tiistai 28. helmikuuta 2006

Luopuminen



Haikea fiilis. Vaikka ei ole kyse mistään sen kummallisemmasta kuin yhdestä harrastuksesta luopumisesta.
Tuli vain elämän realiteetit vastaan, ja päätin todeta, että otetaan aikalisä. Eli jätetään pelastuskoirahommelit tauolle. :(

Sääli sinällään, mutta kaikkeen ei ehdi. Ja joskus on kiva vain olla -kotona.


Merristä ja Nemistä olisi varmasti etsijäkoiriksi. Päättäväisellä ja ahkeralla harjoittelulla. Ja Merri rakastaa mettätreenejä - ehkä Nemikin. Mutta Merri varsinkin.. Mutta pääseehän tuo jatkossakin metsään humputtelemaan :) ei vain enää samoissa merkeissä, samojen treenikavereiden kanssa.

Kulunut reilu vuosi, minkä peko-treenien ja touhujen parissa vietimme oli kyllä erittäin antoisa ja mukava. Mutta...

tiistai 21. helmikuuta 2006

Hyppytreeniä



Merrin agilityharjoituksissa oli
tällä kertaa vuorossa hyppytreeniä. Tulossa olikin melkoista vääntöä.
Hyppyesteiden suht pitkät välit toisiinsa epäilyttivät minua aluksi Osaakohan Merri niin hyvin takaa-käskyn, että se menee rataa oikein?? Heittelin
Merrille taas palloa muutamaan kertaan ennen meidän suoritusta, jotta
saisin sen sopivaan viretilaan. Sitten vaan juoksin ja koitin muistaa
käskyttää (aina en tässiä -taaskaan!- muistanut, mutta jo hieman
paremmin kuin viimeksi) koiraa... Ihan kivasti meni meiltä. Vaikka
Merri haukkuikin välillä, niin oli kuitenkin kuulolla. Ja putkeen
syöttökin onnistui ihmeen sutjakkaasti.

Aluksi rata meni (suurinpiirtein) näin:


Sitten
otettiin rata toisin päin. Jolloin tuli enemmän takaa -käskytyksiä.
Putkelta hypyn taakse syöttö tuntui hankalalta, mutta onnistui
kuitenkin ihan kivasti.
Oli kyllä mukavaa vääntöä, joka jopa sujuikin, joten treeni tuntui kivalta :)

Nemin aktiiviviikonloppu



Nemi vietti aktiivista viikonvaihdetta taannoin. Lauantaina
oli ohjelmassa näyttelykehässä pyörähtäminen ja sunnuntaina
agilityharkat. Lauantaina Torniossa tuli oltua useampi tunti, koska
menimme paikan päälle eräiden slk-ihmisten (ja koirien) kyydillä.
Suomenlapinkoirat esiintyivät kehässä jo aamu yhdeksän aikaan,
ruotsinlapinkoirat vasta yhden kieppeillä.
Lappalaiskoirakehät
olivat ulkona, joten varpaat ja sormet olivat ihan kohmeessa siinä
vaiheessa kun Nemin vuoro vihdoin oli astella kehään. Kehässä ei mennyt
ihan niin hyvin kuin olisin toivonut.. arvosanasta nyt niin väliä,
mutta kehäkäytös ei ollut parasta mahdollista. Nemi meinaan pisti
ranttaliksi ja hyppi ja puri hihnaa minkä kerkesi. Koitin toki komentaa
sitä, mutta ei siitäkään tuntunut tulevan mitään. Meidän piti kiertää
kehä vain kerran ja kerran edes takaiset liikkeet enkä sinä aikana
saanut Nemiä järjestykseen. Onneksi Nemi sentääns seisoi ihan kohtuu
nätisti (ei niin jämptisti kuin se joskus seisoo, mutta tuohon
tilanteeseen verrattuna ihan kivasti kuitenkin). Hampaat tuomari sai
katsoa ihan ok:sti ja muutenkin tutkia koiran. Tuomarin sanoikin
minulle: "Ihan hyvä siitä tulee, kun
saa vain kehätottumusta ja kokemusta liikkumiseen. Nyt tämä h, kun ei
kannata nuorena saada liian hyviä arvosteluja ettei sitten myöhemmin
pety..
" Tuomarina tuolla oli siis Hannu Talvi.
Muutoin päivä oli ihan kiva, hieman kylmä tosin. Kiitoksia mukavasta matkaseurasta! :)


Ai niin, paikalla oli kolme muutakin ruotsinlapinkoiraa. Heille tuomari
jakeli eh:ta ja h:ta. Niin ja Nemin arvostelu meni siis näin: Musta.
Hyvä pigmentti. Hyvä koko. Hivenen kevyt kuono-osa. Mittasuhteiltaan
hyvä runko. Hyväasenteiset raajat. Jo varsin kattava ja näyttävä
turkki. Hyvä häntä. Vielä kovin leikkisä ja pentumainen luonne. Kaipaa
kehäkokemusta liikkumiseen.

Sunnuntaina
oli sitten agiliitämisen vuoro. Harjoiteltiin rata etenemistä, aluksi
kuitenkin pujottelua erikseen. Ilokseni Nemi meni pujoa jo ihan
kivasti. Oli ihan eri koira siinä kuin mitä edellis viikolla.. Antoi
hieman toivoa tulevaisuuteen :) Nemin pujo-käsky on siis Kierrä! -kun taasen Merrin vastaava on Kepit!



Harjoitusrata
oli suurinpiirtein yo. kuvan mukainen. Puomin jälkeen ennen "nelos"
putkea saattoi olla myös yksi aita-hyppy. Mittasuhteet ovat ihan
vinksin vonksin, mutta jotenkin noin se meni...

Aluksi
lähdin ihan liian hätäisesti liikkeelle, hyvä kun olin edes istuttanut
Nemin ykköshypyn taakse. Kun kouluttaja kehoitti minua siirtymään
ensimmäisen esteen taakse, kehumaan koiraa kun se pysyy paikallaan ja
vasta sitten lähtemään liikkeelle, niin homma sujui vähän paremmin. ;)
Olin antanut kouluttajalle namia, jotta hän laittaisi sitä puomin
alasmeno kontaktille, kun koira on tuloillaan.. No, Nemihän jo tietää,
että joiltakin esteiltä löytyy aina sitä ruokaa.. Joten se suoritti
rataa muutaman kerran niin, että se joko hyppäs ykös hypyn ja juoksi
sitten suoraan puomin alasmenokontaktille (ei siis mennyt puomia
pitkin) ja kun huomasi, että siellä ei ole ruokaa niin juoksi puomin
"väärin päin" eli tarkistamaan oisko ruokaa toisessa päässä. Sitten se
teki myös muutaman kerran niin, että meni hypyn ja putken ihan ok:sti
ja sitten karkasi sinne toiseen päähän puomia.

Lopulta
sain sen menemään putken jälkeen puomillekin. Hieman hankaluuksia
tuossa Nemin ohjaamisessa. Milloin kannattaa olla namua kädessä, jotta
saan sen tässällä käteen, ja
milloin ei saa olla, jotta saan sen irtoamaan. Putkiin menot ovat vielä
aika huonot, joten jos mulla on namua kädessä niin ei varmaan mene.
Rengas ei myöskään sujunut kamalan hyvin. Hypyt menivät välillä
siivekkeen yli tai muuten vaan suurpiirteisesti. Suora-hyppyjen aikana
oli parasta palkata tässästä joka välissä ja sitten taas uus hyppy
käsky. Muutoin koira liihottaa jo ihan muualle.. Pujottelu sujui ihmeen
hyvin, vaikka oli osana rataa.


perjantai 17. helmikuuta 2006

Viikko 7 - Nemin pekot



Nemi pääsi pitkästä aikaa
mettätreeneihin. Huolimatta siitä, että tämä viikko on supervilkas
Nemille niin päätin ottaa sen mukaan ja jättää Merrin kotiin. Nemi kun
ei ollut päässyt etsimispuuhiin pitkään aikaan. Koska oli minun vuoro
päättää missä harjoitellaan, niin olimme Kiimingin metsissä -ei hirmu
kaukana kotoa siis.

Aluksi
Nemille otettiin ilmaisuharjoituksia. Eli yksi ryhmäläisistä sai
minulta makkaranpalasia (hk:n sinistä) ja meni hieman kauemmaksi,
samalla kertoen Nemille "täällä ne sun makkarat menee" yms ;) Päästin
Nemi hänen luokseen (valjaissa ja liinassa). Ja henkilö piti kättään
nyrkissä ja ojennettuna ja odotti, että Nemi haukkuisi. Kas kummaa,
normaalisti kovinkin äänekkäästä koirasta tuli hiljainen tyttö. Kovasti
se tarjoili kaikenlaisia osaamisiaan. Hetken aikaa meni ennen kuin
koira turhautui ja haukahti, josta seurasi kehut ja makkaran syönti.
Tämä toistettiin muutamaan kertaan. Ja vaihdettiin henkilöä ja paikkaa.
Sama homma toistui. Ja sitten koira autoon miettimään hetkeksi asiaa
(ja joku toinen koira pääsi harjoittelemaan).

Hetken
mietintätauon jälkeen -kun toinen koira oli treenannut- Nemille meni
kolme maalimiestä piiloon. Yksi kerrallaan. Tarkoitus oli, että kun
Nemi tulee niin se istuutuu kadonneet eteen (tai on muuten
rauhallisesti paikoillaan) ja sille syötetään yksitellen namit. Ei siis
odoteta sen ilmaisevan vielä tässä vaiheessa maali"miehiä".
Kun
ensimmäinen maali oli kadonnut metsikköön, otin Nemin autosta ja kytkin
sille liinan. Odotin, että se rauhoittuu hieman ja käskin sen sivulle.
Kun se oli ollut hetken rauhassa sivulla palkkasin sen ja päästin
vapaaksi. Nemi lähtikin innolla matkaan - ja juoksi aika nopeasti
metsätietä sinne päin minne maalikin oli mennyt. Hetken päästä alkoi
kuulumaan haukkua, Nemi oli ollut (minä tulin hieman hitaammin perässä
;)) parin metrin päässä kadonneesta kun sille oli tullut pieni
mörköilykohtaus. Kun minä pääsin metsään asti Nemin turvaksi niin se
meni jo reippasti "mummon" luo syömään makkaraa. Nätisti se istui siinä
edessä ja söi :) Lopulta maali kuljetti Nemin vielä tielle namien
avulla, jottei koira lähtisi lipettiin ja hylkäisi eksynyttä.
Seuraava maalimies oli mennyt tällä välin piiloon. Sen Nemi löysi myös sukkelaan ja se ei ollut niin pelottava kuin edellinen.
Kolmas
maalimies löytyi metsätieltä muutaman kymmenen metrin päästä. Se oli
aika pelottava. Nemi huomasi sen mörön kyllä jo kaukaa, mutta hieman
sille piti huudella, että mikäs kumma kiviolento siihen on tulla
tupsahtanut. Kun "kivi" rupesi puhumaan Nemi tajusi sen olevankin tuttu
ja mukava ja meni häntä heiluen "mörön" luo syömään makkaraa :)





torstai 16. helmikuuta 2006

Viikko 7 - Nemin tokot



Ihme ja kumma, olimme jopa ajoissa hallilla :) No, kerran näinkin ;)

En
antanut Nemille ruokaa ennen harjoituksia, joten se koitti syödä
hiekkaa ja "jotain hiekkaan piilotettuja nameja" antaumuksella monta
kertaa harjoitusten aikana...

Harkat
aloitettiin luoksepäästävyydellä. Tosin niin, että jokainen koirakko
seurautti koiransa kouluttajan luokse. Kouluttaja tarkasti hampaat ja
ohjaaja kätteli kouluttajan. Nemi antoi katsoa kyllä hampaansa istuen
nätisti mun sivulla, mutta kiemurteli hieman. Mutta kun tultiin kättely
osioon, niin Nemi rupesi hyppimään kouluttajaa vasten.. joten hieman on
tuossa asiassa vielä opeteltavaa..

Seuraavaksi
harjoiteltiin paikallaoloa. Tässä kohtaa se hiekka oli ihan
ylihoukuttelevaa. Onneksi kouluttajalla oli parempia namipaloja kuin
mulla -maksapihvejä- (Nemi on vissiin jo oppinut, että siellä on aina
parempaa ruokaa kuin Kaisalla. Ihan sama mitä nameja mulla on mukana,
nyt oli makkaraa, lihapullia ja kuivattua naudanmahaa, niin hallin
namit on parempia) joten sain Nemin kiinnostumaan minusta (ts.ruuasta)
ja siitä mitä oltaisiin tekemässä.
Koirat
sivulle. Käsky, koira maahan ja jättö - sen verran kun kullakin pystyi.
No, Nemihän ei pysynyt. Homma uusiksi, nyt otin etäisyyttä vain about
metrin. Se pysyi. Palkkasin pienen hetken välein - kävelin siis koiran
eteen ja annoin namin etutassujen väliin. Hieman huolimaton olin tässä
treenissä, eli ilmeisesti palkkasin liian vähän tms, koska Nemi nousi
pari kertaa seisomaan.. Sain sen kuitenkin aina käskyllä takas maahan
ja harjoitus jatkui. Lopulta palasin koiran vierelle, se oli edelleen
maassa, palkkasin ja vapautin.

Sitten harjoiteltiin
seuraamista niin, että oltiin ympyrä-soikioasetelmassa ja seurautettiin
koiraa keskelle päin. Kouluttaja seisoi siellä keskellä. Aina kun käsky
kävi niin pysähdyttiin, niin, että koiran piti istua. Kun kaikki koirat
olivat suht lähellä kouluttajaa tehtiin täyskäännös ja seurautettiin
takaisin "omille paikoille". Nemillä oli hieman keskittymisvaikeuksia,
mutta kun se tajusi keskittyä, niin homma sujui ihan kivasti. Toki mun
piti "imuttaa" sitä hieman, varsinkin silloin kun oltiin likellä toisia
koiria/kouluttajaa. Mutta koska namu oli melkeen koiran suussa niin
eipä sitä ne muut koirat kiinnostanut. Lähinnä jotain toista koiraa
tais kiinnostaa Nemin namut..

Seuraavaksi
harjoiteltiin estehyppyä. Ensimmäisellä kerralla Nemi hyppäsi käskystä
kun itse seisoin vain paikallani. Se oli siis sivullani tuolloin. Eli
meni aikasta hyvin :) Toisella kerralla koira oli hieman ihmeissään,
että mitä tässä nyt pitäs tehdä, joten mun piti hieman liikkua ja näin
ollen avittaa sitä hyppäämään. Kolmannella kerralla sanoin jo hypyn
jälkeen sille "seis..(o)" ja kun se hieman seisahtui niin kehuin
kovasti ja annoin namia (toki palkkasin sen noiden aiempienkin hyppyjen
jälkeen).

Sitten oli vuorossa nouto. Lainattiin
taas kouluttajan puukapulaa. Pitäisi ilmeisesti itsekin ostaa
sellainen, ei tuo muovinen taida soveltua pakkastreeneihin - tai
muutenkaan. Merrille se aikanaan oli ihan hyvä, kun se tahtoi muutoin
alkuopetusvaiheessa järsiä sitä puista...
Yritin  tehdä
niin, että leikitytän Nemiä niin, että se kiinnostuu kapulasta. Heitän
kapulan, ja kun se menee sen luo ja ottaa sen suuhun niin kehun sitä.
Ja palkkaan. Sitten tuli kyllä tenkkapoo - Nemi juoksi kapulalle ja
tuli hakeen multa namia. Eli ei tuonut kapulaa. Kouluttaja kehoitti
vaatimaan koiralta enemmän, eli tuomaan kapulan mulle asti. Kun hän oli
vielä siinä likellä niin Nemi teki about niin kuin pitikin, mutta kun
aloin itse harjoittelemaan tuota, niin pian oltiin siinä tilanteessa,
että Nemi istui ja toljotti mua. Tai meni maahan ja toljotti
odottavaisena.
Ilmeisesti minen osaa innostaa koiraa tarpeeksi. Eli enemmän leikkiä hommaan mukaan, ja ärsytystä. Ehkä se vielä tästä..


Lopuksi otettiin vielä luoksetulot. Päästin Nemin irti, ja se alkoi
heti nuuskuttamaan sitä maata. Koitin kutsua ja houkutellakin sitä -ei
tulosta. Lopulta otin muutaman juoksuaskeleen, ja Nemi kirmas mun
perään. Käskin sen sivulle. Kouluttaja sanoi "jätä koira". Taisin sanoa
Nemille uudestaan vielä "istu". Ja kävelin etiäpäin - mietin, että
kuinkahan pitkälle tässä tohtii kävellä, kun kouluttaja sanoi jo "matka
riittää". Käännyin seisomaan paikalleni. Ja käskystä kutsuin koiran
"tänne". Nemi lähti juoksemaan lujaa mun luo, ja kun oli melkein
kohdalla ohjasin (eli liikutin jalkaani ja kättä) sen sivulle. Luoksetulo sujuu jo kyllä tosi hyvin :)

tiistai 14. helmikuuta 2006

Ystävänpäivä :)





Merri ja Nemi toivottavat hyvää ystävänpäivää kaikille tutuilleen ja tuntemattomillekin! :)

Jahka tuo Kaisa kotiutuu niin lähdemme pellolle riekkumaan ja juoksentelemaan...

Nemin tokoilut



Nemi aloitti "tokouransa"
loppukesästä pentu-tokoryhmässä. Penturyhmä kokoontui viikon ajan joka
arkipäivä. Tahti kurssilla oli tiivis, mutta tulipahan opittua alkeet
-tai miten asioita voisi opettaa- aika moneen liikkeeseen. Pari viikkoa
tuon jälkeen siirryttiin alkeisjatkoryhmään, jossa kuljettiin koko
syksy -joka keskiviikko. Lopulta kun juoksu joulukuussa alkoi, niin
tuli tauko treenailuihin. Tauko kesti joulun yli ja joulun jälkeenkin
treenejä on ollut toistaiseksi vain muutamat -tällä kertaa poissaolo
treeneistä on johtunut.. tadaa.. kyllä pakkasista. ;)

Tuo
pidempi tauko teki Nemille todella hyvää. Ennen joulua alkoi tuntumaan
välillä jo kovin epätoivoiselta -enkö ikinä saa sitä pysymään
paikallaan? Jos liikahdan vähääkään niin Nemi liikkuu saman tien, mitä
asialle voisi tehdä? Mutta kas, kun palasimme takaisin ruotuun eli
treenaamaan niin.. Ihme oli tapahtunut Nemi saattaa olla hetken verran
paikallaan! On käynyt jopa niin, että olen voinut jättää sen
luoksetulossa istumaan yksinään paikalleen. Ja olen itse mennyt about
viiden metrin päähän, odottanut käskynantolupaa, sanonut käskyn ja Nemi
on porhaltanut sivulleni. Tuo tuntui jo varsin merkilliseltä
muutokselta reenauksessamme! Toki tuossa sivulle tulossa minun täytyy
sitä hieman ohjata, mutta tuota en pidä pahanakaan asiana, eiköhän se
senkin vähitellen opi.

Seuraaminen sujuu ihan kivasti,
kunhan saan koiran motivoitumaan tekemiseen.. Seuraamisesta maahan meno
onnistuu jo ihmeenkin hyvin. Tai siis välillä tosi hyvin. Hieman siinä
on vielä epäröintiä, eli pitää sanoa tuplakäskyjä yms. mutta koira
pysyy paikallaan. Voin mennä siitä parin metrin päähän, ja palata
sitten takaisin -ja se pysyy siinä! Liikkeestä
seisominen ei suju vielä noin hyvin, Nemillä kun on taipumusta kääntyä
seisomaan poikittain tai minun eteeni (ns. näyttelyasentoon..). Tai
sitten se luulee tehneensä jotain väärin ja meneekin istumaan tai
maahan. Liikkeestä istuminen sujuu about yhtä hyvin kuin maahan
menokin.

Hyppy. Siinä Nemi on innokas, hieman turhankin,
kun on päässyt agilityn makuun ;) Joku kerta harjoiteltiin tuota niin,
että koira seurautettiin hypyn luo. Jolloin Nemi lähinnä kiskoi itsensä
hypylle. Eli ei juurikaan niin kuin ois pitänyt. Joten ollaankin
siirtymässä siihen, että minä olisin paikoillani kun Nemi hyppää -
turhaanhan minä sinne menen kun tarvista sille ei kuitenkaan ole.


Nouto.
Noutaminen on ihan alkutekijöissään vielä. Aluksi homma meni
namipalojen kanssa sähläilyyn, kun Nemi tiesi, että minulla on namia
niin se ei ollut vähääkään kiinnostunut kapulasta. Nyt olen sitten
koittanut saada sitä kiinnostumaan kapulasta, heitellyt sitä sille ja
kun se innostuu niin palkannut. Tosin, kun kehun niin se yleensä tulee
pois kapulan luota. Eli hakemaan sitä namia... Koitan myös kotona kehua
jos se kantaa mulle jotain lelujaan yms, josko se sieltä joskus
löytyisi.




Pekotreenit



Viime viikon torstaina oli pitkästä
aikaa etsintäharkat. Sunnuntain erikoisvuoroihin ei olla päästy
aikoihin, viikonloppuisin kun tuntuu aina olevan jotain muuta, ja jos
ei ole niin sitten on piitkästä aikaa vapaapäivä, joten ei kiinnosta
lähteä minnekään. Torstai-reenejä ei taas ole ollut aikoihin pakkasten
takia.

Otin
koirista vain Merrin mukaani. Nemillä kun oli ollut sille viikkoa jo
tokoharkat ja agitreenit oli tulollaan. Joten ajattelin, että välillä
on Merrin vuoro päästä "mamman kanssa kahdestaan" harrastelemaan :)

Aiemmin
syksyllä/talvella olin treenannut Merrin kanssa reagointia. Tai siis
koittanut opetella lukemaan koiraa. Koira siis liinassa, ja liinasta
irti -eli koira vapaaksi- vasta siinä vaiheessa kun näen sen
olemuksesta että se on "saanut hajun päästä kiinni". Tuo harjoittelu
tuottaa vaikeuksia, koska välillä Merri on niin täpinöissään, että
sillä selvästi on haju jo heti kun otan sen autosta. Välillä taas sen
vuoksi etten itse huomaa milloin Merri jo tietää mistä se maalimies
löytyy..

Tällä
kertaa halusin Merrille vain hauskanpito treenit. Kuitenkin niin, että
se joutuisi tekemään töitä ennen kuin maalit löytyvät. Kehoitin siis
kolmea maalimiestä menemään suht kauas makkarapurkit käsissään. Koska
piti saada hieman vaihtelua, niin yksi maalimiehistä seisoi, yksi istui
ja yksi makasi ;) Merri löysi ensimmäisen maalimiehen suoraan, jäljen
avulla. Ja haukkui -tapansa mukaan- komeasti, minulla kesti hetki
päästä lumihangen läpi maalille, joten Merri sai haukkua hetken aikaa
ennen kuin sai namia.
Seuraava
maali oli hieman kauempana, ja sen etsimiseen meni tovi aikaa. Ensin
Merri näytti siltä, että sillä oli haju, mutta sitten huomattiinkin sen
olevan edellisten reenaajien jäljillä. Huikkaus koiralle, ja koira
mönki takaisin tielle lumihangesta. Lopulta koira sai ilmavainun
maalimiehestä, tosin hieman Merrillä näytti usko loppuvan - se kun
mönki hangessa hieman hankalan oloista reittiä pitkin kadonnutta kohti.
Hieman kun sitä tsemppasin niin se löysi maalin. Ja taas haukku
raikasi, ja koira sai pian makkaraa :)
Viimeinenkin maalimies löytyi aika hyvin, ilmaisu toimi ja koira tuli palkattua.

Tulipa
ainakin huomattua, että sillä ei tunnu olevan väliä missä asennossa
maalimies on... Autossa Merri hieman kommentoi muiden treenaamista. Oma
vuoro kestää ilmeisesti aina liian vähän aikaa ;)

Nemin agiliitelyt



Nemi on haettu, harkittu, valittu ja
ostettu harrastuksia silmällä pitäen. Toivomuksena ja vienona pyyntönä
ja aikomuksena ainakin kokeilla sen kanssa agiliitoa. Jos koira ei
lajiin syty, niin sitten ei syty ja sitten touhutaan jotain muuta.

Ensimmäisen
kerran Nemi näki agilityesteet muutaman kuukauden ikäisenä. Se kun
pääsi jo pienestä pitäen seuraamaan vierestä kun "sisko" -eli Merri-
treenasi tai kilpaili. Kisapaikoilla Nemi otti ihanan rennosti, katseli
hetken ympärilleen ja sitten rupesi nukkumaan. Tiedä tuota sitten oliko
se vain pennun nopeaa väsähtämistä vai sitä mainiota luonnetta..
Ainakin tuo edelleenkin joissain paikoissa osaa rentoutua, joten ehkei
se siihen vauvaikään täysin liittynyt.

Pari
kertaa ollessani Merrin kanssa treeneissä, otin Neminkin välillä mukaan
hauskan pitoon. Eli Nemi sai mennä pari kertaa putkesta ja "hypätä"
rimojen yli. Hyppäämistä tuossa ei tullut, koska rimat olivat maassa,
mutta olipahan hieman jotain tunnelmaa siitä, että mitä se agility
voisi olla. Eli kivaa leikkiä minun kanssani :)

Tammikuun
ensimmäisellä viikolla Nemi pääsi sitten kunnolla kokeilemaan
agiliitoa, kun olimme viikon mittaisella agilityn alkeiskurssilla.
Vaikka laji ei itselle enää olekaan uusi, niin vaikeuksia silti tuntuu
olevan. Nemi kun vaikuttaa ihan erilaiselta agilitykoiralta kuin mitä
Merri. Se kun on nopea! Ei
nyt ehkä sillä tavalla nopea kuin mitä jotkut agikoirat ovat -hankala
vielä verrata- mutta selkeästi nopeampi kuin Merri. Lisäksi pientä
eroavaisuutta tulee siinä, että Nemi on maxi. Se kun on pari senttiä
Merriä korkeampi, joten ei ole mitään toiveita saada siitä mediä, kun
Merrikin on aikalailla rajatapaus.

Mitä Nemi sitten tuumasi
esteistä? Varsinaisesti se ei niitä arkaile, tai ei ollenkaan. Mutta
putket ja pussi hieman epäilyttivät. Tai siis saan oikeasti tehdä
töitä/käskyttää, jotta koira menisi niihin. Ja kun tehdään pieniä
ratoja, niin tuo tuntuu itseltä välillä unhottuvan :(
Pujottelun
opettelu aloitettiin suoraan suorilla kepeillä (Merri on opetellut sen
kujalla ja vinoilla). Ensin peruuttamalla ja sitten jo oikein päin.
Alkeiskurssiviikolla tuossa edettiin jo kivasti.
Puomia
harjoiteltiin aluksi hihnan kanssa, kouluttajan avustuksella. Oli
hieman vaikeuksia, hihna kiristi tai löysyi. Olin liian nopea tai liian
hidas, namit olivat väärässä paikassa väärään aikaan jne. Lopulta
kuitenkin tuli onnistuneitakin suorituksia. Päästiin pois hihnasta.
Nemi kirmasi vauhdilla puomin, ja tippui puomilta. Minä meinasin saada
sydärin, kun säikähdin... "alkaakohan se nyt pelkäämään puomia?" Mutta eikä mitä, Nemi ei ollut moksiskaan. Mitä nyt meno hidastui hieman.
Käytännöksi otettiin, että viedään nami kontaktin alasmenolle. Ja hidastus/pysähdys käsky ennen kontaktia.
A-este
tuotti hieman päänvaivaa. Nemi kun tuli meni sen vauhdilla. Miten
saadaan se pysähtymään kontaktilla? Aluksi namia oli sekä kontaktilla
että maassa. Sitten välillä namipussi kädessä, ja pussi koiran kuonon
eteen. Samalla käskytystä, että "seis!". Ja sieltä se pikku hiljaa lähti menemään. A:n suorittaminen on Nemistä ihan sika-kivaa! A:lle voi sännätä mistä päin hallia tahansa...

Keinu otettiin rauhallisesti. Tai siis yritettiin ottaa. Tuota
treenattiin siis muutamia kertoja. Kouluttajan avustuksella. Namia
syöden puolivälissä ja lopussa. Kun Nemi tajusi idean, niin meni
muutaman kerran ihan hyvin.


Reilun kuukauden tauon
jälkeen Nemin agiliitelyt jatkuivat. Tällä kertaa harjoitellaan
lappalaiskoirien omassa ryhmässä, kouluttajan ja treenipaikan ollessa
sama kuin alkeiskurssillakin. Lappalaiskoirien kurssi kestää helmikuun,
maaliskuun ja loppuen huhtikuun toisena sunnuntaina. Näillä näkymin
siis noin.

Ensimmäisellä treenikerralla Nemi oli innokas.
Ravasi puomin ja a:n päästä päähän (tai ei toki a:ta noin ;)) ennen
kuin kerkesin edes aivastaa. Hyppeli hypyt vauhdikkaasti, tosin välillä
siivekkeen yli, kun oli niin kiire aalle..  Omat käskytykset
olivat pielessä. Tässä-käskyt unhottuivat. Esteille ohjaus ei toiminut,
eli oli huonoa.. Nemi lipesi käsistä.. ja kirmasi aina kohti aata
(sinne kun oli suunta, ja siellä kouluttaja vartioi namikuppia). Ennen
rataharjoittelua pujottelu sujui jo kohtuu hyvin, mutta kun kepit
olivat osana rataa, niin Nemi suoriutui niistä huonosti. Josta
syyllinen olen tietysti minä, huono käskytys eli vääräaikainen liian
myöhässä. Liian kumara asento jne..
Ei ole helppoa ei, mutta jospa se tästä... :)




Merrin agilitytreenit



Parin viikon tauon jälkeen Merrillä
oli eilen agiharkat. Siis taukoa tuli viime viikolla sen takia, kun oli
liikaa pakkasta (pakkasraja treeneihin on -15 astetta). Viime kerrasta
poiketen en ottanut tällä kertaa vesipulloa mukaan ollenkaan, eikä sitä
olisi tarvittukaan, koska ei Merri kauheasti edes haukkunut.. Mutta
pallo mulla oli mukana :)

Kouluttaja
oli laatinut ihan veikiän oloisen radan. Pujotteluun syöttö oli suht
vaikee, ja pujottelu vielä otettiin "vaikeemmalta" puolelta. Eli koira
tuli mutka putkesta, ja mun oli mukamas kovin vaikea ottaa koira
vastaan oikeasta kohdasta ja käskyttää se kepeille. Muutaman uusinnan
jälkeen tuo onneksi sujui ihan kivasti.

Putkiin
(radalla oli keppien lähellä olevan putken lisäksi putki myös a:n alla)
Merri syöksyi aika näpsäkkäästi. Edes tuo a:n alla ollut putki ei
tuottanut vaikeuksia eli koira ei karannut a:lle tms. Tuo tosin johtui
varmaan siitä, että tein edellisen esteen (aita) jälkeen valssin kuten
kehoitettiin ;) ollen samalla a:n edessä. Toisella putkella Merri jäi
muutamaan otteeseen jumimaan putken sisään - mahtoikohan siellä olla
jotain syötävää ;)

Keinu
mentiin radalla kahteen kertaan, ja tultiinkin kouluttajan kanssa
siihen tulokseen, että mä ihan turhaan pysäytän Merrin siihen keinun
alasmenokontaktille. Se hidastaa meidän matkaa ihan turhaan. Sen verran
pitää toki hidastaa ettei Merri hypi kontaktilta alas.

Radalla
oli myös kolme aitaa rinnakkain, joille tultiin puomilta. Ensin hyppy
aidan yli, sitten takaa -hyppy, ja sitten taas edestä hyppy -valssi ja
sinne putkeen (josta oli aiemmin jo puhetta). Nuo kolme hyppyä sujuivat
suht kivasti - tosin ei täydellisesti eli ensimmäisellä kerralla mun
näyttö oli huono tuolle viimeiselle hypylle - ajattelin kait jotain sen
kaltaista, että kun koira kuitenkin näyttää menevän niin sama se miten
sen näytän. Seuraavalla kerralla tuokin sujui jo paremmin.

Mutta
siitä pallosta. Kun meidän treenivuoro tuli, niin vapautin Merrin
valjaista ja remmistä ja heittelin sille palloa (tennis) pariin
otteeseen. Eli innostin Merriä hieman. Sitten "istutin" sen ensimmäisen
hypyn taakse, kun liikuin, niin Merrikin liikkui. Se suorastaan hyppi
paikallaan, eli eteni hieman mutta istui kuitenkin. Eli hivuttautui
etiäpäin. Eli ei muuta kuin koira takaisin alkuasetelmiin..
Lopulta
päästiin liikkeelle, niin, että mulla oli pallo koko ajan kädessä.
Merrin vauhti oli aika hyvä :) Multa unhottui muutama "tässä" käsky
ennen estekäskyjä, joten Merri joutui hieman kysymään, mitäs sitten
tehtäs. Millähän sitä muistaisin ne  tässät?? Puomin
alastulossa palkkasin sen ekalla kerralla namilla, tuli nimittäin tosi
hyvin -vauhdikkaasti- ihan puomin alakohtaan asti. Ja seuraavalla
meidän vuorolla vyöritin sille sen pallon, eli jospa tuo pikkuhiljaa
alkaisi toimimaan. Eli sitä vauhtia, vauhtia,.. :)

Olipas
kyllä kivat harkat, kiitoksia, nyt kun vaan päästäs kisaamaan.
Kisavarvasta kutkuttas jo kovasti ;) Mutta kuten sanottua, ihan turhaa
maksaisin siitä, että Merri jahtaa lintuja tai syö hevosenlantaa...

Intro


Johan sitä menikin muutama -vai muutamia- kuukausia etten saanut
kirjattua Merrin ja Nemin treenejä ylös. Josko nyt alkaisi taas uusi
aikakausi tuossakin asiassa. Eli koitan olla ahkerampi asian suhteen..
;)


Täältä tullee siis löytymään tarinoita kahden ruotsinlapinkoiran
elämästä. Kyseiset otukset ovat Merri eli FIN MVA Little Honey's Darfi
(s.31.3.2001) ja Nemi eli Herding Instinct's Divan Nemi (s.29.3.2005).


Merri ja Nemi harrastavat agilityä, näyttelyitä, pelastusetsintää ja
tokoa. Joten suurin osa kirjoituksista tullee käsittelemään noita
lajeja - treenejä, kisoja, näyttelykokemuksia jne.