kirjoittamalla. Niin on aina ollut. Terapeuttista, tai jotain.

-          Koiria treenatessa, kun kirjoittaa treenien/kisojen kulun ylös niin samalla tiedostaa paremmin mitä tuli tehtyä ja ehkä tekee  ja muistaa tulevaisuudessa kyseisen asian paremmin. Kun aiemmin olen ottanut tuon helvetin jalan mukaan näihin treenitarinoihin, niin mikä jotten analysoisi sitä nyttenkin blogiini. Sitä paitsi, niin ärsyttävää kuin se onkin, niin jalat vaikuttavat tähän lajiin (agi agi agi, mistäpä muustakaan sitä puhuttaisiin) niin valtavasti.

-          Järki-minä analysoi, tunne-minä koki eilen naurettavan romahduksen. Enkä todellakaan tiedä että helpottiko. Koko romahdus tuntui tulevan niin yhtäkkiä. Mutta se on se ketutus, raivo omaan itseensä, mikä vaan kyti kyti ja tuli ja valloitti.

-          Oma luonto. Jos vituttaa tarpeeksi niin sitten myös itkettää. Asia mikä pistää ketuttamaan välillä oikein urakalla, mutta johon ei pysty vaikuttamaan.  Ja selvennykseksi vielä, kouluttaja ei ketuttanut, koira ei ketuttanut vaan nuo jalkat.

-          Kouluttaja. Kiva sellainen, joka yrittää keksiä toisia tapoja tehdä asioita. Mutta mistäpä sekään tietäisi keksiä niitä jos koulutettava ei sano mitään. Mutta siinä loppuvaiheessa oli kyllä turha sanoa mitään, vaikka se ”romahdus” tulikin kuin puun takaa siinä autolla Nemiä autosta ottaessa (ennen jäähylenkille lähtöä), niin kaippa sen jotenkin siltikin tiedosti.

-          Ryhmä/treenikaverit on outoja. Siis ne ei välttämättä ole outoja outoja, mutta en tunne niitä entuudestaan. Nolostus, ne ei vielä tiedä mun taustoja. Kait. Josta seuraa vieläkin suurempi tiedostaminen omista paskoista jaloista. Voi kettu mikä säälittävä masennus-kierre, itsesääliin vajoaminen voi alkaa.

-          Tukijalka. Tukijalkani ei ikinä ole oikea –jalka, jos teen asian siis vaistomaisesti – ajattelematta. Oikea jalka voi olla tukijalka vain  jos   t i e d o s t a n asian tarkasti. Enkä mä siltikään tiedä onko se oikeasti tukijalkana, kunhan on siinä mihin se käsketään.

-          Mä en luota mun oikeaan jalkaan, mikä näköjään vaikuttaa ihan älyttömän moneen asiaan.

-          Peruuttaminen. Mikä helevetti siinä voi olla niin vaikeaa. Totuus on kuitenkin se, että mä en osaa/pysty peruuttamaan ns luontevasti. Niin, että peruutus olisi itsevarmaa ja samalla voisin ajatella/tehdä jotain muutakin. Koko pienen (?) blondin ajatuskapasiteetti menee siihen ”ota nyt askel, ensin vasen jalka ja sitten se o i k e a” ja siltikään Se Oikea ei tee reipasta askelta. &%/%&/¤(

o   Yritin tätä eilen kotona. Ihan vain muutaman metrin matkalta. Siis sitä helkutin peruuttamista. Kun eihän se voi olla niin vaikeaa. Kyllä ne mun jalat liikkuu, mutta se toinen askel. Ts joka toinen askel, sillä oikealla tehdyt ovat epävarmoja. Väkisten tekee mieli kääntyä edes hivenen. Ehkä sitä oppisi, jos alkaisi peruuttamaan joka paikkaan?!?

-          Tuli mieleen vanhat koululiikuntamuistot. Ihan joskus alaluokilla huomasin, että jotkut asiat ei luonnistu minulta. Sen jälkeen työnsin ne kammioon ”ei avata koskaan”. Siis en vain suostunut tekemään niitä asioita.  Sanoin, opeille ”ei onnistu” ja tein jotain muuta. Jos tein.

-          Se eilinen treeni. Eli mitä tehtiin.

o   Pujotteluun lähetystä. Nämä menivät muutoin ihan hyvin (ei nyt mitään hirmu imutusta, mutta nykytaitoon nähden hyvin kuitenkin), se houkutusputki ei houkuttanut Merriä yhtään. Ei se edes nähnyt sitä. Kun siitä Rasiasta on nyt tullut sellainen The Juttu. Rasia tietty odotti siellä pujottelun päässä. Mutta kyllä se koira murmutti. Haukkua motkotti samalla kun pujotteli puolikkaat kepit loppuun ja juoksi sinne rasialle. Koiruus on myös hassu kun se tuo mulle sitä rasiaa aina ihan tohkeissaan ”avaa nyt tää”

o   Puomin alastulokontaktia. Merri on alkanut kiinnittämään katseensa jo enemmän palkkaa kohti eli eteenpäin kuin vain tuijottamaan mua. Selvää edistymistä siis

o   Twisti harjoitus. Aita-takaahyppy=aita *tähän kohtaan se twisti* - takaahyppy=aita. Tuossa noiden kahden takaahypyn välissä olisi pitänyt peruuttaa parin metrin matka. Mulle Mari kehitti toisen tavan. Eli en peruuttanut. Vaan otin koiran hypyltä vastakkaisella kädellä matkaan, sitten vaan piti muistaa vaihtaa käsi riittävän ajoissa ja lähettää sillä koiran puoleisella kädellä sinne vikalle takaahypylle. Eka kerta meni paremmin kuin luulinkaan, Merri haki hienosti sen ekan takaahypyn ja jatkossa vain pidätin koiraa liian kauan käsissäni. Siis siinä vastakkaisessa kädessä ja se rupesi huutamaan.  Jatkossa sitten en enää luottanut tarpeeksi koiran osaamiseen vaan saattelin sitä –vaistomaisesti- liikaa sinne hypylle. Jolloin se jatkokaan ei onnistunut kun jäin odottamaan koiraa ihan liikaa. Mun perisynti. Tehtiin tämä treeni muutamia kertoja, jotkut yritykset menivät paremmin kuin toiset. Saatiin kotiläksyjä treenata sitä takaahyppyä siitä sen siivekkeen kohilta. Eli ei niitä lisä-apu-askelia kohti sitä siivekettä mistä kautta koira kiertää sinne taakse.

o   Vika treeni. Koira putkeen-takaahyppy-peruutus-ja vika hyppy (en nyt muista miltä puolelta se vika hyppy piti tehdä, eikä sillä ole tämän tarinan kannalta mitään väliäkään). Tarkoitus siis oli heittää yhen askelluksen avulla koira sinne takaahypylle. Niin, että itse oli mahdollisimman kaukana ts lähellä sitä ei kierrettävää siivekettä. Josta vain muutamia askelia peruuttaen, reiluja ja reippaita askelia, ihan siivekkeen vieressä. Sitten käännös ympäri kohti seukki hyppyä, niin, että koira jäisi ohjaajan vasemmalle puolelle. Ei sen hankalampaa. Teoriassa. Käytäntö olikin ihan tarina. Yritin koiran kanssa ja ilman koiraa. Tein jotain juttuja selkäytimestä ja huomasin tehneeni ihan eri juttuja kuin piti. Otin tiputipu –askelia. Päädyin kauas kauas siitä siivekkeestä. Ja ties mitä kaikkea.

Oikealla jalalla peruuttaessa vaistomaisesti alkaa kääntymään, edes hieman, ja peruuttaminen ei ole enää peruuttamista.

 Jos sitä pelkää sitä siivekettä, että siihen törmää. Niin mitä ketun väliä vaikka törmäisikin?

Ruåttalaiset


Niissä viime viikon treeneissä. Kuivasjärvellä.



Merri, Nemi, Karkki & Maija.

Pitkään


Meni hyvin. Siis mun jalat, tai Se jalka, ei ole ollut pitkään aikaan kipeä. Siis kunnolla kipeä. Toisaalta en ole kisannutkaan aikoihin. Ensin meinasin väittää, että olisin vähentänyt treenamista kun en hakenut/treeni enää okk:n ryhmissä. Mutta se ei taida pitää paikkansa. Siis paikkansa pitää, että ei olla okk:n reeneissä enää. Mutta se ei pidä paikkansa, että reenejä olisi vähemmän Tämän tästähän tuota on viime aikoina tullut raahauduttua hallille "tekemään läksyjä".

Mutta. Heti kun tuli liukkaammat kelit, niin ulkona käveleminen on yhtä jännittämistä josta seuraa herkemmin niitä kiputilojakin. Plus viime aikoina olen tehnyt jäähyttely/lämmittely -lenkkejä metsämaastossa, missä liikkuminen ei ole mun nilkoille/jalkapöydälle tarpeeksi vakaata... josta seuraa se, että sitten siinä muussakin liikkumisessa (kuten aksaamisessa) jalat kipeytyy taas herkemmin.

Lapsena opetettiin,


että ruualla ei saa leikkiä. Mutta kyllä meillä vaan leikitään.

Taisin hetku sitten kuulla, kun jollekin sanottiin, että pitäisi palautella mieleen perusjuttuja. Siis tehdä hytkyjä kun koira on paikallaolossa. Liittyen tietty agiratojen lähtöihin. Kotona ollessa suuri houkuttava tekijä on ruoka. Ruuan avulla voi kyllä hyvin opettaa koirille kaikenlaisia juttuja, jos vain jaksaa. Paikallaolo reeniähän meillä tehdään ruoka-aikaan paljonkin. Tällä kertaa otin mukaan myös hytkyt, naurettavuuteen asti otin spurtteja keittiössä, punk-tasajalkahyppyjä, nytkähtelyjä ja ties mitä hytkyjä. Mutta ihqut koirat pysyivät tismalleen siinä paikassa mihin olin ne jättänyt  - ilme nyt ehkä oli sellainen "oh my god, mikä tuolle nyt tuli"

tiistai 20. lokakuuta 2009

Itku(potku)raivari


...

Pää tyhjää täynnä. Ei sanoja, ei selityksiä.

Vielä. Vain.

Jalat.

Koira.

Ei luottoa jalkoihin, ei koiraan.

Jalat näyttää jaloilta, koira näyttää koiralta.

ihana koira.

Paskat jalat.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Aamu aksaa


Syysloma - agia. Jei!

Heitettyäni Eetun lipastolle ajelin Annalankankaalle ajatuksena oli käppäillä sama lenkki kuin viime tiistaina. Tosin alkumatkan pidensin ja samalla helpotin (itselleni), koska en halunnut rämpiä pusikkojen läpi enää... Kun lenkistä olisi ollut jäljellä enää tienlaidalla marssimista puol kilsaa - kilsa päätinkin jatkaa vielä männikköön. Sielläpä koirat vasta olivatkin ihan intotohkeissaan (hihnassa olivat molemmat koko lenkin ajan), kun hanki oli täynnä ties mitä kaikkia jälkiä. Myös jotain sorkka-kavio-whataever -jälkiä oli näkyvissä. Aikamme harhailtiin siellä hiekkaisissa puskissa kunnes pölmähdettiin tutun näköiselle tielle takas ja siitä hallille.

Heitin Nemin autoon ja menin Merrin kanssa halliin. Tekemään taas puomin ja aan alastuloja. Pimeään putkeen lähetyksiä, eteenmenoja ja pari pujottelua.

Partisten kanssa aksaamassa


Kävin eilen alkuillasta treenimässä läksyjä AD-hallilla yhdessä Maissin ja parin partiksen kera. Alkulämmittelylenkki hoidettiin hiekka-puska -maastossa ja jäähdyttelylenkura pyörätiellä.

Harkkasin Merrin kanssa puomin- ja a:n kontaktia, joista a sujui selvästi paremmin. Ja huomattavasti paremmin kuin perjantaina. Lisäksi tein pujottelua -rasiallisella loppupalkalla, kerran (vai pari) onnistuin jopa ottamaan niin paljon sivuttaisetäisyyttä että kiersin puomin kun Mersu pujotteli! juhuu!!!

Lisäksi tein muutamia eteenmeno -treenejä sekä hypylle lähetystä plus pari takaa kiertoa. Vasemmalla kädellä ohjatessa koira tuntuu irtoavan paremmin.

Lappalaisvuorolla


Jotten jäisi ihan vaille tuntumaa Okk-areenasta tällä kaudella niin osallistun siellä reenailuun yhdessä muiden lappalaiskoiraihmisten kanssa perjantaisin alkuillasta. Viime perjantaina oli tämän syksyn ensimmäinen vuoro.

Tein 3/4 ajasta agia Merriliinin kanssa ja 1/4 ajasta tokoa.

edit 21.10.09 klo 9:18

Agissa tein puolikkaita keppejä rasiapalkalla. Hienosti koira eteni itsenäisesti. Oli sen verran ahtaassa paikassa kepit, että etäisyyttä esteelle ei ollut kuin viitisen metriä.

A:n ja puomin alakontakteja. Aalla oli säätöä, kun emme ymmärtäneet Mersun kanssa toisiamme. Merri jäi jatkuvasti liian ylös esteelle ja sitten kun yritin houkutella/kiskoa (miten millonkin) sitä alemmas niin se loikkas pois koko esteeltä. "Ei sitten!"

Aitoja laitoin vähän niin kuin viime ad-reeneissä (siis tuon viikon) ja tein niitä sivuttaisirtoamisia ja sitä toista harkkaa. Nämä meni ihan kivasti.

Lisäksi reenustelin yksittäiselle hypylle lähetystä. Ja hihkuin onnessani kun Merri irtosi hypylle jostain kuuesta metristä!!! 

Tokon puolella tein jäävät, mitkä menivät jälleen hyvin. Lisäksi vähän seuruuta sekä luoksareita. Tosin tämä oli vähän haastavaa kun ei voinut rennosti heitellä palloa kun paikalla oli muitakin tokottajia. Plus Merri lähti kyllä innolla pallon perään, mutta rupesi nuuskuttamaan hallin lattiaa kun pallon löysi (ja nenänsä pisti likemmäksi lattiaa niin muut hajut veivät mennessään).

perjantai 16. lokakuuta 2009

Kuivasjärvi-tokot


Käytiin taas tokoilemassa Tuijan & ruåtsalaistemme kera.

Nemi:

- kaukot, ekaa kertaa n. 5 metristä. Sujuivat tosi hyvin! ehkä siirtymät voisivat olla hitusen nopeammat, jos jotain hiottavaa haluaa hakea.

- luoksetulo, vauhdikas ja priimasti sivulle

- liik.seisominen & maahanmeno, molemmissa hyvät pysähtymiset ja molemmissa kesti takana käymisen!!

- paikallaolo, ei mitään moitteita.

- nouto; muutamia kertoja käytti kapulaa suussaan. Tuijalta sain hyviä vinkkejä

- pari lyhyttä seuruuta sekä

- hieman lapas-hippasta

Merri:

- voi vinde! tosi hyviä seuruita. yritin parhaani mukaan olla kyttäämättä koiraa...  Tehtiin vähän kaikkea, hidasta, tavallista ja juoksua sekä käännöksiä, pysäyksiä ja täyskäännöksiä.

- luoksetulo, pari epäonnista suoritusta sekä pallolla että ilman. sitten välissä jotain muuta ja pelkkiä pallollisia luoksareita. Jotka sujuivat hyvin. Merri tuli antilooppi-hyppelyillä kohti, kun tiesi että kohta pitää pysätä ja sitten pääsee leikkimään pallolla. Oli yli-hassun näköistä.

- jäävät. molemmat ihan superit!!! pysäs ja kesti takana käymisen eikä arponu väärää liikettä/toimintaa!

- kaukot, typerys-minä menin näitä ottamaan Merrinkin kanssa. Merri on omasta mielestään tehnyt jo ihan tarpeeksi avon-kaukoja. se haluaisi jo voittajaan tekemään seisomisia, päti sitten mulle, että osaan tän jo näinkin...

- nouto. Tein "ohjatun" noudon ilman ohjausta. Eli vein kolme kapulaa ohjurin tyyliin kentälle. Muovisen-, metallisen- ja puisenkapulan. Ja käskin koiran hakemaan. Ensin se juoksi puisen luo (oikialla) otti sen suuhunsa ja näki sen muovisen (vasemmalla) ja juoksi sen luo. Katteli hetken kapulaa ja totesi vissiin ettei 2 kapulaa mahdu yhtä aikaa suuhun ja toi mulle kapulan (luovutus ok). Sitten käskin sen uudestaan matkaan ja se toi sen muovisen ja lopulta vikana haki myös metallisen (joka oli ollu keskellä eli kohtisuorassa linjassa siitä missä minä olin).

- lopuksi tehtiin vielä paikallaolo. En mennyt piiloon. Kaikki koirat makasivat vierekkäin samassa paikallaolossa. Hieman aiemmin samoissa maisemissa hiippaili kissa, joten mua epäilytti ja jäin näkösällä.

Häiriötekijänä reeneissämme oli viereisen koulun oppilaat, jotka välitunnilla tulivat kentälle leikkimään hippasta, tai jotain...

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Sivuttaisetäisyydet


Merrillä oli eilen agiharkat. Yllättävää, eikö totta. Joo, mutta koutsina toimi tällä erää Mari.

Itsekseen teimme a:ta - pysäytyksen opettelua eli vain a:n loppuosaa. Ja pujottelua. Lieviä kulmia, lähinnä vaan sitä että ite pysyin paikallani ja koira suorittaa kepit itsenäisesti. Alku oli haasteellinen, koska koira oli ihan possuinnoissaan. Käytin näet palkkana pedigree-mömmöä suljettuna rasiaan. Merri ei tiennyt mihin päin ja miten päin mennä... haisteli ihan innoissaan missä se purnukka on (tai jäljelle jäänyt osio mömmöstä). Lopulta homma rupesi rullailemaan ja koira kurmutti palkalle. Välillä hieman komentaenkin.


Aluksi nro-reeni. Ohjaaja oli siis kolmosen huittehilla kun koira oli lähössä liikenteeseen. Vein muutamalla ekalla kerralla koiralle palkan kakkosen taakse. Ja sen jälkeen kävin "pirkkoilemassa" kakkosen takana, ensin niin että kyykistyin ts olin laittavinani namin matolle ja sitten niin että kävin vaan hengaamassa riman takana. Tämä reeni meni Mersun kanssa ihan kivasti. Ihan hyvä että tuli aluksi palkalla vahvistettua sitä kakkoselle asti tuloa. Lisäksi tässä reenissä sain tehtyä kolmoselle mielettömän hyvän valssin - jee jee, ajoissa tein ja silti koira hyppäsi sen kakkosen eikä oikonu!

Toinen harkkali oli sitten sellainen... missä ohjaaja meni b:n kohdalle mutta kuitenkin reilu metri (?) esteestä etiäpäin ja otti sieltä vasemmalla kädellä koiran vastaan ja lähetti b:lle. Tässä heti huomasi, että kun vahingossa ohjasin koiran a:lle (ns nro a, hyppy siis) oikialla kädellä ja sitten käänsin kroppaa vaihtaakseni ohjauskädeksi sen vasemman - niin tällä tyylillä Merri huusi mulle "että mitä nää nyt taas oot noin epäselvä! mihin kettuun mun muka tuollaisella ohjauksella pitäs mennä? en mee mihinkään". Mutta kun ohjasin sillä samalla kätösellä, niin avot! Merri irtosi sinne hyppelylle. Kauempaa kuin mitä normisti. Öö, olikohan sitä välimatkaa kuitenkin enemmän kuin se metri?

Kun tuo sujui niin jatkoimma vielä ceelle jonne tein huonon persjätön. Ohjasin siis vielä yhen hypyn etiäpäin (ratajatkui vaikken ole sitä piirrustanutkaan, kuvassa reenin kannalta oleellisemmat jutut).

Mersusta kuulemma huomasi, että olen tehnyt sillekin. Siis lähinnä Nemille, mutta silloin tällöin Merrillekin, ihan vaan irtoamista yksittäiselle hypylle. Joskus tuntununna että onko sellaisessa reenissäkään päätä eikä häntää. Mutta ilmeisesti on kuitenkin

Pienistä pisarista koostuu isompi putous


- perusasentoja molempien kera

- seuruuta, ihan lyhyitä pätkiä. Enimmäkseen Merrin kanssa. Itselle olen koittanut reenata sitä, että muistaisin hieman hidastaa ennen pysähtymistä.

- kaukoja, molemmille. Nemi on välillä vähän hidas tai lamppu syttyy hitaasti. muuten aika pätevää likkaa. Merrin kanssa vain muutamia juttuja - vaihtojen nopeus/varmuus.

- jääviä.

- nouto. Nemin kanssa ollaan aika vaiheessa, tuntuu kuin junnattaisin paikallaan. Merrille olen ottanut luovutusasentoa. eli kapulan noukkiminen edestä ja sen kanssa siirtyminen mun viereen.

Kaikissa noissa palkka viiveellä eli ei namihoukutteluja tms vaan yhdessä palkan haku keittiöstä. Voi sitä koirien iloista ilmettä ja hännän huiskutusta kun vapautan ne keittiöön keksikaapille

Lisäksi uutena juttuna yritin opettaa Merrille eteenpäin katsomista. Vrt kontakteilla katse eteenpäin eikä muhun. Tämä onkin vaikeampi juttu. Eilen tehtiin monta usean minuutin mittasta (en kattonut tarkkaa aikaa, kun aika ei ollut oleellinen juttu tässä) paikallaoloa - jossa molemmat likat tuijottivat mua silmiin/naamaan... Merrillehän silmiin katsominen ei ole ikinä ollut ongelma (joskus jostain koirakirjasta luin, että koirat eivät mielellään ota katsekontaktia - mitä lie puppua sekin oli, sillä kyllä Mersu vaan ottaa...). Eli kun koira katsoo eteen / kohti palkkaa niin se vapautetaan sinne.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Kreivin aikaan


Nemi aloitti viikonloppuna sen juoksunsa. Olikohan perjantai kun näin yksittäisen punatahran lattialla -> paperitestasin koiran -> ei mitään. Mutta lauantaina sänkyvaatteissa oli tahra, samoin lattialla jo usiampi läikkä.

Joten loppu (loka)kuun koira pitää lomaa reeniohjelmastaan.

torstai 8. lokakuuta 2009

Hierottavana


Merri pääsi tänään hierojan käsittelyyn kun Emma kävi meillä kotikäynnillä. Nemin vuoro on sitten viikon-parin päästä.

Aluksi Merriä vähän epäilytti moinen touhu, mutta kun minä olin kaverina/vieressä niin välillä Merri näytti jopa nautiskelevan huomiosta ja hieronnasta. Takapää ja jalkojen lihakset olivat hieman jumissa - niiden käsittelyn aikana koiruus oli hivenen levoton.

Yhden esteen ihme(reenit)


Olipa kivaa! Nemin agireeneissä siis. Koutsina toimi Mikko.

Teemana tällä kertaa kontaktiesteet (kuten Mersunkin reeneissä pari päivää sitten). Putki puomin alla -> onko häiriöksi koiralle vai ei. Itsenäisesti sai harkata hyppyä ja pujoa.

Tein jonkun verran takaahyppelyitä Nemille. Ei niistä tainut jäädä enempää kerrottavaa. Toistoja tuli jonnin verran.

Pujottelussa oli tällä kertaa koko kepakot. Vein palkan loppuun (ihan lautaselle eli ei rasiaan niin kuin "isosiskolle") ja lähetin Nemin matkaan jostain kuuen metrin tietämiltä. Välillä pysähdyin kesken matkan (päivän teema: äkkinäiset ohjaajan pysäykset) ja välillä kiersin yhen hypyn = oma liike lähti pois päin pujosta. Kummassakaan tavassa ei ollut Nemille minkäänlaatuista vaikeutta. Se ei myöskään kertaakaan lähtenyt kesken pois pujosta, ryöstäytynyt palkalle tms

Kontakteista taiettiin ottaa ensin puomia. Jossa koira ei pistänyt etutassuja maahan. Pysäs alakontaktille. Sanoin kuulemma liian varhain kirraan. Ja että mun pitäs kannustaa koiraa esteellä (enemmän). Aluksi alustalla ei ollut namia, kun mää epäilin ettei N pysäis jos siel olisi se. Puomille koira sai tulla parin hypyn kautta (jos uskoi että se putki ei häirinny suoritusta eli että koira meni hyppy-takaahyppy-puomi sujuvasti - noh, Nemihän meni).

Toisella kiekalla tehtiin samaa mitä Merrin kanssa, eli puomin loppuosan suoritusta. En sanonut pysäys käskyä ollenkaan. Aluksi pidin pannasta kiinni, mutta kuten Mikko sanoi niin koira osas homman ilmankin mun supervalvontaa. Eli pysäs kyllä... Etutassut maassa.

Toisena kontaktiesteenä tehtiin aata. Kokeiltiin sellaista, että mä jäin taakse. Kannustin koiran esteelle ja jäin siihen harjanteen kohdalle. Palkka odotti lautasella. Tämä meni toosi hyvin! Nemi suoritti reippaasti esteen ja jäi odottamaan vapautuskäskyä. Näitä harjoitellessa kannattaa muistaa vapauttaakin koira sieltä "takaa" ettei koira opi vain sitä tapaa että itte on samoilla seuduilla aina kun vapauttaa koiran.

Seuraavaksi tehtiin taas puomia. Nyt mun piti yrittää muistaa kannustaa sitä koiraa ja olla sanomatta kirraata-ainakaan liian aikasten. Noh, enhän mä ekalla kerralla muistanut. Vaan kirrautin koiran ihan liian varhain - eli se pysäs sinne kontaktin kohille kokonaa. Toisella kerralla kannustin ja juoksin esteen ohitte -- ja pidin suuni kiinni. Ja mitä tekee Nemi? Pysää etutassut maassa kontaktille Näitä suorituksia saatiin toinenkin aikaiseksi.

Viimisenä pitikin tehdä niin, että niiden alkuhyppyjen jälkeen käskiä koira putkeen, sieltä hypylle ja sitten puomille. Noh, Nemillä oli kova veto sinne puomin loppuun. Kun se palkka odotti siellä. Eli oli melkoista säätöä. Muutaman kerran ei mennyt sen kummemmin puomille kuin putkeenkaan, siis sillä kierroksella kun ois pitänyt mennä putkeen. Sitten kun sain koiran putkeen, niin en saanut sitä kääntymään tarpeeksi tiiviisti sen hypyn jälkeen .. joten koiruus loikkasi vauhilla sen ekankin hypyn... Noh, Mikon neuvolla sain koiran pysäämään ennen hyppyä ja siitä sitten kääntymään tiiviimmin puomille.



Tälläkin kertaa halliin tuli väkeä selvästi ennen kuin meidän harkat loppuivat. Nyt myös tuli koira eikä vain ohjaajat. Sikäli mikäli kuitenkin löysin tästä positiivisen asian eli vaikka hallissa oli "yleisöä" niin nyt Nemiä ei haitannut niiden olemassaolo. Olikohan viime talvena kun hallissa oli yhtäkkiä uusia naamoja, niin Nemi ei pystynyt työskentelemään siellä päin hallia ollenkaan. Nyt kyllä hyppäsi "yleisöön" päin ihan pontevasti vailla minkäänlaista epäröintiä.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Jei, agility IS fun :)


Eilen agiliidin ensin Merrin kanssa ad-ryhmätreeneissä (koutsina Mikko). Ja sitten vapaavuorolla Nemin kanssa. Mari reeni hallissa myös, ja tietysti NÄKI kaiken... - ei vaan, kiitoksia kommenteista (yms) ja mun ruotuun palauttamisista. Minä tartten näitä juttuja (jotta olisin taas tovin nynnyilemättä), ihan samoin kuin tokossa Tuijalta saan lätkämailasta jos en ole kunnolla

Turinaa reenien kulusta tulossa myöhemmin.



edit: 07.10.09 14:49

Reenien kulku.

Teema: kontaktit.

Tavoite: varmat ja itsenäiset kontaktit. Koiran pitäisi kyetä tekemään nopea, mutta tottelevainen (poistuminen esteeltä vasta luvalla) suoritus huolimatta siitä miten tai missä ohjaaja liikkuu (tai on liikkumatta).

Mietin itsekseni, että mitäköhän M&M olivat suunnitelleet tähän kohtaan Merrin varalle? Kun tietävät kuitenkin tasan tarkkaan millä mallilla Mersun kontaktit ovat olleet jo vuosia. Eli joo, se ei tee niitä kuten AD:lla opetetaan.

Kuten kuka tahansa joko meitä agikoirakkona, tai blogiani pidempään,  seuranneena tietää että jos en ole asiaa varmistamassa niin Mersu ei suorita kontakteja kunnolla. Himmailun siltä sentäs olen saanut pois, mutta ei ne ole oikein nätit juoksukontaktitkaan sellaiset joissa tassut joskus osuvat kontaktipinnalle ja toisinaan sitten taas ei.



Merrin kohdallahan olen agilitylliset tavoitteeni saavuttanut jo aikaa sitten, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä lajia oltaisiin Merrin kohdalta laittamassa narikkaan. Ei tod. Reenaillaan edelleen sillä mielin, että uusia juttuja olisi kiva oppia ja sitä myötä kehittyä. Tällä hetkellä lähinnä työstetään Merrille kykyä itsenäisempään työskentelyyn (ja irtoamiseen). Mutta koskei mitään sm-kisa tms tavoitteita ole, niin ei ole niin väliä vaikka joka kyläkisoihin en pääsisikään ilmoittautumaan. Aivan, aivan! Merri pääsi nyt kisatauolle; "reeniputkeen". Kahtellaan muuttuuko mikään (eikänyt niin maata kaatavaa ole vaikkei vanha pääsisikään vanhoista pinttyneistä tavoistaan, mutta yritetään) ...

Tämän esipuheen jälkeen, kerrottakoon, että joo. Päätin yrittää opettaa Merrillekin pysäämistä kontakteilla. Vaikeeta siitä kyllä tulee. Vaikka kun puomilla harjoiteltiin, niin Merri oli kyllä ihan tohkeissaan. Ihan sikasiisti peli: mennä pari tassutteluaskelta puomia ja saada siitä palkaksi makkaraa. Ja näitä toistoja siis MONTA. Namiautomaatti toimii jälleen. Eli koira ei suorita koko estettä, vaan hyppäytetään alasmenolle. Siitä pysäytys (pitää muistaa itse liikkua ees hieman niin koira tietää paremmin mitä ollaan tekemässä) ja luvalla palkalle. Palkka kauempana ihan samaan tyyliin kuin Nemilläkin. Mulla ei nyt ollut mitään pysäys-sanaa Mersulle. Vain "puomi" ja sitten "saa". Yritettiin tätä aallakin, mutta se meni heti huonommin kuin puomi-reeni. Aallahan olen aiemminkin repinyt pelihousuni tuon kanssa, kun olen joskus yrittänyt opettaa sille aalla pysymistä/stoppaamista. Mutta kun se sen peffa heilahtaa niin helposti maihin.

Mutta kuten sanottua, reenitään tätä nyt ainakin tämä syksy ja kahtellaan mitä tuleman pitää. Pääasia kun kuitenkin on se, että koissulle on jotain mielekästä touhua. Se koiran mukava aktivointi ennen kaikkea

Itsekseen sai reeniä viime viikkosia eli takaahyppyä. Mikä Merristä oli tylsää. Huomautti mulle muutamaan otteeseen, että oletko nyt ihan varma, että mennään vaan yksi este?!?

sekä pujottelua, mihin mulla oli se rasia. Yhellä kerralla rupesi kyllä naurattamaan, kun Merri ei pujotellut yhtään, mutta haki mulle sen rasian... Nyt ei usuttaminen toiminut, Mersu rupesi vaan kääntyilemään mua päin ja huutamaan. Jostain viidestä metristä lähetykset kepeille toimivat, kun seisoin paikallani. Jos liikuin itsekin niin kyllä koira sitten lähtee kauempaakin. Mutta se ei liene homman idis, tällä kertaa. Tällä loppupalkka-systeemillä tein myös pari kertaa pujon niin, että leikkasin takana. Sehän on sellainen asia mitä Merri yleensä ei kestä. Nyt kesti, kun kiinnosti se edessä oleva makkara eikä mun liikkeet. Juuri näin. Hyvä, hyvä!

ps. Niin, mulle jäi epäselväksi oliko M&M laatineet mitään erityistä Mersun varalle, itse taisin kysyä olisiko tuo kontaktiopetus Merrin kohdalla ihan idioottimaista. Ja vissiin ei, kun sitä päädyttiin kokeilemaan.



edit: 07.10.09 16:41

Nemin osio.

Nemin kanssa olin tosiaan hallissa samaan aikaan kuin Mari Bc:n ja Saiman kera.

Ensin teimme keinua renkaan kautta (tai jopa putkesta renkaalle ja sieltä keinulle, eli vauhtia oli). Ja niinpä vaan vauhtia oli hieman liikaakin ekalla kerralla ja koiruus teki lentokeinun. Eh. Jossa en tainnut muistaa sanoa pysäys-käskyä lainkaan. Että onpa kumma. Vaikka jotkut viisaammat taitavat sanoa, että sitten kun koira osaa kontaktiesteiden suoritukset niin se tietää miten tehdä hommat loppuun asti, ilman niitä erillisiä käskyjäkin. Että siis Nemi ei osaa... Uusinta yrityksillä keinu meni jo mallikkaammin. Tosin 2:2:ia se ei tainnut kovin montaa kertaa tehdä. Mutta ... vauhikas suoritus ja stoppi loppuun se lienee oleellisinta. Keinulla saisin kyllä enemmänkin tehdä hytkyjä. Ja niitä ohijuoksuja!

Aata tahkosin sitten. Putkesta aalle. Kuulemma taas olin jäänyt auttelemaan koiraa siinä esteellä. Saattelemaan esteelle, ts varmistelemaan ylösnousua ja sitten alastuloakin. Eerp. On se hyvä, että Jotkut sanovat asioista Tätä pitää niin sanotusti potkia persuksille aina silloin tällöin, muistaa sitten asiat ja toiminnat sen aikaa kuin muistaa.

Sitten tehtiin pari pelottavaa juttua. Kun mää väitin, että en voi tehdä reenejä rennommin kun pelkään, että Nemi säntää Bc:n tai Saiman perään. Bc:llä oli ihqu vinkulelu mitä Nemi katseli kateellisen oloisena. Plus toiset koirat muuten vaan herättivät Nemin uteliaisuuden, että ketäs noi kaverit ovatkaan... Jotenka. Tehtiin ensin a niin, että Mari leikki Saiman kanssa sivusuunnassa hetken matkan päässä (puomi oli siin välissä). Noo, ehkä Nemi katsoi heihin päin, mutta teki kyl aan alastulon ihan priimasti. Ja ennen kaikkea pysyi siinä esteellä kunnes annoin luvan poistua. Toinen juttu oli sitten jo lähes tippuminen jyrkänteeltä -tai jotain- eli S+M tulivat leikkimään aan eteen. Siis ehkä jotain viis metriä aasta etiäpäin. Ja mun piti juosta Marin luo asti - siis siinä samalla ohjauksella kun käskytin koiran aalle. Hui! Mutta. Ei ruvennut Nemi haastamaan Saimaa paimenkoirapainiin, vaan teki agia priimasti!

Joku ei taida ihan luottaa koiraansa niin paljon kuin pitäs. Ja jonkun pitäisi reeniä enemmän juttuja häiriössä. Ja tehdä rohkeampia juttuja ja ja ja... puuh!

Lopuksi otimme vielä pujottelun kolme kertaa. Palkka loppuun (ei rasiaa, ei varastanu palkalle) ja lähetin koiran tekemään töitä. Joita se tekikin. Käskytin sieltä paikaltani koiraa (ny aattelin että se ehkä tarvii käskysanoja enemmän kuin sillon jos kuljen sen viekussa).

Oottasko vai eikö oottas, kas siinä pulma


Nimittäin sitä Nemin juoksua alkavaksi. Nemi on "tehnyt" juoksua jo heinäkuun lopusta lähtien. Siis tiputtanut karvansa ja nuuskuttanut joka mättään ja oksan plus merkkaillut tiiviisti.

JOS koira olisi kuunnellut mua, niin se olisi aloittanut juoksunsa syyskuun puolivälin paikkeilla. Olisi mennyt juoksu siinä samalla kuin oli ad:n reeneistä taukoa pari viikkoa. Mutta ei. Ei tietenkään koiruus minua ajatellut.

Ehkä se juoksuilee sitten, kun on Torkk:n kisat eli Ruskaralli. Jossa olin suunnitellut rallattelavani sen kanssa radan jos toisenkin.

Ilmoitin Nemin KAS:n lokakuun agikisoihin, ihan vaan sillä, että saisin "manattua" sen juoksun esille. Vaikka mikäs tässä toisaalta reenatessa -ja kenties kisatessakin- mutta kun sitä kuitenkin tietää, että se juoksu tulee ihan kohta kuitenkin niin olisi mukava saada se jo ns pois alta. Sitä paitsi olen suunnitellut leikkauttavani Nemin (jep jep sterilointia tarkoitan) tän ja seuraavan juoksun välissä, joten sitäkin ajankohtaa olisin koittanut mallailla. Mutta, kuten elämässä yleensäkin, niin eipä taida sekään mennä mun halujen ja tuumailujen mukaan.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Sunnuntai huvia


Onni on ...

... kävellä koirien kanssa jäätävässä vesisateessa, ennen ja jälkeen agiharkkaamisen.



(tulossa tarkempaa selvitystä su-reeneistä --- työt haittaa harrastuksia=blogipäivitystä ;))

edit. NIIN. Kävin muutaman partiksen kanssa reenaamassa. Ts omieni kanssa minä reenasin, Maissi oli seurana omien (ts 2/5 sen karvallisistä) kanssa.

Tein molemmille palkallisia (lopussa rasia) puolikkaita kepakkoa. Siis lähetys jostain 8m tietämiltä. Hienosti meni. Yritin hypyn takaakin (niin kaukaa), mutta sitä Merri ei oikein hahmottanut (Nemille en niin tainnut kokeillakaan).

Lisäksi molemmille takaakiertoja ja kontakteja. Sekä jotain vääntelyhyppelyä. Siis Merrille enemmän sitä vääntelyä ja Nemille usvatusta (ziljoonaa aina putkeen) muutaman kiekan verran (hyppelöt-putkeen-hyppelöt-putkeen...).

Hirvee


Ostin sunnuntaina pari pussia hirvenluita (okk:n ilmoituksista löytyi myyjä - muutenhan mulla ei ole suhteita tms mistä niitä luita voisi saada). Pakkasarkun pohjalle tulikin melkoinen kasa (pussitettuina) niitä luita. Koirat saivatkin illalla Nutroaterian siasta isot luut, mitä ne söivät "apinan raivolla". Välillä molemmat työstivät luitansa seisaallaan ja varsinkin Nemi oli niin hassu kun se oli niin topakkana ja tosissaan luunsa kimpussa.

Tänäaamunakaan en antanut niille vielä nappularavinteita. Jokohan iltasella voisi, vai meneeköhän maha viel sitten sekasten?

perjantai 2. lokakuuta 2009

Ajanvietettä


Löysin lisää mielenkiintoisia blogeja, jotka linkitin listaani.

torstai 1. lokakuuta 2009

Rasia


Kävin hakemassa kaupasta 0,3 litran vetoisia pakasterasioita (oli pakko ostaa iso pino, vaikka ykskin ois riittänyt tähän tarkoitukseen, siis niitä ei myyty yksittäin) ja sellaista löllykkäkoiranruokaa (pedigree yksilöpakkaus, helposti avattava pussukka). Kun oon sukkana paikalla niin koira ei onneksi ehdi avata itse purkkia. Tiedän kyllä, että se osaisi avata sen, jos sille annettaisiin edes hetki aikaa työstää sitä

Vein purnukan pujottelun päähän (täyet kepit) ja lähetin koiran kepeille. Merristä siis puhutaan. Ensin ehkä olin jossain neljän metrin päässä esteestä - ja lopulta ehkä kaheksassa metrissä (en mitannut matkaa sen tarkemmin). Ihan hyvin Mersu pujotteli sinne rasialle. Ja sitten juoksin avaamaan sen purkin sille - koira söi ruuan -  ja mä tursotin pussukasta lisää muonaa purkkiin ja homma uusiksi.

Eihän se Merrin pujo vauhti tässä mikään hurja ole, nopeemmin se ehkä menee vedättämällä (?). Mutta pääasia lienee kuitenkin, että se osaa ja pystyy tekemään asioita -nimenomaan agikentällä- ilman että mä olen vieressä sitä avittamassa tai viemässä "käpälästä pitäen- joka esteelle asti.

Ehkä vauhti vois olla nopiampi puolikkailla kepeillä? Mutta tos ny oli vaan käytös ne kepit mitkä on ruuvattu kiinni toisiinsa...

Lopuksi vielä tein Nemin kanssa kerran aan. Siis rasiapalkalla. Ja niin että pompin pokohyppyjä

ONhan se - hauskaa siis :D


Koska Nemi oli aktivoitu aiemmin päivällä agilityllä, niin Merri sai annoksen tokoa... Haukkiksella siis.

Yritettiiin nyt paneutua niihin mun maneereihin. Ja mä koitin olla tekemättä mitään ylimääräistä - onneksi Tuija oli paikalla ja katsoi tarkkaan mun tekemisiä, hommasta ois muuten tullut yhtään mitään... Kun ei meinannut tulla nytkään, kun nauroin välillä ihan kippurassa

Merristäkin kyllä selvästi huomasi, että oli välillä ihmeissään kun niitä vartaloapuja ja käsimerkkejä ei näkynytkään. Mutta hyvin se silti hommia teki näinkin - ehkä seuruussa jopa paremmin kuin normisti (vaikken tietty nähnytkään koiraa niin hyvin kuin yleensä kun kuljin selkäsuorana eteenpäin, katse suunnattuna sinne jonnekin etiäpäin).

Tehtiin siis käskytettynä seuruu pätkiä, välilä täyskäännöksellä. Ja pysähtymisiä. Mun pitää hivenen hidastaa ennen kuin pysään, jotta koira tietää mistä kyse, missä mennään. Ja näin ollen sen perusasento ei oo vino.

Tehtiin ihan perusasento reeniäkin. Eli koira metrin päähän musta istumaan ja kutsuin sen sivulle (samalla pitäen housuistani kii, etten vaan läpsyttele tai tee muita ylimääräisiä juttuja). Vähän Merri oli ihmeissään, ja tartti pienen avun. Mikä oli siis vasemmalla jalalla nopea liike taakse ja takas paikalleen (oikian jalan viereen). Mikä auttoikin Mersua korjaamaan asentoaan.

Teimme myös jäävät, mitkä taisivat mennä ihan priimasti.

Tein pari läpijuoksu luoksetuloa ja lisäksi tehtiin paikallaolo. Jossa aluksi Merri huusi kun jätin sen makaamaan (!). Enhän mä sellaista voinut suvaita, joten otin alun uusiksi ja lähin vasta sitten piiloon. Oisinkohan minuutin -tai hivenen yli, en kattonut kelloa- ollut piilossa. Sen koiruus kesti nyt ihan hyvin. Eli jahka jäi hiljaa makaamaan niin loppuosio meni ihan kivasti.

Kiitos Tuijalle hyvistä tokovinkeistä ja natsina toimimisesta

Sama laulu


Nemin ad-reeneissä oli sama teema kuin Merrillä tiistaina. Reenit veti Mikko.

Pujottelua otettiin ensin täyellä sarjalla (eli 12 kepillä). Vein lihapullanpalan maaliin ja pistin Nemin pujottelemaan ehkä viiestä metristä (?). Pikkasen meinasi koiralla usko loppua kesken matkan, mutta kun Mikkokin kannusti koiraa (maalissa) niin teki hommat hienosti loppuun asti. Minä siis seistä törrötin paikallani siellä mistä olin koiran esteelle lähettänyt. Kun tämä sujui, niin sama niin että lähetysmatka oli kymmenessä metrissä. Huipusti Nestori läks matkaan eikä kaivannut mua esteelle sähläämään!

Mikko kysyi mistä kulmasta koirat osaa pujon. Mä mitään fiksua osannut vastata Joten päädyttiin reenaamaan puolikkailla kepeillä sitä, että Nemi tottuisi ohjureihin. Koiruus oli siis hihnassa. Ensin Mikko piti hihnaa ja mä koitin ohjata alussa hieman koiraa. Ohjurit oli selvästi Nemille haastavampi juttu kuin mitä toissapäivänä Merrille. Muutaman vängerrysyrityksen jälkeen Nemi ei enää "tapellut" ohjureitten kanssa mutta kyl sitä ne hieman häiritsi - vauhti kepeil kiihty silmin nähden kun se pääsi ohjurikohdasta ohitse. Sitten rupesin tekeen harkkaa itekseni. Aika monta toistoa tehtiin, siis ihan sitä tavan juttua eli palkka loppuun ja koira hihnassa. Kerran yritin niin että koira ois ollu irti (ts olikin) ja se heti loikkasi ohjureitten ylitse.

Sitten reenittiin takaakiertoa. Nemille pistettiin eka yks ja sitten toinenkin törppö (sellainen ruutumerkki tötsä/kartio) siivekkeen taakse, jotta sille tuli vähän pidempi matka mikä kiertää - tulokulma/kaarre oli parempi jatkoon nähden. Takaahyppyjä otettiin vähän eri kulmista. Nemi hakee nuo aika hyvin, mutta mun pitää muistaa ohjauskäden oikea liike (ei liian vakaa/ylhäällä).

Lopuksi tehtiin ratareeniä, jossa allekirjoittanut unhoitti mikä on valssi Toivottavasti vain alkukankeutta uuessa ryhmässä ja uuella kouluttajalla (heh heh uuella ja uuella kun ti olin Merrin kanssa Mikon ryhmässä, mutta Nemi onkin ihan eri tapaus ). Eli putki - takaahyppy - VALSSI - takaahyppy - takaahyppy - valssi - hyppy. Eka valssi piti tehdä toosi lähelle hyppysiivekettä (samalla kun aurinko paistoi silmiin). Ekalla kierroksella unhoitin tehdä sen vikan valssin. Tuohon reenipätkään se olikin oikeesti turha ts radan pysty suorittaan ilman sitäkin. Mutta kun koutsi käski siihen mun valssin tekemän niin pitihän se sitten sinne vääntää. Ja pistää jalat samalla solmuun niin että ohjaus meni mihin sattuu ja koira samalla - eikä tod sinne vikalle esteelle. Kolmannella yrittämällä valssikin askeltui paremmin ja koira hyppi oikiat hypyt. Ekalla kerralla Nemi haki tosi hyvin sen toisen (ts oikiastaan kaikki) takaahyppelön (mikä ei kuulemma ollu helppo, niin kerta!).

Aluksi jätin koiran autoon kun kuuntelin kouluttajan aloituspuheenvuoron. Mutta kun Mikko selitti tuon vikan reenin (ratapätkän) niin jätin Nemin makoilemaan toiseen päähän hallia. Hyvin se taas (näitä reenejä/paikallaololoja ei ollakaan tehty sitten kun viimeksi viime hallikaudella) siellä pysyi, ja oli ennen kaikkea hiljaa.







Tyhmää tai ei. Mutta pakko vielä jurputtaa loppuun, että mua häiritsee -se että mua häiritsee - kun jotkut tulevat halliin (ilman koiria, mutta se ei olekaan täs jutus oleellista että onko ne koirat mukana vai ei) ennen kuin edellisen ryhmän vuoro on loppunut. Nytkin porukkaa marssi halliin jotain kymmentä vaille. Ja jotkut tulivat myöhemmin ja katselivat kelloa (sen näköisenä että lopettakaa jo - vaikka eiköhän se kuitenkin ole joku muu taho joka päättää millon ne harkat loppuu, huolimatta siitä että joskus voi mennä minsan tai pari yli sen tasatunnin). Järki-minäni tietää, että mun on ihan typerää häiriintyä moisesta. Mutta jos mä itse havaitsen sitä liikettä, tulemista ja menemistä (mikä ei siis liity oman reeniryhmän sydeemeihin) niin mun tekeminen/keskittyminen häiriintyy. Joten onpa kumma, että koirankin keskittyminen muuttuu. Ja joo, tiedän, että ihmisillä on varmaan hyviä syitä tulla sinne halliin ennakkoon... Ja tiedän senkin, että niin koiralle kuin varmaan itsellekin tekee hyvää oppia keskittymään omaan tekemiseen huolimatta siitä millainen hyörinä ympärillä on meneillään. Mutta minnekäs minä urputtaisin jos en tänne?!