torstai 30. lokakuuta 2008

Titteleistä



Me oltiin, ts minä olin, saamaton. Kesti vaikka kuinka kauan ennen kuin sain aikaiseksi laittaa postiin likkojen Ruotsin valioanomukset. Lopulta kun sain sen aikaiseksi niin ei mennyt kuin hujaus (~2 vkoa) niin Ruotsista tuli jo postia. Tänään laitoin sitten postin Suomen Kennelliittoon, joten jospa ne kauniit tittelit (=S MVA) lukisi joskus lähitulevaisuudessa Mersun ja Nissanin tiedoissa myös Koiranetissä.

Anoin Merrin Pohjoismaitten valionarvoa myös sieltä Ruotsista, siitä ei kuulunut mitään - siis samalla kun nuo s mva -jutut tulivat. Täytyy nyh kattoa jos ei ala myöhemminkään kuulumaan, että pitääkö tuo kuitenkin anoa Suomen k-liitosta?

Niin ja ne diplomit, ne pitäisi vielä tilata erikseen sieltä Ruottin puolelta.



Ruotsissa se on jo virallista
(syystä mistä lie, Ruottin Hunddataan eivät merkkaile Merrin muita titteleitä kuin Suomen ja Ruottin muotovalioitumiset)



Missä mennään


Tässä on vähän suunnitelmissa, että onko Nemi hieman pidempäänkin siellä Ruotsissa - pentulomallansa. Eli mahdollisesti Nemi lähtee Ruotsiin hetikohtamiten kun juoksu alkaa - astutetaan siellä ja sitten koiruus olisi ainakin siihen asti että varmistuu oottaako se pentuja vai ei. Jos ei oota, niin haetaan koira takaisin. Jos oottaa, niin koira jää sinne ... synnyttämään ja hoivaamaan pennut. Ja me haetaan se kotio pentusydeemien jälkeen.

Eipähän tarvitsisi sitten kantavana olevaa koiraa kuljettaa Ruotsiin ja Nemi ehtisi tottua kasvattajan laumaan ja systeemeihin hyvissä ajoin.

Mutta, kahtellaan.


keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Slalomia välistä vedellen


Nemin Active treeneissä oli vaikeat ajat. Harjoiteltiin välistävetoja. Nemi, ts minä tein, teki hieman toisin kuin muut. Yhden hypyn jälkeinen välistäveto toimi ihan kivasti. Mutta heti kun oli enemmän vauhtia niin oli hankalampaa. Näitä pitää päästä reenimään paljon, jotta Nemi oppii tulemaan mun luo (käsien tsäktsäktyksestä) ja minä opin liikkumaan oikialla lailla (peruutusta oikeaan suuntaan ja vaihdos etuperin menoksi oikeassa kohdassa).

Aluksi tehtiin sylkkäriä, ilman esteitä. Se meni hyvin. Nemi oli ihan intotohkeissaan (poron maksa oli super-herkkua).

Sitten tein itsekseni erillisiä keinua (meni paremmin kuin okk:n keinu) ja a:ta, joka meni tosi hyvin.

Sekä putki (j, kääntyvä) - pituus - pujottelu. Ekalla kerralla ohi pujosta kun palkka odotti (onneksi oli palkan kaitsija). Lopuilla kerroilla tosi vauhdikkaasti pujoon. Sain otettua molemmin puolin pujoa, leikattua takana jne. Ja juostua pujon vierellä.

Lopuksi vielä tehtiin hypyillä slalomia. Jossa taas unhoitin käyttää ekalla kerralla vastakkaista kättä niissä kohdissa missä ois pitänyt (ts missään). Eihän se Nemi nyt koiranpuoleisella kädellä noihin pomppuihin lähtenyt. Vikana oli vielä "vääränpään putki". Ja toinen houkutteluputki tosi lähellä hyppyä. Parin uusinnan jälkeen saatiin onneksi onnistuminen aikaiseksi.

Kenkiä


Positiivista, tämän viikon treenilöiden jälkeen en ollut ollenkaan niin rikki kuin pari viikkoa sitten.

Pistin viestiä Kiimingin tk:hon, josko saisin tilaukseen uudet super-monot. Pitää vain katsoa, jotta niihinkin saisi erikoispohjallisen - kun siihen olen kerta tottunut ettei ainakaan sen takia lonkka kipeytyisi.
Vaikka mistäpä sitä tietää, mistä mikäkin kipu milloinkin johtuu.

Se varpaankynsi retkottaa (laastarin alla) edelleen.


Kuka piirtäisi..


...mulle Merrin harkan ratapohjan? Näitä on nyt ihan liikaa näitä päivitettäviä asioita tänne blogiin.. miten se Mersun harkka meni? Sillähän sitä tämän viikon reenailut aloitettiin.

Noh, jok  tap. Merri oli hyvä! Teki ensimmäisen Jarmon laatiman harjoituksen heti ekalla kerralla virheittä. Toki siitä hiottavaa löytyi niin, että otettiin uusiksi. Ja kuulemma paremmin meni uusinnalla.

Toinen harkka olikin jo hankalampi ts siinä oli enemmän hiottavaa. Vaikka ei sekään täysin penkinalle mennynnä.

Oman vauhdin suhteutusta esteisiin ja koiran vauhtiin haettiin edelleen. Milloin pitää odotella ja milloin kipittää niin lujaa kuin tassuista lähtee, kas siinä pulma.


Rämisevä keinu


Maanantai. Nemin agiliito.
Esteet jotenkin tähän tapaan:


Ensimmäisellä kerralla kroppani näytti jonnekin horiskoon (oli 2 takana alussa) joten Nemi ei tod bongannut putkea. Toisella kerralla jäin kakkosen vierelle ja kun herättelin koiraa ykkösen ja kakkosen välissä niin sain sen kääntymään putkelle. Pujotteluun autoin koiraa ts olin mukana hypyn kohdilla kääntämässä pujoon - jonka haki ihan hyvin (en siis sörssinyt itse varsinaisesti pujoesteellä).  A:n Nemi teki loistavasti! Hypyillä 12-13 olin vähän jäljessä (en tod ehtinyt putken toiseen päähän tekemään mitään käteviä ohjauskuvioita), joten tuli vähän turhaa kaarretta, mutta koiran kohdalle osui kuitenkin oikeat esteet (leikkauksiin). Lopetin radan putkelle.

Ja sitä räminä keinua otin erikseen. Se rämisi Nemin mielestä siis liikaa. Ja N rupesi hieman himmailemaan loppuosiossa, taisi kerran hypätä poiskin esteeltä.. eli okk:n keinua pitää ottaa vielä avustajan kanssa.

Lopuksi tehtiin vielä neljän hypyn eteenmeno -harkka. Jätin namin loppuun ja hetsasin Nemiä esteille. Se lähtikin tosi hyvin, kunnes pysähtyi kolmen esteen jälkeen kuin seinään. Neljännen esteen takana oli näet mörkö (=Jukka ). Kutsuin koiran takaisin, ja otin uusiksi - tällä kertaa ilman mörköä. Jolloin harjoitus sujui vauhdikkaasti.

Lisäksi tein erikseen vielä pujottelua ja a:ta.


Tromssaan ja takaisin





Perjantain ja lauantain välisenä yönä (17.-18.10.) Sanni, Kirsti sekä koirat Simo (mopsi), Martti/Martta (shih tzu) sekä Laku (espanjanvesikoira) tulivat noukkimaan minut ja Nemin Kiimingistä ja suuntasimme kohti Kilpisjärveä. Perillä komeassa mökissämme olimme lauantaina aamupäivällä. Lähestyttäessä Kilpisjärveä maisemat olivat huikaisevan kauniit; puut olivat kuurassa ja maan peitti pieni lumivaippa. Maisema oli kauniin harmaa - harmaakin voi olla kaunista. (kamera oli perällä matkalaukussa, joten ainuttakaan kuvaa en tuosta kauneudesta saanut)
Menomatkalla näkyi lumihuippuja - ts lättänöitä - samat lattapäät nähtiinkin reissun aikana useaan otteeseen. Ne kun olivatkin jo Norjan puolella... 



Mennessä, samoin kuin Tromsasta tullessa, näkyi muutamia porotokkia tien vierellä ja Nemi pääsi "töihin". Eli sai haukkua autonperältä ... oli haukku muuten hieman eri kuuloista kuin se arkihaukku, ja niin vain Nestori sai porot liikkeelle autonperältä käsinkin - porot jolkottelivat jonossa metsikköön Nemin komennuksen saattelemana.



Lauantai meni lepäillessä, saunoessa, tv:tä katsellessa ja muussa leppoisassa meiningissä.  Mökissä oli pari erillistä makuuhuonetta, joista toisen valloitin Nemin kanssa. Tosin Laku-poika päätti lyöttäytyä meidän seuraan. Mikäs siinä, kun Nemin juoksu ei onneksi ollut alkanut vielä tuolloin (kuin ei nyttenkään). Laku osoittautuikin oikein kivaksi nuoreksi vesikoirapojaksi - hyvin osasi käyttäytyäkin kun käytin sitä lenkillä lauantaipäivällä.





Sunnuntai aamuna anivarhain ajeltiin Tromssaan, josta päästiin lähtemään paluumatkalle iltapäivällä. Norjan puolella pysähdyttiin herkuttelemaan leivoksilla (ostettiin kolme erilaista, jotta saatiin maistella erilaisia herkkuja jokainen ). Sunnuntai-ilta menikin jo aika väsyneissä merkeissä mm näytelmätuloksia puiden.




Maanantaiaamuna siivoiltiin mökki, pakattiin laukut ja kasattiin kamat autoon ja lähdettiin paluumatkalle. Pysähdellen välillä mm edullisille munkkikahveille ja tuliaisostoksille (jälkimmäiset jo Pellon korkeudelle - matkasta viime hetkellä pois jäänyt Tuula sai tuomisina tunturipyythonin ). Ruokatauko pidettiin Kemissä. Oulussa taisin olla hieman ennen kymmentä.  Loppukuorma oli perillä hitusen myöhemmin eli aamu viiden hujakoilla...



Kiitoksia mukavasta reissusta, ja otetaanpa uusiksi taas! Viimeistään vuoden kuluttua... (kun kerta jäi vielä jotain haettavaa...)

27.10.08


Hyötykäytimme (kiitos Sari) edellisen ryhmän pohjapiirrosta omassa reenissämme, tosin esteiden suoritusjärjestys oli eri.



Lisäksi hallin perällä oli puomi ja a joita koirakot saivat harjoitella itsekseen.

Aluksi jokainen harkkasi yhden hypyn avulla hypylle irtoamista ja takaakiertoa.

Varsinainen harkkaaminen aloitettiin kirjainradasta. Koiran vastaanotto b:n tai c:n kohdilta.

Numerorataan ei alunperin kuulunut tuo pujottelu, mutta kun menin sanomaan, että saa aloittaa siitä jos haluaa. Niin kaikkihan sitten niin tekivät Jolloin seuraavan esteen (nro 7) sai suorittaa miltä puolelta halusi (kunhan päätti etukäteen). A:n alla olevan putken suu oli niin, että se houkutteli muutamia koiria puoleensa kohdassa 12-13.

Lopuksi otettiin vielä pujottelua, joko yhden tai kahden hypyn kautta (8 tai 7-8). Jolloin tuli havaittua, että kaikki tekivät ensin pujottelun automaattisesti niin, että ohjaaja oli esteen oikealla puolella.. (vaikkei puolta tehtävänannossa mitenkään korostettukaan). Eli muistakaapa harjoitella niin pujottelua kuin muitakin juttuja molemminpuolin.

Muutamat koirakot voisivat tuplatreeniä paikallaoloa ensimmäisen esteen takana. Tietänette itse keistä on kyse.


Korpikartanolaiset


Kävin viikko sitten Minnan kanssa Pudasjärvellä ihquttelemassa Mimmin ja Adjakin 8 viikkoisia pentuja. Joista yksi oli jo lähtenyt edellisenä päivänä maailmalle.

Minna sai hyviä kuvia aikaiseksi, minä en. Minnan kuvasia löytyy Korpikartanon kuvagalleriasta.


maanantai 27. lokakuuta 2008

Kuntavaalitoko


Sunnuntain aiheena oli onneksi muutakin kuin kuntavaalit. Eli Mersuliinin tokotreenit.

  1. luoksepäästäväisyys
    otti askelia "tuomaria" kohti. ystävällismielisenä kuitenkin. eikä haukkunut.
  2. paikallamakuu.
    meni heti maahan. menin piiloon, oletettavasti aika oli n 2min. palkkasin maahan koiran eteen. siirryin koiran viereen, palkkasin taas. ja vapautin sieltä. kommenttina, että muuten hyvä, mutta koiran olemus notkahti siihen suuntaan minne läksi piiloilemaan (pk-a:n taakse).
  3. nouto
    loppuosio. eli koira istumaan, kapula metrin parin päähän koirasta ja itse vielä hieman kauemmas ja noutokäsky. tässä oli iloinen siitä, että ongelma eli mihin koira tuo kapulan rupesi ratkeamaan, eli sain koiran tuomaan -kerrankin!- kapulan suoraan sivulleni.
    mutta kommenttina oli se, että koiran pitäisi pitää kapulasta kiinni kunnes otan sen siltä. siis tietty noin. mutta niin, että koiralla on pitävä ote kapulaan. hyvänen aika. ei se kapula nyt Merristä niin hauska ole. voin kyllä koskea kapulaan, kevyesti, kun koira pitää sitä - tätä ollaan kyllä harkattu. jos koitin pidennyttää sitä, että koira on paikallaan ja pitää kapulaa suussaan niin koira joko rupesi pureskelemaan kapulaa / liikuttamaan sitä suussaan tai liikkumaan jonnekin päin, esim takapakkia (tätäkö nää haluat?) Ja lopulta Merri näytti mulle keskaria eikä alkanut millekään.
  4. liikkeestä seisominen
    olisi pitänyt tehdä niin, että peruuttaa itse ja käskee koiran seisomaan pysähtyen samalla itse ja jatkaa matkaa ja palaa palkkaamaan koiran. meillä aloitus meni pyörimiseksi, koska Merri tarjosi mulle koko ajan perusasentoa - seuraamista. eikä meinannut millään jäädä odottamaan ja sitten taas kävelemään mun perässä (peruuttaessani). noh, sain lopulta sen mukaan kuvioon. ja saatiin tehtyä tosi hyviäkin pysähtymisiä.
    kun tämä onnistui niin lakattiin peruuttamasta ja jatkettiin muutoin harjoittelua.
  5. nouto
    jätettiin koira istumaan. laitettiin kapula koirasta parin metrin päähän ja mentiin itse vielä hieman kauemmaksi. sitten nouto käsky ja kun koira otti kapulan niin juoksuksi (karkuun), jotta koira tulisi nopeasti kapulan kanssa. ja siitä heti palkka. ekalla yrityksellä kapula ei kiinnostanut koiraa vaan se nuuskutti maata (kuten lähes kaikki ryhmän koirat). toisella kerralla otti kapulan ja otti mut hyvin äkkiä kiinni... 
  6. luoksepäästäväisyys
    lopuksi otettiin vielä luoksepäästäväisyys uusiksi. Merri pysyi nyt tosi hyvin paikallaan. eli teki kympin luoksepäästäväisyyden - vanhakin koira voi oppia uusia temppuja!


Satunnaisia


Norjan reissun jälkeen Nemi pääsi lihotuskuurille, ostin koirille jauhelihaa jota annostelin koirien ruuan sekaan. Menee pari päivää ja  tadaa... Nemin maha on kuralla. On se nyt ennenkin raakaa jauhelihaa syönyt, joten en tiedä johtuiko kurailu tuosta vai jostain muusta. Pariin kertaan eräänä yönä heräsin siihen kun koira ravasi edes takaisin asuntoa. Onni on parkettilattia, josta hyvin kuuluu koiran kynsin rapina. Koira pihalle kyykkimään ja säästyin matto tms pyykiltä.
Hetkeen aikaan koira ei saanut laisinkaan ruokaa, jotta saatiin maha takaisin kuntoon.

Jostain välistä Nemi tiputtaa edelleen karvaansa. Uskomaton tapaus. Selässä ei kyllä tunnu kuin päällykarvat.. ja luut. Joka päivä saa sisällä imuroida, ja silti sitä karvaa vaan lentelee ja lentelee.

Eilen tehtiin taas pihalla lipputangon ja valopylvään kiertoja. Nemi oli revetä liitoksistaan. Ja oli sangen taitava ja tietoinen taidoistaan.

Ai niin, juoksua ei ainakaan vielä näy. Joten olettaisin voivamme treeniä agiliitoa vielä tällä viikolla. Homma tietty elää tilanteen mukaan.


torstai 23. lokakuuta 2008

Varvas (osa n)


Olen jo hetken aikaa miettinyt, että miksi välillä sattuu varpaisiin (tähdentämättä yksikköön vai monikkoon, kunhan sattui) joskus ulkoillessa. Eilen tein sitten mielenkiintoisen havainnon, oikean jalan keskimmäisen varpaan kynsi repsottaa aika ikävän oloisesti. Pistin laastaria päälle, jottei kynsi kokonaan irtoaisi ja soitin YTHS:lle. Huomenna selviää poistavatko koko varpaan.. ei kun siis kynnen. Ja kuinka kipeä mä sitten olen...

Flipeti Flapeti



Tiistaina Nemi harjoitteli taas uusia juttuja. Ensin lyhyemmällä harjoituksella puolivalssia. Joka meni tosi hyvin. Sitten myös muutaman esteen harjoitusta, jossa tehtiin flippi. Tämä osoittautui mulle hankalaksi, Nemi tuli välillä mun oikealle puolelle kun ois pitänyt tulla vasemmalle. Mutta tuo johtui toki mun huonosta sijoittumisesta esteisiin nähden. Ei se kuitenkaan mennyt edessä ammottavaan putkeen, jonka takia tuo flipeti-flapeti tehtiin. Sain onneksi muutaman onnistumisenkin. Lisäksi tehtiin pidempi harkka, jossa puolivalssi kohtaan tultiin vauhdilla. Enää ei ollutkaan niin helppoa. Eka kerta meni ihan hyvin -samoin tuota seurannut twisti. Mutta toisella kerralla tuli (kuulemma) vanha-Kaisa esiin...

Lisäksi harkkasimme hieman puomia yksittäisenä.

edit. tässä vielä ratapohjaa tuomaan jotain käsitystä harkasta - tai sekoittamaan.


tiistai 21. lokakuuta 2008

Liian kapea


ja liian karvaton. Siinä oli tuomio Tromssassa (Norja, kv-nly) viime sunnuntaina. Eli sinistä nauhaa saatiin käteen. Jouduin yllättäin itse kehään kun shih tzu kehä (hallin toisessa päässä) olikin samaan aikaan lappalaisten kanssa, mutta yllättävän hyvin esiintymisemme sujui. Toisin kuin yleensä, niin Nemi ei tehnyt tokoseuraamista vaan juoksi kuten näytelmäkehässä kuuluu ja se jopa piti häntää omaehtoisesti selänpäällä seisonnassa hetken aikaa (ja nosti sen kun liikuttelin sitä). Tosin sitä en vielä itse osaa katsoa miten ne jalat töröttää kun koira seisoo - keskityn liikaa siihen häntään, kait.

Mutta onpahan syy lähteä toistekin retkelle Norjaan kun sertiä ei vielä tipahtanut. Kertoilen retkeskelystä myöhemmin -paremmalla ajalla- lisää.



torstai 16. lokakuuta 2008

Paha aloitus, ei ollutkaan enää niin paha


Siistiä!!! 



Ensin siis niin, että vietiin palkka kakkosen taakse ja mentiin itse kolmosen taakse. Ja sitten niin, että oltiin vievinämme palkka kakkosen taakse, mutta ohjattiin normisti (ne kääntyilyt) kolmosen takaa. Mari sanoi, että mä oon oppinut kääntymään/ohjaamaan ajoissa
Neloselle piti tehdä pakkovalssi. Se oli hieman vaikea, Nemi juoksi mun ohi vaik minne. Esim putkeen. Ja hypyn jälkeen kerkesi kanssa vaikka minne kun mun seuraava valssi oli turhan hidas. Tai vartalo osoitti jo ties vaikka mihin.. Mutta kyllä se taisi joskus onnistua ihan ok:stikin.

Muut koirat jatkoivat putkesta putkeen, mutta Nemi a:lle (ihan tarkoituksenmukaisesti siis), koska se tarvii tuota kontaktitreeniä. Yhdesti taisi tulla vähän epähyvin.. sen a:n siis. Sitten putken kautta ihan ok. Ja lopulta kauempaa kunnon vauhdilla (ja niin, että mä en pysähtynyt a:n vierelle varmistelemaan) pysähty just oikeeseen kohtaan. Super-siistiä!!!

Toinen harkka oli pimeä putki eli a-c, jossa sai olla tarkkana ettei koira joko mennyt a:lle (Nemi meni jos ohjasin väärin - tai koutsin sanojen mukaan sen kuulukin mennä a:lle kun kerta näytin koiran puoleisella kädellä). Eli kun mä opin tekniikan (peruutusta ja vastakkaista kättä oikiassa kohdassa) niin koirakin rupesi menemään putkeen.

Lisäksi harkattiin keinua (hihnassa, ei pehmennystä/avustajaa), mikä meni ihan hyvin. Nemillä oli kova into eteenpäin. Paljon saa vielä toki tuota treeniä ihan hihnassakin, pikkuhiljaa saada sitten siihen se kunnon pysähdyskin. Nyt vain tärkeintä tuo vauhdin pysyminen ja toistot.

Ja tehtiin myös pujottelua. Ihan suoraa (molemmin puolin). Kohti seinää ja palkkaa. Ei ongelmia.


keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Kuski saa paikan


Voi turkanen.

Sattu ihan keleesti maanantai-iltana kun ajelin kotio. Kukahan se alkaisi ajamaan mun puolesta treeneistä/kisoista kotiin? Treeneissä en säästellyt itseäni yhtään, mitä sitä turhia himmailemaan. Tuntui pitkältä sitten se hieman yli 30km ajeleskella kun jo jalan pitäminen tarvittavassa asennossa polkimilla sattui, saati sitten kaasu/jarrupolkimen kevyestikin painaminen.

Ai niin. Sama jatkui tiistaina toisista treeneistä palatessa. Päivällä käytin koiria pitkällä hihnalenkillä, vaikka arvasin sen kostautuvan kun jalka ei ollut toipinut vielä ma-illan rääkistä ...

Mitähän kettua sitä keksisi tuohon nilkka/jalkaterä/jalkapöytä ongelmaan (kipuun).


Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää



Eli kun itse tekee jonkun radan halliin, niin silloin tällöin sitä rataa käytetään pohjana seuraavan ryhmän harjoituksissa. Näin kävi siis tällä kertaa Nemin ryhmälle. Onneksi pilkka ei sattunut pahasti omaan nilkkaan - eli hirveän vaikeaa ei ollut, vaikka juosta toki saatiin 

Esteet oli kuta kuinkin tähän tyyliin:


Miten Nemi sitten meni? Ensinnäkin se ampaisi heti toisena esteenä putkeen. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa.. Ohjaaja hereille ja 2 hyppy rupesi kiinnostamaan ennen sitä putkea. Seuraavaksi tein järjettömän vartalokäännön seiskahypyn tienoilla, joten koira ei tod hakeutunut kepeille. Kun jätin nuo älyttömät ylilyönnit pois niin sen jälkeen kepeille meno oli sujuva ja sain leikattua takana pujottelun oikealle puolelle. Pujon jälkeinen putki meni hyvin, hieman vastakkaista kättä avuksi ja koira haki joka kerta oikean pään putkesta.

Hypyn kautta puomille. Ekalla kerralla oli liikaa vauhtia tai hurlumhei mieltä. Joten läpi tuli. Harmitti jälkeenpäin kun en älynnyt ärähtää sille tuosta. Tuon jälkeen otin puomin joko yksittäin tai vain hypyn kautta. Nyt pysähtyi, ensin vähän ylemmäs niin että etutassut olivat kontaktin yläpäässä ja sitten niin että koira oli kontaktilla mutta etutassut ei maassa. Eli vauhdissa ja häiriön alla puomi ei ole vielä valmis rataharkkailuun.

Jatko pujotteluun muuten hyvä, paitsi pari kertaa kääntyi puomille  (Nemi on riemuissaan kun vihdoinkin sen agirepertuaariin kuuluu taas kontaktiesteetkin). 13 ja 14 hypyt meni ihmeen hyvin, ts luulin että ennen 14 ois pitänyt tehdä jotain kommerverkkejä, mutta hyvin se mahtu senkin hyppimään eli ei hypännyt 13:sta liian kauas. Ekalla kerralla meni 15 ohi, mä varmaan ajattelin itse liikaa jo a:ta. A:n suoritti siististi!
Ja muutenkin rullaili aika näppärästi - kivaa oli!

Liian nopeat jalat (Merrin maanantai)


Kaikkeen sitä kanssa voi törmätä. Minä olin liian nopea... joten leikkaaminen ei onnistunut. Kuvittelin että koira olisi tullut nopeampaa putkelta.
Juuri hetki sittenhän se meni a:n niin nopeasti etten ehtinyt oikein tekemään seuraavaa ohjausta (takaa hyppy) vaan heitin koiran suoraan hypylle. A.ta edeltävää ja siitä jatkavaa kohtaa piti tehdä aika monta kertaa. Ja taas tein valssejakin ihan vääriin paikkoihin, automaattisesti vaan.

Rataan tutustuessani mietin monia kohtia hieman uusilla silmin. Siis mietin voisinko hyödyntää Nemin harkoissa oppimiani juttuja Merrin kanssa. Ehkä siksi suunitelma joihinkin kohtiin oli hieman hatara. Tehdäkö niin miten olen aina tehnyt Merrin kanssa. Vai niin miten tekisin Nemin kanssa. Vai niin miten mun pitäs joskus tehdä Nemin kanssa (eli mikä on vielä työnalla).

Alku oli hyvä, että oli siinä radassa jotain hyvääkin.


13.10


Anne Saviojan radan pohjalta kehitelty harjoitus.

Ensin esteet 1-7, sitten koko rata.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Kahdestaan


Merrin harkkojen jälkeen kävin Nemin kanssa kahdestaan ulkoilemassa. Tavallisen tepastelun lisäksi tehtiin vähän jotain pientä kivaakin. Eli hyppyä (ihan vain irtoamisia hypylle), seuraamista (lyhyitä), liikkeestä seisomista ja liikkeestä maahanmenoa. Näitä kolmea jälkimmäistä pienessä häiriössä eli iltalenkillä olleiden ihmisten "keskellä" (pyörätiellä).

Mettä


Virpiniemen hallin mettä on mennyt pilalle. Aiemmin hallin lähellä meni merkitty polku, joka oli just hyvän mittainen jäähdyttely/lämmittely -reitti. Koirat saivat irti revitellä hetken matkaa. Mutta nyt siellä on näköjään kesän aikana kaadettu puita. Valosalla vielä ihan ok, kun näkee missä marssii (uudestaan ja uudestaan puiden yli) eikä tietty koirille ongelma. Mutta itselle on. Tylsää.

Tokossa



Eilen oli uuden ryhmän ensimmäiset tokoharkat Virpiniemessä. Kouluttaja vaihtui, mulle ihan uudeksi, ryhmää vetää Turkka.

Tunti aloitettiin (tai noh eka katottiin rokotukset, jotka olin muistanut ottaa mukaan, ja hallimaksu, jonka olin lähettänyt kouluttajalle sähköpostitse) luoksepäästäväisyydellä ja paikallaololla. Luoksepäästäväisyys ihan ok, toisaalta noitahan ei avossa olekaan. Mutta eipä tuosta nyt mitään haittaakaan ollut. Nyt Merri meni eka käskystä maahan. Mä menin pk a-esteen taakse piiloilemaan. Olin ainut piiloon mennyt ohjaaja. Osa  ryhmän koirakoista ei ole kisannut vielä lainkaan (alossakaan). Merri pysyi hyvin paikallaan. Varmaan aika oli se alon 2min.

Sitten tehtiin maahanmenoa. Ihan vain paikaltaan. Ts ohjajaa ei liikkunut. Koira seiso -maahan. Ihan hyvää teki meille maahanmeno-sulkeiset. Menihan se Merri nopeasti maahan. Mutta lösö-asentoon. Tuohon asentoon ruvettiin kiinnittämään huomiota. Mun pitää ohjata koiraa hieman, jotta saan sen suorempaan asentoon.
Liikkeestä maahanmenot toimi ensin ihan hyvin (mitä nyt se asento), mutta kun Turkka ehti meidän kohdalle katsomaan niin olin tehnyt jo liikaa toistoja. Ja koira ensin hieman hiipi ennen maahanmenoa ja sitten toisella yrityksellä jäi seisomaan.

Sitten pistettin koira maahan ja kierrettiin sen ympäri (ja palkattiin sitten koira). Ei mitään ongelmaa. Mutta ongelma tuli siinä, kun piti mennä istumaan makaavan koiran taakse. Merri nousi välittömästi. Otin uusiksi niin, että menin kyykkyyn koirasta katsottuna klo neljän kohdalle. Sen se vielä sieti.

Lopuksi otettiin vielä hyppyä. Ihan vain vauhdilla esteen yli. Ekalla kerralla ei hypännyt ollenkaan niin vauhdikkaasti kun sanoin vain käskyn. Mutta sitten kun eka heitin lihapullanpalasen niin johan lensi koirakin vauhdikkaammin esteen ylitse.

Ainiin, otettiinhan me myös luoksetuloja lyhyellä matkalla. Pareittain. Sekä Merri että parini koira teki huonosti sen lopun. Molemmat koirat selvästi empi, on näet reenitty niitä pysähtymisiä (taidamme olla ainoat avo-luokan koirat ryhmässä?).

perjantai 10. lokakuuta 2008

Karvalampi


Nemi ja siskonsa-Daima tiputtavat kilpaa karvojansa. Jännäksi menee, että alkaako tytöillä juoksu kuinka samaan aikaan, miten asutukset ja pentujen syntymät jne. Varsinaisia kaksosia ovat olevinaan, kun välimatka on pitkä niin silti juoksut menevät "käsikädessä". (Daima siis asuu Gottrörassa, Tukholman liepeillä)

Edellisen juoksun aikoihin on näköjään (merkintä1 ja merkintä2) mennyt 2 viikkoa siitä kun olen raapustanut karvojen tiputtelusta tänne blogiin siihen kun juoksu on alkanut. Eihän tästä nyt mitään tarkkoja päätelmiä voi tehdä.. mutta kyllä se neiti selvästi sitä "juoksua on tekemässä".


Kaksi estettä


Kosken jaksanut ajella kontaktiesteille asti niin reenasin hieman koiria takapihalla.

Nemille pujon kulmia (koira vaihteeksi hihnassa ja palkka lopussa) ja Merrille myös hieman pujoa (irti, heitin palkan).

Merrin kanssa hypylle lähetyksiä ja pyöritystä. Se pyöritys ei meinaa mun kaaliin mennä, tuli niitä vääriä versioita vaikka kuinka, mutta onneksi onnistumisiakin. Lisäksi Merrin kanssa muutamia jaakkoja.

Nemin kanssa hypylle lähetystä (minä paikallaan), takaahyppyjä ja twistiä.


Riekuntaa


Aamulla kävimme viihdyttämässä puokkarilaisia.. eli koirat remusivat koirapuistossa. 

torstai 9. lokakuuta 2008

Tromssan koiramäärät


Norjan kennelliiton sivuilla on jo jonkun aikaa ollut Tromssa KV:n koiramäärät. Nemi ja neljä muuta ruotsinlapinkoiraa esiintyy Anne Indergaardin kehässä sunnuntaina (19.10) noin klo 12. Samaiseen kehään on myös ilmoittautunut kolme lapinporokoiraa ja neljä suomenlapinkoiraa.

Tämä on sitten kolmas kerta kun jompi kumpi meidän koirista osallistuu Tromssa KV:hen ja Nemin kolmas kerta norjalaisessa näyttelyssä (kaikki eivät ole olleet Tromssassa). Eli tää Tromssa alkaa olemaan melkein kuin "lähinäyttely" kun siellä alvariinsa rampataan Anne on se tuomari, jolta Merri sai pari vuotta sitten Norjan sertinsä, joten olisihan se vekkulia jos Nemikin saisi. Mutta karvat tippuu kyllä siihen tahtiin etten suureen menestykseen usko. Mutta mennään kuitenkin retkestelemään ja kattomaan mitä kehässä tapahtuu ja kestä tuomari tykkää.


keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Tokoa


On tehty molempien kanssa hieman viime päivinä.

Merrille maahanmenon muistelua ja pitkähköjä seuruu-pätkiä sekä perusasentoa.

Nemille lyhyitä seuruita, perusasentoja ja molempia arvontaliikkeitä.


Lisää termejä ja tekniikkaa


Eilisissä Nemin agiharkoissa treenattiin ensin pakkovalssia ja sitten twistiä. Molempien harjoittelu aloitettiin ensin yksittäisellä esteellä (ensin itsekseen ja sitten koiran kanssa) ja sitten perään siirrettiin se pieneen rataharjoitukseen.

Nemin kanssa molemmat onnistuivat paremmin radan yhteydessä kuin yksittäisellä esteellä. Kummallista.

Lopuksi tein vielä kerran puomin.

Pitäisi ehtiä hallille (okk:n) joskus ittekseenkin, jotta saisin enemmän toistoja kontakteihin. Näissä ryhmäharkoissa aika loppuu aika äkkiä.


Taas


Kuten mää arvasinkin, niin aktiivimaanantait tulee olemaan melkoisia rasituksia tuolle jalalle. Varsinkin jos viikonloppuna on tehnyt suurin piirtein yhtään mitään... Onneksi loppuviikon voi -ainakin periaatteessa- palautella ja ottaa vähän lunkimmin - jotta seuraavan viikon alkaessa ei enää vanhat kivut tunnu ja voi kehitellä uusia (ts uudestaan ne samat tuntemukset).
Noh, jahka Nemin juoksu alkaa niin rasituskuorma hieman pienenee.


tiistai 7. lokakuuta 2008

Nemin vuoro


Aktiivimaanantain päätös.

Koulutteluvuoron jälkeen kipitin vauhdilla säkkipimeään ulkoilmaan ja hain Nemin autosta - kävelytin sitä hitusen ja kiiruhdin takaisin halliin. Kerkesin auttamaan radan rakennuksessakin.

Ai niin, tämänkertaisella hallikaudella Nemiä kouluttavat Yliruokaset, joista eilen oli paikalla vain Jukka. Joskus kauan kauan sitten olen Merrin kanssa ollut Kirsin ryhmässä, mutta Nemiä K&J eivät ole aiemmin koulineet.
Ainakin tällä ekalla kerralla muina koirina paikalla oli 1 kääkän näköinen koira (joka ei taida sellainen kuitenkaan olla?), 1 sheltti, 1 staffi ja 1 bichon frise.

Rata näytti vaikealta. Lähekkäiset mutkaputket. Paljon hyppyjä, lyhyillä esteväleillä. Paljon mahdollisuuksia tehdä väärä rata.

Nemi oli, taas vaihteeksi, paljon parempi kuin luulinkaan. Rata meni hyvin. Ei nyt täydellisesti, mutta paremmin kuin luulinkaan joka tapauksessa.
Ensimmäisellä kerralla ei kääntynyt pujotteluun vaan hyppeli pari edessä olevaa hyppyä - kun en kerta sen kummemmin käskyllä (haltuunotolla) kuin vartalollakaan kääntänyt sitä (ajoissa) pujotteluun. Ei siinä silloin pelkkä kierrä -käsky riitä. Kun hoksasin tämän, niin haki pujon tosi hyvin - joka kerta. Ja pujotteli hyvin loppuun asti. (vasta myöhemmin tajusin, että tuo oli muka se "väärä puoli" ei siinä Nemillä ollut ongelmia, eikä mullakaan kun en muistanut ajatellakaan, että tämän pitäisi olla sen vaikeampaa kuin muukaan pujottelu )

Lopussa menin kokoajan hukkaan.. eli heitin koiraa väärälle esteelle. Jukka neuvoi minua etenemään koiran ollessa putkessa - joten ehdin tekemään valssin seuraavan hypyn taakse, joka oli paljon sujuvampi kuin oma tököhkö leikkaus.

Ai niin, nyt (olin kait skarpimpi kun esteet oli niin lähellä toisiaan) Nemillä oli lyhyet kaarrokset ts tiukat kääntymiset esteillä. Niin kait sillä onkin, jos ohjaaja on tilanteentasalla.

Rataharkan (jonka teimme kahdesti, plus korjausjankkailut) lisäksi harkkasin a:ta -hihnassa tällä kertaa (a oli sen verta lähellä rataharkkaa joten olin ylivarovainen ihan vain kaiken varalta). A sujui ihan hyvin. Plus tein puomia, koira irti, toki (en kait mä muuten yksinään ois voinutkaan sitä harkata. Oisko puolet kerroista (about 6) etutassut oli maassa - eli priima suoritus - ja puolet kerroista koira oli kokonaan kontaktilla. Hieman ujous iski, enkä tohtinut kunnolla kannustaa sitä puomilla - ja toisaalta hihkua onnistunutta suoritustakaan... homma kaipaa pientä äänenavausta hallissa siis

Lisäilen mahdollisesti myöhemmin ratapiirrustuksenkin - ja ehkä tarkennan kommentointia.


Ensimmäinen treeni


1-luokkalaisista (siellä olevia tai pian kisauran aloittavia) koostuva ryhmämme (kouluttajina allekirjoittanut ja Päivi Ollila) kirmasivat eilettäin nopsajalkaisina kaksi kertaa raatimani testiradan (ja lopuksi  9-8 eli suoralta putkelta pujotteluun) samalla kun me kouluttajat kirjasimme suorituksista kaikenlaista ylös tulevia harjoituksia silmällä pitäen. Se ratapätkä oli kutakuinkin tällainen:



Näinkin simppelin näköisen radan avulla pystyimme selvittämään koirakoista yhtä jos toista

Mietinnässä jo on, mitä harkataan ensi kerralla, mutta siitä sitten lisempää viikon päästä. Näkyilemisiin!


Aktiivi-keskiviikko on vaihtunut aktiivi-maanantaiksi


Virpiniemen kausi on korkattu!

Aloitin eilen urakan Merrin kanssa klo 18,30
Hallin nurkilla oltiin koirien kanssa jo hieman kuuden jälkeen joten ehdin hyvin lämmittelemään ne (illan autossa olo-maratoonia varten).
Merrin kouluttajana toimii tällä kertaa Jarmo Risto (hänen ryhmässään ei olla aiemmin oltukaan). Ryhmäkaverit olivat hyvinkin tuttuja: Näsä (ryhmän ainut maxi) ja joukkio minejä (Eevi, Tassu, Jere ja Nemo) eli Merri on ryhmän ainut medi.

Tehtiin kaksi lyhyehköä rataa, missä oli omat hankaluutensa. Eka harkka meni näennäisesti heti virheittä, mutta hiottavaa toki löytyi. Mm allekirjoittaneen käskytykset (hypyn jälkeinen käännös) oli myöhässä. Ja pitäisi antaa koiran itse irrota hypylle eikä mennä niin paljon mukaan.

Toisessa pätkässä olin kuvitellut leikkaavani, mutta kiirehdin itse liikaa, joten olin koiran kanssa törmäyskurssilla. Kun annoin sille etumatkaa niin leikkauskin onnistui. Putkelle menossa käytin aina vain ja uudestaan vääriä käsiä...


Jyväskylä 04.10.08



Palataanpa vielä lauantaisen tokokokeen tunnelmiin.

Koepaikkana oli Laajavuoressa sijaitsevan hotellin parkkipaikka.

Alokasluokka oli eri kehässä (eri tuomarin arvosteltavana), muut olivat tämän Aino Juhantalo-Kakkolan kehässä niin että avoinluokka oli vuorossa viimeisenä ja Merri koko kokeen kaikista viimeisimpänä koirana. En tiedä olivatko aikataulun laatijat tehneet liian tiukan aikkiksen vai mikä mätti, mutta joka tapauksessa avon koirakot pääsivät töihin paljon paljon myöhemmin kuin olisi pitänyt. Mutta sitä ei tietty voinut oikein tietää (tai suht kokemattomana tokoihmisenä en osannut päätellä paljonko aikaa kuluisi.. eli norkoilin kehän likellä hieman ennen kuin koe ajallaan olleena olisi pitänyt alkaa aina siihen asti kunnes se lopulta alkoi). Paikallamakuun jälkeen vein Merrin hetkeksi hotellihuoneeseen (ehdin pestä sen kuratassut ja istuskella tovin) - Merri rupesi vetämään jo unta palloon- itse vain olin niin levoton (ei kait me nyt vaan myöhästytä) että lähdin kuitenkin kohta takaisin tokokentän vierelle odottamaan meidän vuoroa.

Juoksutarkistus - ok, ei mitään ongelmia.

Paikallamakuu - kun kerta oltiin viimeinen koirakko niin oltiin toisen ryhmän laitimmaisina. Merri meni vasta kolmannella käskyllä maahan. Voi räkä! Tätä olin silti hieman pelännyt, kun huomasin taannoin ettei Mersuliini mielellään mene maahan/makoile märällä asfaltilla. Mikä sinällään on aika omituinen havainto, siis, että Merrissä on tuollainen "hieno neiti" -piirre. Piilossa olo tuntui kestävän ikuisuuden, onneksi sinne ei kuitenkaan kuulunut mitään "nro 22, koira karkasi kehästä tms". Kun tulin pois piilosta Merri makasi edelleen paikoillaan. Mutta kun palasin sen viereen, niin se nousi automaattisesti ylös. Aina vain ennakointia. Joten tuomarin ei auttanut muuta kuin olla antamatta suorituksestamme yhtään pistettä (0). Nollasta huolimatta olin tyytyväinen suoritukseen, en tietty super-iloinen koskei se maahanmeno oikein onnannut - mutta iloinen kuitenkin, koska koira pysyi kolme minuuttia maassa minun piiloillessa. Viime aikojen epäonniset treenailut eivät siinä mielessä jatkuneet. Pääasia suorituksesta onnistui jos ei nyt ihan kympin edestä niin hyvin kuitenkin

Vapaana seuraaminen - Merri lähti hyvässä kontaktissa liikkeelle. Meni pitkän aikaa tosi hyvin (tuomari sanoi, että alku näytti tosi lupaavalta). Mutta sitten jossain käännöksessä mielenkiinto hieman herppaantui. Eli hyvin meidän näköistä meininkiä. Osittain tosi hyvää ja sitten taas ei. (7,5)

Liikkeestä maahanmeno - Sama homma kuin viime viikon treeneissä. Eli seisoi. Meidän bravuuri on mennyt pilalle, kun olen yrittänyt opettaa sille sitä seisomista. Tylsää. (0)

Luoksetulo - Ei pysähtynyt. Tällä kertaa saatiin kuitenkin läpitulosta pisteitä. (5)

Liikkeestä seisominen - Seisoi vasta toisella käskyllä. Ja kun menin koiran taakse niin koira lähti liikkeelle. (0)

Noutaminen - tää oli huippua, siis, että opin, että voin sanoa koiralle "paikka" kun se on mun sivulla ja vasta sitten liikkurille "valmis" (tai pelkästään nyökätä). Jolloin koira ei karkaa kapulalle! Heittoni ilmeisesti ihan hyvä, koira lähti heti hakemaan ja toi kapulan mulle. Tosin jäi seisomaan eteeni, josta otin sen kapulan ja sitten käskin koiran sivulleni. Eli koira ei osaa vielä noudosta sitä loppua - sen kun pitäisi joko istua mun eteen tai tulla suoraan sivulle... Mutta liike meni ihan tason mukaisesti. (6)

Kaukokäskyt - taas maahanmeno ongelma. Siis siinä kun koira jätetään, eli tartti toisen käskyn. Muuten meni täydellisesti. Ei pomppinut yli-innokkaasti yhtään. Eli ei liikkunut. Ja vaihtoi heti käskettäessä asentoa. Ainut vaan, että itse mokasin pitämällä kättä "maahan" -käsimerkkiasennossa turhan pitkään joten tuomari tulkitsi sen pidennetyksi (tahi kaksois) käskyksi. Siksi tästä aika vähän pisteitä (6,5).

Hyppy - tää oli vähän hassua. Liikkuri kysyi Merrin korkeutta, mutta tuomarin mukaan kaikkien pitää hyppiä samalta korkeudelta. Joten este oli selvästi korkeampi kuin mihin Merri tokossa (tai agissakaan) on tottunut. Eipä se silti ollut ongelma. Homma meni nappiin (10).

Kokonaisvaikutus - tuomari kehui koiraa hyväksi ja epäili mun jännittävän ihan tosi paljon Omasta mielestäni mä en jännittänyt mitenkään älyttömästi. Jonkinverran toki. Mutta en enää ollenkaan niin paljon kuin alokasluokassa kisatessamme. (7,5)

= 89p. eli ei tulosta.


maanantai 6. lokakuuta 2008

Syyserkkari



Sunnuntaina näytelmöitiin kymmenen rlk:n voimin Jyväskylässä (suomenlapinkoiria paikalla oli yli 200 ja lapinporokoiriakin yli 100), kaikki ruottinlapikkaat arvosteli Reino Korpela. Valioluokan narttuja paikalla oli kolme:

Nasta ERI1 PN1 ROP BIS3
Nemi ERI2 PN3
Merri ERI3 PN4

Muut tytöt:
Akka jun H
Ilona nuo EH1
Essi vet ERI1 PN2 ROP-VET BIS3-VET

ja poijjaat
Atte avo H
Norri val ERI1 PU1 VSP
Simo val ERI2 PU3
Sixten vet ERI1 PU2 VSP-VET

Leila & kump. esittelivät vielä kasvattajaryhmänkin eli Care Bears kennel BIS3-kasv.

Onnea kaikille!




Mua rupesi ahdistamaan lauantai-iltana syyskokouksessa kun useaan otteeseen puheenvuorossa olleet ihmiset (kuka millonkin ja ketään tiettyä nyt sormella osoittamatta) puhuivat kahdesta lappalaisrodusta tai molemmista lappalaisroduista yms. Teki mieli älähtää. Kunnes hoksasin, että eihän ne jättäneet ruotsinlapinkoiraa pois. Vaan joko slk:n tai lpk:n. Tuohan tietty oli vain kuulijan korvassa... kukanenkin voi itse päättää mikä se toinen lappalaisrotu on. Jos vain kahdesta puhutaan.

Silti, mun mielestä olisi korrektia mainita että yhdistyksessä on kolme rotua. Tottakait mä ymmärrän sen, että kun me nyt ollaan se selkeä vähemmistö niin tietysti se jää paitsioon. Mutta on se aika väheksyvää jos yhdistyksen virallisissa tilaisuuksissa puhutaan aivan kuin yhdistykseen kuuluisi vain kaksi rotua.

Ens vuoden hallituksen jäsenet valittiin, ja nyt ei ole sitten ketään rlk-ihmistä päättävissä elimissä. Tai, onneksi Meri sentään on jalostustoimikunnassa  - mutta hallituksessa ei ole ens vuoden alusta lähtien rlk-edustusta lainkaan.

Toinen opintomatka


Unhoitin tietysti tuloslirpakkeen kotio, joten tarkemmat pistetiedot ja selitykset vasta myöhemmin tällä viikolla. Mutta kävin siis tokottamassa Merrin kanssa lauantaina Jyväskylässä lappalaiskoirien rotumestaruus tokoissa. Jotka tuomaroi Aino Juhantalo-Kakkola.

Tuli opittua taas yhtä jos toista ja saatua hyviä vinkkejä sekä liikkurilta että tuomarilta. Jospa se siis tästä pikkuhiljaa kun nuo tokokehässä oleskelutkin tulevat meikälle tutummaksi (mitä siellä voi tehdä, miten kannattaa toimia, kun itse olisi vakuuttavampi niin koirakin ehkä tottelisi jne).

Saatiin 89pistettä. Tarkemmat selitykset yms siis myöhemmin.
(ei jäänyt kuitenkaan paska fiilis vaikka pisteistä vois niin luulla)


perjantai 3. lokakuuta 2008

Syyserkkariin


Tänään porhalletaan Jyväskylään, Lappalaiskoirat ry:n järjestämille syyspäiville. Sunnuntaina M&N esiintyvät Reino Korpelan tuomaroimassa kehässä (uus tuomari meille). Merrillä ei ole juuri ollenkaan alusvillaa ja Nemi on siinä kaikkein nätimmässä vaiheessa menossa eli karva tippuu aika näkyvästi. Saas siis nähdä kuinka meirän käy 

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Hallissa onpi tunnelmaa



Mukaellen sävelmää "Linja-autossa onpi tunnelmaa" Linja-auton tunnelmat olivat vähän niin ja näin, kummaa sakkia kun osa nukkui (kuin pienet lapset) välittömästi kun auton moottori hyrräsi käyntiin (ketään nyt tarkemmin sormella osoittelematta ). Kyllä, olen vain katkera,  koska itse en saanut juurikaan nukuttua koko menomatkan aikana.. luin siis kirjaa  & lehteä ja tein sudokuja lähes koko bussimatkan ajan.

Mutt siis. Starttasimme matkaan (ketkä me? Noh bussilastillinen Active Doggilaisia ja joitain meitä muita kyytiinsä hypänneitä) torstai-iltana hieman ennen yhdeksää Oulun linja-autoasemalta. Ajelimme Helsinkiin niin, että hieman ennen aamuseitsemää olimme hotelli Fennon edessä ja veimme sinne kassit jonka jälkeen siirryimme jäähallille odottamaan ovien aukaisua.

Matkanjärjestäjä oli hommannut liput keskitetysti, mikä olikin hieno homma. Liput olivat hyvältä paikalta C4-katsomosta. Itse istuskelin rivillä 6 (jossa jopa minua ei huipannut ).



Aluksi kiinnitimme alkuviikosta tekemämme "lakanan" paraatipaikalle:


Hallissa oli hillitön tunnelma, tuli nähtyä huikeita suorituksia. Mietittyä eri radoista miten itse ohjaisin Merriä / Nemiä (aivan kuin ne sellaisiin ratoihin pystyisivät, Nemi varsinkaan, mutta silti). Mietittyä mitä kaikkea omille koirille pitäisi opettaa... Välillä taas annoin opetusmatkan idean vaipua unholaan ja vain nautin agilityn hurmasta -katsomosta käsin. Käsiä tuli hakattua yhteen niin, että sattui. Elettyä suoritusten mukana ja kiljahdeltua "wau" "voi ei" aina suorituksen mukaan.





Perjantaina kisojen päätyttyä ajelimme pienellä porukalla raitsikalla ns turisti-reittiä hotellille. Typerää mutta kivaa - onneksi Anna pysyi koko ajan kartalla niin ei ajettu hotellin ohi ja pyöritty ympyrää Kun lopulta pääsimme hotellille asti oli kello jo niin paljon etten kerennyt muuta kuin käydä kääntymässä hotellihuoneessa... ja sitten kävelimme porukalla (10 hlöä) syömään. Aktiivinen matkanjohtaja oli varannut pöydän ravintola Martinasta. Syömisen jälkeen takaisin hotellille, jossa ei tarvinnut kauaa unta odotella.

Lauantaina aamiaisen jälkeen ratikalla kisapaikalle (ei maisema reittiä tällä kertaa) ja nauttimaan kisatunnelmasta.

Lauantaina kisojen jälkeen kävästiin syömässä Mäkissä pienemmällä porukalla ja sitten taas raitsikalla hotellille. Ratikassa istuessa hekotin vedet silmissä... vissiin oli vähän väsyneitä juttuja. Kiitoksia vaan mainiosta seurasta Annalle & Pirkolle.

Sunnuntaiaamuna kamat kasaan ja aamiaisen jälkeen bussilla vielä päiväksi jännittämään pelipaikalle.


Suomen pronssi-mitalin juhlintaa.


Virallinen delegaatio eli ne tärkeimmät pamput.


Aluksi ja lopuksi kaikkien maiden edustajat tulivat kentälle omana kulkueenaan.

Olipas hieno kokemus nähdä agin MM-kisat. Niin upeaa ettei sitä voi sanoin kuvata. Agiliitelyiden katseleminen kunkin parin kohdalta oli huikaisevaa. Sain tutustua uusiin ihmisiin ja juteltua vanhojen tuttujen kanssa - joista tuli opittua ihan uusia asioita (sellaisiakin  mitä ei olisi ihan äkkiä arvannutkaan ). Meininki hallissa oli perin juurin kansainvälistä ja oli kiva katsella kuinka välittömiä ihmiset olivat esim sveitsiläiset jotka bailasivat innolla chear leadersien kanssa. Jopa niin kansainvälistä että minuakin eräässä myyntikojussa luultiin ulkomaalaiseksi, mikäs siinä kävihän se kauppa englanniksikin.

Kisojen jälkeen hypättiin bussiin ja matkustettiin takaisin kotilaitumille. Niin, että kotona olin noin kahdelta su-ma yönä.

Kiitoksia matkan mahdollistaneille tahoille! Eetulle koirien kaitsemisesta ja niille jotka tekivät tarpeellsiet järjestelyt reissua varten. Sekä tietysti mukaville matkakumppaneille - erityisesti Pirkolle ja Annalle!

(virallisempaa tietoa kisoista, parempia kuvia jne löytyy mm tuolta: http://www.agilityliitto.fi/MM-2008/)