perjantai 29. toukokuuta 2009

Lappalaisten vuorolla


Kävin likkojen kanssa alkuillasta Haukkiksella. Reenittiin vähän sitä sun tätä.

Nemi


  • takaahyppy (1 aita, hypylle lähetystä takaakiertona)

  • puomi-pituus-pussi

  • putki-a-rengas-pujottelu

  • pujottelu (palkalla)

  • jaakotus (kolmen aidan avulla)

  • pakkovalssi



Merri


  • neliöhyppely, jossa välistä vetoja ja takaahyppyjä

  • eteenmenoa parilla hypyllä

  • pussista etenemistä edessä olevalle palkalle

  • putki-a-pujottelu

  • aita-aita-puomi-pituus-aita

  • puomi-pituus-pussi

  • keinu

  • (aita) pujottelu, niin, että minä & palkka oltiin pujon toisessa päässä -> ilman aitaa meni tosi hyvin! koira ei haukkunut pujossa eikä pomppinut vaan eteni vauhdilla kohti palkkaa Nauru

Kohti kontakteja


Torstaina Nemin treeneissä teimme kolme rataharkkaa, joissa viimeinen este oli kontakti.

Ensin neljän, vai viiden, hypyn kautta puomille. Ensin oli vaikeuksia saada koira kolmoshypylle. Sain taas vähän opetusta siitä, miten mun kannattaa olla ja ohjata koiraa radan ensimmäiset esteet. Toivottavasti muistan jotain jatkossakin. Nemi tulee helposti esteiden ohi jos mun varpaat vähänkään näyttää väärään suuntaan. Tuossa alussa piti siis näyttää pari ekaa hyppyä vasemmalla kädellä ja sitten kääntyä sopivasti näyttämään kolmoshyppy oikealla kädellä jolloin vartalonliike ohjasi koiraa oikealle hypylle. Puomin likellä oli suoraputki todella houkuttavasti, mutta kun mun kroppa kääntyi niin koiruus ei kyl kahtellutkaan sinne päin vaan meni ihan kivasti puomille. Puomilla tehtiin nappi alastulo, ts loppuasento. Ihan niin kuin täydellinen, siistii!!! Pusu

Sitten oli vuorossa hieman kimurampi reeni. Toisena esteenä rengas, josta mentiin taas ali ja sivusta ja ties miten ... mutta ei sitten millään oikein. Vasta kun mietittiin taas mun kropan & varpaiden asentoa niin koira löysi renkaasta sen oikian reiän pistä sukeltaa... Päättämätön
Sitten taas säädettiin mun ohjausta hypyille. Kun ohjaus oli oikia-aikaista niin koirakin kulukin. On sillä vaan pienet käännökset ja kaarrokset jos kartturi on ajantasalla! Ja nyt tuo menijä mennee eikä meinaa. Ihunata! Ekalla kerralla tuli tehtyä pari valssia putkeen (ei siihen esteeseen) kun ne vaan tuli selkärangasta. Toisella kerralla muistin tehdä kakkoskohtaan pyörityksen, joka oli meille paljon sutjakkaampi.
A:n suoritus oli mainio, edelleen. Cool

Vikana sitten kolmen ympyrällä olleen hypyn kautta keinulle. Kakkoshypylle piti työntää, jotta koira otti senkin. Jos jäin himmailemaan niin koiruus valitsi a:n (a ja keinu vierekkäin, mun liike suuntautui enemmän kohti aata, koiran näkövinkkelistä). Jos taas vaan liikuin, niin koira tuli kyllä mukana ja meni keinullekin. Keinun suoritus ihan hyvä, ei nyt loisto muttei pahakaan.

Ittekseen tein toisel kentällä putkeen lähetystä, aata (irti) ja keinua (hihnassa).

Kakskytyks jaettuna kolmella


Keskiviikkona Merrin agiharkoissa tehtiin 21 esteen rataa. Kuulemma A.Virtasen kisarata. Tehtiin rataa osissa. Päättäen aina kontaktille ja siitä palkkaus (1 pätkä * 2). Plus lopuksi nopee kierros niin, että kaikki tekivät koko radan.

Jotain


  • puomilta lähtö, enemmän luottoa koiraan, että se hakee sen hypyn ja sitten ehti paremmin tekemään persjätön

  • pe-jätön jälkeen liikettä kinttuihin. Takaahyppy hyvä

  • pituuden jälkeistä putkea piti varmistella, kun merri ei meinanut irrota sinne

  • pujottelussa oli vähän laiskan oloinen, kannustaen loppuun asti

  • pussilla olin aluksi ihan turhaan liki estettä. jatko-ohjaus keinulle meni paremmin kun siirryin jo itse kohti keinua.

  • loppu radan hypyissä meinasi loppua kunto. ja usko siitä että leikkaus onnistuu. vähän haltuunottoa jotta sain koiran oikiaan suuntaan. ja luottoa koiraan ja osaamiseen niin leikkauskin toimi. tuohon ei tod ehtinyt tekemään persjättöä, kuten olin rt:ssa suunnitellut.


Hyvä reeni oli Hymy

Pieni, jalallinen kehveli


Löytyi tänään siivouksen yhteydessä lattialta. Niin paljon kun meilläkin koiria rapsutellaan, niin ei sitten ollut osunut sormiin. Ja ne peevelin litkut on vieläkin siellä apoteekissa. Noh, kyllä minä kohta reipastun ja pesasen sen Mersun ja pistän litkut koiriin, ihan varppina.

Ja jos joku ei nyt jummartanut, niin kyseessä oli siis punkki. Sellainen täyteen pullistunut ja sitten ittekseen tipahtanut.

Ei. En halua edes ajatella sitä vaihtoehtoa, että punkki olisikin majaillut ihmisessä eikä koirassa?! Yllättynyt

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Lampaat valepuvussa


Meille on muuttanut kaksi lammasta! Kovastihan nuo koittavat piiloutua naamiaisasuihin, mutta kyllä ne selvästi lampaiksi tunnistaa. Ruoho/heinä maistuu... Kieli ulkona

Toivottavasti kyseessä ei kuitenkaan ole Tappajalampaat niin kuin eräässä elokuvassa joka tuli katsottua joskus puolisen vuotta (?) sitten. En kyllä muista mikä sen elokuva oikia nimi oli..

tiistai 26. toukokuuta 2009

Merri lauantaina


...Haukkukeitaalla.

Minna Isokosken kuvaamana:









Minna Väänäsen kuvaamana:



sekä Sari Eskelisen kuvaamana:









Kiitos kaunis niiausten kera kaikille kuvista Hymy

Jei, toivo elää :)


Olipa hyvät ja kivat agiharkat eilen. Siis myös Nemin kanssa.

Inspiraation hakemisesta huolimatta en ole saanut aikaiseksi piirrustaa eilisen harkan rataa. Päättämätön

Hyppyradalla harkattiin edellisen viikon kertauksena (rataan yhdistettynä) leikkauksia ja pujottelun hakua (koira tuli putkesta, aika samalla tavoin kun viime viikon lyhyt treenissä). Radalla oli rengas (ilokseni) ja loppusuora ja kaikenlaista käännöstä yms muutenkin.

Ensin tehtiin radan loppuosa. Jonka minä jaoin vielä kahtia. Ensin siis suoraputki-aita-mutkaputki-pujottelu. Suoran putken ja aidan väliin piti ajoittaa leikkaus, jotta sai koiran oikiaan päähän mutkaputkea. Pujottelun loppuun laitoin palkan. Harkka meni hyvin! Ainut kohta radalla (koko aikana), missä oli ongelmia oli se sen leikkauskohdan rytmittäminen soppeliksi.
Sitten tein loppusuoran (mutkaputki, pituus, aita). Jossa Nemi toki irtosi kohti namialustaa.

Sitten taukoiltiin. Ja sitten otettiin koko rata. Renkaan suorituksessa radan yhteydessä ei ollut ongelmaa. Eikä taaskaan pujottelussa (en sanonut koiralle muuta kuin pujo käskyn alussa, enkä myöskään "avustanut" käsilläni, juoksin vain koiran rinnalla/hieman edellä).

Lopuksi otin vielä kerran loppuosan radasta, ja hyvin meni edelleen. Muutoinkin Nemi oli tosi näpsäkällä tuulella kentän vierellä odotusaikoina, tehtiin pieniä temppuja/tokotuksia ja koira oli niin tärkiänä että. Ehkä mun Nepsuliini on tulossa takaisin omaksi itsekseen, ehkä. Pusu

Matkalla kohti...


...pirkotusta. Taivalta on kyllä vielä kosolti jäljellä.

Eilen Merrin agiharkoissa reenittiin sunnuntain kisarataa. Siis kolmosten hyppäriä. Tosin harkkajengi kuulosti varmaan vähintäänkin sekapäiseltä, koska radan rakennuksessa niin kouluttajalla kuin jokaisella ryhmäläisellä oli oma mielikuva siitä missä kohtaa radalla esteet olivat, missä kulmissa ja asennoissa Nauru Lopulta saatiin jonkinlainen kompromissi kaikkien mielipiteistä (joku ehkä joutui vähä luovuttamaankin) aikaiseksi ja päästiin treenaamaan.

Itse halusin lähinnä saada sen lopun sujuvaksi. Siis koiran irtoamaan. Ja irtosihan se Mersu kun namilautanen odotti ja Ansku vielä varuilta kutsui koiraa---ja Merri meni vauhdilla kohti makkaralautasta ettei Jeppe vain syö sen herkkuja Yllättynyt

Keskivaiheen hyppelyissä allekirjoittaneella oli ongelmia, koska Merri ei taas vaihteeksi irronnut hypyille. Tuli leikkaustökköjä yms, mutta kun oli edes hieman liikettä (itsellä) niin koirakin meni, aika painostuksen alla siis. Ts kovan käskytyksen.

Niin. Sen alun halusin kokeilla hieman erilailla kuin kisoissa. Ihan Pirkkomaista rohkeutta minulta ei kuitenkaan (vielä) löytynyt Silmänisku Mutta, menin pujottelun puoleen väliin ja käskytin Merrin sieltä liikkeelle. Ja olin vallan ällistynyt, että Mersu toimi! Siis hyppi ja teki pujon oikein. Pienin askelin kohti pirkkoilua siis...

Järki kädessä


Olin suunnitellut lähteväni Nemin kanssa Kemin iltakisoihin 2.6, Keminmaahan 6.6. ja Kajaaniin 7.6.
Mutta koska Kokkolassa ja Haukkiksella suoritukset olivat sen verran hakosalla niin järkevöidyin ja päätin säästää ne kisamaksu & bensarahat tuonnemmaksi.
Vaikkakin mun järjetön agikisanarkkari olemukseni janoaa kisoja... Kieli ulkona
Nyt kuitenkin keskitytään reenaamiseen, josko se vauhti, lennokkuus ja taito taas palautuisi (ja kehittyisi)... [toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato] Hymy

Lenkit hukassa


Pah. Saas nähdä miten mun, muka niin hyvin alkaneen, lenkkeilyn käy. Kun jatkuvalla syötöllä joko on treenejä (joihin "säästelen" jalkojani) tai kisoja tai sitten toivun edellisistä. Jolloin ei ole mitään järkeä lähteä juoksemaan.

Ees ja taas


Niin, olihan se jalka kipeä sunnuntaina. Onneksi sain vikaradalle lainakuskin Silmänisku Eilen vielä työpaikalla lonkkasin (pakolliset kävelyt) ihmeellisesti etiäpäin. Pistin muka sandaalit (ainaisten lenkkareiden sijasta) jalkaan, että olisi jaloille vähän vaihtelua. Mutta ei se ainakaan parantanut oloa.

Illalla agiharkoissa suurin kipu oli jo mennyt, tai sitten vain unhoitin sen olemassaolon.. Kyl mä silti luulen, että suurin kipupiste oli taas jo takana päin.

Taannoin kenkäTohtorilla tuli mietittyä sitä mihin sitä jalassa eniten sattuu. Aiemminhan olin ajatellut, että tarvitsisin nilkkoja tukevat kengät juoksemiseen jne. Mutta eipä se niin menekään kuin mitä olen luullut. Mun nilkat on muutoinkin aika huonosti liikkuvat /jäykät, joten niitä ei kannata pönkätä sen enempiä. Se mihin tarvitsisin vahvistusta on jalkapöytä eli muotoilua sopivassa suhteessa pohjallisiin (se varmaan auttaisi ainakin jonnin verran, en tiedä miten jalkapöytää voisi tukea).


Ylläolevassa kuvassa mun koivet...
1-alue (about) on se joka kipeytyy aina ensimmäisenä. Haittaa askellusta, kun jalkaterään/pöytään (mikä ikinä onkaan nimeltään) sattuu kun astuu. Varsinkin jos astuu vähänkään epätasaisesti / epätasaiselle alustalle. 1-alueen kipu myös aiheuttaa, sillon kun on pahimmillaan, sen että autolla ajaminenkin on yhtä tuskaa.
2-alue kipeytyy myös, ehkä hieman myöhemmin kuin tuo 1-osa. Mutta toisaalta pysyy myös hieman pitempään arkana (esim nyt sattuu kakkoseen muttei enää ykköseen, ainakaan kun istuu tietsikan äärellä edit: kävellessä kyllä sattui tai ehkä lähinnä tuntui epämiellyttävisti molempiin alueisiin)

maanantai 25. toukokuuta 2009

--Tää on sanaton--


Merri on ihqu

Merri agiliiti viikonloppuna neljä rataa:
A-kisa. 0 ratavirhettä, aika: +5,37
B-kisa. 0 ratavirhettä, aika: +5,87
C-kisa. 0 ratavirhettä, aika: +6,46
D-kisa. 0 ratavirhettä, aika: -0,58

Ennen viimeistä rataa allekirjoittanut oli jo ihan rikkipoikkikatki ja melkein pinossakin. Tuli tilaisuus, ja tartuin siihen, joten Merri menikin kipittämään viikonlopun viimeistä rataa yhdessä Mari Kaplaksen kanssa. Ja hyvin kipittikin, kummatkin Silmänisku


Olin hieman yllättynyt, että Merri teki niin hyvin töitä vieraankin ohjastajan kanssa. Itse en nähnyt rataa kunnolla, kun en uskaltanut katsoa -mietin, että minkähän katastrooffin se Merri mahtaakaan järjestää- Jalka suussa
Merri kuitenkin haukkui radalla vähemmän kuin minun kanssa, eteni suoraviivaisesti, ei pomppinut (haukkua pomppinut). Ja tuli hyvin ohjauksiin mukaan. Pienillä kaarroksilla (sen nyt tiesinkin, että sillä on tosi pienet kaarrokset, jos ja kun vain ohjastaa sitä hyvin ja senhän Mari kyllä osaa tehdä :)).

Merri on kuonosta kiskottavaa mallia agissa, tosin viime aikoina se on välillä väläytellyt irtoamisiakin yleensä silloin kun sitä olen vähiten osannut odottaa...



C-kisasta kommenttina sen verran, että harmikseni Merri ei lähtenyt irtoamaan loppusuoralle. Se piti käskeä ja ohjata joka hypylle. Jos olisi irronnut niin aika olisi ollut ainakin jonnin verran parempi, ei ehkä alle ia:n kuitenkaan.

Hyppyongelman lisäksi pujo-ongelma :/


Sunnuntai. Agikisat. Haukkis. Tuomari: Lee Gibson.

Ykköset. Nemi.

Hyppis oli aika rallattelurata. Tai olisi ollut. Helpomman, tai sanotaan nyt että suoraviivaisemman (kelle mikäkin on helppoa) oloinen kuin nykyään Suomessa ykkösten radat ovat. Radalta löytyi niin alku- kuin loppusuoraakin.

Rata alkoi: aita-aita-pujottelu-aita-mutkaputki. Kaikki suorassa linjassa. Koira haki pujoon hyvin, mutta tuli 10.kepin jälkeen pois esteeltä. Otin pujottelun alusta asti uusiksi, ja sitten se taisi tehdä sen loppuun asti. Sitten lähdettiin hyvin käyntiin. Putken kautta käännös keskemmäksi kenttää, hyppy, pituus ja käännös hyppy toiseen nurkkaan kenttää. Missä odotti pyöritys (hyppelö). Suoraviivaiset hypyt menivät hyvin, mitä nyt se v-käännös vähän pitkäksi kun en tod ehtinyt kääntämään tiukasti. Hyppelössä tuli pari kieltoa. Joko hyppelyongelmasta johtuen tai / plus siks kun sanoin väärässä kohtaa "tänne" ja koira totteli mua ja jätti hypyn hyppäämättä. Tuosta selvittyämme lähetin koiran loppusuoralle jonne se meni. Eteen!!! Ja menihän se *t u u l e t u s t a* Cool

Sitten tavisrata. Josta löytyi kaikki kontaktiesteet. Rata alkoi aita-puomi-mutkaputki~käännös keskemmälle kenttää~aita-aita-a~hieman kääntymistä~aita-aita-pujottelu~hyppelymutkailuneliö~aita-mutkaputki-keinu-muuri-aita (3vikaa estettä taas suorassa linjassa).

Alku hyvä. Puomi hyvä, ei tainnu olla2-2, mutta pysyi. Putkelle lähti hyvin, joten mun ei tarttenut ... ts pystyin oikomaan seuraavan hypyn toiselle puolen. Tuli hyvin putkesta pari hyppyä kohti aata. Aa veti todellakin koiraa puoleensa, niin paljon, että yksi rima tippui... A, hyvä. Kaikkinensa. Pari hyppyä hyvät. Mutta sitten ohitse pujottelusta. En osaa sanoa mitä tein väärin tai "mistä nyt tuuli". Aloitti sen pujon sitten kyllä, tuli kesken pois ja yritin korjata vain sen lopun. Mutta se ei sujunut kovinkaan hyvin. Sitten hyppyneliöön, mikä meni ihan oikein. Mutta kun oltiin menossa neliön jälkeen kohti putkea niin leikkasin huonosti... ja työnsin koiran kiertämään hyppyä hyppäämisen sijasta. Tyhmä leikkaus tuohon kohtaan, mutta eipä se hirveästi olisi tulosta parantanut (5+hieman aikaa). Sitten putkeen. Ja loppusuora. Mikä meni hyvin. Myös se keinu Hymy

Hyvää: Mä en pidättänyt koiraa liian pitkään kontakteilla. Selkeä pysähdys ja sitten liikkeelle (niin, että olin ottanut muutaman askeleen eteenpäin). Alan oppia Hymy
Välillä hyviä irtaantumisia, mm putkiin. Tai jos edessä suoraa menoa hypyille. Tai kontakteille.

Tulokset. C-rata (hr) 5+k+k ja yliaikaa = 35,27
D-rata 5 (aita)+k(pujo)+5(pujo)+k(aita) + aikaa = 44,57
Yllättynyt

lauantai 23. toukokuuta 2009

Toukokisat by Okk, ulkomaalaistuomarin kera


16.12.2007 sain YouTubeen viestin, jossa luki mm näin:

I enjoyed some of your videos and have some of my agility dogs on my youtube account -- leegibsontraining1.

....

I was wondering if your club would be interested in doing some training with me if I came over!

Pistin viestin etiäpäin Okk:lla sellaisille tahoille, jotka asioista jotain päättävät ja homma rupesi rullailemaan etiäpäin. Kyseinen tuomari (Lee Gibson) oli toki vieraillut saman vuoden kesänä pääkaupunkiseudulla agilitykilpailuissa ja kertonut ilmeisesti sielläkin olevansa kiinnostunut tulemaan muuallekin päin Suomea tuomaroimaan / kouluttamaan.

Hauska tapaus / yksityiskohta joka tapauksessa Cool



2 / 6 takana. Siis mun kirmailuja Leen kisaradoilla. Tänään juoksin Merrin kanssa kaksi rataa ja huomenna pitäisi jaksaa painella ensin Nemin kanssa ja sitten vielä Merrinkin kera.

Tänään oli kivan oloiset rataprofiilit. Ei mitään hirmu erillaista, onneksi ei mitään väkisenvängätyn vaikeeta. Eikä myös sellaista, että koiran olisi pakko osata irrota. Tai ehkä aika olisi ollut parempi jos koira olisi irtoillut enemmän, niin kuin yleensäkin. En oikein tiennyt, että uskallanko edes ajatella, että "onpas kivanoloisia ratoja" kun silloin on yleensä aina mennyt päin ..peetä Silmänisku

Tehtiin kaksi puhdasta rataa. Yliaikaa molemmissa hieman yli 5 sekuntia. Kivoja ratoja olivat, ihan sujuvia. Vaikka molemmista tajusin joko radalla tai hieman ennen radalle menoa, että jotain suunnitelmassa olisi voinut tehdä toisin ja säästää hieman aikaa. Mutta se oli kuitenkin tuolloin jo myöhäistä.

Huomattavasti parempaa meininkiä kuitenkin kuin Kokkolassa. Osataanhan me! Ja hyl putkikin katkesi, ainakin hetkeksi Kieli ulkona

Hoosiannaa


Huutaa jalka nimittäin. Alkaa olla liikaa agia jalalle tälle viikkoa. Huomenna pitäisi jaksaa taapertaa vielä neljä rataa. Ts ei tietty missään nimessä taapertaa vaan painella täysillä. Onneksi on yö aikaa toipuilla. Nemi saa aamulla yön yli toipuilleet koivet, mutta luulenpa, että Merrin ratojen tullessa vastaan joskus myöhäisiltapäivällä voi jo hymy hyytyä.

Kenetköhän värväisin Mersun rattiin huomisiin iltapäivä startteihin? Vapaaehtoisia? Silmänisku

Siirtoreeniä ukkosessa


Normit torstain agiharkat oli siirretty (ihan alkuperäisessä suunnitelmassakin) tällä viikolla torstailta perjantaille. Siispä harkkasimme painostavassa ilmassa, sataakko vai eikö sataa, salamoiden räiskähdellessä ja ukkosen jyristessä Martinniemessä. Onneksi Nemi ei ottanut ukonilmasta minkäänlaista ressiä. Hurlumhei-Nemi ei tosin ollut vieläkään palannut kuvioihin.

Nemille oli suunniteltu rallattelurata, jonka otimme kahdessa erässä. Alussa oli neljä aitaa, ei tietenkään suorassa linjassa. Joten otimme varvas (aka "mihin tissit näyttää") ohjausta Nauru Mikä sujuikin ensin ihan hyvin, siis sitten kun ne varmaan osoitti alussa oikiaan suuntaan. Pieni askellus kohti hyppyä ja Nemi valitsi oikian reitin.
Sitten mää kumartelin liikaa ja muutenkin olin taas ihan uuno ohjauksen suhteen. Sitten kun olisin ohjannut kohtuu "oikein" niin koira päätti olla hyppäämättä hyppyjä. Yhtä aitaa jankattiin vaikka kuinka, kun koira keksi mennä riman ali Otsan rypistys

A hyvä, samoin loppusuora Hymy

perjantai 22. toukokuuta 2009

Helatorstain agiliidot (Merri)


Merrin eilisistä radoista ei jäänyt paljon muisteltavaa jälkipolville. Allekirjoittanut oli ihan liian naatti, varsinkin toisella radalla, mikä verotti sitten ihan liikaa kirmaamistamme radalla Huuto Toisin kuin kuun alussa kas:n kisoissa niin nyt ei kunto (psyyke vai fsyyke) riittänyt neljään rataan samana päivänä.

Molemmat radat olisivat olleet kivoja.

A-radalla tehtiin hyl kun koira meni erään putken väärästä päästä sisään. Eihän siinä vielä mitään, tai tietty hylsy tuli, mutta rata olisi voinut jatkua iloista rallattelua etiäpäin. Mutta seuraavana esteenä ollut pujottelu aloitettiin väärästä välistä joten otin sen uusiksi ja lanka hieman katkeili. Muutoin rata oli ihan kiva.

B-rata. Se olikin sitten jo kammo. Jos ohjastaja odottaa pois pääsyä kisoista niin eipä siinä taida enää asenne olla oikein kunnossa. Meinasin jo mennä kuuluttamaan, että olisiko kukaan halunnut juosta sitä rataa Merrin kanssa? Tukittu
Koira kiersi ekan esteen! Mutta jatkoin vain matkaa, joten saatiin siitä hyl. Pari seuraavaa hyppyäkin meni päin mönkää, sillä koira käyttäytyi kuin silloin joskus viis-kuus vuotta sitten. Eli yritti hyökkiä mun lahkeisiin eikä esteiden hyppiminen kiinnostanut sitä. Loppurata meni kuin tuttu tango -Mersun kera. Kyllä toisaalta sen kanssa liitäminen on helppoa kun jotkut jutut sujuu vaikka unissaan, kun päästään oikiaan vireeseen. Kieli ulkona



Huomenna agiliidän, kisamaisesti, vain Merrin kanssa. Ja kaksi rataa. Sunnuntaina molempien kanssa kaksi rataa. Saas nähä miten kuntovire kestää.

Helatorstain agiliidot (Nemi)


Kävin kipittämässä neljä agirataa Kokkolan perinteisissä Helatorstain kisoissa. Tällä kertaa radat tuomaroi uusiin tuomareihin kuuluva Sari Mikkilä. Joten kyseessä oli minulle täysin uusi tuomarikokemus. Jollen nyt ihan hatusta heiniä syö, niin olen käynyt noissa Helatorstain kisoissa joka vuosi siitä lähtien kun rupesin kilpailemaan agissa. Eli vuodesta 2003 lähtien.

Pelipaikalla oltiin aamusta jo hyvissä ajoin. Oltiin edellinen yö vanhempieni luona Lohtajalla yötä, sieltä ei kestänyt kuin puolisen tuntia ajaa kisakentän viereen. "Pikkuset" tutustuivat erikseen ja sitten vasta maksiohjaajat (mini-medit kisasivatkin ennen maxien tutustumista), joten ulkopuolelta katsottuna rata oli jo aika tutunnäköinen jo ennen rataantutustumista.

Kisarupeaman aloittivat siis ykköset, eli mun tapauksessa kaverina ensin oli Nemi. Viimeaikaisten hyppyongelmien takia pelkäsin hieman rimakorkeuksia. Luulin ensin, että a-radalla rimat olisivat olleet 55cm. Mutta koska havaitsin niiden olevan b-radalla 60cm niin varmaan ne olivat niin myös a:lla.

A-radalta löytyivät kaikki eksoottiset esteet (paitsi ei pöytää), siis oli rengasta, pituutta, pussia, muuria, kaikki kontaktit ja toki lisäksi täytteenä aitoja ja putkia. Radalla oli kohta, jossa en tiennyt miten toimia - jos olisin valssannut erään hypyn jälkeen, niin olisiko koira valinnut väärän pään siitä putkesta minne pitikin mennä? Varmaan olisi pitänyt ottaa koira kunnolla hanskaan hypyn jälkeen ja pistää se sitten sinne putkeen. Nyt mun kroppa näyttää aika hyvin kohti aata minne koira oikiaoppisesti ryntää ihmettelemään, että mihin kummaan mä jäin.

Tuota hylkyyn johtanutta virhettä ennen ollaan saatu jo kielto kepeiltä. Kuvittelin koiran menevän esteelle hyvin ja että olisin leikannut takana. Mutta eihän se nyt niin mennyt. Vaan koira meni väy-väy esteen ohitse. Tuon jälkeen koira myös ohitti yhden aidan ja sitten tosiaan hylkäytyi kun juoksi aalle putken sijasta. Tämän jälkeen oli vuorossa vielä muutamia hyppyjä ja keinu. Hypyistä (pituus, muuri ja tavis aidat) selvittiin ihan kivasti. Mutta keinulla pysäytyskäsky oli varmaan ihan liian myöhässä. Koira teki lentokeinun. Otin sen keinulle uudestaan, mietin kyllä siinä, että mitäs sitten teen jos koira väistääkin estettä tms muuta ikävää, koska en todellakaan halunnut ruveta jankkailemaan esteen luona. Koira meni kuitenkin keinun ihan reippaasti ja pysähtyi opetetulla tavalla. Sitten mietin, että vetäydynkö nyt sivuun. Koska olin ruvennut harjoittelmaan kisaradalla. Mutta koska oli vain kaksi estettä maaliin matkaa ja tiesin remmimme odottavan siellä niin vapautin koiran eteenpäin ja annoin sen hyppiä vikat esteetkin.


B-rata oli osittain sama kuin edellinen rata. Nyt päästiin muutaman hypyn jälkeen putki-a-keinu -sumaan. Joka oli aikasta jännäpaikka, mutta josta selviydyin kuitenkin kohtuu kunnialla (tokihan se paremminkin olisi voinut mennä). Radan ensimmäisenä kontaktiesteenä esiintyi siis keinu, jonka Nemi onneksi meni ihan reippaasti eikä muistellut edellisen radan lentokeinuja tms.
Radan ainoa varsinainen virhe tuli kepeiltä, jossa koira kyllästyi keppien kiertelemiseen hieman ennen loppua joten otin sitten koko esteen uusiksi. Nopeampi tapa olisi varmaan ollut korjata ne kiertämättä jääneet kepakot.. Mutta näin nyt tällä kertaa. Yliaikaa saimme rutkasti, varmaan jotain 18 sekuntia mikä oli kyllä paljon! Toisaalta taas... itse en pitänyt radalla minkäänlaista kiirettä eikä se koirakaan ollut oma vauhdikas itsensä.


Muutamia kommentteja Nemin radoista:
- itse olin lapanen! Blaach Huuto Ei siitäkään kyllä mitään tule, että kun oletan koiran olevan lapasena niin sitten voin itsekin käyttäytyä kuin sunnuntaikävelyllä oleva aasi.
- mun pitää kehitellä joku tapa miten kauan pidän koiraa kontakteilla. puomilla oli nyt aika kauan - toisaalta taas kun virhe on jo alla niin sillä ei ole mitään väliä, harjoituksen kannalta ennemmin varman pysymiset kuin hösötystä.
- hyppyjen kanssa ei ollut nyt ollenkaan niin ongelmallista kuin olin pelännyt, ehkä tämä tästä (ja se siitä)
- pujotteluun luotin ehkä liikaa? kun viime aikoina se on mennyt reenatessa niin hyvin

Pääsääntöisesti olen kuitenkin tyytyväinen. Kyllä tämä tästä vielä ilorallatteluksi muuttuu Silmänisku

tiistai 19. toukokuuta 2009

Päivän teemat: leikkaus ja pujon kulmat


Nemin agiharkat maanantaina.


Pyysin, että osaan hypyistä laitettaisiin kaksi rimaa ja että (ylin) hyppykorkeus olisi vaihtelevasti joko 55cm tai 60cm. Pyyntöäni toteltiin hienosti (kiitos Hymy). Näin suoraviivaisessa menossa hyppyjen kanssa ei kuitenkaan ollut minkäänlaista ongelmaa. Eli en tiedä onko ongelma vielä olemassa vai ei... kisoissahan tuo varmaan sitten selviää (hmpfh, voin vain toivoa parasta).

Tuosta numeroidusta ratapätkästä teimme ensin putken ja pari hyppyä niin, että koiruus heitettiin putkeen (ihan sama mihin päähän) ja kasin takana odotti palkka. Eli harjoittelua leikkaukselle ja irtoamiselle. Myös esteillä 1-3 tehtiin irtoamis & leikkausharjoite. Ei mitään ongelmia Hymy

Paitsi. Minussa. Kuinkas muutenkaan. Minun pitäisi päättää kumpaa kättä käytän leikkaus tilanteessa. Tein kuulemma pitkin harjoitusta eri kuppikuntien mukaan. En osaa näköjään päättää.. ts en tiedosta todellakaan käsiäni harjoituksissa / radalla. Koira kyllä toimi molemmilla tavoilla. Mutta olisihan se loogisempaa koirallekin jos se tietäisi että aina kun teen (jotain) niin siitä seuraa jotain (tiettyä) Kieli ulkona

Kun teimme harjoituksen kokonaisena, niin .. muutoin meni hyvin, mutta yhdellä kerralla koira tuli 9 hypyn ohitse. Tässä tuli sitten harjoitukseen matkaan tuo rytmitys. Minun, hitaan hämäläisen, piti odottaa ja arvioida kauanko koira on putkessa. Eli ei liikkua liian aikaisin, mutta olla kuitenkin liikkeessä kun koira tuli putkesta. Jotta matka jatkuisi jouhevasti.

Nemi irtosi hyvin eteen. ts sen lopun. Ekalla kerralla palkkaus oli vähän myöhässä, toisella kerralla Heli heitti pallon jonka perään koira hienosti lähtikin. Vaikka ei siitä pallosta sitten lopulta niin innostunutkaan. Lihapullat ovat ne mitkä ruotsinlapinkoiraa kuljettaa, varsinkin kun oli vielä aitoja ruotsalaisia Nauru

Pujottelu harkassa väänneltiin tuota a-putkea niin, että tuli vaihteleva kulma pujotteluun menoon. Teinköhän noin neljä toistoa (eri versioita). Nemi haki joka kerta hienosti pujottelun ja mikä kivvaa myös pujotteli nätisti loppuun asti, vaikka vedätin hieman. Eli vaikka meni hyvin putkeenkin pujon jälkeen niin ei kuitenkaan lähtenyt kesken kaiken pois esteeltä Silmänisku

Lisäksi reenailin keinua hypyn kautta ja yksittäisenä. Ensin hypyn kautta. Eka kerta oli nopea ja hyvä pysähdys. Toisella jo hieman himmaili, ekan kerran keinu oli ilmeisesti ollut hieman yllättävä koiran mielestä. Sitten taas jo hieman parempaa menoa. Muiden reenailujen jälkeen otin vielä pari-kolme kertaa keinun hihnassa, jolloin suoritukset oli priimoja.
Ihan loppuun tehtiin vielä hihna-a, jossa tuli nappi suoritus. Hymy
(puomi oli koottu jo pois, joten sitä ei tullut harkattua)



Kisoja kohti siis mennään. Toisaalta hieman hytisyttää, että saas nähdä mitä tästäkin tulee. Mutta mitä ilmeisemmin sitä ei vain voi olla aina, tai edes joka toinen kerta, sataprosenttisen vakuuttunut jostakin asiasta. Hyvillä mielin tässä kuitenkin kisaamaan ollaan menossa. Ei pikku-Nemiliiniltäkään saa eikä pidä vaatia liikoja. Täydellisyyttä siis. Mitä se ikinä sitten olisikaan. Huomaan vaan analysoivani hirveästi sen agireenejä ja heti jos joku asia menee hyvin tai menee huonosti niin se on iso asia. Teen siitä numeron. Pitäisikö asialle tehdä jotain? Siis itselleni nimittäin.

Viime viikolla, kun olin ollut niin kovin kovin pettynyt Nemin agiharkkoihin. Kun tuntui, että emme pystyneet tekemään oikein mitään reeneissä kun koiruus ei suostunut pomppimaan. Niin sitten illalla kun koiruus makoili vierelläni, puolittain sylissäni, sohvalla niin ... jotenkin asiat valahtivat oikeisiin mittasuhteisiin. Se on maailman rakastettavin pikkumaksiagilitykoira , jonka kanssa välillä menee harrasteissa huipusti ja toisinaan tulee takapakkeja. Aina pitää silti olla kivaa, niin koiralla kuin itselläkin.